Äsken poistettiin tältä palstalta yksi keskustelunavaus, joka oli kyllä tietysti selkeä provo...mutta siitä olisi kyllä voinut saada hieman laajempaa ja aloitustaan kiinnostavampaa keskustelua aikaan.
Eli aloittaja väitti kaikenlaisia diipadaapa-juttuja lesboista. Yksi väittämistä kuului niin, että kaikki lesbot ovat feministejä (paitsi jotkut ihmeelliset poikkeuslesbot). Minä kun taas olen tullut siihen johtopäätökseen, että hyvin harva lesbo on feministi.
Feminismin voi tietysti määritellä monella eri tapaa. Minä en edes niitä kaikkia varmaan tiedä, totean vain yksinkertaisesti olevani feministi.
Mutta miksi siis niin harvat lesbot mieltävät itsensä feministeiksi? Mitä pahaa siinä on? Onko se "feministi" sana jotenkin paha? Kun minun käsitykseni mukaan kaikkien fiksujen naisten ja miesten kuuluisi kutsua itseään feministiksi...
Eli aloittaja väitti kaikenlaisia diipadaapa-juttuja lesboista. Yksi väittämistä kuului niin, että kaikki lesbot ovat feministejä (paitsi jotkut ihmeelliset poikkeuslesbot). Minä kun taas olen tullut siihen johtopäätökseen, että hyvin harva lesbo on feministi.
Feminismin voi tietysti määritellä monella eri tapaa. Minä en edes niitä kaikkia varmaan tiedä, totean vain yksinkertaisesti olevani feministi.
Mutta miksi siis niin harvat lesbot mieltävät itsensä feministeiksi? Mitä pahaa siinä on? Onko se "feministi" sana jotenkin paha? Kun minun käsitykseni mukaan kaikkien fiksujen naisten ja miesten kuuluisi kutsua itseään feministiksi...
Vastaukset 33
Vanhimmat
olen ajatellut. Itsekin laskisin itseni feministiksi, mutta ehkäpä se sitten sanana luo liikaa mielikuvia, etten heti ensimmäisenä julistaudu sellaiseksi. Feminismihän perää vain tasa-arvoajatteluun, ei naissukupuolen erinomaisuuteen miehen kustannuksella. Suurin osa ihmisistä vaan ei tiedä sitä ja luulee feminismiä sovinismin vastakohdaksi...
Minä olin se poistetun "diipadaapa"-viestin kirjoittaja ja seison edelleen niiden mielipiteitteni takana. Kirjoitin toki provosoivasti, mutta sehän se keskustelua herättää eikä mikään ympäripyöriä toisaaltatoisaalta liirumlaarumi.
Huvittavaa tässä on se, että kun väitin lesboja feministeiksi (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) niin nyt tässä on edellä jo kolme feministiksi tunnustautuvaa. Eli onko kyse siitä, että lesbon aloittamaan keskusteluun te lesbot lähdette mukaan, mutta ei-lesbon kirjoitus nähdään automaattisesti pelkästään ärsytykseen pyrkivänä provona?
Ehdin sen verran näkemään kirjoitukseeni tulleita kirjoituksia, että siellä useampi kuin yksi myönsi olevansa yhteiskunnalle katkera (mitä en yhtään ihmettele vähemmistöasemassa meidän suppilonäköisessä "suvaitsevassa" yhteiskunnassa).
Otan nyt katkeruutena tuonkin, että viestini poistettiin :) Sitä paitsi uskon, että viestini sisältö osui ja upposi, kun se kerran oli liian vaarallista säilytettäväksi.
Ootte te lepakot ihan kivoja, mutta usein ärsyttää tietyt piirteet kuten esim. heteronaisten vähättely ja heterorakkaudelle tuhahtelu. (Tuolla alempana joku tilitti, ettei kestä katsella heterorakastavaisia kaupungilla - ihan oksettaa kuulemma.)
poskettomia, etten viitsi kaikkea kommentoida, mutta kysyn nyt kumminkin, että mikä sinua feminismissä huvittaa? Onko sinulla edes ymmärrystä, mitä se on? Ja miksi se on mielestäsi erityisen huvittavaa, jos juuri lesbo on feministi?
olette yhtä turhia kuin ajatuksenne tällä palstallakin. Käykö voimille jos ei jaksa kuunella teidän valitusta?
Yhyy.
Itse sanoisin pikemminkin, että edellä on VAIN kolme feministiksi tunnustautuvaa. Oman kokemukseni mukaan (ja aikas paljon lesboja tunnen) feministit todellakin ovat lesbojen joukossa vähemmistössä. Tai ainakin itsensä sellaiseksi tunnustautuvia ei usein vastaan tule, vaan aina kuulee näitä :"En ole feministi,mutta..."-lauseita. En tiedä, ehkä ei-lesboilla on sitten parempaa ja ajankohtaisempaa tietoa lesbojen feminismin nykytilasta.
Ja jos lesbojen heterorakkaus-tuhahtelut ärsyttää, niin arvaapas kuinka paljon ärsyttää heteroiden lesbo-rakkaus tuhahtelut? Noita oksetuskommentteja olen saanut itsekin kuulla heteroiden osalta, mutta en silti vedä siitä mitään johtopäätöksiä.
Ei-lesbojen ja muiden heteroiden avauksia on täällä niin paljon, etteivät kaikki niihin jaksa reagoida. Ei sitäkään kannata ottaa niin henkilökohtaisesti ;)
Minulla on aika montakin lesboystävää ja mukavia ihmisiä ovatkin. Homojakin on tuttavapiirissä. Bissejä ei - tai sit en vaan sitä tiedä.
Pointtini on se, että te lesbot usein väitätte, ettei ole mitään lesbokulttuuria tai lesbolaista maailmankuvaa. Minä väitän, että on. On varmasti olemassa heteronormatiivisuutta, heterokulttuuria ja -maailmankuvaa. En usko, että niillä edes on niin suurta eroa eikä niitä varsinkaan pidä (eikä voi) arvostella paremmiksi tai huonommiksi. En vaan millään usko siihen, ettei tämmöisiä "kultuurieroja" olisi olemassa, niin kuin usein täälläkin väitetään. Silti tietenkään lesbot eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta olen ihan varma siitä, että seura tekee kaltaisekseen ainakin jossain määrin.
On minussakin heteronaisena paljonkin feminismiä. Eikä se ole paha asia. Uskon että feministit ovat tässä maailmassa ja maassa saaneet paljon hyvää aikaiseksi.
Ymmärrän myös jotenkin (vaikka en ole itse kokenut), että seksuaalivähemmistöön kuuluminen on ainakin välillä aika rasittavaa. Tämän olen oppinut ihan vain (lesbo)ystäviäni kuuntelemalla. Aika paljon he saavat kuraa niskaansa ja joutuvat rajoittamaan elämäänsä esim. julkisilla paikoilla, kun eivät jaksa kaikkea sitä **skaa. Silti minua välillä sapettaa se, kun heidän kanssaan ollessa haukutaan miehiä, haukutaan miehiä, haukutaan miehiä, puhutaan naisten alisteisesta asemasta, naureskellaan ultranaisellisille naisille, hihitetään naisten kulttuurille (esim. naisten lehdille ja tapahtumille) yms. Ollaan ihan selvästi ajatuksilta feministejä, mutta sitten kuitenkin kielletään se. Panostetaan ulkonäköön paljonkin, mutta kielletään se. Ja niin edelleen.
Tykkään kavereistani, mutta ihmetyttää tämä kaksinaisuus. Ehkä pitää leikkiä vain samanlaisten lasten kanssa, niin ei tarvitse ihmetellä.
ps. enemmän feministeiksi tunnustautuvia olisi kyllä tullut, ellen olisi laittanut viestiäni. Hauska (ja ihan oikeasti mielestäni hyvä viesti) oli tuo, joka kehui feminismiä kauniiksi sanaksi. Tulkitsen tämän nyt vähän räväkästi niin, että kun oikea-lesbo aloittaa keskustelun, niin siihen vastataan ihan eri tavoin kuin ei-lesbon aloittamaan. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Minulla ei ole mitään teitä eikä ketään vastaan. En vain aina ihan ymmärrä ja se varmasti johtuu omien kapasiteettien rajoista.
"Poistettiin joo
Kirjoittanut: ei-lesbo 28.5.2006 klo 16.15
onko kyse siitä, että lesbon aloittamaan keskusteluun te lesbot lähdette mukaan, mutta ei-lesbon kirjoitus nähdään automaattisesti pelkästään ärsytykseen pyrkivänä provona? "
Tuota voit kysyä sheriffiltä. Syyttömiä me muut olemme.
Minä olen lähinnä antiseksisti.
"Otan nyt katkeruutena tuonkin, että viestini poistettiin :) "
Edelleenkin, vain yhden ihmisen teko.
>heteronaisten vähättely ja heterorakkaudelle tuhahtelu.
Mä tekisin mitä tahansa että pääsisin elämään tylsää heteroelämää sen sijaan että joutuisin olemaan aina vähemmistöläinen.
Tiedän että poiston teki yksi ihminen todennäköisesti yhdellä napin painalluksella. Ehkä kuitenkin useampi ihminen tai edes yksi ihminen oli "kannellut" hänelle viestistäni sitä ennen. Saattoi se toki olla itse seriffikin, joka itse luki viestini, veti herneen nenään ja painoi deleteä. Silti ihmetyttää viestini todella nopea tiehensä lentäminen, kun mielestäni siinä ei ollut mitään sääntöjen vastaista. Kovin paljon kamalampia viestejä olen täältä lukenut ja tarkoitukseni oli todellakin vain herättää keskustelua tästä lesbojen maailmankuvasta, joka mielestäni on olemassa, vaikka sitä ei myönnetä. Mutta olkoot.
vaikka tälläkin palstalla tätä asiaa on toitotettu tuhat kertaa. Kyllä lesbokulttuuri ja tietynlainen "lesbomaailmankuva" on olemassa. Mutta juttu on siinä, että niitä kulttuureja ja maailmankuvia on hyvin erilaisia.
Toki on olemassa se heteroita halveksiva porukka ja jos ystäväpiirisi lesbot edustavat tätä ryhmittymää, niin todennäköisesti myös heidän muut lesbokaverinsa ovat samaa porukkaa. Eli ei siis mikään ihme jos syntyy käsitys tietynlaisesta lesbomaailmankuvasta, jos tuntee vain lähinnä heidän kaltaisiaan.
Ns. lesbopiirit, jotka riekkuvat kapakoissa ja ovat muutenkin niin kovin lesboa joka paikassa ovat murto-osa lesboista. Sitten on akateemiset yliopistolesbot, sitten on sporttilesbot yms. yms. Valtaosa ei kuulu mihinkään näihin klikkeihin, eikä siis voi edustaa minkäänlaista yhtä ja yleistä lesbokulttuuria.
Ei ole olemassa yhtä heterokultturiakaan, miksi siis sitten olisi joku yleispätevä lesbokultturi? Tämä on niin typerä aihe, ettei olisi edes pitänyt vastata. Mutta en voi kun ihmetetellä, miksi tämä kysymys tulee aina uudelleen ja uudelleen esille? Ilmeisesti jokaisen heteron on päästävä esittämään "oma ainutlaatuinen ja ennenkuulematon" kysymyksensä.
En yksinkertaisesti jaksa tätä ihmisten yleistämisen vimmaa. Jokaiseen ihmisryhmittymään liittyy streotypioita, jotka osittain toki pitävät paikkansa. Mutta ne syntyvät yleensä aina äänekkään vähemmistön perusteella. Se tylsä ja hiljainen enemmistö jää huomiotta. Mutta silti meidät ja meidän ajatuksemme niputetaan yhä valitettavan usein yhteen.
Millainen on sitten heteronaisten maailmankuva? Minä en ainakaan osaisi vastata tuohon. Mutta jos lesboilla on oma maailmankuvansa niin kai nyt heteronaisillakin.
monikaan nainen tai vielä vähemmän monikaan lesbo edes tiedä feminismistä, moni nainen laittaa sen johonkin kiihkouskontojen ja sovinismin vastakappaleen kohdille.
Lesboissa riittää näitä vähemmän valveutuneita yhtälailla kun hetskuissakin.
Ja kyllä mä ihmettelen miksi kaikilla heteroilla on lesboja ystävinä jotka kuluttavat aikaansa haukkuen heteroimiehiä yms. Mun tuttavapiirissä ei haukuta miehiä, ei naisellisia naisia, ei itsestään huoltapitäviä yms. Mutta mä tiedänkin että mä olen onnekas, mun ystävien suhteen.
Ihmiskunta on syöksynyt johonkin kuiluun, kun raha repii ihmisryhmiä alempiin ja ylempiin kasteihin, samoin tuntuu käyvän älyn kanssa. Kun ihminen tottuu siihen että töitä ei saa ja on kurjaa ja viina on lohtuna ja röökin pitää palaa että olisi edes jotain "kivaa", joku feminismi, ja naistenlehdet ja päivän sää ei näitä kiinnosta.
Kyllä on kulttuureita, lesbokulttuuria lesbokulttuurin sisällä jne. Ihan samoin lesboissakin on jakautumia, ja kun on kyse pienestä porukasta se ns loosereiden joukko tuntuu vievän sen "tyypillinen lesbo"- tittelin, valitettavasti.
"Pakko nyt
Kirjoittanut: sanoa jotain 28.5.2006 klo 22.41
En yksinkertaisesti jaksa tätä ihmisten yleistämisen vimmaa. Jokaiseen ihmisryhmittymään liittyy streotypioita, jotka osittain toki pitävät paikkansa. Mutta ne syntyvät yleensä aina äänekkään vähemmistön perusteella. Se tylsä ja hiljainen enemmistö jää huomiotta. Mutta silti meidät ja meidän ajatuksemme niputetaan yhä valitettavan usein yhteen. "
Ja seuraavan kerran kuin te heterot esitätte, että minun(kin) kannattaisi (yleisen suvaitsevaisuuden nimissä) tulla ulos kaapista, niin minulla ei ole mitään intoa sanoa olevani lesbo kun se yhdistetään noihin vääristyneisiin tai yksinkertaistettuihin mielikuviin lesboista. Ja sen jälkeen minut nähdään vain noiden mielikuvien kautta ellen sitten käy jatkuvaa kinaa siitä olenko minä "oikea" lesbo jonkun heteron mielestä vaiko ei.
akateemiset ylipistolesbot? Minun kai pitäisi sellainen olla, mutta kun en tunne niitäkään piirejä, niin en tiedä.
pohdin minäkin. Olen myös akateeminen enkä tiedä mikä on akateemisen lesbon tunnusmerkki? Itse olen tavannut vain opistotason lesboja...enkä nyt tod. tarkoita vähätellä, mutta ilmeisesti akateemisia ei niin helposti tapaa tuolla baareissa...ikävää...
Menepä mille tahansa naistutkimuksen kurssille, niin törmäät heti useisiin akateemisiin lesboihin.
ryhmäläiset seurusteelee, tai on kihloissa miesten kanssa, paitsi se ainoa mies, joka on naisen kanssa. Opettajat on myös kertoilee miehistään.
...paitsi että mun lesbotutut eivät kai kuulu looserehin, kun suurin osa heistä on akateemisia tai amk-laisia ja jo tiukasti työelämässä...
Toisaalta olen alkanut myös ymmärtää sen miesten vihaamisen ja naisellisten naisten väheksymisen. Tajusin nimittäin, että hehän ovat haukkuneet juuri semmoisia ihania naisia ja miehiä, jotka saivat nämä ihanaiset. Taitaakin siis olla happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista -ilmiö!
Tänään mietin lesboista myös sellaista, että minun mielestäni lesbot ovat aika raadollisia toisiaan kohtaan. Nyt en halua yleistää. Johtuuko se sitten tosiaan porukan vähäisyydestä tai jostain, mutta kauhean ilkeitä kommentteja, vahtimista ja monenlaista ihmeellistä touhua olen saanut olla todistamassa lesboporukoissa. Siis ystäväni ovat joutuneet näiden ilkeyksien kohteeksi ja toisaalta kyllä he itsekin toteuttavat sitä jossain määrin. Mustasukkaisuus tuntuu ainakin olevan jotenkin jopa hurjempaa kuin heteropiireissä tai sitten minä vain liikun lällyissä heteropiireissä. Välillä myös kun puhutaan siitä, että naiset ovat julmia toisiaan kohtaan, niin tikareita tuntuu tosiaan liikkuvan näissä naisten välisissä rakkaustarinoissa enemmän kuin meillä hetskuilla. (Tai minä saatan kyllä oikeasti olla bisse, mutta en edes uskalla kuvitella lähteväni tuohon touhuun, kun voin pysytellä "heterona".)
"Tänään mietin lesboista myös sellaista, että minun mielestäni lesbot ovat aika raadollisia toisiaan kohtaan. Nyt en halua yleistää."
Joten älä siis enää yleistä. Voit toki kertoa juttuja omasta ystäväpiiristäsi, mutta kannattaako sinun miettiä lesboja yleisesti noin intensiivisesti.
Saat ihan mielihyvin pysytellä heterona ;)
on kaunis sana! Itse olen aatesuunnaltani feministi, ja yritän tehdä parhaani, jotta voisin myös tekojeni puolesta kutsua itseäni feministiksi.
Suomalainen feminismi pyrkii siihen, että miehet ja naiset voisivat elää sovussa, tasa-arvoisina, ja tyytyväisinä yhteistyössä tässä maailmassamme. On myös kärkevämpiä feminismin suuntauksia, lähinnä amerikkalainen separatistinen radikaali-feminismi, mutta en ole koskaan tavannut ketään sellaisen suunnan kannattajaa, ja olen vain tenttikirjoista lukenut, että "kas, tuollaistakin on".
En oikein luota naisiin, seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta, jotka vastustavat feminismiä. Miksi he niin tekevät? Jotain palkkioita he varmaankin siitä saavat (tai tahtoisivat saada).
kauniille ja tarpeelliselle asialle on annettu täysin harhaanjohtava ja vahingollinen nimi?
Olen kysynyt tästä eri yhteyksissä eri ihmisiltä X kertaa, ja koskaan en saa vastausta, vaan asia joko sivuutetaan turhana tai käsitetään väärin.
Kieli ei kuitenkaan ole pelkkä mekaaninen kommunikoinnin väline, vaan se rakentaa mielikuvia ja luo todellisuutta. Sana FEMINISMI luo mielikuvan todellisuudesta, jossa vain naisten ääni ratkaisee.
Ei millään pahalla - tasa-arvotyölle omistautuneena naisena haluaisin vain niitä perusteluja ja mielipiteitä.
ei sanana miellytä, niin harmi. Sanan lanseerasi vuonna 1837 Charles Fourier niminen ranskalaismies. Fourier itse oli sosialisti, joten sieltä se -ismi lienee peräisin.
Feminismi ei liene koskaan kuitenkaan ole ollut niin vahva yhden asian liike, kuin muut -ismit, johtuen juuri siitä, että naiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heillä on usein keskenään ristiriitaiset edut. Esimerkiksi rikkaat-köyhät naiset, eurooppalaiset-afrikkalaiset naiset, enemmistöihin kuuluvat-vähemmistönaiset...
Ei x:n vertaa vastauksia. No minäpä sitten alan taas toistaa itseäni kuin nauhuri.
Feminismi on naisasian edistämistä, naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista kaikilla alueilla (perhepolitiikassa, elinkeinoelämässä, päätöksenteon eri asteilla jne) siten, että päästään miesten kanssa samalle tasolle. Ei ylivaltaan, ei suurempiin etuihin, vaan tasa-arvoiseen asemaan, sellaiseen, ettei sukupuolella ole oleellista merkitystä - muihin kuin biologisperäisiin "seuraamuksiin". Että naisilla olisi oikeus toteuttaa kykyjään ja halujaan sukupuoliroolinsa estämättä, ja että naista ei aseteta huonompaan asemaan vain synnyttäjän ja kasvattajan roolien takia. Vapautusta pakkorooleista naisille (ja miehille tietysti myös, mutta miehet itse soveltuvat parhaiten ajamaan omaa asiaansa).
Kyse on siis NAISTEN asiasta, siitä rehellinen ja kuvaava nimi ismille. Tosin naisten asemaa parantamalla parannetaan samalla laajemmin myös perheiden asemaa (lasten, isien) ja koko yhteiskunnan suurempaa oikeudenmukaisuutta.
On sitten myös valtavasti muuta "liikehdintää" , on miesasialiikkeitä, on etnisten ryhmien asianajajia, on kulttuurin puolustajia, vammaisten, eläinten, makasiinien ym ym ym puolustajia. Vain keskittymällä sovittujen yhteisten tavoitteiden ajamiseen voidaan saavuttaa tuloksia, siitä syystä kentällä toimii lukuisia järjestöjä. Kaikki ne pyrkivät korjaamaan ryhmänsä/asiansa kokemia epäkohtia ja hankkimaan etuja. Ehkä myös etuoikeuksia, mutta niitäpä eivät muut helpolla suo (on tosin onnistunut tietyille tahoille, femmarit eivät sellaiseen pyri, harvinaisia poikkeuspoppoita lukuunottamatta, niillä ei ole kannatusta, vain melua).
Usein aktiivisuus on kumuloituvaa, jos on aktiivinen yhdessä porukassa, on toisessa ja kolmannessakin. Feministit ovat tyypillisesti ahkeria osallistujia maailmaparantajina, mutta naisten oikeuksia ajaessaan he ovat nimenomaan feministejä (vaikka duuni olisi SPR:ssä, MLL:sä, Nokialla tai vastakkaisissa poliittisissa puolueissa). Feminismi on tärkeä osa yleisestä tasa-arvoistumiskehityksestä, silti vain osa siitä.
Sen sijan "yleisistä tasa-arvonkannattajista" en tiedä, mitä ne ajavat. Kaikille samaa palkkaa tehtävästä ja osaamisesta riippumatta? Kaikille samaa hierarkkista asemaa (kaikki johtajia tai duunareita)? Entä kun ahkera vaurastuu ja laiska tuhlaa, ahkeran varat laiskalle? Ihmisillä on erilaisia ja eri lailla arvostettuja kykyjä, ominaisuuksia, niitäkö ei saa näyttää eikä käyttää hyväksi, tasa-arvo järkkyy? Kun ajaa Suurta Yhteistä Hyvää koko maailmankaikkeudelle, ei aja käytännössä yhtään mitään. kaikilla on eri käsitys yleisestä tasa-arvosta.
Käytännössä olen huomannut, että omaan tasa-arvoisuuteensa kääriytyneet ihmiset vastustavat kiivaasti naisten aseman parantamista, siinä kun kuulemma ajetaan vain yhden suppean ryhmän etuja, naisten. Eihän meitä olekaan kuin vähän yli puolet väestöstä. Esim. juuri kaikuvimmat "tasa-arvonistit" kieltäytyivät suoraselkäisesti fem-palstalla allekirjoittamasta Amnestyn vetoomusta naisten kokemaa perheväkivaltaa vastaan, siinä kun ei mainittu, että naisetkaan eivät saisi hakata miehiä. Puolueellista. Vetoamalla tasa-arvoon suureen ääneen puolustetaan status quota, vallitsevaa olotilaa, muutos kun suosii aina joitain, ei kaikkia, joten edut säilyvät niillä, jotka niistä hyötyvät.
Sovinistit ovat tehneet parhaansa värittääkseen feminismin pelottavaksi ääriliikkeeksi, ja ajattelemattomiin sekä nuoleskelijoihin se on tepsinytkin. Minä pysyn feministinä. Ja lesbona. Kumpaakin sanaa vieroksutaan, mutta pidän selkeästä terminologiasta. En sano kättelyssä: "olen feminsti, päivää" (tai "lesbo, päivää" tai likinäköinen, porvari/kommari ..). Mutta ajatteluni mukaisesti puhun ja tarvittaessa tunnustaudun nimikkeiden alle.
Ei tasa-arvon kannattaminen ole status quon puolustamista, niin kauan kuin naiset todella ovat epätasa-arvoisia miesten kanssa.
Joitakin ongelmia t-a ajattelussakin toki on, esim sukupuolikiintiöt, joita jotkut vastustavat, ja se onko t-a sukua tasapäistämiselle...
Joka tapauksessa, kaikilla poliittisilla suuntauksilla on omat heikot kohtansa, ja kyllä t-a feminismi ainakin minulle sopii parhaiten aatteeni perustaksi. Aina voin onneksi täydentää näkemystäni muilla mausteilla.
Tämä on edellisen viestin kirjoittajalta. En lukenut hyvin viestiä, jota kommentoin, ja siitä väärinkäsitys. Samaa mieltähän me ollaankin, sori vielä!
Pointtisi ei-yhden-asian liikkeestä on täyttä asiaa.
Aiempaan viestiini vedoten - tuskin olen se ainoa, johon ilmaus "feminismi" ei uppoa. Syyt ovat tällä erää pelkästään kielellistä perua. Sanotaanko niin, että yhdellä huonolla termillä saa aikaan enemmän vahinkoa kuin mitä kymmenen hyvää ehtii korjata ;)
Feministi ilman muuta, olin sitä jo ennenkuin tajusin seksuaalisuuntaukseni. Hyviä perusteluita olette ehtineet jo esittää, enpä lisää nyt niihin enenpää, painun sohvalle lueskelemaan. Ja illempana saatan heittää pari sanaa femmaripuolella ;).
ihmisrakkaudessani. Minusta 95% naisista on pyllystä, ja 99.9% miehistä samasta tuutista.
Ei mahda mitään.
Lieneekös sillä jotain tekemistä, että myönsin itselleni vasta näin hieman ennen kolmeakymmentä ikävuotta olevani lesbo.
Mä oon ainakin ihan tavis duunari. Koskaan en oo halunnu kuulua MIHINKÄÄN ryhmään, aatesuuntaan tms. Elelen vaan eteenpäin elämää siinä missä kaikki ihmiset. That´s so simple! For me..... = )
itseni" vasta yli kolmikymppisenä, mutta feministi olin jo lapsena, kiitos heterovanhempieni antaman kotikasvatuksen.
Mä en tajua miten joku nainen ei yleensä olisi feministi, on sitten hetero tai lesbo. Itse olen heteromies, totta kai mä olen feministi. Jotenkin sen voi vielä miehessä ymmärtää että pelkää tuota kauheaa f-sanaa, mutta miten nainen voi olla kannattamatta tasa-arvoa???
Kaikki mun tuntemat lesbot ovat feministejä. Se ei johdu siitä, että suurin osa lesboista olisi feministejä, vaan siitä, että yliopistomeiningeissä ja kansalaisjärjestötoiminnassa pyörimiseni takia oma tuttavapiirini ja sitä myöten maailmankuvani on aika... sanoisinko vinoutunut ;D
että tunnet kaltaisiasi. Itse olen myös yliopisto-opiskelija, mutta enpä tunne yhtään yliopstolesboa/bisseä...
Tosin en juurikaan ajattele itseäni feministinä, mutta jostain kummasta syystä muut näkevät minussa feministin ;-)
Pitäisiköhän minunkin kiittää kotikasvatusta, sen hedelmäähän minun suhtautumiseni mm. tasa-arvoon ja sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen suurelta osalta on.
Missä te kaikki yliopisto lesbot/bisset olette? Itsekkin kyllä lukeudun samaan poppooseen, mutta en omasta yliopistostani muita tiedä.