Koira syö omaa kakkaa

KAKAN SYÖNTI - KIUSALLINEN ILMIÖ
Paula Heikkinen-Lehkonen julkaistu aikaisemmin Koiramme 7-8/92 sekä Snautseri-Pinseri lehdessä 1B/95

"Artikkeli julkaistu Basset Bulletiinissa 2/2000"

Kakan syönti eli koprofagia on monelle koiranomistajalle tuttu ilmiö. Kun koira syö kakkaa, omistajaa ymmärrettävästi harmittaa ja iljettääkin. Lisäksi hiipii mieleen ajatus, lieneekö tapa koiralle kovin vaarallinenkin?

Useat kasvattajat ovat kertoneet, kuinka varsinkin pennut syövät omia ja toisten koirien ulosteita. Toruminen ei auta. Kasvattajat ovat huolestuneina kyselleet eläin-lääkäreiltä, onko kysymyksessä jokin puutostila, ja onko tästä haittaa koiran terveydelle.

Koprofagiasta eli ulosteiden syönnistä on ehkä miellyttävämpi puhua, jos käytetään tätä lääketieteellistä termiä, joka tulee kreikan kielestä (kopros = jätös) (phagein = syödä).

Vaikka yleisesti ollaan sitä mieltä, että koprofagia ei ole koirilla normaalia, on hyvä tietää, että jyrsijöiden ruuansulatuksessa se on aivan normaali osa. Rotat syövät säännöllisesti 50-60 % ulosteistaan uudelleen. Jos niiltä estetään tämä, voidaan niissä havaita puutosten oireita, huonontunutta kasvua ja tiettyjen kivennäisten, rasvan ja proteiinien huonontunutta hyväksikäyttöä. Jyrsijöiden ruuansulatuskanavassa esiintyvät suolistobakteerit valmistavat tiettyjä aineita, mutta tätä ei voi tapahtua, elleivät ne syö ulosteita.

Monet tutkimukset osoittavat siis kiistattomasti koprofagian hyödyllisen vaikutuksen jyrsijöihin, mutta koiria tässä asiassa koskevat tiedot ovat vähäisiä ja ilmeisestikään useimmiten ei tiedetä, miksi koira käyttäytyy näin. Voimme jättää tarkastelun ulkopuolelle koirat, jotka syövät hevosen ja lehmän kasoja. Ilmeisesti ne ovat koirista hyvänmakuisia ja niiden syömistä voitaneen pitää täysin normaalina. Mitään haitallisia vaikutuksia ei ole voitu todeta. Saksassa on tosin tehty havaintoja, että sian ulosteiden mukana on vaara saada trikiinitartunta. Se ei ole Pohjoismaissa todennäköistä.

Yhtenä syynä koprofagiaan voidaan olettaa olevan askartelun puute. Jos koira oleskelee tarhassa, voi se aikansa kuluksi pureskella varsinkin talvella jäätyneitä ulosteita. Tarhat pitäisi siivota päivittäin ja kerätä ulosteet pois. Koiran tulisi saada enemmän liikuntaa ja sille voisi antaa leluja ym. pureskeltavaa.

Ilmeisesti myös runsas suolistoloisten esiintyminen voi olla yhtenä syynä koprofagiaan koiralla. Siksi tällaisille koirille pitäisi antaa säännöllisesti matokuurit.

Vaikeampi on tilanne silloin, jos koprofagia johtuu sairaudesta. Yhtenä oireena kroonisissa haimavaivoissa on havaittu koprofagia. Haima ei tällöin tuota riittävästi entsyymejä, jotka hajottaisivat tärkkelyksen, rasvan ja proteiinit. Koska ruoka ei ole kunnolla sulanut, sisältävät ulosteet runsaasti näitä aineita, joiden olisi pitänyt normaalin ruuansulatuksen mukana joutua elimistöön. Koira pyrkii vaistomaisesti täydentämään tätä puutetta syömällä aineet uudestaan.

Entsyymien vähyys todennäköinen syy ruuansulatuskanavan entsyymeillä voi olla merkityksensä siinä, että terveestä koirasta tulee ulosteiden syöjä. On selvää, että kesyn koiran ruokavalioon kuuluu yleensä enemmän hiilihydraatteja kuin vastaavanlaisten villieläinten, susien ja kettujen. Tärkkelyksen sulattamiseen tarvitaan amylasentsyymiä. Sitä esiintyy ruuassa ja myös elimistössä, syljessä ja vatsahapoissa. Entsyymi kulkee suoliston läpi hajoamatta ja näin ulosteet sisältävät sitä. Jos ruokavalio sisältää runsaasti hiilihydraatteja, tarvitaan entsyymiäkin enemmän ja koira voi pyrkiä vaistomaisesti tyydyttämään tätä lisääntynyttä tarvetta syömällä ulosteita.

Myöskin proteiineja hajottavat entsyymit voivat aiheuttaa koprofagiaa. Niitä ei esiinny ravinnossa, vaan niitä kehittyy elimistössä. Ulosteet ovat proteiineja hajottavien entsyymien "varasto". Jos koiralla on lisääntynyt tarve saada proteiineja hajottavia entsyymejä, pyrkii se vaistomaisesti syömään kissan ulosteita, kompensoidakseen omaa heikompaa entsyymituotantoaan. Tietyt kasvit sisältävät myös näitä entsyymejä, esim. papaija, ananas, viikuna ja kurpitsa. Eläinmaailmassa entsyymejä esiintyy sisäelimissä, esim. sydänlihaksissa ja munuaisissa.

Jos koiran koprofagian voidaan epäillä johtuvan proteiineja hajottavien entsyymien liian vähäisestä tuotannosta, voidaan tilannetta korjata syöttämällä sille esim. munuaisia. Mahdollisesti koiran ruokaan voidaan silloin tällöin sirotella elintarvikeliikkeistä saatavaa valmistetta, jota käytetään lihan mureuttamiseen, maustamattomana. Koiran ruuansulatus tarvitsee paljon erilaisia entsyymejä. Koirat, joita käytetään raskaisiin tehtäviin, esim. vetokoirat, voivat olla ulosteidensyöjiä, jos niiden ruokavalio sisältää liikaa hiilihydraatteja. Koprofagia häviää, jos tällaisen koiran ruokinta muutetaan sisältämään enemmän rasvaa ja proteiineja. Myöskin koiran suorituskyky voi parantua.

Rehuhiivaa kannattaa kokeilla
Vielä yhtenä syynä koprofagiaan on mainittu tiettyjen B-ryhmän vitamiinien puute. Jos tätä epäillään syyksi, tilanne korjautuu syöttämällä koiralle rehuhiivaa tai hiivatabletteja. Seleenin tai E-vitamiinin puutoksesta johtuvaa koprofagiaa ei ole mainittu kirjallisuudessa, vaikka muuan kasvattaja kertookin koiransa
kakansyönnin loppuneen niiden saatua muusta syystä seleenilisää.

Useimmiten juuri pennut syövät ulosteita. Kysymys voi olla pelkästään uteliaisuudesta tai muun puuhailun puutteesta. Torumisesta ja rankaisemisesta ei tunnu olevan mainittavaa hyötyä. Pikemminkin voisi ruokaan lisätä jotain, joka
tekee ulosteen pahanmakuiseksi.

Voidaan myös keskustella, onko asianlaitaan jotain merkitystä koiran rodulla. Todennäköisesti kuitenkaan yksi rotu ei ole sen taipuvaisempi koprofagiaan kuin toisetkaan. Koprofagia ei vaikuta haitallisesti koiran terveyteen. Tietenkin ulosteitaan syövä koira on syytä tutkia, onko sen haima ja suolisto kunnossa. Jos koira vaikuttaa kaikin puolin muuten normaalilta ja terveeltä ja sen saama ruoka tuntuu sopivan muille koirille, ei ole todennäköistä, että se sairastuisi vain syötyään omia tai toisten koirien kakkoja.

Yhteenvetona koprofagian esiintymisen syistä voidaan luetella seuraavat syyt: toiminnan puute, krooniset haimavaivat, ruokavalion liian suuri hiilihydraatti pitoisuus, tärkkelystä ja proteiineja hajottavien entsyymien puute, B-vitamiinin puute.