Otetaanpa tästä ihan oma otsikkonsa. Jos lapsesi osaakin lukea sujuvasti, niin mitä suurimmalla todenäköisyydellä luokalla on muitakin jotka sen osaavat, 30-50 % kaikista koulun aloittavista. Myös alustava laskutaito on monella. Lukeminen/laskeminen ennen kouluikää ei ole lahjakkuutta, vaan paremminkin tavanomaista ja heidät kyllä osataan ottaa huomioon. Lahjakkuuteen menee enemmänkin lukea paksuja romaaneja, osata kertolaskuja, analysoida ja pohtia asioiden syy-seurausyhteyksiä. Sekä noitakin lahjakkuuksia taitaa silloin tällöin opettajille tulla vastaan. Mutta ei tarvitse huolestua niidenkään joiden lapset eivät lue tai laske vielä, sillä on muitakin jotka eivät osaa. En ole ope, mutta uskon, että opettajat vahvistavat että tämä on faktaa.
Terveisin äiti, jonka lapsi oli ekaluokalla "vain" yksi monista, jotka osasivat lukea ennen kouluikää.
Terveisin äiti, jonka lapsi oli ekaluokalla "vain" yksi monista, jotka osasivat lukea ennen kouluikää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi hitto, luin "tukeva lapsi ei turhaudu" voi hitto kun oli hauskaa, no harvemmin lihavat lapset turhautuvat ennen hengästymistä. Oman muksuni pakotan kuitenkin lukemaan sitten jos sellainen joskus tulee. Läskeillä ei ole koskaan tylsää...
En halua kehua, mutta opin lukemaan 2-vuotiaana ja kirjoitin vuotta myöhemmin. Kun aloitin koulun, lukutaitoni oli samaa luokkaa kuin mitä se on nyt eli täysin sujuvaa. Luin todellakin paksuja nuortenromaaneja jo 5-vuotiaana.
En turhautunut ekaluokalla tippaakaan, vaikka muut opettelivat lukemaan. Minusta oli hauska loistaa tunnilla, kun osasin jo ennestään asioita. Välillä luin omia kirjoja keskittyneesti samaan aikaan mun muut tavasivat ääneen enkä häiriintynyt.
Osasin myös kellon ja jotenkuten laskeakin kouluun mennessäni. Matematiikka oli ekaluokalla ainoa aine, jossa jouduin käyttämään päätäni. Esimerkiksi vähennyslaskut olivat mielestäni vaikeita.
Ekaluokastani on viisitoista vuotta aikaa. Kukaan muu luokaltani ei osannut lukea kuin minä. Nyt, kun koulutulokkaiden lukutaito on parempi kuin ennen, eriyttäminen on varmasti hyvinkin kehittynyttä. Näin ollen uskon, että ongelmia ei tule niiden kanssa, jotka ovat muita kypsempiä.
Kirjoitinkin jo tuonne alemmas. Itse aloitin ekaluokan 1971. Meitä oli kolmisen kymmentä ja muistelen että seitsemän osasi ja yksi oppi ensimmäisenä koulupäivänä. Itse opin nelivuotiaana, silloin se oli harvinaista, mutta tuntuu että silloin tällöin nelivuotiaana lukevia tapaa ja viisivuotiaita tiedän jo montakin.
Että kaksivuotiaana osasit lukea? En usko.
Ei pääse ennätysten kirjaan, kun ei ole ainoa. On olemassa neurologinen häiriö, johon saattaa liittyä erittäin aikaista lukemaan oppimista. Oma aspergerpoikani luki vähän reilu 3-vuotiaana, tai silloin se huomattiin että osaa. Mutta hän ei ole nero ja on edelleen sosiaalisesti paljon ikätasoaan kömpelömpi. Valokuvamuisti on kyllä. Kaksivuotiaana lukevia todella on. Osa on lahjakkaita, osa neurologisesti erilaisia ja osa siinä välillä. Ero kun huippulahjakkuuden ja vaikean älyllisen kehitysvamman välillä on hiuksenhieno viiva.
Vanhempani ovat ottaneet talteen kirjoitukset, joita raapustelin 3-vuotiaana. Pitäisikö niitä lähettää sinulle, että uskoisit?
onneksi meillä lapset ovat jossain tavisten taviskylässä kasvaneita kun luokalla on ollut yhden käden sormilla laskettavissa lukijat ja laskijoita ei senkään vertaa.. Prosentteina luku on siis aina korkeintaan muutama eikä mikään kolmannes tai puolet!
Kuitenkin asuinalueemme on vanhempien suhteen kohtuullisen koulutettua joten luulisi akateemisten taitojen periytyvän vanhemmilta lapsille. Joukossa muuten ainakin kolme opettajan lasta joista kukaan ei osannut lukea tms, mutta vanhempi olikin muu kuin peruskouluope ehkä syy siinä?
Open ammattitaitoa on että jokaisella on taitojaan vastaavaa puuhaa ja tässä asiassa se on aika helppo järjestää.