Mä haaveilen aina ero ja et muutto toiselle paikkakunnalle aloittas siellä prosessin sille sukupuolelle joka haluaisin.Tää miehisen roolin vetäminen on ajoittain tosi rankkaa.Seksikin sujuu partnerin kanssa tosin jos ajattelee että itsensä naisen rooliin!! Olis vaan niin paljon helpompaa jos sais hormoonit vähän helpommin, eli en jaksais odottaa sitä alitusta,nyt ja heti.Olen ymmärtännyt noita juttuja netissä lukiessani et aika moni on saanut hormooneita ennen virallista lausuntoa.Miten?Mistä? Kauan niitä kerkeää käyttämään ennen kuin muutokset ovat niin näkyvät ettei niitä voi peitellä.Onko ne rinnat jotka ensin huomataan?? Itse olen n.30vuotta eli ne hormoonit pitäis vielä ilmeisesti saada näkyviäkin muutokisia nopeastikin? Olen hiukan ylipainoinen.Kiitoksia vastauksita jo etukäteen.
MTF
JOHANNAts
484553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kuinka monta kertaa olet miettinyt tai yrittänyt itsemurhaa?
Itse olen kahdesti.
Kysymys ei ollut trolli. Tämä on niin vaikea, raju ja rankka prosessi, että yhtään vähemmillä tuntemuksilla kuin suisidiaalisella sukupuolidysforialla en suosittele tätä kenellekään. Eli jos et todella koe oloasi sietämättömän epämukavaksi ja kestämättömäksi miehenä, niin unohda koko juttu.
Aivan ensimmäisenä hae apua. Eli ota yhteyttä johonkin sellaiseen pöpilääkäriin, joka todella tuntee näitä juttuja ja tutkituta nuppisi. Eli että onko kyse Aidosta Asiasta (TM) vai jostakin muusta. On olemassa paljon sellaisia tiloja, jotka muistuttavat transsukupuolisuutta, mutta eivät ole sitä. Tämä prosessi on hirveä uhkapeli, jossa panoksena on koko elämäsi. Se on kuin ampuisit itsesi avaruuteen: et ikinä tiedä, miten tulet sieltä alas.
Silloin kun itse aloitin hiukan yli 10 vee sitten, mömmöt sai melko helposti eli tutkituttamalla itsensä yksityislääkärillä ja pyytämällä reseptin. Nykyään homma on säädellympää ja luvanvaraista. Sillä on toki saatu karsittua muutama wannabe pois, mutta samalla aitojen tapausten aloittaminen on tehty vaikeammaksi.
Olet 30, eli olet vielä suunnilleen hyvässä ikähaarukassa tämän jutun aloittamiseen. Pieni ylipaino ei ole pahitteeksi (se auttaa rasvakudoksen uudelleenjakautumisessa), mutta estrogeenit vaikuttavat voimakkaasti insuliiniaineenvaihduntaan ja sitämyötä lihomiseen. Eli ole tarkka sen jälkeen, mitä suuhusi panet, sillä tuskin haluat lihota yhtään enempää kuin nyt olet. Vältä kaikkea sokeripitoista, se lihottaa pahemmin kuin rasva ikinä.
Muutokset tulevat näkyviin noin 3-6 kk sisään. Kasvot pyöristyvät ja rinnat kasvavat. Minulla oli A-kuppi ennen kuin aloitin (gynekomastia), nykyään on pieni C. Ikää minulla oli tuolloin viitisen vuotta vähemmän kuin sinulla, mutta ikää enemmän tässä vaikuttaa suvun perimä, eli äitisi ja siskojesi geenistö.
Varma olen siitä että haluan elää naisena.Olen tuntenut näin pikku poj.Anteeksi tytöstä asti.Muistan kun ostettiin mulle joskus 6veenä polkupyörä olisin saanut miesten mallin "putkellisen" mut en halunnut.Halusin samanlaisen kuin naapurin Suvilla,punaisen tyttöjen fillarin ja sainkin.Olen pukutunut jo pikkupojasta asti aina silloin tällöin naistenhepeneisiin ja joskus meikannutkin.Tuntuis ihan ok jutulta,vaik päivittäin.Aina olen tullut naispuolisten kanssa hyvin toimeen ja tutustuminen ei ole koskaan ollut ongelma,ainoa mutta siihen on että se ei koskaan ole sellaista Seksuaalista vaan enempikin kaverillista.Tää juttu on pyörinnyt mun päässä jo n.28 vuotta eli ihan pikkutirriäisestä lähtien.Muistan kuinka naapurin tytöille alkoi tissit kasvaa ja voi hitto kun mulla ei yms..yms..Mutta sen verran itseluottamusta mulla on aina ollut että niin alas en vajoa et alkaisin suunnittelemaan itsemurhaa,typerintä mitä vois ikänä edes ajatella.
Toiset purkavat pahaa oloaan itsariin, toiset laittavat elämänsä sekaisin vaikka alkoholilla, jotkut laittavat toisten elämän sekaisin. Itse söin itseni melkein hengiltä. Olin 160 kiloinen. Muistan kun menin nykyisen työnantajani haastatteluun. Minun piti kadulla kulkiessani nostaa kahdesti pudonneita housujani. Nyt niillä lanteilla lepää vaikka hame.
Jos naiseus on sinun suuri juttusi ja haluat edetä, älä odottele itsemurhakuntoa tai muuta rinnastettavaa vaan puhu ammatti-ihmisen kanssa tuntemuksistasi. Mielestäni tähän ei tarvitse liittyä dramatiikkaa, vaikka valtaosalla liittyy.
Mutta muista että nainen ei synny ilman tuskia. Sinä voit kokea mitä hirveämpiä menetyksiä, koska pistät itsesi ja kaiken mitä sinulla on likoon tämän korjauksen puolesta.
Jos et ole valmis laittamaan kaikkea uhanalaiseksi, on helpompaa yrittää toteuttaa naisen sielua jotenkin muuten. Siihen en valitettavasti osaa kylläkään antaa neuvoja.
"Oireet on monet
Kirjoittanut: Heli 29.5.2006 klo 12.50
Olin 160 kiloinen."
Mitä on paino nyt?
Itse pudotin 161,8 kg->84 kg
Kiitos. Halusin vain varmistua, että ymmärrätkö että mistä tässä jutussa todella on kyse.
Jos todella olet tietoinen ja todella olet harkinnut asiaa vakavasti, niin ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin. Hae lähete omalääkäriltä transtutkimuksiin. Samalla on aika tehdä a) omakohtainen syväluotaus tuntemuksiin ja siihen, mitä todella haluat elämältä ja b) millaiset odotukset sinulla on ja millainen on realistinen arvio tulevasta.
Olen itse yrittänyt itsaria kahdesti, iloisella 1980- ja 90-luvuilla, mutta nykyään toivottavasti kenenkään ei tarvitse antaa homman mennä NIIN pahaksi. Vaikka huonon vitsin mukaan "mitä useampi itsariyritys, sitä primäärimpi TS", niin dysforian ei ikinä pidä antaa pahentua liian pahaksi. Järkkynyt psyyke heikentää mahdollisuuksia tästä prosessista hengissä selviämiseen.
Toinen juttu on, että aika nakertaa itse kunkin lähtökohtia. Kolmekymppisenä ei ole liian myöhäistä, mutta kolmeviitonen on jo paha ikä, ja varsinkin jos tukka on paha (kaljuuntuminen, ohut tukka jne), vitkuttelu ei ainakaan paranna asiaa.
Se, mitä voit kokeilla, on että menet lomalle viikoksi jonnekin muualle, ja sen ajan elät naisena, ja katsot, onko se mitä elämältäsi haluat. Myös voit lävistyttää korvasi, antaa tukan kasvaa, vaihtaa farkut naisten malliin jne. Itse tein ulkonäkömuutoksen hitaasti noin neljän vuoden sisään pikkuhiljaa ennen RLT:lle ryhtymistä. RLT olikin sitten oikeastaan vain poninhännän avaaminen.
"Olen itse yrittänyt itsaria kahdesti, iloisella 1980- ja 90-luvuilla, mutta nykyään toivottavasti kenenkään ei tarvitse antaa homman mennä NIIN pahaksi."
Itsari on niin äärimmäinen toimenpide, että vain pieni osa on siihen päätynyt. Ainakaan ne TS:t jotka tunnen, eivät tiettävästi ole niin pahaksi päästäneet. Nykypäivänä hoitoon pääsy ja prosessi on niin paljon helpompaa ettei siitä tarvitse enää stressata.
"Toinen juttu on, että aika nakertaa itse kunkin lähtökohtia. Kolmekymppisenä ei ole liian myöhäistä, mutta kolmeviitonen on jo paha ikä, ja varsinkin jos tukka on paha (kaljuuntuminen, ohut tukka jne), vitkuttelu ei ainakaan paranna asiaa."
Tosiaan, ei kannata vitkutella, "materiaali" on parempaa nuorempana. Mutta iäkkäämpänäkin voi vielä lähteä mukaan prosessiin, minäkin olen roimasti vanhempi. Jos tukkaa on edes jonkin verran jäljellä, finasteridilla sitä saadaan kasvatettua takaisin. Kaljuun ei enää saada kuin siirtämällä tukkaa.
"Itse tein ulkonäkömuutoksen hitaasti noin neljän vuoden sisään pikkuhiljaa ennen RLT:lle ryhtymistä. RLT olikin sitten oikeastaan vain poninhännän avaaminen."
Tämäkin vaihtelee henkilön ja uskalluksen mukaan. Mikäli on edes jonkin verran läpimenevä, siirtymisen toiseen sukupuoleen voi tehdä nopeastikin ja vaikka jo ennen hormonihoitoakin. Hormonihoidolla saa melko vahvan tuen roolinmuutokseen, jos haluaa siirtää muutoksen sinne saakka. Oma muutokseni tapahtui vajaassa vuodessa, pää-asiassa n. puolessa vuodessa jo tutkimusvaiheessa. Siirryin kertalaakista naisen elämään, eikä paluuta ole tarvinnut edes harkita kertaakaan. Nopealla muutoksella oli mielestäni se etu, että sai valita tuttavansa uudelleen koska suurin osa ei enää tuntenut.
Tuossa se on heilunut 115 kilon kummankin puolin. Sain vuosi sitten painon jopa 108 kiloon, mutta lopetin kun peppu kuihtui pois.
Nyt sitten onkin naisen hormoneilla työtä pitää paino kurissa. Etenkin kun suklaakeksit ovat alkaneet maistua :)
Itsari vaatii uskoa parempaan. Jos oikein on toivoton, uskoo vain että kuoltuaan päätyy samaan kuin ennenkin ja saa rangaistusvuosia elämäänsä lisöön.
Tumma suklaa kuuluu minunkin paheisiini. Sikäli harvininen pahe, että on terveellinenkin.
konstilla? Itte olen 123kg 182 pitkä lopettanut hiljan tupakoinnin kävelen aika paljon en syö makeita ja muutoinki aika terveellisesti. Vai onko kaikkien aineen vaihdunta niin yksilöllistä että pitäisi tosiaan vähentää syömistä paljon. Pistäs jotain vinkkejä tosin tuo tupakoinnin lopettaminen toi kymppikilon lisää.
Itse pudotin vähähiilihydraattisella 97 kg:sta 80 kg:hen neljässä kuukaudessa.
Monet M2F-TS:t suosivat vähähiilihydraattista, sillä estrogeenit vaikuttavat voimakkaasti insuliiniaineenvaihduntaan. Sokeri lihottaa, ei rasva.
kun haluaisi ittelleen nk. sopivat muodot niin tarttis kait tehdä jotain. Olisko sitte tuo leipä peruna sokeriset..niissä taitaa niitä hiilihydraatteja olla eniten. Tosin jotkut sanoo että alkoholissa olis kans aika paljon. Mulla tiiteily on vaan kotona naisten alusvaatteiden käyttöä. Varsinkin satiiniset alusasut kiihottaa. Meneminen vaikka transujen illanviettoon vaatisi aika lailla mutta haaveissa olisi. Olisko sitä sitte "yliaktiivinen" kun naisten asut kiinnostaa mutta seksuaalisesti naiset. Mene ja tiedä. Tosin ei ole ongelma koska pärjään näinkin. Sen kummemmmin en ole ottanut selvää mutta onko kellään tietoja olisiko espoossa trashenkilöiden illanviettoja. Tuossa hesassakyllä on vaan luulen että ovat inside kokoontumisia ja esim. homopaikat ei kiinnosta.
Transvestiiteilla on kokoontuminen pari kertaa kuussa setan tiloissa, eikä siellä puututa mitenkään seksuaaliseen puoleen. Kaikille transihmisille on kokoontuminen ainakin kerran kuussa, yleensä kerran viikossa myös setan tiloissa. Kummassakaan ryhmässä ei ole mitään rajoituksia osallistumiseen, pelkkä kiinnostuskin riittää. Eikä läpimenevyyttä vaadita. Toiset tiitit voi katsoa hieman pitkään, jos esiintyy paikalla vain alusvaatteissa, varsinkin kun mukana on usein myös puolisoita. Seksuaalisuus ja kiihottuminen on molemmissa ryhmissä hyvin toisarvoinen asia. Rohkeasti vain mukaan, kahvi-illoissa käy porukkaa paljon kauempaakin.
sentään alkkareissa tulisi mut olis tietty kiva tavata saman henkisiä juttelun merkeissä. Eikä mulle tiiteys ole ongelma enkä sillai tunne tarvetta koittaa tulisinko huomatuksi tai saisinko hyväksyntää. Mut toi paino homma kismittää koska muuten olen ihan normaalin näköinen ja terve nelikymppinen mies eikä sen kummempia riippuvuuksia ole mihinkään.
Eihän tuo paino ole mikään este! Ei noissa vertaistukikokouksissa arvostella jonkun kiloja tai muutenkaan ulkonäköä. Kannattaa osallistua, sieltä saa paljon tietoa ja tukea jos haluaa.
Meitä on niin moneen junaan, itsellänikin on tuota painoa ihan liikaa, vaikka prosessini yhteydessä olenkin sitä saanut pois.
Itsehillintää tässä on joutunut opettelemaan. Sain kyllä sopivasti ennen prosessia pätevät opit, joita noudattaen sain painoa mukavasti vähennettyä, mutta vieläkin pitäisi saada pois lisää. Hiilihydraatteja en ole kummemmin vahtinut, syön monipuolisesti mutta vähemmän. Pahat rasvat olen vaihtanut parempiin ja alkoholi on jäänyt lähes kokonaan. Liikuntaa vielä sopivasti ettei paikat hajoa, niin paino ei ole päässyt nousemaan hormoneillakaan. Painon lasku kylläkin on suuremman työn takana, mutta hormonit sentään auttavat pitämään muodot paikoillaan. Kyllähän makeanhimo iskee minullekin joskus, mutta yritän kuitata sen hedelmillä. Joskus kyllä pitää saada lakupötkö ja tummaa suklaata rakastan mutta en uskalla ostaa kun levy menee laakista.
"Aktiivisesti
Kirjoittanut: mukaan vaan 30.5.2006 klo 13.58
Toiset tiitit voi katsoa hieman pitkään, jos esiintyy paikalla vain alusvaatteissa, varsinkin kun mukana on usein myös puolisoita. "
Ei ihme, että meikäläisiä (transväkeä) pidetään hiukka omituisina ja pervoina. Kyllä minäkin katsoisin vähän pitkään.
sä oletki realisti ei mullakaan tarvetta ole hakeen jotain hyväksyntää kuin vaan hyväksys ittensä ensin mut ei meitä ole ketään normi ihmistä eli pärjätään....olis kova juttu puhua päin lärviä....!!!!
No hommahan on hoidettu sillä, että lähdet joskus johonkin noista setan tiloissa olevista kahvi-illoista. Jos osuu hyvä tuuri, niin voit tavata minutkin ja ainakin monen muun.
Vaikka itse aloitin hormonit ennen virallisia, kehotan hakeutumaan tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoihin. Ja mikäli saisit jostain hormoneja, kannattaa sinun seurata maksa-arvoja lääkärin avulla. Sinun ei ole pakko kertoa lähdettä terveydenhuollon henkilökunnalle. Lääkärin etiikan mukaan maksan toiminnan seuraaminen on mahdollista vaikka lääkäri ei voisi puuttuakaan lääkitykseesi. Ja maksa-arvoja kannattaa seurata.
Itselläni on ollut HRT nyt 6 kk ja vaikutukset alkavat näkyä oikeastaan vasta nyt. Ja seuraavat aika pitkälle tämän sivun mukaista kehitystä ollen ehkä siitä edellä johtuen gynekomastiastani.
http://transwoman.tripod.com/breastdev.htm
Kertomuksesi seksuaalisuudestasi kuulostaa hyvin tutulta...
Toiselle paikkakunnalle muutto ei mielestäni ole tarpeellista, koska sinun on joka tapauksessa kohdattava kaikki pelkosi tässä prosessissa. Lennät kaapista lennossa jos ryhdyt syömään hormoneja. Hae vertaistukea ja keskustele ammatti-ihmisten kanssa. Sinulla on hyvin aikaa olla vielä nainen tässä elämässä. Olennaista prosessiin lähdössä on se, ettet ole asiasta epävarma. Siksi ei kannata leikkiä lääkkeillä.
Ero on aika iso askel. Kannattaa ehkä keskustella jos partneri pystyisi jatkamaan yhteiseloa vielä operaation jälkeenkin. Tuki tällaisessa ratkaisussa on aina parempi kuin yksin yrittäminen. Mikäli voi osallistua vertaistukiryhmien kokouksiin, se auttaa paljon, myös molempia.
Muutto toiselle paikkakunnalle ei välttämättä ole tarpeen. Voihan se auttaa aloittamista puhtaalta pöydältä, mutta täydellinen taustan salaaminen ei välttämättä onnistu. Jos ja kun se joskus selviää, isku voi olla pahakin. Jos on työelämässä, ei kannata sanoutua irti, koska uuden työpaikan löytäminen prosessin aikana on vaikeaa. Mikäli on ollut työttömänä prossessin ajan, on melkoinen selittäminen miksi ja silloin outtaantuu väkisin.
Ei se homonien odottelu sittenkään ole niin kauhea asia, eihän siihen kulu loppujen lopuksi kovin pitkään verrattuna tähänastiseen elämääsi väärässä sukupuolessa. Kyllähän minäkin olisin halunnut heti hormonit, mutta se hiukan vajaa vuosi odottelua ei sittenkään ollut niin kamalaa.
Jos kerran olet kokenut olevasi tyttö jo pitkään, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Siellä kyllä selvitetään onko taustalla jotain muuta psyykkistä sairautta. Olin itsekin tuntenut olevani tyttö jo pitkään. Pystyin elämään miehenäkin kohtuullisesti, eikä itsemurha-ajatuksia ollut koskaan. Kuitenkin naiseus on se minun oikea elämänmuotoni ja siirtyminen tähän omaan sukupuoleen on parantanut elinolosuhteita paljon.
Kyllähän noita hormonien vaikutuksia pystyy peittelemään vaikka kuinka kauan. Vasta kun rinnat alkavat kasvamaan niin suuriksi ettei niitä pysty peittämään, tilanne on toinen. Toisaalta geenit vaikuttavat siihenkin ja voi olla ettei rinnat kasvakaan kovin suuriksi. Muutenkin transsukupuolisilla rinnat jäävät suhteessa pienemmiksi kuin aidoilla naisilla, vartalon suuremman koon takia. Toisaalta kaapista ulos tuloon voi vaikuttaa itsekin. Itse aloitin naisena elämisen jo ennen hormonihoitoa koska olin riittävän läpimenevä. Näin voi itse määritellä ulostulohetken, siirtyy vain naisen rooliin silloin kun haluaa. Jos ulkonäkö on kovin miehinen, voi joutua odottamanna pitkäänkin hormonien vaikutusta, mutta yllättävän hyvään tulokseen pääsee pukeutumalla ja meikkaamalla.
Voisin vain ajatella että hormoonit tois helpotusta just siihen siirtymä vaiheeseen.Ulkonäöllisesti pikkasen naismaiset kasvot.Ok sopiva kampaus ja meikki ok!Mut tuohon kroppaan aika jykevä yläkroppa minulla ja mahaakin on, painoo karvan alle 100 ja pituutta onneksi vain n.177cm Pyllä ei ollenkaan kaikki mahassa ja ei reisissä muuta kuin lihasta.Ok ruokavaljo aika rasvasta pääasiassa liha(rasva) painotteista.Se on hyvä et makeaa ei tee mieli =Lihottaa kuulemma hormooneilla.Olis vaan jotenkin niin helppoo ehkä pöllähtää "kaapista" lennossa pihalle ja sanoa oho mites täs nyt näin kävi.Alkaa joiltain osin sit uusi elämä.Uudessa kropassa,siis sitä mitä on aina ollut sisältä päin.Ok en odotakkaan että tissit kasvaa hormooneilla riittävän isoiksi parivuotta mömmöi ja sit silikooneilla suht sopusuhtanen c-kuppi tavoite.Heh,heh mulla jo rintakomplekseja samalla lailla kuin luomuilla...
Onnea prosessiin!
Älä pety, jos se joskus näyttää tältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agility
Hei ei hyvä ollenkaan...Voihan tuossa jokin juttu ollakkin mut ampu nyt vähän yli...Sorry Heli!!
Kun tutustut paremmin omahoitajaasi, sinulle valkenee moni asia. Onnea prosessiisi. Oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Heh, nuohan mitat ja muodot ovat hyvin tutut! Pituutta minulla on reilu sentti enemmän, mutta painoa oli ennen prosessia ehkä kymmenisen kiloa enemmän (aiemmin vielä enemmän). Muodot ihan samoin, pallomaha tikkujen nenässä. Painoa sain pudotettua vähentämällä rasvoja ja vaihtamalla loputkin oikeanlaisiksi. Syön aika paljon liharuokia ja terveydenhoitaja motkottaa että pitäisi lisätä kasvisten osuutta. Nyt yritän liikkua enemmän, ettei hormonit tuo kiloja takaisin. Minä pöllähdin kaapista ulos raamit kaulassa siinä vaiheessa kun siirryin elämään naisena. Siirryin reilusti naisten vaatteisiin hameessa töihinkin (jonkin aikaa olin jo pukeutunut androgyynisti) ja aloin meikkaamaan asiallisesti. Eihän tuo muutos tapahdu sekunnissa, mutta minä toteutin sen niin nopeasti ettei tuttavatkaan välttämättä enää tunnistaneet. Nämä kaikki jo ennen hormonihoitoa. Hormonit ovat sitten antaneet pientä lisää, mutta ei enää niin kovin suurta muutosta kuin nuo muut keinot. Pylly on pyöristynyt ja pallomaha sulanut pois (myös liikunnan ansiota). Muuten muotoja on tullut hyvin maltillisesti.
No töihin en voi mennä naisena,toisaalta olen vuoden kestävällä vuorotteluvapaalla joten pystyisin menemään töihin osastolle jossa naisia "suuri työnantaja".Ja työnantajan kanssa sopien jos voisin tulla töihin varmaankin uudella nimellä ja "oikealla" sukupuolella elikkä naisena.Mutta niinkuin sanoit että muodon muutos pitäisi tapahtua niin ettei mua enää tunnistettaisi että olen se ja se...Voihan siinä jotain ongelmia tulla mut,uskon että niistä selviää!!Eli kiirehän täs pakkaa vuosi varmaan lyhyt aika prosessissa et,pika vauhtii täs on edettävä.Luulisn että ne hormoonit tehoaa vielä hyvinkin olen synt.-74.
Ei sukupuoli saa vaikuttaa työelämässä, sehän on kielletty. Itse rikoin työpisteeni 100%:n "miehisyyden" ja pystyn tekemään työni täysin myös naisena. Ainoat rajoitukset ehkä ovat sosiaalitilat, minulla ei niistä ollut ongelmia koska WC:t ovat unisexmallia ja naisten pukuhuone löytyi jo rakennuksesta. Työtoverit, sukulaiset ja läheisemmät ystävät näkivät muutokseni ja pysyivät näin "kelkassa". Etäisemmät tuttavat taas eivät enää tunteneet, kun väliä edelliseen tapaamiseen alkoi olla vähintään vuoden luokkaa. Uuden nimen käyttö riippuu tilanteesta. Epävirallisissa yhteyksissä voisi käyttää tyttönimeäkin ennen virallista nimen muutosta. Mutta minulla oli hieman ongelmia, kun naisen näköisenä joutui vetäisemään virallisiin papereihin miehen nimen. Prosessiin kuluu kaikkiaan aikaa nykymääräysten mukaan vähintään kolmisen vuotta. Ehkä jossain kohtaa voi hieman nipistää, mutta venähtäminenkin on täysin mahdollista.
Itse teen juuri näin. Palaan syksyllä töihin naisena. Mutta sinulle se ei liene mahdollista, koska transtutkimukset kestävät ja lähetteestä jono on kuukausia. Siis jo ennen kuin edes tutkimukset alkavat, palannet töihin. Joudut siis tekemään muutoksen töissä. Itse olin pitkään jo tutkimuksissa ennen vuorotteluvapaan alkua.
Jaa,hoito takuu ei ilmeisesti pelaa transhoitoja hakiessa, Mä ajattelin et jos vetäis hormooneja ennen virallisia juttuja ja tulis kerralla rymisten kaapista.Niitä virallisis lässytyksiä ym.voi käydä sit kun ulkoinenolemus jo vastaa naista.Eli about puolivuotta andr..ja estroja ja siinä ajassa kerkiää kasvatta hiusta.Hakee lisäkkeellä loppurytisksessä vielä mittaa ja muutenkin vaatekaaappi tyhjäksi entisestä elämästä ja uudet asut sinne.Vaihtais auton ja osoitteen...Joku jos sanoo et se maksaa,maksaa...No rahalla saa toivottavasti myös hormooneita ja asiallista hoitoa vaikka yksityis sektorilla
Tutkimuksiin kyllä pitäisi päästä hoitotakuun puitteissa. Muutaman kuukauden voi joutua odottamaan kutsua. Hormonihoidon aloittamisessa kolkutellaan hoitotakuun rajaa, mutta korjausleikkauksen aloittamiseen menee vähän päälle vuoden. Nämä kaikki ajat siis siitä kun edellinen "porras" on saatu "valmiiksi".
Uusi laki ja asetus tipautti yksityispuolen ulos. Tutkimuksia ei saa tehdä muut kuin nämä kaksi tutkimustiimiä, eli rahallakaan ei saa diagnoosia yksityispuolelta. Hormonihoitokin pitäisi virallisesti aloittaa samassa sairaalassa, sitten voi siirtyä yksityispuolelle hoidon osalta. Muita oheishoitoja (karvoituksen poistoa yms.) voi hakea yksityispuoleltakin, jos on liikaa rahaa ja haluaa nopeampaa etenemistä.
Tutkimuksissa selviäminen ei ole "kirkossa kuulutettu" vaikka sinne menisikin täydellisenä naisena. Psykiatrit osaavat ainakin tässä yhteydessä raakata feikit ulos. Mutta jos kantti kestää ja ulkonäön saa läpimeneväksi, niin voihan sitä alkaa jo elää uudessa sukupuolessa ennen tutkimuksiakin. Minäkään en tarvinnut siihen hormoneja kun tulin kaapista rymisten ulos jo tutkimusvaiheessa ja hyvin olen pärjännyt.
Voit käyttää hormoneita vuosien ajan, ilman että kukaan huomaisi niiden ulkoisia vaikutuksia. Ainoastaan erektion häviämistä et voisi peitellä. Naiselliseen olemukseen vaaditaan paljon muutakin kuin hormonit.
En suosittele kertarysäyksellä ulostuloa. Naiseksi ei tulla tissit kasvattamalla vaan elämällä ja opettelemalla naisen elämää. Korjausprosessin läpikäydäkseen pitää olla henkisesti niin vahva, että uskaltaa kohdata läheisten vastustuksen ja muut ongelmat pakoon lähtemättä. Korjausprosessi ei ole helppo vieraalla paikkakunnalla yksin eläenkään. Jos uskalluksesi on sitä tasoa, että korjausprosessin aloittaaksesi sinun pitäisi muuttaa muualle, etkä ole edes pitkiä hiuksia uskaltanut pitää ja hormoneitakaan et luule jaksavasi virallisten väylien kautta hankkia, niin etpä juuri vakuuta henkisellä vahvuudellasi ja kypsyydelläsi. Sinun kannattaa hakeutua virallisiin transtutkimuksiin. Kun olet virallisissa hoidoissa, et ainakaan tee tyhmyyksiä.
Eiköhän jokaisen kohdalla nää jutut ole aika yksilöllisiä,Se et mulla ei oo pitkää tukkaa vielä yms.Johtuu vaan siitä roolista mitä joutuu vetämään, sisällä kiehuu nainen joka on tuskissaan.Jaa että hormooneita vuosia ja peittelisi sitä ei nyt käy yksiin.Ajon liikkua ihmisten ilmoilla ja tiukoissa paidoissa niin kuin nytkin et kyllä ne pienet mansikan alut kyllä huomataan hyvikin pian "tissit" ja alus vaatteita naisten "stringit" ja tissilivit täytteillä on kuulunut vuosia vaatevarastooni...Ja olen käyttänyt niitä päivittäin aika ajoin.Olen vaan pohdiskellut miten tämä "tosielämän" vaiheen hoitais ja mun kohdalla nämä hormoonit on ehdoton tuki siinä ja niiden tuomat henkiset fyysiset muutokset auttaa mua eteen päin.Sekin on mulle yksi lysti mitä sukulaiset ajattelee kun niitä ei oikeesti ole paljon ja en minä tällä pallolla sukulaisille elä vaan itselleni,eli ei paljonkaan hetkauta niiden reaktiot ja omiin vanhempiin välit aika hatarat "avioero" perheen lapsi.Eli tukea ei sieltäkään suunnalta heru ja on siis aivan sama mitä muut ajattelee...
Sitten kun tunnustat että tuo nainen sisälläsi oletkin sinä itse ja että asialle on tehtävä jotain, olet valmis prosessiin.
Tuntuu että ylläpidät hyvin suojaavaa miehistä roolia. Saattaa olla että koet miehisiksi jopa ominaisuuksia, jotka ovat vain ihmisen ominaisuuksia.
Kun puhut että sama on mitä ihmiset ajattelevat, uskon että kohdallasi tilanne on juuri päinvastainen. Sekin on tapa puolustautua.
Anna itsellesi oikeutta ja tunnustele sisintäsi. Onko se naisen? Jos on niin hanki lähete tutkimuksiin. Muuten olet joka vuosi kovemmissa väännöissä.
Hormonien varaan ei kannata laskea henkisiä muutoksia. Omasta kokemuksesta tiedän, että suurimmat henkiset muutokset tapahtuivat kun aloin elämään täyspäiväisesti naisena, eikä tarvinnut enää esittää miestä. Hormonien aloittaminen ei muuttanut enää lisää henkistä puolta. Fyysisetkään muutokset eivät ole olleet järisyttäviä, ne riippuvat omista geeneistä ja tietenkin iästä.
Kyllä vaan olen tiennyt olevani tyttö jo niin kauan kun olen ymmärtänyt jotain eri sukupuolista,eli about viiden vanhana.Nyt karvan yli kolket ja aina varmepi siitä että sisälläni jyllää nainen.Jos rehellisiä ollaan kaksi tenavaa,rajoitta minun muutos prosessiin lähtöä.Jos olisin sinkku,lapseton olisin mukana jo tai siis olisin aika lähellä finaalia eli hoidot olisivat ohi jo.Eläisin naisena täysillä.Tähän väliin pitäis kai sanoa että minä olin se joka halusi emännän mamma loman jälk.hoitamaan lapsia kotia ja jäinkin hoitamaan.Se tuntu vaan jotenkin niin luonnoliselta.
on kohta 4 vuotta vanha tytär. Lapset suhtautuvat tähän korjausprosessiin kaikkein luontevimmin. Älä siis pelkää mitä he asiasta ajattelevat. Eikä heidän kehityksensä riipu siitäkään onko sinulla kukkahame taikka miesten puku päälläsi.
Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parasta että hoidat itsesi tasapainoiseksi naiseksi. Liitto on meillä kaikilla vaarassa, mutta ajoissa aloitettu pariterapia on kyllä meillä auttanut hyväksymään tätä vaivaa. Ja jatkon kannalta näyttää siis hyvältä. Väestöliitossa on mm. psykologi/seksologi Tuula Emas, joka ottaa vastaan Väestöliiton tiloissa. Hän tuntee transsukupuolisuuden ja siihen liittyvät ongelmat.
Itsekin olen ollut hoitamassa tytärtä vuorotteluvapaalla. Mikäli haluat jutella sähköpostilla lisää, kirjoittele [email protected]. Luen sitä vähän harvemmin.
Avasivat silmät ja pisti sisäisen maailman arvioinnin alle. Olin sukupuoliroolittanut asioita, ilmeisesti suojakeinona ja minun piti tehdä suursiivous. Olin jopa muutaman päivän poissa hormoneilta jotta selvittäisin itselleni asioita.
Palasin takaisin lääkitykselle ja tunsin kuinka ne tekivät oloni vakaaksi ja rauhalliseksi. En edes itse kykene näkemään niitä muutoksia henkisessä puolessani, joita kaverit näkevät. Ja nyt puolen vuoden päästä voisin sanoa että olo on jatkuvasti vakaa ja rauhallinen. Naution syvästi maailmasta, koska näen siinä niin paljon uutta. HRT nimenomaan on ollut minulle suurin asia, seuraavaksi suurin oli oman naiseuden hyväksyminen ja tutkimuksiin hakeutuminen.
Olen katsellut jo jonkin aikaa ikäisiäni (kolmekymppisiä)naisia.No noin arkielämässä suurin osa ei näytä mitenkään erityisen erillaiselta kuin mitä minä olen meikattuna vaatettuna kunhan ei itse yritä leikkiä kakskymppistä! Joo eiköhän sitä voisi noin talviaikaan pukeutuakkin niin ettei kukaan erottaisi miehisiä kropan ääriviivoja,no näin kesä aikaan näytän hassun isolta yläkroppa liian iso.Joo niille hormooneille pääsemistähän tässä siksi haluaisin vaudittaakkin se toisi henkistä vahvuutta ja onnellisuuden tunnetta kun vihdoin alkaisi se mitä on aina toivonut olevan ja olettaisin että muutokset kropassa alkaisi näkyä,voisi liikkua ulkosalla aina naisena.Joo olen käynyt katsomassa noita Helin kotisivuja joo alkaa lähennellä ikäisensä naisen ulkonäköä.Muutos on lähtötilanteeseen suuri.Onneksi olkoon !
Se hän se nyt kun sais hormoonit päälle mahd.pian. Muutoksia odotan kyllä suuriakin!!!Surkeeta olis vielä odotella,kauankin.Ainahan se päiväpäivältä olis parempi että nuo testot lopettais kropan "polttamisen".Nyt just 32 ja muutaman kk päälle ikää.
Onhan sinulle lähetekäytäntö tuttu?
Transsukupuolisuuden tutkimukset on keskitetty Helsinkiin ja Tampereelle.
Mikäli sinulla on tuttu terveyskeskuslääkäri tai työterveyslääkäri, pyydä häneltä lähete. Vähemmän tutussa ympäristössä suosittelen yksityistä lääkäriä.
Lähete osoitetaan Helsingissä transtyöryhmälle, ei niin kuin oma työterveyslääkärini, joka lähetti lähetteen Naikkarille. Sieltä se kyllä ohjautui oikein. Tutkimukset alkavat psykiatrisilla tutkimuksilla.
Mikäli sinulla on ystävänä laillistettu lääkäri, hänkin voi kirjoittaa lähetteen.
Muista että lääkärit voivat teettää omia kokeitaan ja esittää näkemyksiään lähetteessä. Siksi noihin kokeisiin kannattaa suhtautua varovaisen harkitsevasti ja pyytää nähdä lähetteen sanamuodot, että ne vastaavat kokemustasi.
Itse annoin mitata testosteronin määrän seerumissa, koska lähetteen kirjoittanut lääkäri halusi selvittää ettei tuntemukseni johtuneet hormonaalisesta eptasapainosta. Ei johtunut. Se oli ihan hyvä koe.
Lykkyä pyttyyn. Älä leiki pillereillä. :)
Heli
Transtutkimuksissa tutkitaan myös tuo fyysinen puoli, eli mm. hormonitasot ja kromosomit ennen hoitojen alkua, ettei kyseessä ole niistä johtuva sukupuoliristiriita. Minulta ei ole koskaan kerralla tehty niin paljon verikokeita ym. kuin diagnoosin jälkeen ennen hormonihoidon alkamista. Nimenomaan korostettiin, että kaikki muut taudit pitää olla hyvällä hoitotasolla, jotta kroppa kestää uuden kuormituksen hormonien muodossa. No hyvähän tuo, ainakin itse olen tyytyväinen, vaikka nyt lääkkeitä onkin enemmän ja juoksen tutkimuksissa. Ennen prosessia terveyteni oli hoitotasolla hieman pielessä, mutta nyt kaikki on tip-top.
Ainakaan minulta ei tehty mitään verikokeita HYKS:issä, muualla kylläkin omasta pyynnöstäni.
Tuntuu oudolta, koskakohan tuollainen tapahtui, tai annoitko omat tutkimustuloksesi käyttöön. Ainakin nykyisin otetaan kokeita runsaasti. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin tehty yhtä paljon kokeita kerrallaan kuin ennen hormonihoitojen aloitusta. Pitäähän mm. kromosomit tutkia, ettei siellä ole jotain vikaa, joka edellyttäisi erilaista hoitokäytäntöä. Minä odotin että kromosomitesti olisi tehty jo alussa mm. intersukupuolisuuden poissulkemiseksi, mutta ottivat vasta diagnoosin jälkeen.
Naistenklinikkakin ottaa joka käyntikerran edellä tarpeelliset kokeet. Toisaalta heidän mielestään hormonitasojen seuraaminen ei niihin kuulu (ne kyllä otettiin tutkimustiimin määräyksestä alussa), fyysiset muutokset riittävät osoittamaan oikeat tasot. Olen käynyt yksityislaboratoriossa otattamassa hormonikokeet omaan laskuun (kalliita, juuri siksi NKL ei niitä halua ottaa). Nythän käyn naikkarilla vain vuoden välein, joten terveyskeskuksen kokeet välillä on ihan paikallaan.
Jep,olen ymmärtännyt että hormooni tasot pitää olla oikeat.Itse käyn yksityisellä tarkistuttamassa oikeat tasot tulevaisuudessa. Hormoonitkin ottaisin mielummin piikkinä,no itse kun ei pysty pistämään niin kait sit terkkari tai yksityinen...
Ainakin TAYSissa jouduin sellasen verikoe määrän eteen, että huh huh. 10 putkiloa verta otettiin, ja sen kyllä tunsi puolitoista kuukautta kestäneen hyvin kipeän ja ison mustelman muodossa.
En muista mitä kaikkia noilla kokeilla katsottiin mutta ei ne ainakaan mun kohdallani estäneet normaalia hormoonihoitoa.
Silloin kun hain lähetettä terveyskeskus lääkäriltä, niin se halus kanssa ottaa joitain verikokeita. Silloin ainakin otettiin hormooni tasot mut muita en sitten muista.
Harvoin itse kokeet tai kokeiden ottaminen estääkään hormonihoitoa. Kokeiden tulokset sen sijaan voivat estää hormonihoidon.
Kuten minulla. Kokeiden perusteella aloitettiin uusi lääkitys, jolla saatiin terveydentila kuntoon hormonihoitoa varten. Tällä hetkellä prosessin takia terveyttäni hoidetaan tarkemmin ja paremmin kuin koskaan. Hyöty se on tämäkin.