Nuorempana tuli urheiltua hullun lailla ja oli tärkeää, että on määrätyn painoinen ja sopii määrätyn kokosiin vaatteisiin.
Nyt vanhemmiten olen antanut jotenkin periksi. Ei ole enää väliä, jos ei harrasta liikuntaa joka päivä.
Syöminenkin on suurempi nautinto, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä paljonko jossain ruuassa on kaloreita.
Ja tärkeintä: vanhemmat ihmiset on rumia, jos ne on liian laihoja. Ne näyttää ikäistään vanhemmilta ja tulee jotenkin mieleen keskitysleirivangit.
En tarkoita kirjoituksellani, että pitäisi olla lihava, vaan itselle sopiva. Että olisi hyvä olla.
Nyt vanhemmiten olen antanut jotenkin periksi. Ei ole enää väliä, jos ei harrasta liikuntaa joka päivä.
Syöminenkin on suurempi nautinto, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä paljonko jossain ruuassa on kaloreita.
Ja tärkeintä: vanhemmat ihmiset on rumia, jos ne on liian laihoja. Ne näyttää ikäistään vanhemmilta ja tulee jotenkin mieleen keskitysleirivangit.
En tarkoita kirjoituksellani, että pitäisi olla lihava, vaan itselle sopiva. Että olisi hyvä olla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen itsekin muuttamassa elämääni samaan suuntaan. Tosiaankaan enää ei ole maailman tärkein asia kuinka paljon painaa...
Jopa vitsin murjasit. Vai 'keskitysleirivangin näköisiä?' No eikö ruipelohauikset oo mittään?
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Jos on laiha ja kurttuinen, nii kyllä on kamala yhdistelmä. Hiukan rasvaa ihon alla on ihan hyvä juttu.
kun ei ole nökön nuukaa.
Minun poika ei ole löytänyt tyttökaveria, pitäisi kuulemma olla täydellinen. Voi voi. En ole tainnut ostaa peilejä tarpeeksi huusholliin.
jos murehtii joka ainutta ylimääräistä satagrammasta. Suosittelen pistäytymistä sairaalassa. Vaikkapa syöpäosastolla. Itse olen joskus, Luojalle kiitos, vain vieraillut siellä. Mutta pistää ajattelemaan...
entisen sellaisen..
Ja vaikka kroppa oli vielä "catwalk" kuosissa, niin kasvoista paistoi vanhuus silmiinpistävästi : /
Kyllä sopiva pyöreys kaunistaa : )
Tämä oli melko lähellä sitä mitä hain. Ei neljävitosen enää tarvitse olla 18-vuotiaan mitoissa.
40-vuotias nainen oli kylässä ja hän itse toisti useaan kertaan, kuinka häntä luullaan jatkuvasti nuoremmaksi mitä hän on. Hänen vaatteensakin sopivat hänen tyttärelleen, ovat melkein samankokoiset.
Tosiasiassa nainen oli juuri ikäisensä (ehkäpä vanhemman) näköinen, mutta ehkä jatkuva todistelu saa hänet itsensäkin uskomaan jotain mikä ei ole totta.
Ja miksi ihmeessä 40-vuotiaan täytyisi näyttää itseään nuoremmalta?
Varovainen täytyy olla, ettei ala esittää nuorempaa. Just tuolla tavalla, että paljastelee sellaista, joka ei enää ole paljastamisen arvoista tms. Toisaalta ei pitäisi sortua tanttatyyliinkään.
Eihän sitä voi millään peittää, että elämä jättää jälkensä. Jos ei naamaan, niin kroppaan. Voi voi...
Mitat muuttuvat!
Painoani on nyt 62:na 5-kiloa enemmän kuin 25:na
mutta johtunee aiemmasta voimailutaustastani on vyötäröni noin 15cm suurempi.
Käyn punttisalilla mutta kadonnutta lihasmassaa ei takaisin hankita.
Vaimoni ( 57v ) säilyi, miellyttävää kyllä, v52:een 164/52kg. Nuorikkona 47kg.
Viisi vuotta sitten, verisyövän oheishoitona, hän nosti lääkärin määräyksestä painonsa 58:aan.
Eipä vielä haittaa mutta rajoilla ollaan.
Kyllä vaimoni oli 6-kiloa kevyempänä vähintään yhtä hyvän näköinen kuin nyt pullakampana!
Ihanko tosissasi sanot vaimoasi pullukammaksi kun painaa 58 kiloa ja on 164 senttiä pitkä?
Toihan on täysin normaali painoindeksi.
Höh,sanon minä.
Et tosiaankaan ole lihava. Ehkä tämä edellinen kirjoittaja ei ymmärtänyt viestini tarkoitusta, kun alkoi noita lukuja (ikä,paino,pituus) kertoilla.
Mielestäni pieni painon nousu on hyväksyttävämpää, kuin ankara laihduttaminen ja päivittäinen vaa'an kanssa tuskailu.
Elämä on elämistä varten. Sairaudetkin pysyy loitolla, kun on iloisemmalla ja hyvällä tuulella.