ripsipiirakka

arvaax kirjoitti:

magia. »Suuri» tiede. Deverian ja muiden orientalistien mukaan vanhimmat, sivistyneimmät ja oppineimmat kansat »pitivät magiaa pyhänä tieteenä, joka oli erottamaton uskonnosta». Esim. egyptiläiset olivat mitä todellisimmin uskonnollinen kansa, niin kuin olivat ja edelleenkin ovat hindutkin. »Magia perustuu jumalien kunnioittamiseen, ja sillä se saavutetaan», sanoo Platon. Voitaisiinko sen vuoksi ajatella, että kansa, jonka kirjoitusten ja papyroksien kumoamattoman todistuksen mukaan on osoitettu lujasti uskoneen magiaan tuhansia vuosia, olisi elänyt petoksen pauloissa niin pitkän ajan? Ja onko luultavaa, että oppineen ja hurskaan pappisvallan sukupolvet toisensa jälkeen, joista monet elivät itsensä uhraavaa, pyhää ja askeettista elämää, olisivat jatkaneet itsensä ja kansan pettämistä (tai vaikkapa vain viimeksi mainitun) pelkästä mielihyvästä saada pitää yllä uskoa »ihmeisiin»? Meille sanotaan, että kiihkoilijat tekevät kyllä kaikkensa pakottaakseen toiset uskomaan omaan jumalaansa tai epäjumaliinsa. Tähän me vastaamme: -Mutta sellaisissa tapauksissa brahmiinit ja egyptiläiset rekhget-amens eli hierofantit eivät olisi tehneet julkiseksi uskoa ihmisen voimaan käskeä jumalia maagisin menoin palvelemaan itseään; nuo jumalat ovat todellisuudessa vain luonnon okkultisia voimia ja mahteja, jotka nuo oppineet papit itse olivat personifioineet (henkilöistäneet) tahtoen niillä vain osoittaa kunnioitusta tuntemattoman ja nimettömän Prinsiipin ominaisuuksille. Platonikko Proklos sanoo sattuvasti: »Kun muinaisajan papit ajattelivat, että luonnon asioissa on olemassa tietty yhteys ja vuorovaikutus toisiinsa, asioiden ilmenemistä okkultisina voimina, ja keksivät, että kaikki asiat olivat olemassa kaikessa, he laativat tähän keskinäiseen vuorovaikutukseen ja samankaltaisuuteen perustuvan pyhän tieteen... Ja käyttivät okkultisiin tarkoituksiin sekä taivaallisia että maallisia luonnonvoimia, joiden avulla, tietyn samankaltaisuuden perusteella, he johtivat jumalaiset luonnonvoimat tähän alhaisempaan asumukseen.» Magia on tiede, joka käsittelee taivaallisten, maan piirin yläpuolella olevien mahtien kanssa yhteydessä olemista ja niiden ohjaamista, samoin kuin alempiin piireihin kuuluvien mahtien vallitsemista; se on todellista käytäntöön soveltuvaa tietoa luonnon salatuista mysteereistä, jotka vain harvat tietävät, koska ne ovat niin perin vaikeat saavuttaa lankeamatta syntiin lakia vastaan. Vanhan ja keskiajan mystikot jakoivat magian kolmeen luokkaan: teurgiaan, goetiaan ja luonnonmagiaan. »Teurgia on jo kauan sitten omistettu teosofien ja metafyysikoiden erikoistutkimusalaksi», sanoo Kenneth Mackenzie. »Goetia on musta magia, ja 'luonnon'- eli valkoinen magia on kohonnut parantamista harjoittamalla eksaktin ja kehittyvän tutkimuksen asemaan.» Erään jo manalle menneen oppineen veljemme lisäämät huomautukset ovat merkille pantavat: »Uuden ajan realistiset pyyteet ovat olleet mukana vaikuttamassa, että magia on tullut huonoon maineeseen ja naurun alaiseksi . ... Usko (ihmisen omaan itseen) on magian olennainen perusta, ja se oli olemassa kauan ennen muita aatteita, jotka edellyttävät sen ennalta oloa. On sanottu, että täytyy olla viisas ihminen, joka voi tulla hulluksi; ja ihmisen täytyy ylevöittää ajatuselämäänsä miltei hulluuteen asti, so., hänen aivojensa vastaanottokykyä ja herkkyyttä on lisättävä paljon nykyaikaisen sivistyksen surkean ja alhaisen tason yläpuolelle, ennen kuin hänestä voi tulla tosi maagikko, sillä tämän tieteen tavoitteluun sisältyy tietty määrä eristäytymistä ja itsensä kieltämistä.» Se on todellakin sangen suuri eristäytyminen, jonka saavutus saa aikaan merkillisen ilmiön, joka jo sinänsä on ihme. Samalla magia ei ole mitään yliluonnollista. Niin kuin Jamblikhos selittää, »he ilmoittavat voivansa pappisteurgian avulla kohota korkeampien ja yleismaailmallisten olentojen luo, ja niiden luo, jotka ovat nousseet kohtalon yläpuolelle, nim. Jumalan ja demiurgin luo: käyttämättä aineellisia tai muita välikappaleita, vain ottamalla huomioon sopivan ajan.» Muutamat alkavat jo tunnustaa älyllisten voimien ja vaikutusten olemassa olon luonnossa, missä he tähän asti eivät ole tienneet sellaisia olevankaan. Mutta, niin kuin tohtori Carter Blake aivan oikein huomauttaa, »yhdeksästoista vuosisata ei ole huomannut uusien ajatustapojen syntymistä eikä vanhojen päättymistä»; mihin Mr. Bonwick lisää, että »jos vanhat kansat tiesivät vain vähän meidän tavastamme tutkia luonnon salaisuuksia, me tiedämme vielä vähemmän heidän tutkimustyöstään».

magia, musta. Noituus; nekromantia eli kuolleiden esiin manaaminen ja muut epätavallisten voimien väärin käyttämiset itsekkäässä tarkoituksessa. Tätä väärinkäyttöä voi sattua sitä tietoisesti tahtomattakin; se on kuitenkin luettava »mustan» magian piiriin kuuluvaksi, milloin tahansa saadaan aikaan ilmiöitä vain ihmisen omaksi tyydytykseksi. (Katso sanaa magia.)

magia, seremoniallinen. Rosenkreuziläisten ja muiden mystikoiden esityksen mukaan kabbalististen rituaalien mukainen magia perustui ihmistä henkisesti korkeampien Voimien esiin kutsumiseen sekä olemisen asteikossa häntä itseään paljon alempana olevien elementaalien hallintaan.

magia, valkoinen, eli hyvää vaikuttava magia, on jumalaista magiaa, vailla itsekkyyttä, vallan-, kunnian- ja rikkauden himoa, ja se pyrkii tekemään vain hyvää maailmalle yleensä ja varsinkin naapurille. Pieninkin yritys käyttää epätavallisia voimiaan omaksi nautinnokseen tai edukseen muuttaa nämä voimat noituudeksi eli mustaksi magiaksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä