Sekavaa.. (ei runo)

Mä tajusin just jotain... Mä jätin mun jätkäkaverin kaks kuukautta sitten. Vaikka mä tiesin että se rakasti mua ja vaikka mä rakastin sitä. Se vaan oli sen tyyppinen, ettei saanut ikinä mitään aikaan. Se ei ikinä uskaltanut koskea, halata tai pahemmin puhuakaan.Ja mä van väsyin siihen yrittämiseen.. ajan antamiseen...
Sen jälkeen mulla on ollut uusia juttuja, mutta kaikki on vaan tyssännyt johonkin. Just vähän aikaa sitten mä tajusin, et vertaan kaikkia siihen edelleen...
Mä vieläkin ajattelen, että se on mulle se oikea, ja että me ollaan luodut toisillemme. Miks mä sitten jätin sen?
Meidän suhde ei nykyisellään onnistuis, mut mä jatkan toivomista, et se muuttuis... tajuis tarvitsevansa mua niin paljon, et antais kaikkien esteiden väistyä..
Mut kai se on turhaa... Mä en tiedä! Auttakaa! Mä tiedän et täällä on sellaisia tyyppejä jotka osaa... Onks tää vaan turhaa haikailua... Mitä mä teen.. Se ei oo vieläkään päässyt meidän suhteesta kuulemma irti...
Anteeks, et mä käytin runopalstalta tilaa tähän. Mun piti kirjottaa ensin runo, mut mä en saanut ajatuksia järjestymään...
Kiitti jos jaksoitte edes lukea loppuun.
Toivottavasti tossa jutussa oli jotain minkä joku ymmärsi...
272
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mailaa mulle: [email protected]
Mä voisin koittaa "sumplia" tätä juttua sun kans, jos sulle jonkun näkönen (ei välttämättä mikään loistava..) apu kelpaa..? Ite oon aika paljo miettiny noita samoja juttuja, ehkä vähän eri kantilta kuitenki...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Charinna kirjoitti:

Mä tajusin just jotain... Mä jätin mun jätkäkaverin kaks kuukautta sitten. Vaikka mä tiesin että se rakasti mua ja vaikka mä rakastin sitä. Se vaan oli sen tyyppinen, ettei saanut ikinä mitään aikaan. Se ei ikinä uskaltanut koskea, halata tai pahemmin puhuakaan.Ja mä van väsyin siihen yrittämiseen.. ajan antamiseen...
Sen jälkeen mulla on ollut uusia juttuja, mutta kaikki on vaan tyssännyt johonkin. Just vähän aikaa sitten mä tajusin, et vertaan kaikkia siihen edelleen...
Mä vieläkin ajattelen, että se on mulle se oikea, ja että me ollaan luodut toisillemme. Miks mä sitten jätin sen?
Meidän suhde ei nykyisellään onnistuis, mut mä jatkan toivomista, et se muuttuis... tajuis tarvitsevansa mua niin paljon, et antais kaikkien esteiden väistyä..
Mut kai se on turhaa... Mä en tiedä! Auttakaa! Mä tiedän et täällä on sellaisia tyyppejä jotka osaa... Onks tää vaan turhaa haikailua... Mitä mä teen.. Se ei oo vieläkään päässyt meidän suhteesta kuulemma irti...
Anteeks, et mä käytin runopalstalta tilaa tähän. Mun piti kirjottaa ensin runo, mut mä en saanut ajatuksia järjestymään...
Kiitti jos jaksoitte edes lukea loppuun.
Toivottavasti tossa jutussa oli jotain minkä joku ymmärsi...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu