samassa tilanteessa. Miehelläni on kolme jo "aikuista" lasta jotka inhoavat minua. Olen niin erilaisesta suvusta, kuin mitä nämä lapset ovat tottuneet. Minun suvussani syödään koko perhe pöydän ääressä , he kantavat lautasen olohuoneeseen television ääreen!
Minun suvussani katetaan lautasliinat pöytään, he eivät varmaan olleet lautasliinaa nähneetkään ennen minua. Minun suvussani sanotaan aamulla "hyvää huomenta" ja illalla toivotetaan "hyvää yötä". Heille moinen on ihan vieras asia. Lista olisi loputon ja nyt nämä nuoret kieltäytyvät käymästä meillä, koska olen niin "pikkunipo"!
Mieheni on tosi pahoillaan tilanteesta, onhan hän lapsiensa ja minun välissä. Olisin toivonut, että mieheni olisi voinut selittää lapsilleen, että tällaista elämää hän on aina kaivannut, lapsien mielestä olen "pilannut" isän.
En tiedä mitä tehdä, lähdenkö pois jotta mieheni saisi jatkossakin tavata lapsiaan vai kestänkö tätä haukkumista!?
Minun suvussani katetaan lautasliinat pöytään, he eivät varmaan olleet lautasliinaa nähneetkään ennen minua. Minun suvussani sanotaan aamulla "hyvää huomenta" ja illalla toivotetaan "hyvää yötä". Heille moinen on ihan vieras asia. Lista olisi loputon ja nyt nämä nuoret kieltäytyvät käymästä meillä, koska olen niin "pikkunipo"!
Mieheni on tosi pahoillaan tilanteesta, onhan hän lapsiensa ja minun välissä. Olisin toivonut, että mieheni olisi voinut selittää lapsilleen, että tällaista elämää hän on aina kaivannut, lapsien mielestä olen "pilannut" isän.
En tiedä mitä tehdä, lähdenkö pois jotta mieheni saisi jatkossakin tavata lapsiaan vai kestänkö tätä haukkumista!?
Vastaukset 69
Vanhimmat
Eipä varmaan kuulu edes tänne. Meillä tilanne se, että miehellä lapsi edellisestä liitosta ja minulla pari lasta edellisestä. Ja sitten vielä yhteisiä. Mutta olen huomannut että asiaa ei muuta mikään, kohta lähes täysikäisen lapsen ei tarvi tehdä mitään. Ei ymmärrä edes mitä tarkoittaa viedä täysi roskapussi ulos. Rahaa tulee joka päivä n. kaksikymmentä euroa. Silloin jo kun tähän muutettiin niin ilmoitti ettei hyväksy että täällä ollaan kun ei saa enää kaikea kaikesta kalleimmasta päästä ja joutuisi jakamaan. Silti isi kustantaa kaiken.
Sanon suoraan, vituttaa tuo tasajako. Itse olen opettanut lapsilleni että pitää osata tiettyjä käytössääntöjä, osata sanoa kiitos ja anteeksi ja osta jakaa ja tiloanteen mukaan ymmärtää mikä on oikein ja väärin.
Huvittaavinta on että kohta täysi-ikäinen kiukuttelee kun ei saa taas tällä viikolla uusia vaatteita jotka tulisivat maksamaan n. 200 euroa ja pienemmille ostetaan kirppikseltä vaatteita 30 eurolla (4 kpl) joilla pärjäävät kolme kuukautta.
Patalaista paska. Sanon suoraan. En häntä rakasta mutta en vihaakkaan. Olen neutraali. Pesen pyykkiä viikossa pelkästään hänen ja tyttöystävänsä pyykkiää 6 koneellista. Jaa...monet miettii että sika nainen. Mutta...ei ole muuta mahdollisuutta...
pilalle hemmoteltu kakara jota ei mikään muu auta kuin se, että joskus ehkä kahden vuoden päästä painuu omaan kotiin ja huomaa ettei kaikki ole lmaista.
Oikeasti..en ole tyranniäitpuoli mutta rajansa kaikella...Olen huomannut että puoliansa joutuu pitämään ja omiensa varsinkin mutta ne lapset jotka kypsyy elopellossa, joutuvat toivottavasti etsimään paikkansa ja huomaamaan että rahakaan ei kasva puussa. MINUN lapseni kasvatetaan toiseen malliin.
PS: katkerat jätetyt sun muut ei tarvi kommentoida.
ja jos jää sanottavaa niin yhteydenotot [email protected]
asiallisesti.
oikeesti, nyt tuntuu hyvälltä huomata, että en ole näiden asioiden kanssa yksin, kohtalo-tovereita riittää!
olisipa kiva, jos löytyis tältä paikkakunnalstakin joku juttu-piiri, missä näitä vois purkaa, saaha neuvoja, ja mielipiteitä.
jos kiinnostaa, ajatuksia voi heittää [email protected]
Ihanaa huomata, että on muitakin jotka myöntävät ettei se uusi elämä aina niin auvoista ole. Joikkakin ihmisillä on todella vaikea ymmärtää, että me "uudet puolisot" usein ihan tosissaan yritämme tulla toimeen puolison lasten ja jopa sen exän kanssa! Välillä se vaan on niin toivotonta!
rovaniemellä. olen lukenut kirjoittamasiasi juttuja ja täytyy myöntää, samalla aaltopituudella ollaan..
oletko laittanut merkille etteivät uusperheiden miespuoliset tänne kirjoittele, ovatko juuri niin "tyytyväisiä" asioiden tilaan, vai ruikuttavatko muualla ;)
No miespuoliset taitavat kirjoitella muutenkin vähemmän. Me asumme Etelä-Suomessa, mutta vertaistuki tällaisissa asioissa olisi todella tärkeää. Itse sain täältä rohkeutta nousta "kapinaan" omassa perheessäni! Vaikka niitä äitipuolia syyllistäviä löytyy todella paljon, on onneksi myötäeläviä ja samankokevia ( kenen puoleen alunperin tarkoitukseni olikin kääntyä ).
www.stresscode.fi/forums/supli
On paljon meitä etelä-suomalaisiakin :)
[email protected]
ihan luonnostaan, entisen elämän Vaikuttajat haluavat myös luonnostaan mitätöidä tätä uutta elämää, joten yleensä tuo "kamppailu" vaan jatkuu.
Ainoa neuvo mitä voin antaa, on ALÄ VÄLITÄ !
heidänhän kuuluisi olla isiä lapsilleen ja sanoa, miten isän kodissa käyttäydytään. Luulen, että aikuisten lasten äiti on se jätetty osapuoli ja lapset osaavat kyllä olla solidaarisia omalle äidilleen ja tekevät tuota sinulle ihan tahallaan. Perheiden "kulttuurit" ovat erilaisia ja yhteentörmäyksiä syntyy varmasti. Tilanteita on myös toisin päin. Sisareni avioeron aiheutti hänen exänsä löytämä nuorempi nainen. Aikuiset lapset valittavat, että eivät kestä uuden onnen jatkuvaa tyhjänpäiväistä puhetulvaa ja tyhmille asioille nauramista. Ovat myös kyllästyneitä siihen, että nainen "yrittää" niin kovasti. Aikuiset lapset ovat usein tottuneet "olemaan kuin kotonaan". Onko todella niin välttämätöntä kattaa aina lautasliinat, eikö sunnuntaiateria riittäisi. Anna nuorison olla sellaisia kuin ovat ja hyväksy heidät. Vähitellen saattaa tulla hyväksyminenkin, tai sitten ei.
kiitos kaikille myötätunnosta. Olen totisesti yrittänyt ymmärtää näitä nuoria aikuisia. Mutta mielestäni meidän kodissamme on meidän kodin säännöt ( että kurakelillä ei kävellä kengät jalassa olohuoneeseen ) ja itse asiassa mieheni haluaa ne lautasliinat arkenakin ( ihan vaan talouspaperista ). Kysymys on nimenomaan exän aivopesemästä kolmikosta. Heille on jopa väitetty, että olen aiheuttanut avioeron lasten vanhemmille, vaikka en ollut silloin edes paikkakunnalla. Itse olisin mielelläni avoin ja puhuisin ongelmat selviksi, mutta kun nämä nuoret eivät suostu nykyään edes käymään meillä ja mieheni kärsii asiasta kovasti. Kun hän tapaa nuoriaan, on keskustelun aiheena yleensä vain minun haukkumiseni, joten mieheni kärsii nykyään myös noista tapaamisista.
Millä suomalaiselle miehelle saisi sisua ja uskallusta laittaa entinen perheensä "kuriin". Ymmärrän toisaalta sen, että mieheni pelkää että lopulta lapset kieltäytyvät tapaamasta myös isäänsä.
lunastaa paikkasi ja tilasi tuossa perheessä: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
tämä on Minun vikani? Olen omasta mielestäni täysin normaali, jos kiellän että olohuoneessa ei istuta kengät jalassa ja sinne ei viedä ruokalautasta!
Olenko pikkunipo, jos oletan että toisen naisen lapset eivät tutki Minun tavaroitani?
Olen joustanut todella paljon ja aina kohdellut heitä hyvin. En ole koskaan pahaa sanaa sanonut!
Minulle on useampi heidän perheen tuttukin sanonut,että miten olen jaksanut sietää moista käytöstä, että selkäsaunan he sietäisivät ( kuvaannollisesti ). Ja nyt tämä on sinusta Minun vikani! Mielenkiintoista. Saisinko ihan käytännön ohjeita miten toimia!?
minun ei tarvitse toimia mitenkään eikä lunastaa paikkaani Heidän perheessään. Minulla on ihan oma perhe ja he käyvät vierailulla Meidän perheessämme. He tulevat Minun ja mieheni kotiin
ja osa "käyttäytymissäännöistä" on heidän isänsä laatimia ! Mutta sitä he eivät usko, koska minä olen pahis.
Ja jos nyt joku kommentoi, että katkeran naisen puhetta, niin sen myönnän. Olen katkera siitä että joku ex voi myrkyttää omien lastensa mielen niin, että pilaa meidän kaikkien elämän. Ihan yhtä hyvin voisimme tulla toimeen keskenämme! Siihen olen pyrkinyt kaikki nämä vuodet.
tuo sinun käsityksesi lautasliinasta...onko talouspaperiarkki sellainen? Meillä pannaan koko rulla reilusti ruokapöytään. Kovin sinä pienistä asioista numeroa teet, mutta kunhan saat oman lapsen niin kyllä elämä tasii...
Minulta ainakin saat täydet sympatiat! Samoin kuin Jaana32! Itse olen paljolti samassa tilanteessa ja pikku hiljaa avioeron partaalla. Mutta näinhän se "entinen perhe" haluaakin, isällä kun ei saisi olla onnellista elämää avioeron jälkeen. Tällaisia asioita eivät nämä täydelliset kommentoijat (joku "aina oikessa" takertui talouspaperiin..) ymmärrä kun eivät itse ole niitä kokeneet eikä heiltä löydy yhtään empatiaa toisia kohtaan. Asiallisia neuvoja on lähes mahdotonta saada.. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen eikä nämä täydelliset vanhemmat ja katkerat exät tilannetta ainakaan helpota. Mikäs sen mukavampaa kuin lisätä toisten pahaa oloa!!!
Tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta olkoon, aina näihin ketjuihin eksyy joku "lissu" pilaamaan keskustelut..
suorastaan sanomasi: "Olenko pikkunipo, jos oletan että toisen naisen lapset eivät tutki Minun tavaroitani?"
Siis TOISEN NAISEN LAPSET...Ongelmasi taitaa olla, että et kykene mieltämään lapsia ollenkaan rakastamasi miehen lapsiksi, vaan "toisen naisen lapsiksi" ja ikäänkuin unohdat, että lapsi on puoliksi molempia vanhempiaan...
no onko mieheni lapsilla oikeus tutkia tavaroitani.
Kun noiden nuorten mielestä minä olen siinäkin hienostelija, että suu yleensäkin pyyhitään ( oli se sitten lautasliina tai talouspaperi )ruuan jälkeen!
Siellä se iskän uusi hompsu huutelee kaikkivoipaisuuden tunteessaan, kuinka miehen LAPSET tulevat "MEIDÄN perheeseen" kyläilemään...
On niin tutun kuulosta tekstiä, että puistattaa...
Mieti tarkemmin, niin huomaat, että lähes aikuiset lapset tulivat kyläilemään vain ja ainoastaan ISÄNSÄ luo, sinusta viis (et kuulu heidän elämäänsä mitenkään!)
Ps: Ennen purkautumisia tiedoksi, etten ole kenenkään exä, enkä kenenkään äiti. Kuvio vain on tuttu yhden miehensä aiempaa elämää- sietämättömän naisen vuoksi.
Kaiken kansan tietoon kuinka avioerolapset suhtautuvat isänsä uuteen vaimoon.Eipä tarvitse enää muille rautalangasta vääntää. Kiitos sinulle kun toit asian selkeästi esille. Kun olet noin viisas, niin kerro missähän se minun kotini sitten on, jos ei mieheni luona?
sinulla muuten on nimitellä minua "hompsuksi"?
Olen kunniallinen, naimisissa oleva naisihminen.
On toki se, missä uuden (entisen elämän omaavan) miehesi kanssa asut...
Kuvio on vain kummallinen, ajatellen, että SINUN kodissasi SINÄ määräät MIEHESI (lähes aikuisille) lapsille sääntöjä noudatettavaksi...
Haloo... Muista, että kunnioitus täytyy ensin ansaita... Varsinkin lähes aikuisilta ihmisiltä, joilla on hyvät muistikuvat ja mielipiteet OMIEN vanhempiensa erosta omasta takaa (siis ilman aivopesuja).
Pitäisikö isän uuden vaimon häipyä maisemista, kun nuoriso valtaa talon?
Miesystäväni tytär (13 v.) tulee isänsä taloon ystävineen pitämään meteliä ja sotkemaan paikat. Asia ei minulle kuulu, kun en siellä asukaan. Ja näillä näkymin en tule asumaankaan.
Kotona äitinsä luona tuo käytös ei kävisi päinsä.
Etäisän luona päde samat säännöt kuin kotona, johan se on selvä asia...
Tilanne kieroutuu lähes poikkeuksetta niin, että etävanhemman kotona saa tehdä mitä tykkää ja kotona tehdään vain sitä, mitä saa tehdä.
Etävanhemmalla on monesti tarve hemmotella lasta (=hyvittää sitä, että yhteistä aikaa on niin vähän/ hiljentää omatuntonsa ääntä) ja näin ollen tilanne muodostuu sellaiseksi, että lapsi tekee tämän vanhemman luona mitä haluaa ja harvemmin vanhempi tätä kieltää...
Näitä kun tarpeeksi miettii ja muistelee niin toivoisi, että ihmiset miettisivät useampaan kertaan, tarkasti, ennenkuin lähtevät perhettään hajottamaan osiin =/
Mieti nyt hyvä ihminen hetki.
Kuvio on tosi kummallinen... miksi lähes aikuisia ihmisiä tarvitsee yleensä kieltää/neuvoa?
Eikä kenenkään tarvitse ansaita kunnioitusta. Normaalisti käyttäytyvät kunnioittavat toisiaan, koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Ja jos eivät osaa käyttäytyä, on aikuisen tehtävä se kertoa heille.
Toimisin itse täysin samoin!
Koti on siis vain SINUN, ei miehesi, eikä varsinkaan tämän lapsien.... Miksi yleensä elät parisuhteessa?
aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Olivat lapset sitten omia tai varastettuja. Tämä on yksinkertainen perussääntö - joka on ikävä kyllä monessa perheessä hukassa. Tulokset heiluvat jollain assalla tinnerissä.
Siitä, että uusi avokki hevostelee kotonaan jopa yli kumppaninsakin ymmärryksen. Luuletteko tosiaan, että se lasten biologinen vanhempikaan kaikkea hyväksyy?!? Tosin mies voi olla sen verran munaton, ettei uskalla sanoa (riidan pelossa) mielipidettään avokin käytöksestä =/
luinko sitten huolimattomasti, käsitin, että se joka "hevostelee" on miehen jälkikasvu.
Mitä enemmän tätä palstaa seuraan, sen kiitollisempi olen siitä että lemppasin yhden kolmen lapsen etäisän aikoinaan - kiva mies muuten, mutta kälätti ensimmäisillä treffeillä lapsistaan. Nimimerkillä EVVK.
Oma puolisoni otti lapsensa esille vasta kun olimme jo tutustuneet ja päättäneet, että tästä tulee jotain. Poika käyttäytyi ihan hyvin - kunnes mieheni kuoli, jolloin oltiin heti valmiita kantamaan tauluja ja antiikkiesineitä (mm. minun perintöesineitäni!) ulos ja vaatimassa minua maksamaan hänelle asunnon.... Oikeudessakin kiistämässä keskinäistä testamenttiamme sekä väittämässä avioehtoa (minä olin varakkaampi osapuoli) mitättömäksi. Siksi varmaan minäkin suhtaudun tällä palstalla aika kärkevästi eksiin ja heidän pentuihinsa.
Minä en todellakaan määrää yksin sääntöjä omassa kodissani vaan olemme YHDESSÄ mieheni kanssa laatineet YHTEISEN kotimme "säännöt". Mieheni lapset vain olettavat että heillä on oikeuiksia mutta ei velvollisuuksia!
Ja jos MINÄ en halua, että kodissamme syödään olohuoneessa television ääressä, on MINULLA oikeus se kieltää omassa kodissamme! Kiellän sen kaikilta muiltakin, miksi mieheni lapset olisivat poikkeus?
niin kai minä saan omassa kodissamme "hevostella" niinkuin haluan. Sitäpaitsi mieheni on kanssani samaa mieltä ja on yrittänyt puhua nuorilleen järkeä! Siellä kotona kun vain on tämä katkera äiti joka mustamaalaa minua, niin vaikea sitä on saada nuoria ymmärtämään että asioilla on kaksi puolta.
Mutta, summasummarum: MIEHENI ON SATAPROSENTTISESTI MINUN RINNALLANI JA HÄPEÄÄ LASTENSA KÄYTÖSTÄ!!!
Kysymys ei ole enää leikki-ikäisistä penskoista vaan kaksi kolmesta on jo täysi-ikäisiä. Kun minä menen omien vanhempieni luo, mene heidän kotiinsa ja käyttäydyn niinkuin kylässä käyttäydytään. Kunnioitan heidän kotinsa sääntöjä! Oletan samaa kaikilta ihmisiltä jotka tulevat meidän kotiimme, olivat he kenen lapsia tahansa!
Jos se miehesi on lasten isä, on hänen tehtävänsä pistää jälkikasvunsa ojennukseen kotonaan.
Syytät exää, mutta kyllä minä näkisin että isä on ihan yhtä huono kasvattaja.
Ja huono mies kaiken lisäksi, ei ole kanttia pitää sinun puoltasi vaan saat yksin ottaa syyt niskoillesi.
Mikä piru teitä naisia vaivaa, kun aina syyt haetaan toisesta naisesta, vaikka se oikea syyllinen makaa siellä teidän vuoteessanne.
Aivan. Millainen mies menee tapaamaan lapsiaan ja kuuntelemaan uuden vaimonsa haukkumista sieltä suunnalta? Huh huh! Ihmiset, myös lapset, käyttäytyvät niin kuin heidän annetaan käyttäytyä. Tässä on _tietysti_ mies avain roolissa. Aluperäisen tulisi tehdä aika hemmetin selväksi miehellee, että nyt loppui jaksaminen. Enää ei muista v***lua jaksa kuunnella! Jos ei muutu iehen arvostus omaa puolisoaan ja kotiaan kohtaan, niin voi harkita kynnysmaton hankkimista muualta!
Mutta jos äiti siellä kotona näkee lapsiaan joka päivä, hänellä on paremmat mahdollisuudet aivopestä heitä. JA mikä piru teitä suomalaisia miehiä riivaa, kun ette saa niitä exiänne kuriin!
..samaa mieltä mieltä kanssasi! Ja tuohon esittämääsi kysymykseen minäkin haluaisin vastauksen - olen sitä harva se päivä miettinyt.. Miten paljon vähemmällä exän aiheuttamalta kiusanteolta olisimmekaan välttyneet. Ja kun siitä kuitenkin ylivoimaisesti eniten kärsivät HÄNEN OMAT lapsensa!!!
on samantapainen tilanne, yritetään kitkeä pois noita samankaltaisia huonoja käytöstapoja, koska on tulossa uusi yhteinen lapsi, jottei häneen tartu nuo huonot-tavat ja että kaikki lapset saisivat tasapuolisen kasvatuksen.
Nuo mainitsemasi oman suvun asiat (lautasliinat, hyvän huomenen toivotukset ym.) ovat pelkästään hyvää käytöstä ja niistä jokainen saisi olla ylpeä!!!Samoja asioita tahtoo ihan ketä tahansa hyvä äiti opettaa omillekkin lapsilleen.
Ja miten hienoa se on kun lapsista tulee hyvätapaisia!! Itsekkään heidän ei sitten tarvitse myöhemmin kärsiä tilaiteista, joissa heitä luultavasti pidetään ylpeinä omaan napaan katsojina kun eivät osaa käyttäytya. Lapset itsehän siitä eniten kärsisivät!
Toivottavasti miehesi ottaisi hiukan toisenlaisen kannan, sinähän ajattelet lasten parasta tässä asiassa kuitenkin!
Ja siinä vaiheessa kun lapset haukkuvat, täytyisi miehen jo nostaa päätä!! Herätä hänet!
Onnea sinulle, minkä tahansa päätöksen teetkään!
joo, on hyvä, että lupaat kasvattaa tulevan lapsen hyvin niin kelpaa myös sitten sille mahdolliselle uudelle äitipuolelle, ettei sen tarvitse täällä moittia lapsipuoliaan.
mä edes yleistänyt mitään. En tarkoittanut että kaikki exien lapset olisi huonotapaisia, todellakaan.
Syytön siihen olen jos nämä lapset oikeasti ovat kurittomia ym. Tahdon vain että jokainen lapsi MEIDÄN perheessä saa samanlaisen kohtelun, vaikeaahan se nyt olisi jos toiselle annetaan periksi ja toiselle ei, eikö totta?
Jokainen tekee asiat niinkun parhaakseen näkee. Meillä mennään perheessä perheen tavalla.
Jos se yhteinen vaavi on vielä siellä masussa, tässä vaiheessa voi vielä luvata ja kuvitella mitä vain (lasten takia toivottavasti onnistuu).
Tosiasia on se, että sohvaltani putoan, jos täällä joku kehuu exänsä lapsia.
Mutta useat varmasti joutuvat sitten myöhemmin samaan tilanteeseen eli katsomaan sivusta, kun lapsen isä hyväksyy minkälaisen tapauksen tahansa osaksi lapsensa elämää.
Eli sitten kun lapsesi uusi äitipuoli puuttuu oman lapsesi kasvatukseen niin tiedät mitä nyt olet toiselle tekemässä.
tosiaan viitsi alkaa erittelemään miten lähi on lapsensa kasvattanut, mutta voin olla 100% varma ettet sinäkään hyvällä katsoisi moista touhua. Jos olisi aihetta kehua lähin kasvatusta, niin varmasti sen tekisin. Itselläni ei ole mitään lähiäitiä vastaan, päin vastoin, mutta silti voin sanoa ettei hänestä ole kasvattamaan lapsia!
Voit ainakin osittain pudota sieltä soffaltas, sillä mun hyvällä ystävällä miehensä exän lapset on itse unelmia:) Joskus olen ollut heillä kun lapset ovat olleet siellä, ja ei voi muuta kun ihastella miten hienoja muksuja heistä on tullut, vaikka erot ja muut varmasti jotenkin aina vaikuttavat jollain tavalla lapseen. Todella tasapainoisia ja ihania:)
Ei se sitä tarkoita että jos sinulle on käynyt niin huonosti että miehelle tarttunut toinen nainen tai mies kainaloon, että muillekkin sitten:D
Kyllä olen mieheni osannut niin valita että elämänarvot olleet samat kun itselläkin, joihin kuuluu uskollisuus ja luotettavuus, ja ovat ihan siellä kärkipäässä. Ensimmäinen suhde kesti 9 vuotta, ja kertaakaan ei petetty puolin eikä toisin, suhde loppui ihan muista syistä kun kolmannesta osapuolesta.
Usko mua, mulla on silmää tuohon asiaan:)
Tietenkään kaikkien eronneiden lapset ole mitään huonokäytöksisiä. Varmaan tajuat itsekin sen. Mutta kuinkas monesti olet nähnyt jonkun kirjoittavan tänne alusta loppuun positiivisen viestin, jossa ei ole mitään ongelmaa? Eihän sellaisilla ole samanlaista tarvetta purkaa tuntojaan palstalla. Joskus kirjoittajan mielestä huonoa on nykyisen entisen lapset, joskus entisen nykyiset lapset, joskus ex, joskus nyx ja joskus se oma puoliso.
Minun mieheni lapsi on positiivinen, iloinen, kiltti ja hyvätahtoinen nassikka. Joten meneppäs sinne sohvalle, että voit pudota :)
Mutta melkein ainoa positiivinen komentti.
Ihanaa kun joku ymmärtää. Oma isäni opetti aikoinaan "kauniit" käytöstavat ja sanoi, että opettele tyttö käyttäytymään niin, ettet sitten tunne itseäsi vieraaksi edes presidentin linnassa. No, sinne minua ei ole vielä kutsuttu, mutta tosi paljon on ollut hyötyä isäni kasvatuksesta.
Meille on tulossa adoptiolapsi ja juuri tuota eriarvoisuutta olen myös yrittänyt selittää miehelleni. Miksi hänen lapsensa saisivat kritisoida ruokiamme kun en tulisi sietämään sitä omalta lapseltamme.
Lueppa viimenen kapale uudestaan tolla logiikalla se myös valkkaa naisia, joista tulee huonoja äitejä!!!
olikin vain minun logiikkaaani, ei mieheni:D
Kaikki kommentit ovat olleet antoisia, vaikka kaikki eivät "uuden vaimon" asemaa ymmärräkään.
Monta yötä olen valvonut ja miettinyt tilannetta.. ja kyllähän se sitten valkeni.
Olen ilmoittanut miehelleni,että minulla on OIKEUS tuntea oloni viihtyisäksi ja turvalliseksi omassa kodissani ( meidän kodissamme). Minun ei tarvitse laskea kotiini ketään, joka haukkuu, arvostelee tai muuten osoittaa negatiivisyyttä minua kohtaan.
Tilanne, että mieheni lapset ( jo nuoret aikuiset ) kieltäytyvät tulemaan meille, koska olen "pikkunipo" ( vaatiessani että ruoka syödään keittiössä ruokapöydän ääressä eikä olohuoneessa television ääressä )... on mieheni ja hänen lastensa ongelma, ei minun.
Kun oivalsin tämän, olen nukkunut rauhallisemmin kuin pitkään aikaan!
Olen selittänyt tilanteen miehelleni ja nyt hän sulattelee asiaa. Olen myös sanonut, että vaimoa voi aina vaihtaa jos minä en miellytä, mutta sen verran minulla on itsetuntoa ja arvostan itseäni, ettei kukaan enää hypi silmilleni!
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Kommentteja otetaan vastaan edelleen...
Olisiko "pikkunipolla" tai jollain muulla minulle vinkkejä miten toimia? Meillä kans mieheni 17-v. lapsi hyppii jatkuvasti silmille. On yritetty sekä hyvällä että pahalla, mutta mikään ei tehoa. Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että lapsi asuu meidän kanssamme. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto on se, että minä kerään kamani, otan yhteisen lapsemme mukaani ja häviän erämaahan.. Lisättäköön vielä se, että lapsi ei suostu muuttamaan äidilleenkään (ei ole alkoholisti, muuten vaan hankala) eikä juuri edes tapaa häntä.
Itse tajusin, että mitä suotta "uhkailemaan" miestä lähtemisellä, jos ei ole aikomustakaan toteuttaa sitä. Sanoin miehelleni, että penskat kuriin tai minä lähden, - ja sovin ( mieheni kuullen ) veljeni perheen kanssa, että voin mennä heille vähäksi aikaa. Kummasti on mies nyt keskustellut lastensa kanssa.
Iso ongelma on, jos miehesi on yrittänyt, mutta ei saa otetta nuoreen.
Entäs jos lähestyisitte toisella tavalla, kysyisitte mitä se nuori haluaa. Kertoisit, ettet enää jaksa vaan lähdet, jos tilanne ei muutu. Ja sitten myös lähdet vähäksi aikaa.
Nuoren kanssa on keskusteltu useampaan otteeseen, yhdessä ja erikseen, ilman tulosta. Sanoo ettei tiedä syytä miksi niin käyttäytyy, mutta ei kuitenkaan edes aio yrittää muuttaa asennettaan ja käytöstään! Ei hänen mielestään ole mitään syytä muuttua.. Eikä kuulemma ole mitään omia tarkoitusperiä tai tavoitteita ko käytöksellä. Ei voi kuin ihmetellä! No, nyt sitten pakotettin lähtemään äitinsä hoteisiin, saadaan miettiä tilannetta ihan rauhassa. Mutta kun se mies(!) on niin saamaton (lue munaton) tämän asian suhteen, että alkaa vaihtoehdot loppua. Tosin eihän lapselta voi muunlaista käytöstä odottaakaan kun on lähes aina saanut tehdä niin kuin itse haluaa (mm. katsoa AINA haluamansa tv-ohjelmat kauhu- ja väkivaltaelokuvista lähtien, pelata tietsikalla, ei kotiintuloaikoja enää muutamaan vuoteen, ei käytöstapoja jne jne). Olen jo aikaisemmin sanonut lähteväni jos asiat ei muutu ja nyt taitaa olla aika pistää asia täytäntöön. Surullista vaan yhteisen lapsemme vuoksi - hän kuitenkin rakastaa ja tarvitsee molempia vanhempiaan.
kestää toisilla pitempään kuin toisilla. Minusta tuntuu että joskus avioerolapsilla se kestää pidempään. Meidän perheessä on nyt keskusteltu nuorten kanssa ja on tullut esille, että esim. 17-vuotiaalla on todella paha kriisi mennossa, on kuulemma vaikea myös siellä "oikeassa" kodissa. Ei auta muuta kuin odottaa, mutta tietyt säännöt olen sanellut. Joku jaksamisen raja se on minullakin, ja olen sanonut niille nuorille että tuollaisella käytöksellä ajatte minut pois. Ovat kuulemma nuoret nyt miettineet käytöstään...!
sulla on asiat paremmin. Meillä ei ole puhe auttanut. Murkku jopa totesi, että on aivan sama jos isänsä ja minä eroamme. Eli ei ajattele pätkän vertaa muita kuin itseään! En vaan ymmärrä kun ennen uskoi kertalaakista jos jotain pyysin..
asiat hyvin ole. Itse asiassa kaksi mieheni tytärtä kieltäytyy tulemasta meille, toisaalta itse päätin että eivät muuten tulekaan ennenkuin käytöstavat muuttuvat. Katsotaan nyt mitä kesä tuo tullessaan.
Mieheni onneksi järkiintyi ja sanoi, että koska kyse ei ole 5-vuotiaista lapsista, niin ei se niin vaarallista ole vaikka ne nuoret ei muutaman kuukauteen meillä kävisikään. Nyt niitä nuoria "kypsytellään". Mieheni toki soittaa heille säännöllisesti ja kyselee kuulumisia, eli kyse ei ole siitä että hän olisi hylännyt lapsensa vaan siitä että nyt astui meillä voimaan uudenlaiset säännöt!
Me molemmat nyt toivomme, että kun nuoret näkevät että me pysymme päätöksessämme, alkavat he miettimään omaa käytöstään.
Vain vuosi, yksi ainoa vuosi, ja poika on 18, täysi-ikäinen ja siirrät hänet asunnostasi. Ota avuksesi jokin aamukamman tapainen, tee suuri kalenteri keittiön seinälle, mistä ruksaat joka päivän kuluneeksi, aina muistaen mainita, enää niin ja niin monta päivää kun pääsen sinusta eroon. Muista myös olla jämpti, tavarat portaisiin heti 18-vuotispäivän jälkeisenä päivänä.
17 v. tarvitsee vielä vanhempiaan moneen asiaan ja jos oireilee noin pahasti, sitä enemmän tarvitsisi apua. Ilmeisesti koko elämä on sekaisin ja olisi oikeaa terapiaa vailla.
Älä pistä poikaa tien päälle, lähde mieluummin itse. Ikinä et saa anteeksi, et pojalta etkä isältä jos sen teet. Se asia hiertää siinä välissä aina.
Entä jos hänelle käy tosi huonosti, ajautuu viina - huume tms. juttuihin, tekee itsarin jne. Arvaat kai kenen syy?
tämä nainen tekee itsarin, kun ei saa omasssa kodissaan olla kuten kodissa tulee saada olla? Siis rauhassa, rennosti, hyvillä mielin? Arvaat kai, kenen on syy.
Tosin ei tullut ilmi - tai en huomannut - kenen koti on, miehen vai naisen vaiko yhdessä hankittu. Sehän paljolti ratkaisee, kuka sieltä lähtee kävelemään.
Nyt tietoisesti kärjistän: Mitäpä jos yhteinen lapsemme päätyy itsariin ko asian vuoksi? Kyllä teinin jatkuvat oikuttelut häneenkin vaikuttavat jo nyt - entä sit jos tulee ero?! Kyllähän meillä kaikilla on oikeus omassa kodissa tuntea olomme hyväksi. Kuten sanoin, teini käyttäytyi aik. hyvin ja ystävällisesti ja nyt en ymmärrä syytä muutokseen. Tilanne on todella vaikea koska hän ei itsekään osaa(?) kertoa syytä. Ja voitte uskoa, että asiasta on kyllä puhuttu monta kertaa. Eli vaikea on lasta auttaa kun ei itsekään tule yhtään vastaan, eikä ilmeisesti ymmärrä apua tarvitsevansa. Toisaalta tekisi mieli luovuttaa ja toisaalta taas "taistella kynsin hampain" teiniterroristia vastaan.
Niin se koti, se on yhdessä hankittu. Ja vakaa mielipiteeni on se, että ne on samassa taloudessa asuvat VANHEMMAT, jotka laatii perheen pelisäännöt, olipa lapset vain toisen omia tai yhteisiä (tämä tiedoksi etenkin "avioerolapselle", jolla oli "viisaita" neuvoja mutta ei mitään kokemusta edes äitiydestä). Ei meillä ainakaan mitään mahdottomia lapsilta vaadita. Ja voisihan se teini aina muuttaa äitinsä luo jos täällä on niin kamalaa, mutta kun ei sekään kelpaa!
Eivät tasapainoista elämää, tasapainoisten ja toisia arvostavien vanhempien kanssa eläneet teinit käyttäydy huonosti. Lähes aina on syytä katsoa peiliin jos niin käy. Jossain on menty vikateille.
Mikä siinä on, että annetaan asioiden mennä aina vaan huonompaan suntaan, eikä haeta sitä ammattiapua? Jos ette nuorta sinne saa, menkää itse. Saatte neuvoja ja vinkkejä, miten toimia.
Noin sitä ollaan kumppanin jälkikasvulle ovea näyttämässä heti kun täysi-ikäisyys koittaa... Vieläpä ihan päiviä lasketaan, koska niin voi tehdä... OLETPA LAPSELLINEN!!!
Sääntöjä ollaan vain lukemassa ja eripuraa aiheuttamassa, muttei tule mieleenkään, että voi myös sopeutua ja tulla toimeen...
No, ehkäpä miehesi on sinut ansainnut, kun kuvitteli, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella =/
Onpa täällä kireää naisväkeä liikkeellä!!!
Lapset kadulle, että olisi itsellä hyvä olo. No, jos niin tekisit, olisiko todella hyvä olo? Nauraa hohottaisit vilpittömän iloisella mielellä päivät pääksytysten siellä vapaassa kodissasi?
Et miettisi ollenkaan, mitä sille MIEHESI lapselle ja lapsesi veli/sisarpuolelle kuuluu, pärjääkö?
Jos et jaksa etkä keksi mitään parannuskeinoa miehesi kanssa asiaan, lähde itse.
Apua ja konsteja on löydettävissä, jos vain haluat. Ei ole pakko mennä äärimmäisyyksiin ja kaikkien kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Olet oikeassa - se on miehen tehtävä. Miehen on saatava pentunsa kuriin ja nuhteeseen, ja jollei siinä onnistu ,on hänen suojattava viattomia osapuolia, puolisoaan ja (vielä) tervepäistä lastaan pyytämällä häiriön aiheuttajaa muuttamaan. Kuten on tullut ilmi, on pojalla myös äiti joka oletettavasti asuu jossain. On myös lukuisia internaattityyppisiä opiskelupaikkoja.
Mikäli mies ei kykene puolisoaan suojelemaan, on mies syytä siirtää ulkoruokintaan. Lapsineen....
Mistä lähtien muuten ydinperheessäkään asuu aikuisia lapsia? Olettaen, ettei kyse ole kehitysvammaisesta tms. erityishoivaa tarvitsevasta?
Minun kanssani asuu 20 v. poika, joka on tällä hetkellä armeijassa ja sitä ennen lukiossa.
Olisiko hänetkin pitänyt passittaa omilleen, kun täytti 18v.?
Ei suinkaan. Kun takaan hänelle turvallisen koulun käynnin, on minulla toive saada hänestä hyvin koulutettu, itsenäisesti toimeentuleva aikuinen.
Ja saattaa olla, että jatkaa kanssani asumista vieläkin, kun jatko-opiskelupaikka on melko lähellä.
Pois en aio väkisin tuupata, mutta on vihjaillut itsenäistymishalusta armeijan jälkeen. Sekin mulle sopii ja tuen itsenäistymistä osaamillani keinoilla.
Miten joku voi asua sellaisen miehen kanssa, joka on onnistut ryssimään kasvatustehtävänsä niin totaalisesti, että uusi vaimo ja sisaruspuolet tarvitsevat SUOJELEMISTA? Ja vielä tehty lisää lapsia hänen kanssaan?? Omissa asenteissasikin tuntuu olevan jotain pahasti vialla. Varmaan löytäisit jotain uutta narisemista, kun nuori on sysätty maailmalle.
Minustakin on outoa, ettei parempaa kuria saa mies aikaan. Tämä ongelma siis ei ole minun, otin kantaa Apuva - nimimerkin hätään. Onhan aivan kauheaa, jollei kotonaan saa olla rauhassa. Pojan on opittava käytöstavat tai pakattava kapsäkkinsä.
Mikäli sinulla on hyvät välit poikaasi eikä hän ole kuten Apuvan poikapuoli, niin helppoahan se on jatkaa yhteisasumista. Joskin normaali nuori haluaa itsenäistyä kuten sinun poikasi, asevelvollisuuden suorittaminen on miehelle se normaali vedenjakaja.
Oma tyttäreni (johon minulla oli ja on hyvät välit) lähti omilleen opiskelujen vuoksi 19-vuotiaana. Nykyisin asumme taas samassa kaupungissa, muttei kummallekaan meistä tulisi mieleenkään, että hän muuttaisi minun luokseni.
Täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta, se ei tarkoita sitä, että automaattisesti on oltava oma elämä seuraavana päivänä, 18v 1pv, ikäisenä. Monet ovat tuon iän saavuttaessaan lukiossa 2. luokalla... Eipä kellään tule mieleen sitä omaa biologista lasta alkaa häätämään kodistaan tuossa vaiheessa, uusiovanhemmille tosin tulee tarve tuohon jo paljon aiemmin (itse kuuntelin tuota virttä jo 16- vuotiaasta eteenpäin).
Edelleen, katsokoon ne pahimmat lasta kotoa pois- häätäjät peiliin, vika löytyy monesti ihan sieltä vrt. sitä saa, mitä tilaa =/
Olet nyt aikuinen ja naimisissa. Vastaapa aivan rehellisesti mitä ajattelisit ja miten toimisit, mikäli puolisollasi olisi luonanne asumassa lapsi, joka käyttäytyisi Meiramin kuvaamalla tavalla? Olisit onnellinen ja kävisit kirjastosta hakemassa toisenkin lasten psykologiaa käsittelevän teoksen? Vai miettisit onko tämä kotisi vai kriminaalihuollon asuntola?
On murrosikäinen ja sillä kapinoi =/ Eikö teillä kellään ole kokemusta murrosikäisistä ihmisistä? Tietenkin huonoa käytöstä sietää paremmin, jos jälkikasvu on oma (kuten Meiramin mies tekee) mutta ei luulisi muutaman vuoden olevan maailmanloppu, jos tuntuu, että mies on sellainen jonka kanssa haluaa suhteessa pysyä vanhuuden päiville.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että on ihan hyvä, että nuoret pitävät kiinni myös omasta asemastaan perheessään.
Lapset uusperheissä jyrätään uuden puolison pillin mukaan hyppimään... Ei sekään ole oikein =/
tosiaan ja on mullakin kokemusta parista omasta pojasta jo ennestään. Tämä tapaus ei vaan ole ihan samanlainen. Kun mikään ei tunnu menevän jakeluun, rajattomasti kasvanut kriminaalinalku, sanoisin.
Enkä kovinkaan paljon edes pidä hänestä enää. Näen hänen olevan kovastikin äitiä vailla, mutta siihen en kykene parhaallakaan tahdolla.
No, onneksi olen älynnyt omat puutteelliset kykyni äitipuoleksi ajoissa, niin voin vielä estää meitä kahta ihmistä tulemasta onnettomiksi.
jos kyseessä olisikin vain muutama vuosi. Mutta kun tilanne pahenee koko ajan ja vuodet vierivät.
Sitäpaitsi, kun ko. nuoret menevät mihin tahansa "kylään" (vaikka mummolaan ), tulee heidän käyttäytyä asiallisesti. Mikä oikeus heillä on käyttäytyä huonosti isän uudessa kodissa vain sen vuoksi että siellä on kenties eri säännöt kuin alkuperäisessä kodissa?
Ja miksi oletat, että kaikki on lähtöisin siitä uudesta vaimosta. Meillä ainakin osa "säännöistä" on lähtöisin mieheltäni eli lasten isältä!!! Esimerkki: alkuperäinen perhe ei ikinä syönyt samaan aikaan ruokapöydän ääressä ( koska perheessä oli niin huono ilmapiiri ), lapset ovat siis tottuneet syömään kuka milloinkin ja yleensä olohuoneessa television ääressä.
Nyt meillä, mieheni haluaa että kokoonnumme kaikki yhdessä ruokapöydän ääreen ( mikä minulle on itsestäänselvyys ). Mieheni on minun suvun kauttani oppinut miten hauskaa on kun kokoonnumme yhdessä syömään ja yrittää opettaa sitä nyt lapsilleen!
Tämä vain yksi esimerkki, mutta miksi koko ajan mielestäsi uusi vaimo on pahis?
Oli se vaan hyvä kun ilmaisit asian muodossa "lähes aina".. Sen verran tästä asiasta vielä, että KUKAAN muu ei ole kohdellut toisia perheessämme huonosti kuin tämä teini. Hän käyttäytyy huonosti kaikkia, välillä jopa vieraita, kohtaan. Eilen viimeksi on hänen kanssaan asioista keskusteltu, ehkä asiat muuttuu, ehkä ei, se on hänen omassa harkinnassaan. Muutoin voi muuttaa äitinsä luokse asumaan.. Tosin sitä tuskin haluaa kun ei äitinsä luona vieraile kuin pakotettuna. Mutta se siitä. Kiitos "pikkunipolle" ja muille, jotka ymmärrätte näitä tilanteita! Yleensähän se äitipuoli on se pahis, teki niin tai näin..