Näissä huoneissa,
neljän seinän rajaaman tilan
sohvissa ja selkänojallisissa tuoleissa, olen vieras, muukalainen vasten pehmeää nojaa.
Ja sähkölampun hohde olohuoneista on aina kutsuva pihatieltä katsoen, mutta sisällä betoni ja puu tuntuvat jälleen lohduttomilta.
Niitä ei ole luotu, elementteinä, materiaaleina tähän muotoon, siksi ne kapinoivat, nykyaikaiseen arkkitehtuuriin on kirjailtu tuhon kaava
jo sisälle ja elämänhengen
kulttuurin ilmentäjinä
ne eivät ole vapaita siitä säröstä joka leikkaa näkökenttämme.
Siksi, aina kun astun uuteen rakennukseen, asuntoon, toimistoon, nuuhkaisen ilmaa, tunnustelen seiniä ja pian
huomaan jo kaipaavani pehmeätä tuolia tai sohvannurkkaa, pientä purtta aavalla merellä.
neljän seinän rajaaman tilan
sohvissa ja selkänojallisissa tuoleissa, olen vieras, muukalainen vasten pehmeää nojaa.
Ja sähkölampun hohde olohuoneista on aina kutsuva pihatieltä katsoen, mutta sisällä betoni ja puu tuntuvat jälleen lohduttomilta.
Niitä ei ole luotu, elementteinä, materiaaleina tähän muotoon, siksi ne kapinoivat, nykyaikaiseen arkkitehtuuriin on kirjailtu tuhon kaava
jo sisälle ja elämänhengen
kulttuurin ilmentäjinä
ne eivät ole vapaita siitä säröstä joka leikkaa näkökenttämme.
Siksi, aina kun astun uuteen rakennukseen, asuntoon, toimistoon, nuuhkaisen ilmaa, tunnustelen seiniä ja pian
huomaan jo kaipaavani pehmeätä tuolia tai sohvannurkkaa, pientä purtta aavalla merellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin molemmat kirjoitukset.
Aluksi en tajunnut juuri mitään.
Viimein, kun näin ne yhdessä tunsin, että ne ilmensivät kaipuuta luontoon, kaipuuta aitoihin asioihin.
Pois rutiineista seikkailuihin.
Sohvan nurkkan rauha tyydyttää vain hetken.
Pieni pursi aavalla merellä olisi täydellinen.