Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
Henkilöt:
Marika Salminen (päähenkilö, yliopisto 1lk syksy)
Joakim Haapala (YO 3lk syksy)
Emmi Miranen (YO 1lk syksy)
Professori Coce (Mainitaan eniten professoreista, opettaa mystiikkaa)
Mies (Mystinen mies 1)
Mies (Mystinen mies 2)
Poliisi (Poliisi joka… (selviää kunhan luette eteenpäin) Marikan)
Viimeksi tapahtui:
Marikan jälki-istunto meni odotukset ylittävästi. Hän nukahti heti sänkyyn päästyään ja heräsikin sitten klo: 8.59 ja esseet piti palauttaa klo: 9.00. Marikan essee oli kesken ja se teki surkean työn loppujen lopuksi. Mystiikan tunnilla professori Coce luki esseet ääneen koko luokalle. Silloin Marika huomasi ettei Emmi ollut tunnilla. Tivattuaan puolituntia Chan Chan tytöiltä missä Emmi oli hän sai vähäpuheisen vastauksen:” Pihalla.” Siellä Joakimkin oli etsimässä Emmiä Saaren kolmosten kanssa. Marika ja Joakim meni tutkimaan Emmin huonetta josta tyttö sitten nämä kaksi yllätti. Seuraavana päivänä Marika siepattiin.
Jatkuu:
Marika yritti rimpuilla, mutta köydet olivat vahvat. Miehet keskustelivat äänekkäästi:
”No, mitä me nyt tehdään ku meil on tyttö?”
Eräs mies nauroi kovaa ja sanoi sitten:
”Vaaditaan lunnaita tytön vanhemmilta tietty.”
Toinen mies hörähti röhönauruun. Marika leväytti silmänsä ymmyrkäisiksi ja yritti huutaa, mutta suun päällä oleva liina esti sen. Toinen miehistä otti kännykän taskustaan ja soitti. Hän sanoi luuriin:
”Olemme kaapanneet tyttärenne. Annamme hänet takaisin huomenna…kunhan tuot 100000§ lunnasrahat.”
Kun mies oli antanut tarkat ohjeet minne rahat piti viedä ja sulki puhelimen. Hän sanoi toiselle miehelle:
”Vie tyttö autoon.”
Mies otti Marikasta kiinni ja lähti taluttamaan häntä kohti autoa. Kun Marika oli tiukasti sidottu auton peräkontissa olevaan rautatankoon he lähtivät köröttelemään jonnekkin.
Yliopistolla oli ensimmäistä kertaa vuosiin kohinaa. Marika oli kidnapattu. Joakim ja Emmi olivat sen ensimmäisenä huomanneetkin. He olivat etsineet Marikaa pyytääkseen jostain syystä anteeksi, mutta tyttöä ei ollutkaan löytynyt mistään. Professorit olivat käskeneet jokaisen oman huoneensa oven eteen laskettavaksi. Vain yksi oli puuttunut: Marika. Joakimin rintaa painoi huoli. Hän mietti:
”Lähtikö hän itse vai kidnapattiinko hänet? Mitä jos hänelle sattuu jotakin?”
Hän laski päänsä ja mietti ankarasti. Hän huomasi kadulla parkissa olevassa pakettiautossa jotain kummaa. Oliko takaikkunassa joku. Hän huusi ajatuksissaan:
”Taivaan tähden…se on Marika!”
Hän lähti juoksemaan kohti pakettiautoa, mutta juuri silloin se lähti. Joakim näki Marikan kasvot takalasista.
Marika istui polvillaan pakettiauton takakontissa. Hänen punamustat hiuksensa olivat nyt nutturassa köydellä jotka olivat vasta pari minuuttia sitten hiertäneet ranteita. Hän oli saanut ujutettua kätensä köydestä pois ja sitten avannut solmut. Hän tiesi että hiukset olisivat vain tiellä paossa joten hän oli solminut ne narulla taakse. Marika konttasi pakettiauton takaovelle ja yritti kammeta sen salpaa auki. Se aukesi kovaa kolahtaen. Marika sanoi hiljaa:
”Nyt se supersankari osuus.”
Hän huomasi Joakimin ja heilutti tälle hätäisesti. Sitten hän hyppäsi liikkuvasta autosta. Kun maa tuli lähemmäs ja lähemmäs Marika otti käsillä vastaan. Hän parkaisi kun tunsi oikean ranteensa murtuvan.
Joakim seisoi kuin kivettyneenä paikallaan. Hän oli varma että tuo oli Marika. Mitä ihmettä? Takaovi aukesi. Joakim siristi silmiään ja näki selvästi Marikan selvästi seisovan ja…hyppäävän. Hän kuuli tytön parkaisun. Joakim juoksi Marikan luo ja kysyi:
”Oletko kunnossa?”
Marika sanoi hiljaa:
”Kyllä, kai.”
Yhtäkkiä pakettiauto pysähtyi ja lähti peruuttamaan niin nopeasti ettei Marika ehtinyt reagoida. Joakim töykkäsi Marikan nopeasti pois alta ja…
Marika kirkaisi sydäntä vihlovasti kun auto törmäsi Joakimiin ja hän jäi alle. Maailma tuntui sortuvan Marikan ympäriltä. Hän vajosi polvilleen ja alkoi itkemään sydäntä särkevästi. Miehet pomppasivat autosta ja huomasivat Joakimin ruumiin. He pelästyivät ja karauttivat autollaan tiehensä. Marika ei voinut muuta kuin itkeä.
Lopulta, jo myöhään pari yliopiston professoria äkkäsivät hänet ja tulivat hänen luokseen. He näkivät Joakimin ruumiin. Professori Coce tutki Joakimia samalla kun professori Farena (Liikuntaryhmän professori) kyseli Marikalta:
”Mitä hänelle tapahtui?”
Marika selitti katkonaisesti nyyhkyttäen:
”Miehet ajoivat hänen ylitseen.”
Professori tyytyi tähän vastaukseen ja sanoi:
”Sinut on paras auttaa terveydenhoitajalle.”
Marika ei suostunut nousemaan vaan huusi koko ajan:
”Olen kunnossa! Olen kunnossa!”
Professorit päättivät jättää Marikan omaan rauhaan. Mutta juuri kun he olivat lähdössä professori Coce keksi:
”Viedään pojan ruumis sisälle, niin Marikakin tulee. Lyön siitä vetoa.”
Professorit nostivat yhdessä Joakimin ruumiin ja lähtivät kävelemään sisälle opistolle. Marika seurasi perässä.
Seuraavana aamuna oli sana jo ehtinyt kiertää: Joakim, komea Joakim, oli kuollut! Kaikki väittivät Marikan tappaneen hänet, mutta suurin osa opiskelijoista uskoi Marikan kertomukseen. Marika itsessään oli surun murtama. Niin surullinen että tunnitkin tuntuivat turhilta. Emmi oli käsketty pitämään häntä silmällä. Sen Marika tiesi. Joakim haudattiin asuntolan maille. Sinne jotkut Joakimin läheisimmät ystävät tuppautuivat mennä kertomaan tarinoitansa. Marika siellä tavattiin eniten. Nojailemassa hautakiveen tai sen vieressä tuijottamassa hautakiven tekstejä.
Eräänä päivänä Marika suruissaan sattui kuulemaan Emmin puhelun mennessään tämän huoneen ohi:
”Tyttö on sekaisin. Se pitää viedä mielisairaalaan. Huomenna? Hyvä homma.”
Marika lähti juoksuun. hän juoksi ulos suoraan Joakimin haudan viereen. Hän itki ja sanoi:
”Minä…en…halua…jäädä…tänne!”
Sitten hän sai idean. Marika sanoi miltei kuiskaten:
”Joakim, olen tulossa luoksesi!”
Seuraavana aamuna kun aikaisimmat oppilaat menivät virkistäytymään opiston uima-altaille saivat kokea järkytyksen. Marika Salminen makasi kuolleena altaan pohjassa. Professorit suorastaan hyppivät kauhusta kun saivat kuulla uutisen. Professori Coce käski jonkun oppilaan soittaa poliisille jotka sittemmin tulivat pillit vinkuen. Kun poliisi lopetti etsinnät he arvelivat:
”Olemme sitä mieltä että hän on tehnyt itsemurhan. Onko hän ollut järkyttynyt tai vihoissaan jostain?”
Emmi sanoi hiljaa:
”Hän menetti Joakimin. Toisen opiskelijan. Hän jäi auton alle.”
Poliisi nyökkäsi ja sanoi:” Hänet on parasta haudata sen Joakimin viereen.”
Niin vietettiin toiset hautajaiset viikon sisällä. Myöhemmin Emmin mietittyä tapahtumaketjua hän ymmärsi. Tarot-kortit olivatkin ennustaneet Marikan oman kohtalon. Ensin hänellä oli ollut riitaa Emmin kanssa. Sitten hänet oli kaapattu ja käsi oli murtunut. Lopuksi Joakimin kuolema ja oma itsemurha. Emmi tiesi olla hiljaa siitä koska hän muuten loukkaisi Marikan muistoa. Siinä hän teki viisaasti.
Kaukana: Eteläisten porttien takana oli kaunis puutarha. Sinne kaikki kuolleet simit pääsevät kun heidän maallinen taipaleensa on ohi. Siellä isolla kukkulalla auringon laskua vasten seisoivat Joakim ja Marika kauniina siluettina käsikkäin. Nyt ja aina.
Tämä tarina on the End. En itsekkään tiennyt mihin tämä tarina lopulta menee, mutta juuri ennen Joakimin kuolemaa keksin mitä piti tehdä. Otan kaikki kommentit vastaan. Mutta en yhäkään semmoisia pikkuisia hörhellyksiä. Kiitos!
Henkilöt:
Marika Salminen (päähenkilö, yliopisto 1lk syksy)
Joakim Haapala (YO 3lk syksy)
Emmi Miranen (YO 1lk syksy)
Professori Coce (Mainitaan eniten professoreista, opettaa mystiikkaa)
Mies (Mystinen mies 1)
Mies (Mystinen mies 2)
Poliisi (Poliisi joka… (selviää kunhan luette eteenpäin) Marikan)
Viimeksi tapahtui:
Marikan jälki-istunto meni odotukset ylittävästi. Hän nukahti heti sänkyyn päästyään ja heräsikin sitten klo: 8.59 ja esseet piti palauttaa klo: 9.00. Marikan essee oli kesken ja se teki surkean työn loppujen lopuksi. Mystiikan tunnilla professori Coce luki esseet ääneen koko luokalle. Silloin Marika huomasi ettei Emmi ollut tunnilla. Tivattuaan puolituntia Chan Chan tytöiltä missä Emmi oli hän sai vähäpuheisen vastauksen:” Pihalla.” Siellä Joakimkin oli etsimässä Emmiä Saaren kolmosten kanssa. Marika ja Joakim meni tutkimaan Emmin huonetta josta tyttö sitten nämä kaksi yllätti. Seuraavana päivänä Marika siepattiin.
Jatkuu:
Marika yritti rimpuilla, mutta köydet olivat vahvat. Miehet keskustelivat äänekkäästi:
”No, mitä me nyt tehdään ku meil on tyttö?”
Eräs mies nauroi kovaa ja sanoi sitten:
”Vaaditaan lunnaita tytön vanhemmilta tietty.”
Toinen mies hörähti röhönauruun. Marika leväytti silmänsä ymmyrkäisiksi ja yritti huutaa, mutta suun päällä oleva liina esti sen. Toinen miehistä otti kännykän taskustaan ja soitti. Hän sanoi luuriin:
”Olemme kaapanneet tyttärenne. Annamme hänet takaisin huomenna…kunhan tuot 100000§ lunnasrahat.”
Kun mies oli antanut tarkat ohjeet minne rahat piti viedä ja sulki puhelimen. Hän sanoi toiselle miehelle:
”Vie tyttö autoon.”
Mies otti Marikasta kiinni ja lähti taluttamaan häntä kohti autoa. Kun Marika oli tiukasti sidottu auton peräkontissa olevaan rautatankoon he lähtivät köröttelemään jonnekkin.
Yliopistolla oli ensimmäistä kertaa vuosiin kohinaa. Marika oli kidnapattu. Joakim ja Emmi olivat sen ensimmäisenä huomanneetkin. He olivat etsineet Marikaa pyytääkseen jostain syystä anteeksi, mutta tyttöä ei ollutkaan löytynyt mistään. Professorit olivat käskeneet jokaisen oman huoneensa oven eteen laskettavaksi. Vain yksi oli puuttunut: Marika. Joakimin rintaa painoi huoli. Hän mietti:
”Lähtikö hän itse vai kidnapattiinko hänet? Mitä jos hänelle sattuu jotakin?”
Hän laski päänsä ja mietti ankarasti. Hän huomasi kadulla parkissa olevassa pakettiautossa jotain kummaa. Oliko takaikkunassa joku. Hän huusi ajatuksissaan:
”Taivaan tähden…se on Marika!”
Hän lähti juoksemaan kohti pakettiautoa, mutta juuri silloin se lähti. Joakim näki Marikan kasvot takalasista.
Marika istui polvillaan pakettiauton takakontissa. Hänen punamustat hiuksensa olivat nyt nutturassa köydellä jotka olivat vasta pari minuuttia sitten hiertäneet ranteita. Hän oli saanut ujutettua kätensä köydestä pois ja sitten avannut solmut. Hän tiesi että hiukset olisivat vain tiellä paossa joten hän oli solminut ne narulla taakse. Marika konttasi pakettiauton takaovelle ja yritti kammeta sen salpaa auki. Se aukesi kovaa kolahtaen. Marika sanoi hiljaa:
”Nyt se supersankari osuus.”
Hän huomasi Joakimin ja heilutti tälle hätäisesti. Sitten hän hyppäsi liikkuvasta autosta. Kun maa tuli lähemmäs ja lähemmäs Marika otti käsillä vastaan. Hän parkaisi kun tunsi oikean ranteensa murtuvan.
Joakim seisoi kuin kivettyneenä paikallaan. Hän oli varma että tuo oli Marika. Mitä ihmettä? Takaovi aukesi. Joakim siristi silmiään ja näki selvästi Marikan selvästi seisovan ja…hyppäävän. Hän kuuli tytön parkaisun. Joakim juoksi Marikan luo ja kysyi:
”Oletko kunnossa?”
Marika sanoi hiljaa:
”Kyllä, kai.”
Yhtäkkiä pakettiauto pysähtyi ja lähti peruuttamaan niin nopeasti ettei Marika ehtinyt reagoida. Joakim töykkäsi Marikan nopeasti pois alta ja…
Marika kirkaisi sydäntä vihlovasti kun auto törmäsi Joakimiin ja hän jäi alle. Maailma tuntui sortuvan Marikan ympäriltä. Hän vajosi polvilleen ja alkoi itkemään sydäntä särkevästi. Miehet pomppasivat autosta ja huomasivat Joakimin ruumiin. He pelästyivät ja karauttivat autollaan tiehensä. Marika ei voinut muuta kuin itkeä.
Lopulta, jo myöhään pari yliopiston professoria äkkäsivät hänet ja tulivat hänen luokseen. He näkivät Joakimin ruumiin. Professori Coce tutki Joakimia samalla kun professori Farena (Liikuntaryhmän professori) kyseli Marikalta:
”Mitä hänelle tapahtui?”
Marika selitti katkonaisesti nyyhkyttäen:
”Miehet ajoivat hänen ylitseen.”
Professori tyytyi tähän vastaukseen ja sanoi:
”Sinut on paras auttaa terveydenhoitajalle.”
Marika ei suostunut nousemaan vaan huusi koko ajan:
”Olen kunnossa! Olen kunnossa!”
Professorit päättivät jättää Marikan omaan rauhaan. Mutta juuri kun he olivat lähdössä professori Coce keksi:
”Viedään pojan ruumis sisälle, niin Marikakin tulee. Lyön siitä vetoa.”
Professorit nostivat yhdessä Joakimin ruumiin ja lähtivät kävelemään sisälle opistolle. Marika seurasi perässä.
Seuraavana aamuna oli sana jo ehtinyt kiertää: Joakim, komea Joakim, oli kuollut! Kaikki väittivät Marikan tappaneen hänet, mutta suurin osa opiskelijoista uskoi Marikan kertomukseen. Marika itsessään oli surun murtama. Niin surullinen että tunnitkin tuntuivat turhilta. Emmi oli käsketty pitämään häntä silmällä. Sen Marika tiesi. Joakim haudattiin asuntolan maille. Sinne jotkut Joakimin läheisimmät ystävät tuppautuivat mennä kertomaan tarinoitansa. Marika siellä tavattiin eniten. Nojailemassa hautakiveen tai sen vieressä tuijottamassa hautakiven tekstejä.
Eräänä päivänä Marika suruissaan sattui kuulemaan Emmin puhelun mennessään tämän huoneen ohi:
”Tyttö on sekaisin. Se pitää viedä mielisairaalaan. Huomenna? Hyvä homma.”
Marika lähti juoksuun. hän juoksi ulos suoraan Joakimin haudan viereen. Hän itki ja sanoi:
”Minä…en…halua…jäädä…tänne!”
Sitten hän sai idean. Marika sanoi miltei kuiskaten:
”Joakim, olen tulossa luoksesi!”
Seuraavana aamuna kun aikaisimmat oppilaat menivät virkistäytymään opiston uima-altaille saivat kokea järkytyksen. Marika Salminen makasi kuolleena altaan pohjassa. Professorit suorastaan hyppivät kauhusta kun saivat kuulla uutisen. Professori Coce käski jonkun oppilaan soittaa poliisille jotka sittemmin tulivat pillit vinkuen. Kun poliisi lopetti etsinnät he arvelivat:
”Olemme sitä mieltä että hän on tehnyt itsemurhan. Onko hän ollut järkyttynyt tai vihoissaan jostain?”
Emmi sanoi hiljaa:
”Hän menetti Joakimin. Toisen opiskelijan. Hän jäi auton alle.”
Poliisi nyökkäsi ja sanoi:” Hänet on parasta haudata sen Joakimin viereen.”
Niin vietettiin toiset hautajaiset viikon sisällä. Myöhemmin Emmin mietittyä tapahtumaketjua hän ymmärsi. Tarot-kortit olivatkin ennustaneet Marikan oman kohtalon. Ensin hänellä oli ollut riitaa Emmin kanssa. Sitten hänet oli kaapattu ja käsi oli murtunut. Lopuksi Joakimin kuolema ja oma itsemurha. Emmi tiesi olla hiljaa siitä koska hän muuten loukkaisi Marikan muistoa. Siinä hän teki viisaasti.
Kaukana: Eteläisten porttien takana oli kaunis puutarha. Sinne kaikki kuolleet simit pääsevät kun heidän maallinen taipaleensa on ohi. Siellä isolla kukkulalla auringon laskua vasten seisoivat Joakim ja Marika kauniina siluettina käsikkäin. Nyt ja aina.
Tämä tarina on the End. En itsekkään tiennyt mihin tämä tarina lopulta menee, mutta juuri ennen Joakimin kuolemaa keksin mitä piti tehdä. Otan kaikki kommentit vastaan. Mutta en yhäkään semmoisia pikkuisia hörhellyksiä. Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten ihana ;) pelottelin vain tuolla otsikolla ;D
kaunis ja romanttinen. Ja juuri sellaisista tarinoista minä pidän :)
Upea tarina!
Oli ihan perseestä koko tarina.
...mikä siinä oli niin hirveetä? =)
Ihana tarina, surullinenkin. Lopussa teki itsemurhan tuon takia. :)
(Otsikko)