Olen jo neljäkymmentä ylittänyt tavallisen oloinen ,ihan ok gaymies.Olen aina ollut gay,mutta uskovan kodin poikana en pitänyt homoutta hyväksyttävänä ja yritinkin kaikin tavoin muuttua heteroksi.Vasta n.35vuotiaana aloinn tunnustaa,etten pysty muuttumaan heteroksi.Siihen asti minulla ei ollut minkäänlaisia suhteita miesten eikä naistenkaan kanssa.Uskostani en ole kuitenkaan halunnut luopua koskaan.
Olenkohan minä liian vaativa ,kun en ole löytänyt itselleni kaveria?Olisi kiva saada uskova kaveri,mutta kun on vähemmistön vähemmistössä niin se tuntuu aika vaikealta löytää joku.Ja kun ikääkin on jo näin paljon,niin tuntuu että kaikki hyvät tyypit on jo parisuhteessa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Olenkohan minä liian vaativa ,kun en ole löytänyt itselleni kaveria?Olisi kiva saada uskova kaveri,mutta kun on vähemmistön vähemmistössä niin se tuntuu aika vaikealta löytää joku.Ja kun ikääkin on jo näin paljon,niin tuntuu että kaikki hyvät tyypit on jo parisuhteessa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ai joku muukin kuvaa itseään kertomalla olevansa "vähemmistönä vähemmistössä".
Jos kohta nuorempi olenkin - about 23 - olen kyllä miettinyt tulevaisuuttani ja tätä hetkeä. Jotta miten itsensä kanssa eläisi suhteessa muihin. Ja missä "suhteessa"?! Omanhenkistä seuraa tuntuu olevan peräti vaikea löytää, jos kohta onkin niin, etten tavattoman aktiivisesti aikaisempina aikoina varsinkaan ole etsinytkään. En ole varma, voisinko seurustella tai alottaa täysipainoista homoseksuaalista parisuhdetta jos järkeäni ja omaatuntoani kuuntelen, mutta tulevaisuutta on vaikea ennakoida jo senkin takia, että voimakkaat ja arvaamattomatkin tunteet voivat ehkä viedä silloinkin, kun ei soisi. Tavallaan aika dilemma minulle, noin laajempanakin kokonaisuutena.
sun uskossa ei ole vikaa pyydä vaan että pääset synneistä eroon sillon pääset homoudesta sun muusta saastasta eroon tää on luvattu raamatussa ja se on kaikkia varten myös sinua. Ei me eletä tätä rajallista maailmaa varten vaan ikuisuutta. Mut rukoile tosissasi!!!!
kaikenlaisia oppijärjestelmiä tässä maassa pidetään uskovaisuutena. Ilmeisesti tarkoitetaan minkä vaan lahkon toteuttavan kristillisyyttä ja Jumalan tahtoa, vaikka "uskovaiset" kärsivät ja voivat todella huonosti.
Jossain vika kuitenkin on, ja tässä tapauksessa se vika on siinä "uskossa", joka on vielä ihmisten "puhdistama" ja kehittämä ja vähitellen erkaantunut todella kauaksi kristillisyydestä.
En muuta neuvoa voi antaa, kuin jätä lapsuudenkotisi usko ja opettele elämään kristittynä - se vaatii sinulta paljon uusien asioiden opettelemista, mutta samalla tulet huomaamaan, kuinka pahasti sinua ja sinun kaltaisia on huijattu saarnamiesten toimesta. Miksiköhän?