Istun suoraselkäisenä akvaarioksi kutsutussa vartijoiden eristetyssä tilassa. Tuoli allani on putkijalkainen ja sen istuinosa on muovivalua. Karu, kestävä ja tyypillinen valtionlaitoksen tuoli. Eristetyssä tilassa on jokaiseen suuntaan peilipintaisia ikkunoita, jonka johdosta vartioitavat eivät koskaan voi olla varmoja siitä, mihin suuntaan vartija milloinkin katsoo. Tarkkailen rauhallisesti, mutta järkähtämättömästi tietämiäni rikollisvankeja. Vankilassa rikolliset suorittavat tuomiotaan, mutta silti vankilassakin on tuplarikollisia. Rikollisia rikollisten keskuudessa. Vankilassa erityisesti suunnitellaan vankiloiden ulkopuolella tapahtuvia rikoksia. Vankilan sisälläkin tapahtuu rikoksia, kiristystä, kiskontaa, törkeitä huumerikoksia ja väkivaltaa. Toimillani minä paljastan ja estän näitä tapahtumia, parhaan kykyni mukaan.
Tartun paksua keraamia olevaan nimikkomukiini mustan nahkan verhoamalla kädelläni. Sivusilmällä näen jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Tai ehkä se on tällä osastolla tavallista. Osastolle on matkasellin kautta palannut vanki, joka on ollut kaksi vuorokautta poistumisluvalla muurien ulkopuolella. Hän ojentaa jotakin viereisessä sellissä asuvalle vanhemmalle vangille. Nostan varovaisesti kahvimukin huulilleni, kohotan ylähuultani ja asetan sen saman tien kuppiin kiinni. Muki lepää alahuultani vasten. Kohdistan katseeni mukini yli rikollisvankeihin, samalla kahvia kaataen huulieni välistä suuontelooni. Hyvää, herkullista ja aromirikasta. Tumma, brasilialainen kahvisekoitus ja loraus maitoa. Juon kahvini aina maidon kera. Lasken kahvimukin takaisin pöydälle, päiväkirjan, leivoslautasen ja radion väliselle tyhjälle tilalle. Vilkaisen mustaa hansikasta ja tunnen lievän värinän käyvän vartaloni läpi. Jätän huuleni valmiiksi hiukan raolleen. Tartun vasemmalla kädelläni pöydällä olevalla leivoslautasella odottavan mustikkamuffinsiin ja ohjaan sen kohti suutani. Musta hansikas ja vaalea muffinssi muodostavat rajun kontrastin. Aivan kuin rikosrekisteriltään puhdas vartija ja syntinen vanki. Avaan suuni niin ammolleen, että huulipieliäni kiristää ja työnnän oikealla kädelläni muffinssin suuhuni noin kolmanneksen osalta. Puristan ylä- ja alaleukani yhteen, irrottaen muffinssista varovaisesti palasen. Siirrän muffinssin takaisin leivoslautaselle ja pidän kättäni paikalla hetken. Katselen uudelleen mustan hansikkaan ja muffinssin luomaa kontrastia. Kaunista ja jotenkin rauhallista. Tunnen muffinssin murun jääneen ylähuuleeni noin kello yhden kohdalle. En pyyhkäise murua vaan odotan kärsivällisesti. Kohta tunnenkin murun irtoavan ja kierähtävän alaspäin. Nappaan murun kielelläni kuin sisilisko. Nopeasti ja täsmällisesti. Pureskelen pehmein liikkein muffinsia. Kiinnitän katseeni ikkunasta heijastuviin omiin tummiin silmiini. Katson itseäni intensiivisemmin kuin koskaan.
Lars
Tartun paksua keraamia olevaan nimikkomukiini mustan nahkan verhoamalla kädelläni. Sivusilmällä näen jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Tai ehkä se on tällä osastolla tavallista. Osastolle on matkasellin kautta palannut vanki, joka on ollut kaksi vuorokautta poistumisluvalla muurien ulkopuolella. Hän ojentaa jotakin viereisessä sellissä asuvalle vanhemmalle vangille. Nostan varovaisesti kahvimukin huulilleni, kohotan ylähuultani ja asetan sen saman tien kuppiin kiinni. Muki lepää alahuultani vasten. Kohdistan katseeni mukini yli rikollisvankeihin, samalla kahvia kaataen huulieni välistä suuontelooni. Hyvää, herkullista ja aromirikasta. Tumma, brasilialainen kahvisekoitus ja loraus maitoa. Juon kahvini aina maidon kera. Lasken kahvimukin takaisin pöydälle, päiväkirjan, leivoslautasen ja radion väliselle tyhjälle tilalle. Vilkaisen mustaa hansikasta ja tunnen lievän värinän käyvän vartaloni läpi. Jätän huuleni valmiiksi hiukan raolleen. Tartun vasemmalla kädelläni pöydällä olevalla leivoslautasella odottavan mustikkamuffinsiin ja ohjaan sen kohti suutani. Musta hansikas ja vaalea muffinssi muodostavat rajun kontrastin. Aivan kuin rikosrekisteriltään puhdas vartija ja syntinen vanki. Avaan suuni niin ammolleen, että huulipieliäni kiristää ja työnnän oikealla kädelläni muffinssin suuhuni noin kolmanneksen osalta. Puristan ylä- ja alaleukani yhteen, irrottaen muffinssista varovaisesti palasen. Siirrän muffinssin takaisin leivoslautaselle ja pidän kättäni paikalla hetken. Katselen uudelleen mustan hansikkaan ja muffinssin luomaa kontrastia. Kaunista ja jotenkin rauhallista. Tunnen muffinssin murun jääneen ylähuuleeni noin kello yhden kohdalle. En pyyhkäise murua vaan odotan kärsivällisesti. Kohta tunnenkin murun irtoavan ja kierähtävän alaspäin. Nappaan murun kielelläni kuin sisilisko. Nopeasti ja täsmällisesti. Pureskelen pehmein liikkein muffinsia. Kiinnitän katseeni ikkunasta heijastuviin omiin tummiin silmiini. Katson itseäni intensiivisemmin kuin koskaan.
Lars
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmaisua,erittäin...