Aikojen loput

Omillgejohn kavahti omaa ääntään. Ärpee maistoi Red Bullia ja menehtyi. Yöllä hän velloi myrskyävässä meressä; vihreänä, elottomana. Aamun valjetessa Heroiini-Heikki vapisi vieroitustuskissaan sängyllä. Isä Sepeteus tuli paikalle vakavan asiallismietteliäänä ja totesi: "Täällä on käynyt kuolema". Yllättäen Heroiini-Heikki nousi pystyyn elämänsä kunnossa ja vastasi: "On tapahtunut rikos". Isä Sepeteus vittuili: "Meinaatko?" "No ainakin nyt tapahtuu", mylvi Heroiini-Heikki mielipuolista naurua nauraen ja syöksyi isä Sepeteuksen kimppuun. Tapahtui murha.

Oikeuden päätöksellä rikostutkinnat keskeytettiin, jotta konstaapeli Himokas voisi lähteä pällistelemään merta, jossa Ärpeen ruumis yhä velloi; vihreänä, elottomana. Näky oli kuvottava. Konstaapeli Himokas hukutti murheensa viinaan ja totesi pateettisesti naurahtaen: "Ihanan kallista".

Ensi yönä taas yksi elontie oli tullut päätökseensä. Tapaukseen ei ikävä kyllä liittynyt rikosta. Olimme vähällä menehtyä sydäntenne muljahdettua hiljaa pimeässä. Haudasta nousi vampyyri, jolloin tila alkoi pienetä. Saimme yhteyden Jumalaan viime hetkellä. Uusi asema määriteltiin sijainniltaan tarkasti, mutta tässä huumoritekstissä en sitä rikollis-teknillisistä syistä mainitse.

Konstaapeli Himokas oli yhtä päihtyneessä tilassa. Hän vittuili kotikontujensa pahamaineisimmalle rikolliselle: "No shit, Sherlock". Himokkaan onneksi rikollinen oli kokaiinin vaikutuksen alaisena eikä hän saanut sanotuksi muuta kuin: "Vittu, q o hyvä fiilis!!" Totiset korpit saapuivat paikalle ja julistivat loppujen aikain olevan käsillä. Asemallemme pöllähti seitsemänpäinen peto. Hän kähisi saksaksi jotain, jota emme kyenneet ymmärtämään. Taivaalla loisti taannoin menehtyneen Ärpeen hahmo, joka vannoi kostoa.

Yön pimeinä tunteina saimme maistaa kustani.