Täyttymättömät odotukset, mitä ne ovat? Mikä on se selittämätön kaipaus ja täyttymyksen puute, mikä varsinkin keväisin tunkee ihmiseen?
Ei se ole tuon toisen ihmisen rooli omassa elämässä. Se on omien älyllisten haasteiden puute.
Näin on asia ja siitä voi repiä. Kaipaus loppuu, kun oma älyllinen onnistuminen alkaa.
On turha katsoa toiseen ja odottaa sieltä täyttymystä, on turha etsiä uutta ihmistä. Se, joka sinulla on, kelpaa hyvin.
Ei se ole tuon toisen ihmisen rooli omassa elämässä. Se on omien älyllisten haasteiden puute.
Näin on asia ja siitä voi repiä. Kaipaus loppuu, kun oma älyllinen onnistuminen alkaa.
On turha katsoa toiseen ja odottaa sieltä täyttymystä, on turha etsiä uutta ihmistä. Se, joka sinulla on, kelpaa hyvin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
.. ajan mittaan. Tällöin tulee tyhjiö, ellei älyllinen puoli elämää tuo tyydytystä.
Tästä syntyy harharetkiä ja uutta etsintää ilman täyttymystä kuitenkaan.
Olkaa uskollisia. Se on älyllistä täyttymystä sekin kuin myös tunnepuolen täyttymystä.
Lisään tämän, kun ei kukaan kommentoinut vielä.
En tiedä tosta, mutt jos on kiire, ei ehdi 'haaveilemaan' eikä 'haikailemaan.' Tota älyllistä puolta en ole tullut fundeeranneeksi. Mutta eikö siinä käy sitten helposti niin, että ihmisestä tulee liian 'itse-riittoinen?' Ei sitten tarvitseisikaan koskaan ketään?
Itse ainakin luulen, että sitä vain haikailee menneen nuoruuden ja sen systeemin perään, mikä ennen oli. Voihan se olla, että tää kevät tekee tepposet sitten itte kellekin.
Luulen, että kiire tai sitten tosiaankin uppoutuminen johonkin lopettaa 'sen jonkun' kaipauksen. (Tulee mieleen Badding-Somerjoen kappale: Tähdet tähdet, tai sitten Unto Monosen 'Satumaa') Mononenkin sanoi aina että: 'mitä jos hyppäisin pilven lonkareelle?'
Jollei tuo 'kaukokaipuu' ole hallittavissa, voi käydä niinkuin Monoselle kävi.
Mutta me muut: miksipä ei voisi joskus pitää vaaleanpunaisia unelmiamme. Se tekee arjesta juhlan. =)
ja sekö vain ?
No, silloin on tunnepuoli vähemmällä, eli etpä kaipaile toisen kainaloon painautumista, mutta kukin taaplaa tyylillään ja sinä kaipaat älyllistä stimulaatiota sekä tietoa, tietoa...
Kirjoitin juuri, että jos korvaa kaiken 'älyllisellä' voi ihmisestä tulla itseriittoinen ja että vaaleanpunaiset unelmat tekee hyvää itsekellekin.
Jos keskustelun avaaja haluaa korvata kaiken älyllisellä stimulaatiolla, se en kuitenkaan ole minä. Itse olen aika riippumaton ollut jo hyvän aikaa. Luulen, että kainalossa tulisi hiki ja sitten ei mitkään dödöt auttaisi. =)
Kainalossa tulee ennen pitkää hiki. Se on oivallisesti sanottu.
Kainalo on ja siitä ei tarvitse haaveilla, kun on parisuhteessa. Mutta parisuhteelle tulee ongelmia, jos on vain hikiset kainalot eikä aivoille mitään tekemistä.
Kiirekään ei ole mielestäni hyvästä. Ei tarvita välttämättä kiirettä, kyllä rento itsensä kehittäminenkin riittää.
Kainaloaikaa tarvitaan, mutta se on hetken, mitä siinä viivytään.
Entäs tää yksin-olo. Kyllä tässäkin aivot alkaa jauhaa samaa kehää, jollei ole ärsykkeitä tarpeeksi. Etenkin: Kun tapaa jonkun, ja puhelee, voi tulla jäljestäpäin sellainen, että 'mitähän-se-silläkin-tarkoitti'-fiilis.
Meikä on kyllä aika paljon yksin. Ja nautin siitä täysin. Mutt joskus täytyy mennä ihmisten ilmoille ja mukavaahan sielläkin on puhella ihmisten kanssa.
Kumpi parempi. Mene ja tiedä! Mitä sitt jos on tyhmä kaveri? Ei pohdiskele mitään ja kaikki on simppeliä. Ajatuksen vaihtoa ei synny. Se on melkein kuin olisi yksikseen - varmaankin.
Minä en enää kauheesti viitti opiskella uutta. Mutt jotain pientä. Ettei aivot näivety tiedonpuutteessa =)
mutta mikään ei voita viileitä lakanoita ja hämärää makuuhuonetta ja tarpeeksi tilaa =)