Mieheni lapsi muutti meille asumaan ainakin väliaikaisesti koska äiti niin toivoi. Oletamme kuitenkin että kun äiti rauhoittuu niin hän haluaa lapsen muutavan takaisin. Kysymys kuuluukin että kun isä on sitä mieltä että lasta ei voi/saa alkaa edestakaisin pompottelemaan aina äidin jaksamisen mukaan ja lapsen olisi parempi asua meillä niin mtä mahdollisuuksia on saada tämä järjestetyksi. Tilanne on siis se että äiti ei jaksa koska lapsen käytös rajatonta ja hän ei pärjää/ osaa rajoja asettaa. Ja en halua mitenkään haukkua mieheni exää vaan tilanne nyt vaan on tämä. Olis kiva jos vastaisitte. Ja lisäkysymyksiä toki voi esittää jos epäselvyyttä.
Miten menetellä?
********
2343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
molemmille vanhemmillekin, sopia yhteiset ja selvät pelisäännöt ja tapaamisajat. Lapselle rutiinit ja se, että näkee äitiään vähänkin mutta säännöllisesti ja varmasti, on parempi kuin ailahteleva äiti jota näkee milloin sattuu, mikä tuhoaa lapsen perusturvallisuuden, luottamuksen ja itsetunnon kaikkein varmimmin. Lapselle voi hänen kasvaessaan pikkuhiljaa hienovaraisesti selvittää miksi äiti tapaa häntä vain harvoin, esim. epäsäännöllisen ja vaativan työn tai kulttuurisidonnaisten toimintamallien vuoksi, olennaisinta on lapsen omanarvontunnon ja perusturvallisuuden kehityksen suojaaminen, mikä vaatii selkärankaa sekä isältä että äidiltä, kuin muiltakin lähisukulaisilta ja kasvatukseen osallistuvilta tahoilta. Toistuvuus, rajat, selkeys ja luotettavuus ovat tärkeitä niin lapselle kuin aikuisillekin.
Tässä vaan onkin nyt se juttu että äiti ei varmaan näe lapsen parasta ja isä näkee. Isällä kuitenkin pelko siitä että äiti pystyy kontrolloimaan lapsen elämää passittamalla hänet isän luo kun omat keinot loppuu. kyse on siis murrosikäisestä lapsesta jolla ongelmia ja ongelmia varmaan tulee lisää jos asuu äidin luona ja elää kun pellossa. Mehän kaikki tiedämmä että jos isä oman mielipiteensä sanoo vaikkapa lasten valvojalle ja äiti vakuuttaa asioiden olevan toisin niin ihan pikku kummassa ei isän sanalla ole merkitystä. Ja edelleenkin olen sitä mieltä että oli äidiltä erittäin järkevä teko myöntää heikkoutensa ja pyytää isää ottamaan tämä mutta äidin ailahtelevaisuuden vuoksi on lähes varmaa että hetken levättyään hän haluaa lapsen muutavan takaisin luoksensa. Totta kai haluaa mutta se ei ole lapsen edun mukaista ja miten käy kun ongelmat vaan pahenee ja äiti taas kokee olevansa alakynnessä. Minusta olisi selkeää että lapsi asuu joko äitinsä tai isänsä luona ja vierailee sitten säännöllisesti etävanhemman luona. Heittopussi juttuun en haluaisi asin menevän eikä miehenikään.