Huokaus... En oikeastaan etsi vastauksia hänen käytöksensä johdosta heränneeseen ihmetykseeni. Ehkä vain puran ihmetystäni siitä, ettei toinen tajua mitä tekee itselleen ja tulevaisuudelleen lastensa laiminlyönnillä....
Mies itse aikoinaan halusi toisenlaista elämää ja petti useiden naisten kanssa kunnes lopulta jäi kiinni ja heitin äijän ulos. Sai siis mitä tilasi.
Ensimmäisen erovuoden aikana hän otti kaksi, jo isohkoa, lastamme luokseen vain kolmesti luokseen sillä lapset eivät sietäneet miehen naisystävää ja tämän lapsia, jotka eivät siis olleet edes sisaruspuolia meidän lapsillemme. Omamme vain tunsivat olevansa liikaa siellä.
Niinpä exä tapaili lapsiaan sitten katukahviloissa sunnuntaisin, kerran kuussa tahtia. Parisen tuntia kerrallaan kestivät ne sessiot.
Miehen uus muija heitti hänet ulos ja mies hankki itselleen asunnon. Hyvän saikin, tilavan.
Mutta... Hänpä ei halua ottaa lapsia yökylään. Vetosi ensin ettei ole vuoteita lapsille. Annoin lisävuoteen, kokoontaitettavan. Olin menossa työmatkalle pariksi viikkoa ja tarvitsin lapsille paikan siksi ajaksi. Aiemmin työreissuillani olivat omat sukulaiseni auttaneet ottamalla lapset luokseen.
Nyt paljastuikin, että mies onkin sitä mieltä, että koska hän maksaa elatusmaksuja, ei hänen tarvitse ottaa lapsia. Neuvoin sanomaan sen lapsille, jotka olivat jo alkaneet vähän innostuakin ideasta asua isällään pari viikkoa, ilman niitä muita lapsia ja isän naisystävää. Eipä sanonut lapsilleen siinä mitään, nouti vain heidät.
Eli, mies sitten otti lapset mutta aiottu aika lyheni 9 vrk:ksi, joista yhteensä 8 oli koulupäiviä. Miehen luota lapset pääsivät kouluihinsa bussilla.
Olin jo matkalla ja lapset olivat asettuneet isänsä luo kun isä laittoi yllättäin tekstiviestiä:"pitääkö paikkansa kun lapset sanoo että mun pitää maksaa toisen koulumatkat?"
Lukijalle huom: bussimatkat maksavat 3 euroa per päivä, edestakaisen matkan hinta. Ei luulisi konkurssiin ketään saavan...
Vastasin, että "joo, reilu tasapeli."
Mies alkoikin vaatia rahaa. Uhkasi lastenvalvojalla ja ties millä. Kylläpä tulikin kiva työmatka! Voi itku minkä ruikutuksen aloitti.
Oli haukkunut lapsille asiaa kaikki siellä olopäivät. Tuonut koko ajan esiin kuinka surkea hänen rahatilanteensa on. Ja kuinka hän jo maksaa elaritkin, miksi vielä pitäisi osallistua koulumatkakustannuksiin (32 euroa).
Lopulta vanhempi lapsista (murrosikäinen, oma pankkitili) kävi hakemassa pikkusisarelleen matkarahaa lopuiksi neljäksi päiväksi.
Kun noudin lapset työmatkani loputtua, molemmat olivat masentuneita. Ei loistanut helpottuneisuus vaikka pääsivätkin kotiin. Ei ollut riemua kun äitinsä taas tapasivat. Olivat tosi vaisuja.
Asia alkoi purkautua parin päivän kuluttua kotiin paluusta. Kiukkuisina purkauksina, harmina. Tunne siitä, että he olivat liikaa, liian kalliita ja pelkkiä haittoja, oli niin syvällä sydämen suruna, että toipuminen voi viedä kyllä aikaa.
Sovittiin, että isän luo ei ole enää pakko mennä.
Eikö se saakelin äijä tajua mitä tekee? Kun aika kuluu ja lapset saavat ansaitsemansa päättäjäisjuhlat, kihlat, häät, mahdollisia omia jälkeläisiä ja ties mitä, niin mahtavatko haluta isää mukaan niihin?
Kun he kokevat jotain iloa, onkohan isä ollenkaan se, jolle asiasta viitsitään edes iloisena soittaa ja kertoa?
Entä kun isä tarvitsisi ihan oikeasti lapsiaan....Jos.
Ehkä ei koe tarvitsevansakaan. Ehkä se olen vaan minä, joka naiivisti uskoo, että isälle olisi tuo kontakti lapsiinsa tärkeää tulevaisuudenkin kannalta.
Huokaus... Tulipahan purkaus, tästäkin. Mutta suru on itsellänikin syvällä sydämessä, toisen typeryyden tähden.
Mies itse aikoinaan halusi toisenlaista elämää ja petti useiden naisten kanssa kunnes lopulta jäi kiinni ja heitin äijän ulos. Sai siis mitä tilasi.
Ensimmäisen erovuoden aikana hän otti kaksi, jo isohkoa, lastamme luokseen vain kolmesti luokseen sillä lapset eivät sietäneet miehen naisystävää ja tämän lapsia, jotka eivät siis olleet edes sisaruspuolia meidän lapsillemme. Omamme vain tunsivat olevansa liikaa siellä.
Niinpä exä tapaili lapsiaan sitten katukahviloissa sunnuntaisin, kerran kuussa tahtia. Parisen tuntia kerrallaan kestivät ne sessiot.
Miehen uus muija heitti hänet ulos ja mies hankki itselleen asunnon. Hyvän saikin, tilavan.
Mutta... Hänpä ei halua ottaa lapsia yökylään. Vetosi ensin ettei ole vuoteita lapsille. Annoin lisävuoteen, kokoontaitettavan. Olin menossa työmatkalle pariksi viikkoa ja tarvitsin lapsille paikan siksi ajaksi. Aiemmin työreissuillani olivat omat sukulaiseni auttaneet ottamalla lapset luokseen.
Nyt paljastuikin, että mies onkin sitä mieltä, että koska hän maksaa elatusmaksuja, ei hänen tarvitse ottaa lapsia. Neuvoin sanomaan sen lapsille, jotka olivat jo alkaneet vähän innostuakin ideasta asua isällään pari viikkoa, ilman niitä muita lapsia ja isän naisystävää. Eipä sanonut lapsilleen siinä mitään, nouti vain heidät.
Eli, mies sitten otti lapset mutta aiottu aika lyheni 9 vrk:ksi, joista yhteensä 8 oli koulupäiviä. Miehen luota lapset pääsivät kouluihinsa bussilla.
Olin jo matkalla ja lapset olivat asettuneet isänsä luo kun isä laittoi yllättäin tekstiviestiä:"pitääkö paikkansa kun lapset sanoo että mun pitää maksaa toisen koulumatkat?"
Lukijalle huom: bussimatkat maksavat 3 euroa per päivä, edestakaisen matkan hinta. Ei luulisi konkurssiin ketään saavan...
Vastasin, että "joo, reilu tasapeli."
Mies alkoikin vaatia rahaa. Uhkasi lastenvalvojalla ja ties millä. Kylläpä tulikin kiva työmatka! Voi itku minkä ruikutuksen aloitti.
Oli haukkunut lapsille asiaa kaikki siellä olopäivät. Tuonut koko ajan esiin kuinka surkea hänen rahatilanteensa on. Ja kuinka hän jo maksaa elaritkin, miksi vielä pitäisi osallistua koulumatkakustannuksiin (32 euroa).
Lopulta vanhempi lapsista (murrosikäinen, oma pankkitili) kävi hakemassa pikkusisarelleen matkarahaa lopuiksi neljäksi päiväksi.
Kun noudin lapset työmatkani loputtua, molemmat olivat masentuneita. Ei loistanut helpottuneisuus vaikka pääsivätkin kotiin. Ei ollut riemua kun äitinsä taas tapasivat. Olivat tosi vaisuja.
Asia alkoi purkautua parin päivän kuluttua kotiin paluusta. Kiukkuisina purkauksina, harmina. Tunne siitä, että he olivat liikaa, liian kalliita ja pelkkiä haittoja, oli niin syvällä sydämen suruna, että toipuminen voi viedä kyllä aikaa.
Sovittiin, että isän luo ei ole enää pakko mennä.
Eikö se saakelin äijä tajua mitä tekee? Kun aika kuluu ja lapset saavat ansaitsemansa päättäjäisjuhlat, kihlat, häät, mahdollisia omia jälkeläisiä ja ties mitä, niin mahtavatko haluta isää mukaan niihin?
Kun he kokevat jotain iloa, onkohan isä ollenkaan se, jolle asiasta viitsitään edes iloisena soittaa ja kertoa?
Entä kun isä tarvitsisi ihan oikeasti lapsiaan....Jos.
Ehkä ei koe tarvitsevansakaan. Ehkä se olen vaan minä, joka naiivisti uskoo, että isälle olisi tuo kontakti lapsiinsa tärkeää tulevaisuudenkin kannalta.
Huokaus... Tulipahan purkaus, tästäkin. Mutta suru on itsellänikin syvällä sydämessä, toisen typeryyden tähden.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et kerro itsestäsi mitään. Lienet siis täydellinen? sinä, marttyyri, teet kaikkesi, että asiat olisi hyvin jne.
Toisaalta, koska sinulle elatusmaksut olivat tulleet, niin tietenkin maksat lasten koulumatkat. Ei heiltä voi edellyttää, että he kerjäävät bussista ilmaista kyytiä. Mitä oikein ajattelit?
ostanut niitä bussilippuja etukäteen,jos tiesit kerran,millanen mulkvisti se äijä on? Ja kassiin ruokaa, ettei ole rasituksena lapset isän kaapilla.
Seuraavan kerran palkkaa lapsenvahti kotiin, niin ei tartte
sinne hra Mulkvistille sun niitä viedä...
taitaa oikeuttaa elatusmaksun puolittumiseen siltä kuukaudelta. Jos lapset olivat kaksi viikkoa isällään ja hänen piti maksaa lasten ylöspito, ei hänen tarvitse siltä ajalta maksaa elatusmaksua. Toivottavasti isä ymmärtää marssia sossuun, ellei tämä äiti maksa kahden viikon elatusmaksua takaisin.
Aivan käsittämätön, asiaton kommentti!
Minulle ei alkuperäisen kirjoituksesta tullut hetkeksikään mieleen, että tässäpä nyt joku marttyyri ja täydellinen äiti. Päinvastoin, hän vaikutti hyvin kypsältä ja empaattiselta ihmiseltä, joka todella välittää lapsistaan ja toivoisi heille hyvää isäsuhdetta - ja välittää ehkä lastensa isästäkin siinä mielessä, että toivoisi tämän pääsevän osalliseksi lastensa elämästä ja tärkeistä tapahtumista.
Marttyyriutta olisi pitää lapset kynsin hampain itsellään, kieltäytyä yhteistyöstä lasten isän kanssa ja puhua hänestä lasten kuullen pahaa. Mutta tämä kyseinen äiti on selvästi yrittänyt parhaansa mukaan kannustaa lasten ja isän välistä suhdetta, ja on tosi surullista ettei isä ymmärrä tuon suhteen merkitystä. Tuollaisella käytöksellä hän vähitellen jää kyllä lasten elämästä syrjään, ja se on tietysti menetys molemmille osapuolille.
Ehkä tuon elatusmaksun kompensoinnista olisi voinut isän kanssa sopia etukäteen, jos ja kun tietää isän pikkumaisuuden rahojen suhteen. Normaalille, työssäkäyvälle miehelle ei muutaman euron bussimaksu voi olla kynnyskysymys, jos oikeasti välittää lapsistaan. Mutta kyseessä lienee jollakin lailla tunneköyhä ihminen, ja se on kyllä valitettavasti ihan hänen oma murheensa. Parasta toivoa vaan, että hän kiinnostuu lapsistaan ennen kuin on liian myöhäistä luoda heihin minkäänlaisia suhteita. Itsehän hän siinä eniten menettää.
Kyse elatusmaksuissa ei ole ole pelkästään ruuasta vaan kodista.
Kun itse tein aikoinani lastenvalvojan luona elatussopimusta, sosiaalivirkailija selitti molemmille, että elstustukia ei tarvitse koskaan puolittaa tai jättää vastaanottamatta sillä vaikka lapset olisivatkin välillä etävanhemmallaan pidemmän aikaa, on silti lasten varsinaisessa kodissa koko ajan tietyt menot. Yleensä myös asunto on isompi.
Eittämätön tosiasia on, että lapset ovat nykypäivän Suomessa kalliita ja nimenomaan yksinhuoltajataloudessa rahanmeno tuntuva. Elareista huolimatta.
Asiasta on tehty tutkimus, josta uutisoitiinkin viime viikolla.
Alkuperäisenä kirjoittajana kommentoin:
Mainitsin purkauksessani, että isä ei tosiaan pitänyt ekana erovuonnamme lapsia luonaan kuin 3 kertaa yötä ja nekin sen silloisen naisystävänsä luona. Minusta se on huomionarvoista ennenkuin aletaan esittää, että minun pitäisi luopua puolikkaasta elatusmaksusta ja maksaa molempien lasten koulumatkatkin. Olinhan toiselle jo liput ostanut ja lapset ovat asuneet minun kanssani jo puolitoista vuotta!
Mutta...elatusmaksujakin tärkeämpi seikka on se, että MONI MUU ETÄVANHEMPI PITÄÄ ELATUSMAKSUISTAAN HUOLIMATTA LAPSIA LUONAAN HUOMATTAVASTI ENEMMÄN KUIN TÄMÄ MIES. Ja he tulevat varmasti aikanaan saamaan myös ansaittua huomiota lapsiltaan.
Miksi ollenkaan kirjoitit mitään, enhän pyytänyt kommentointia. En ainakaan lukutaidottomilta.
Upeaa että joku tajusi viestini.
Tämähän on yleinen keskustelupalsta. Jonne siis saa kommentoida kaikki - nekin, jotka näkevät eri näkökulman ihanuudestasi ja miehen paskamaisuudesta.
Jos et halua kommenttia, miksi tänne kirjoitat?
En sen enempää tilanteestanne tiedä, mutta tuli mieleen, että voiko ko 32€ plus "ylimääräiset" ruuat ym menot todella syöstä miehesi talouden kuukaudeksi, kahdeksi pois raiteiltaan? 32€ on pienituloiselle ihan älyttömän iso raha; sillä syö yksin koko viikon jos toistakin. Harvoin ihmiset aukoo (paskamaiset miehetkään) turhasta... Ehkä hänellä on _todella_ tiukka taloudellinen tilanne?
Meillä käyttäytyyy lasten äiti yhtä ilkeästi.Kyseessä on 2 ja 3 v lapset. Estää kaiken kontaktin isän puoleisiin henkilöihin ym lapsille tärkeisiin ihmisiin. Nyt hän kaikkivoipana estää myös isää tapaamasta lapsia vaikka on oikudenpäätös asiasta.Kuka on lasten etua ajava viranomainen? Sos.toimi ei toimi.
Selvää lainrikkomista (lasten oikeudet) ei pidä hyväksyä missään tapauksessa.
Tiedän tapauksen, jossa erosta katkeroitunut isä päätti estää elatusvelvolliseksi päätynyttä äitiä olemasta kontaktissa poikiinsa.
Tilanteet kehittyivät niin pitkälle, että mies esti ex-vaimonsa pääsyn lasten yo-juhliin koulussakin. Myöskään kirkkoon hän ei ex-vaimoaan halunnut kun oli rippijuhlia tms.
Pojat ja äiti olivat totaalisesti miehen tossun alla ja halusivat olla mieliksi sillä verukkeella, että aika parantaisi ja mies oppisi hyväksymään, että vaikka avioliitto kariutui, vanhemmuus voi silti jatkua.
Pojat ovat nyt aikuisia. Tapaavat äitiään joskus jos mahdollista matkustaa. Isän katkeruus teki tehtävänsä ja pojilleen äiti jäi vieraaksi. Samoin hänen äitinsä eli poikien mummo ja muut sukulaiset.
Pojat ovat nyttemmin vähentäneet tapaamista isäänsäkin. Näin ulkopuolisen näyttää siltä, että isä saa nyt mitä tilasi: viha kasvaa pojissa ja isä tullaan varmasti jossain vaiheessa hylkäämään.
Tietysti se, että lapset ovat pitkiä aikoja todellisuudessa isän elätettävänä, täytyy myös elaria siltä ajalta pienentää, koska lapsethan kuluttavat silloin hänen luonaan eikä sinun.
Siis mielestäsi 9 päivää on pitkä aika?
Saako lähi korvausta kun etä ei pidä lapsiaan lainkaan. Elatusmaksu on sama, vaikka etä pitäisi lapsia sovitut n.77 päivää vuodessa?
n.77 päivää = 26 vkl (54pv) 2 vko kesäloma (14pv) ½ talvi-,pääsiäis-, joulu- ja syyslomasta (9pv)
aika välinpitämättömältä vaikuttaa, kyllä sitä luulisi omia lapsiaan pitävän mieluusti luonaan, jos siihen mahdollisuus. ja jos se raha on tiukassa, niin kait matkakuluista ym vois puhua asiallisemmin ja toiseksi, niin eihän kaikkea pitäs lapsen korviin kuulua. Loppujen lopuksi he syyttömiä tilanteeseen.
Vaikka lapset ovatkin jo isohkoja ja ymmärtävät paljon asioita, niin tuossa isä tosiaan teki väärin kun alkoi lapsille näiden kalleudesta puhumaan :(
En maininnut alkuperäisessä viestissäni sitä seikkaa, että minä olen se, joka tekee näitä pätkätöitä ja joudun osan aikaa olemaan jopa työttömyystuilla kun ex-miehellä taas on vakituinen hyvinpalkattu työ.
En halunnut tuoda sitä ensin esiin ollenkaan vaan saada ihmiset tajuamaan, että etänäkin kannattaa pitää lapsiaan luonaan. Edes välillä. Kahvilareissut eivät riitä.
Kiitos ymmärryksestäsi.