Hei kaikki koululaisten vanhemmat!
Millä tavalla olette muistaneet lastenne opettajia näin koulujen päätyttyä? Meillä on kaksi lasta ala-asteella ja molempien opettajille vanhemmat keräävät rahaa, jolla ostetaan yhteinen lahja. Tänä vuonna molemmat saavat lahjakortin.
Onkohan tapana antaa lahjoja vielä yläasteella? Kun itse olin koulussa tälläistä tapaa ei ollut. Ala-ateella opettaja sai kukkia, mutta siinä se.
Millä tavalla olette muistaneet lastenne opettajia näin koulujen päätyttyä? Meillä on kaksi lasta ala-asteella ja molempien opettajille vanhemmat keräävät rahaa, jolla ostetaan yhteinen lahja. Tänä vuonna molemmat saavat lahjakortin.
Onkohan tapana antaa lahjoja vielä yläasteella? Kun itse olin koulussa tälläistä tapaa ei ollut. Ala-ateella opettaja sai kukkia, mutta siinä se.
Vastaukset 29
Vanhimmat
suuruudenhullua perhettä, jotka ilmeisesti haluavat päteä koulun henkilökunnan silmissä.
muutimme pienehköön kylään jokunen vuosi sitten ja nyt on meiltäkin lapsia koulussa (oppilaita reilu 50). joka joulu ja kevät nämä perheet laittavat listat, että 5 euroa/perhe kun laittaa, niin osallistuu lahjaan. ja sitten lahjotaan kaikki mahdolliset: opettajat, koulunkäyntiavustajat, siivoojat, keittäjät, taksikuski (itsenäinen yrittäjä), talonmies, harjoittelijat.... lista on loputon.
eikä ilkeä jäädä poiskaan, kun tuntuu että kaikki muut osallistuvat.
ja se lahjan anto on ihan mahdotonta. henkilökunnalle järjestetään kilpailuja ym "leikkimielistä" esim muutenkin pitkän joulujuhlan päätteeksi. täysi hullunmylly.
että jokaiselleko laitetaan 5 euroa ( opettajalle, taksikuskille)?
jokainen perhe maksaa 5 euroa, oli lapsia sitten 1 tai 5 koulussa (1 näistä hommaajista on 12-lapsisen perheen äiti).
pieni rahahan tuo loppujen lopuksi on mutta minua ärsyttää se antamisen suurellisuus; aina samat naamat marssittamassa koko henkilökuntaa jonossa lahjansaantiin - minua saajana tuommoinen nolottaisi.
onko muualla tämmöinen tapana. kyse on kyläkoulusta.
Onpas sirkus. Juttele muiden kanssa ja jos muut ovat samaa mieltä kanssasi jättäydy pois moisesta. Meilläkin pieni kyläkoulu eikä moista rumbaa. Jouluna pienet kukkaset tms opeille ja myös koulunkäyntiavustajalle ja keittäjä-siivoojalle. Ja ihan lapset itse antavat ennen juhlaa. Kustannus euron luokka/lapsi. Tyypillistä muuten tuokin, että isolapsiset junailevat hommansa niin, että maksavat saman kuin pienempiperheiset.
meillä lapset itse laittavat lahjat ja hommaavat ne. tulevat ainakin silloin suoraan sydämestä. eihän lapsi tuommoisessa mitään opi, kun vanhemmat keräävät ja laittavat. vielä moiseen näytöstyyliin. taitaa nyt olla jollain vanhemmalla jäänyt jotain pätemistä kouluajoilta. tai sitten yritetään näyttää, että tässä ollaan jotenkin parempia ihmisiä.
Opettijia kyllä muistetaan, mutta kuinka moni muistaa koulun keittäjää, siivooja tai talonmiestä, yhtälaillahan he ovat kiitoksensa ansainneet lapsienne eteen tehtävästä työstä.
Mutta opettajathan ne numerot antaa ja stipendien saajat valitsee, olisko siinä yksi syy opettajien nuoleskeluun, kun Pentikin pussien kanssa viimeisenä päivänä kouluun marssitaan.
johtuisikohan siitä, että ainakin luokanopettajan kanssa vietetään yhteistä aikaa 2-6 tuntia/päivä. Siivoojan, talonmiehen ja keittäjän kanssa vähemmän.
Jos itse muistat työkaveriasi/pomoasi lahjalla, mihin tarkoitusperään tähtäät?
kukahan lapselle ruuan laittaa ja siivoaa että luokassa voi työskennellä. Kovin usein tällaiset "näkymättömät" henkilöt jäävät ilman kiitosta ja kuitenkin heidän työnsä on myös tärkeätä kouluvuoden aikana.Eräässä pikku koulussa oppilaita alle 30, oppilaat muistivat myös keittäjä/siivoojaa se oli tapana ollut jo vuosia.
Ja nykyään aika monelle lapselle on koulussa tarjottava ruoka, se päivän ainoa lämmin ateria.
Kyllä ruoka on monelle se, mitä koulussa eniten odotetaan ja heti aamulla käydään kysymässä keittiössä "mitä tänään on ruokana?"
Meidän koulussamme siivoojat, keittäjät ja talonmiehet saavat kukkia, suklaata yms. kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja kevätlukukauden päätteeksi) työnantajan toimesta. Opettajat saavat kukkia vaihtaessaan työpaikkaa tai eläkkeelle jäädessään. Oppilailta tulee joskus kukkia ja kortteja, etenkin ysiluokkalaisilta. Kaikki otan ilolla vastaan, ja kortit säilytän, vaikken välttämättä enää muutaman vuoden jälkeen kyseistä oppilasta muistaisikaan. Itse tehdyt kortit ovat tietysti parhaita!
Yläasteella jotkut luokat keräävät luokanvalvojalle rahat pieneen muistolahjaan. Tämä tapahtuu yleensä oppilaiden, ei vanhempien, aloitteesta. Tämmöiset porukat ovat yleensä sellaisia kivoja porukoita, joilla on hyvä luokkahenki ja aktiivisuutta. Muuten tulee yleensä ruusu tai pieni muistoesine kuten muki lähteviltä ysiluokkalaisilta.
Opettajat eivät todellakaan kaipaa mitään isoja lahjakeräyksiä yms! Sen sijaan oppilaiden itse tekemät kortit, joissa on muutama henkilökohtainen sananen, ovat aarteita. Jos rahaa on tullut kerättyä, lahjakortti on hyvä idea. Ihan varmasti ope kuitenkin ilahtuisi enemmän vaikkapa muistokirjasta, johon olisi kerätty valokuvia ja oppilaiden tarinoita yhteisistä hetkistä.
saa palkan?? Luulis riittävän, eriasia on jos luokka yhdessä 6.lla tai 9.llä jotain hommaa, mut ei välivuosina...
Sinä et taida ymmärtää lahjojen antamisen syvintä olemusta.
Opetustyössä saattaa syntyä usein aika kiinteitä ja lämpimiä suhteita koko luokan ja sitä luotsanneen opettajan välille.
Jotkut vain ovat sellaisia ihmisiä, että haluavat jollain hyvällä kiittää opettajaansa hänen tekemästään työstä.
Kyse ei sinällään ole rahallisesta palkkiosta vaan sydämestä tulleesta lämpimästä ajatuksesta....... onko se niin vierasta???
Hauska oivallus: jos saa palkkaa, ei enää saa lahjoja. Arvaapa montako yksityisellä työskentelevää saa jouluna sen lasisen laulukirjan lahjaksi, eikä kukaan narise siitä? Taitaa olla vielä niin, että mitä suurempi palkka pohjalla, sitä suurempi pullo paketissa. Olen ollut niitä lahjoja antamassa ja saamassa, eikä kukaan ole koskaan saadessaan huomauttanut, että "ei kiitos, minä saan jo palkkaa työstäni".
Mieti vähän, mikä on lahja.
Meille on sattuneet aina niin mukavat opettajat lapsille, että on vain mukava viedä opettajalle lahja. Siinä samalla lapset oppivat toisen ihmisen huomioon ottamista ja lahjan antamisen periaatteita. Ettei heistä tulisi aikuisena sellaisia, että toi ei ansaitse lahjaa, kun se saa jo palkkaa. Ja tolle ei anneta siksi, kun se on niin ruma.
Lahjan antaminen on itsestä mukavaa. Kokeile vaikka, saatat yllättyä!
Meillä päin kerättiin myös ala-asteella omalla opettajalle yhteinen lahja luokan kesken. Joskus jotkut oppilaat antoivat myös toisen lahjan. Ala-asteen loputtua taisimme palkita kaikki opettajat. Yläasteella annoimme yhteisen lahjan luokan kesken kun peruskoulu loppui. Siis luokanvalvojalle. Lisäksi keräsimme muutamalla kivalle opettajalle rahaa pieniin lahjoihin. Olimme "kiva" luokka ja meillä oli hyvä ryhmähenki! :)
tapa on olemassa aika monissa paikoissa tosin se korreloi aikalailla vanhempien suhteeseen kouluun. Jos koulu on vanhemmille tärkeä asia niin opea muistetaan ja toisinpäin.
Meillä lapset ovat halunneet muistaa opettajaa ja näin on myös tehty. Ei mitään suurta eikä mitään tyhmää kynttilä jouluksi juttua tms jolloin opella on oikea sillisalaatti kasassa. Herkut ovat olleet meillä se juttu eli paikalliseen herkkukauppaan mennään ja sieltä saadaan milloin mitäkin kivaa. Yläkoulussa tapaa ei ole ollut, ilmeisesti kun koulu päättyy niin haluavat muistaa opee, mutta siihen on vuosi aikaa.
Omassa työssäni kun vanhemmat muistavat jouluna meitä niin on mukava antaa hyvän kiertää sen kuukausipalkan lisäksi. Ja todellakaan rahasta varsinaisesti ei ole kyse. Yksi tytöistä nimittäin halusi aina jouluna tehdä opelleen suuren piparkakun ja koristella sen. Nyt vuosia myöhemmin näin open kaupassa tuossa joulun jälkeen ja hän sanoi ettei kukaan ole enää leiponut hänelle pippereitä se kun oli joka vuosi niin herkullinen.. Ensi jouluna voi kuulemma yllätys odottaa luukussa tuumi tyttö kuullessaan asian!
Lahjakortti on tietysti ihan kiva, mutta ei kovinkaan henkilökohtainen ja aiheuttaa aina jollekulle hommaa sen keräyksessä. Alakoulussa pois siirtyvät ostivat opelle muuten myös yhteisen lahjan ja koulu ruusutti lähtijät. Molempien tyttöjen luokalla myös laulettiin opelle sovitettu laulu joka sai miehet kyyneliin, senkin joka ei ollut koskaan itkenyt julkisesti eikä salaakaan mielestään..
opettaja on nimenomaan kieltänyt tuomasta lahjoja, kortin voi viedä jos haluaa.
Miettikääpä sitä krääsän määrää kun joka kevät (ehkä myös joulu!) reilut 20 (jopa 30!) oppilasta kantaa opelle oman pikku lahjan.
Tiedän, että ope on kukkaihmisiä, joten viemme kolme kukan ja varmaan jonkin kortin. On kuitenkin kolme vuotta opettanut, mutta viemme vain yhden nätin kukan, sillä jos muutam sellaisen vie, niistä tulee kiva kimppu. 18 suklaarasiaa voi olla vähän liikaa.
Luulen kyllä, että lapsen itsensä tekemä kortti sellaisenaan olisi aika mukava muisto. Tai sitten jotain muuta pientä, mitä lapsi on itse askarellut tai tehnyt vanhempiensa kanssa. Näitä monet opettajat pitävät kunniapaikoilla kirjahyllyssään. Materialistiset ihmisethän näille tuhahtaisivat, mutta minusta tuntuu että ala-asteen opettajat eivät ole keskimäärin niin materian perään kuin ihmiset yleensä. Toki poikkeuksiakin on.
toivotetaan suullisesti hyvää kesälomaa ja kiitellään kuluneesta lukukaudesta. 2 lk.äiti
lukuvuodesta :o
Ei mekään aiempina vuosina olla viety, mutta nyt on kutosluokkalainen.
täällä kannetaan lahjoina hopealusikoita, pentikin esineitä ym. kalliimman puoleista lahjaa vaikka ope on opettanut vain yhden lukuvuoden. Tainnut jotenkin hulluksi mennä koko homma, onko taustalla open miellyttäminen vai mikä ihme meitä nykyajan vanhempia risoo. Luulisi ruusun tai itse tehdyn muistoesineen riittävän. Meillä vei lapsi "vain" ruusun ja kortin, vaikka olisi ollut varaa ostaa kalliimpikin lahja, mutta ajattelenpa vain niitä vanhempia, jotka kenties ovat työttömänä eikä pysty ostamaan niinkuin me muut. Tässä olisi kyllä keskustelun paikka ihan koulun sisälläkin rehtoria myöten tämän asian tiimoilta.
Tällaiset lahjat eivät enää ole opelle sydämestä tulleita, vaan näyttämisenhalua, "näin meillä on varaa ja mehän ei rihkamaa tuoda". Vastatkaapa opettajat olenko kovin metsässä, jos uskon, että useimmat opettajat liikuttuvat enemmän siitä itse tehdystä kukkakortista kirjoitusvirheineen kuin jostain monen kymmenen euron astialahjasta. Se kortti kun on lapsen sydämestä, kallis lahja vanhempien näyttämisenhalusta.
..ole kyse vanhempian "pätemisestä" tai "nuoleskelusta" tai "näyttämisen halusta".
Minä olen ostanut lapsieni opettajille yleensä Iittalaa, Pentikiä tai Marimekkoa, ja ihan vain sen takia että haluan muistaa lapseni ihanaa opettajaa. Lapsi on aina mukana valitsemassa ja kirjoittaa itse kortin mukaan. Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluaisin rahoillamme jotenkin leuhkia. Tahdon muistaa opettajaa sellaisella lahjalla, joka on mielestäni kaunis. Ja mitään Tiimarikrääsää opettajalla ei kannata kantaa. Iittalatkin saa laittaa eteenpäin lahjoiksi jos niitä on liikaa, pääasia että haluamme muistaa opettajaa omalla tavallamme.
Itse en voi muuten sietää Pentikiä enkä Marimekkoa, Iittala menettelee. Kotimaistahan ainakin Marimekossa on lähinnä nykyään tuotemerkki, valmistus tapahtuu suurimmaksi osaksi muualla, noista muista en tiedä. En ole tosin opettaja, mutta oli vain pakko mainita. Kai tiedätte, että ne ovat sitten open maun mukaisia.
Te jotka sanotte, että kuka muistaa siivojia ja keittäjiä, muistatteko heitä omilla työpaikoillanne myös, jos on, siivoja ainakin on joka työpaikassa? Toivottavasti, muuten on melkoista kaksinaismoralismia mainita asiasta. Ulkoistamisesta, ulkoistettua alkaa olla kouluillakin.
Kiitos kauniista viestistä! Kaikki tuntemani opet todellakin kiitollisina ottavat vastaan noita Marimekon, Iittalan ja Pentikin tavaroita.
Lapsethan eivät osta niitä lahjoja vaan te vanhemmat. Itse en omista kirjahyllyjä, jonne sitä Iittalaa, Pentikiä tai Marimekosta puhumattakaan ottaisin, kotiini ei yksinkertaisesti mahdu semmoiset esineet joten niitä saatuani olen lahjoittanut sukulaisilleni enkä edes muista kuka mitänkin antoi, mutta ne lasten omat piirrustukset, runot ja muistot kouluajoita ovat nätisti piirongin laatikossa pienessä tilassa muistuttamassa minua niistä lapsista ketä olen opettanut.
Miettikää vanhemmat hiukan pidemmälle asioita ennenkuin menette munaamaan itsenne täysin, lapsi ei todellakaan osta sitä lahjaa, hän tekee sen.
kyllä kai opetat oppilaillesi piirustusten tekoa, ei piirrustusten?
Lapsille kyllä opetan, mutta nyt olen kesälomalla ja otan vähän rennommin, joten en takerru pieniin kirjoitusvirheisiin, pääasia, että sanoma tulee selväksi.