Monien näkymättömien lankojen varassa,

Näiden säteiden välkkeissä, joukoin virroissa

hiljaisten solien soinnissa ja ärjyvien koskien suvannoissa.

Täältä, leiskuvan meren ja metsäpalon sivusta, turvallisen etäisyyden päästä olen löytänyt maallisen majani.


Olen hiljaa, ja katselen ääneti, en anna ääniaaltojen vallitseman tilan oikeutukselle tekosyytä, nimetä tai kieltää.

En sulje enkä sisällytä, en huokaa, enkä huuda.

Teen lautapoikkeamista naulojen astinlevyn, en liiku, ja sitten taas kuitenkin, löydän jalkateräni ja eteenpäinsuuntautuvan askeleeni jonkin hiekkatien varrelta, taas

matkalla tekemättömiin, täyttymättömiin lupauksiin ja lunastamattomiin epäilyihin, armosta, suosiollisen auringon säteistä ja ilosta elää, luovutan.


En rimpuile, kun nousevan auringon teräverkoissa, hiljaisen solinan taustamusiikkia kuunnelleen avaan taas jotakin sisälläni.

Ja Aurinko myös laskee, aivan kuten sen on täytynyt saavuttaa zeniitti, samalla vääjäämättömällä tyyneydellä lasken verkkoni, kun ilta suutelee horisontin naaraankupeita,

teränsä menettäneen miekan lempeydellä.
0106
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


purrenkorsi kirjoitti:

Näiden säteiden välkkeissä, joukoin virroissa

hiljaisten solien soinnissa ja ärjyvien koskien suvannoissa.

Täältä, leiskuvan meren ja metsäpalon sivusta, turvallisen etäisyyden päästä olen löytänyt maallisen majani.


Olen hiljaa, ja katselen ääneti, en anna ääniaaltojen vallitseman tilan oikeutukselle tekosyytä, nimetä tai kieltää.

En sulje enkä sisällytä, en huokaa, enkä huuda.

Teen lautapoikkeamista naulojen astinlevyn, en liiku, ja sitten taas kuitenkin, löydän jalkateräni ja eteenpäinsuuntautuvan askeleeni jonkin hiekkatien varrelta, taas

matkalla tekemättömiin, täyttymättömiin lupauksiin ja lunastamattomiin epäilyihin, armosta, suosiollisen auringon säteistä ja ilosta elää, luovutan.


En rimpuile, kun nousevan auringon teräverkoissa, hiljaisen solinan taustamusiikkia kuunnelleen avaan taas jotakin sisälläni.

Ja Aurinko myös laskee, aivan kuten sen on täytynyt saavuttaa zeniitti, samalla vääjäämättömällä tyyneydellä lasken verkkoni, kun ilta suutelee horisontin naaraankupeita,

teränsä menettäneen miekan lempeydellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu