NäKYMäTTöMYYS MUUTTUU TODEKSI?
Kaksi brittitutkimusryhmää on kehittänyt periaatteellisia ratkaisuja miten esineen voi tehdä näkymättömäksi. Tämän ikiakaisen unelman konkreettinen toteutus jää muiden kehitettäväksi, mutta uudessa Science-lehdessä ehdotuksia kommentoinut kanadalaistutkija pitää niitä mahdollisina.
Näkymättämyys perustuu erikoismateriaaliin, jolla peitetty kohde ei tietyllä aallonpituudella näy lainkaan. Näkymättömäksi tekevä ns. metamateriaali ohjaa valon tai muun sähkömagneettisen säteilyn ohi kohteen, jolloin takana oleva alue tulee näkyviin. Sähkömagneettista säteilyä on hyvin laajalla aallonpituusalueella, kilometrien radioaalloista alle mikrometrin aaltoihin eikä kaikkia aallonpituuksia pystytä hoitamaan yhdellä materiaalilla.
Näkyvä valo on pieni osa sähkömagneettisen säteilyn taajuusalueesta, mutta sillekin voidaan tällaisia suojamateriaaleja periaatteessa kehittää. Tosin ensimmäiseksi lienee tulossa - ehkä jo viiden vuoden sisällä - materiaali, joka pystyy suojaamaan radioaalloilta. Tällaisilla voisi olla käyttöä herkkien elektronisten laitteiden suojaamisessa haitallisilta elektromagneettisilta kentiltä. Se kiinnostaa esimerkiksi armeijoita.
Näkymättömäksi tekevän ns. metamateriaalin lähtökohta on se, että valo valitsee aina nopeimman reitin vaikka se ei olisikaan lyhin. Sama ilmiö saa valonsäteen taittumaan kahden aineen rajapinnassa, mikä mahdollistaa esimerkiksi lasista tehtyjen linssien tekemisen. Teoreetikot St. Andrewsin yliopistosta Edinburgista ja Lontoon yliopistosta laskivat miten valon nopeuden pitäisi vaihdella pallomaisessa tai sylinterimäisessä kuoressa, jotta valo kiertäisi keskellä olevan aukon ympäri.
Se edellyttää, että sylinterin sisäpinnassa valon pitää kulkea nopeammin, itseasiassa äärettömän nopeasti. Valon nopeus on suuri mutta aina äärellinen eikä tässä tapauksessa vaadittu "ääretön" nopeus ole fysiikan perusteorioiden vastainen. Materiaalissa energiaa ja informaatiota kuljettava valonnopeus pysyy äärellisenä.
Lähde:ylentiede
Pikku hiljaa aukeaa tämäkin asia nykyiselle ymmärettävälle tasolle, kun monetkaan eivät ole käsittäneet millä tekniikalla mahdollisti nämä et-porukan ufot liikkuvat tai pysyvät näkymättömissä, tai katoavat hetkessä...
Kaksi brittitutkimusryhmää on kehittänyt periaatteellisia ratkaisuja miten esineen voi tehdä näkymättömäksi. Tämän ikiakaisen unelman konkreettinen toteutus jää muiden kehitettäväksi, mutta uudessa Science-lehdessä ehdotuksia kommentoinut kanadalaistutkija pitää niitä mahdollisina.
Näkymättämyys perustuu erikoismateriaaliin, jolla peitetty kohde ei tietyllä aallonpituudella näy lainkaan. Näkymättömäksi tekevä ns. metamateriaali ohjaa valon tai muun sähkömagneettisen säteilyn ohi kohteen, jolloin takana oleva alue tulee näkyviin. Sähkömagneettista säteilyä on hyvin laajalla aallonpituusalueella, kilometrien radioaalloista alle mikrometrin aaltoihin eikä kaikkia aallonpituuksia pystytä hoitamaan yhdellä materiaalilla.
Näkyvä valo on pieni osa sähkömagneettisen säteilyn taajuusalueesta, mutta sillekin voidaan tällaisia suojamateriaaleja periaatteessa kehittää. Tosin ensimmäiseksi lienee tulossa - ehkä jo viiden vuoden sisällä - materiaali, joka pystyy suojaamaan radioaalloilta. Tällaisilla voisi olla käyttöä herkkien elektronisten laitteiden suojaamisessa haitallisilta elektromagneettisilta kentiltä. Se kiinnostaa esimerkiksi armeijoita.
Näkymättömäksi tekevän ns. metamateriaalin lähtökohta on se, että valo valitsee aina nopeimman reitin vaikka se ei olisikaan lyhin. Sama ilmiö saa valonsäteen taittumaan kahden aineen rajapinnassa, mikä mahdollistaa esimerkiksi lasista tehtyjen linssien tekemisen. Teoreetikot St. Andrewsin yliopistosta Edinburgista ja Lontoon yliopistosta laskivat miten valon nopeuden pitäisi vaihdella pallomaisessa tai sylinterimäisessä kuoressa, jotta valo kiertäisi keskellä olevan aukon ympäri.
Se edellyttää, että sylinterin sisäpinnassa valon pitää kulkea nopeammin, itseasiassa äärettömän nopeasti. Valon nopeus on suuri mutta aina äärellinen eikä tässä tapauksessa vaadittu "ääretön" nopeus ole fysiikan perusteorioiden vastainen. Materiaalissa energiaa ja informaatiota kuljettava valonnopeus pysyy äärellisenä.
Lähde:ylentiede
Pikku hiljaa aukeaa tämäkin asia nykyiselle ymmärettävälle tasolle, kun monetkaan eivät ole käsittäneet millä tekniikalla mahdollisti nämä et-porukan ufot liikkuvat tai pysyvät näkymättömissä, tai katoavat hetkessä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Periaatteessa näkymätön materiaali on mahdollinen? Periaatteessa lehmätkin lentävät, kun niille geeniteknologialla saadaan kasvatettua kolme paria kondorikotkan siipiä selkään ja pyrstö perään. En usko NÄKYMÄTTÖMÄÄN materiaaliin, ennen kuin NÄEN sellaista...
Amerikkalainen häiveteknologiaa käyttävä hävittäjäkoneen prototyyppi Bird of Prey näkyy tutkassa yhtä hyvin kuin hyttynen ja on paljain silminkin vaikea havaita. Uusilla pintamateriaaleilla, muotoilulla ja värityksellä Boeingin ja Yhdysvaltain ilmavoimien kehittämästä koneesta on pyritty tekemään näkymätön paitsi yöllä, myös päivällä.
ps: lehmätkin lentävät kyllä tuolla rapakon takanakin joskus, - nuo hurrikaanit...
Katsoppa tämä setti netistä tai sieltä Google Video paikasta : Jaime Maussan - UFO Conference 2005 .
Siellä käsitellään Näkymättömyyttä ja tekniikkaa mitä Japsit on kehittäneet.
Monesti Science -lehden, Scientific Americanin ja New Scientistin artikkeleita on putkahtanut puolenvuoden-vuoden viiveellä Suomenkin tiedelehtiin. Toivotaan että artikkeli julkaistaan Suomessakin.
Näkymättömyyttä on tieteessä pohdittu jo pitkään, ja Philadelphian kokeessa toisen maailmansodan aikana eräiden artikkeleiden - tosin kyseenalaisten - mukaan laivan näkymättömyys saatiin aikaan eräänlaisella generaattorilla.
Sähkömagneettisiin kenttiin liittyy läheisesti gravitaatio. Nyt on jo onnistuttu saamaan n. 30% painonpudotus sekä vastaavanlainen painonlisäys kappaleeseen vaikuttamalla kappaleen gravitaatioon sähkömagneettisten kenttien avulla.
Näkymättömyys, antigravitaatiolaitteet ja teleportaatio voivat hyvinkin olla sidoksissa toisiinsa; yhdistävänä tekijänä vaikuttaminen valon kulkuun ja/tai sähkömagneettisiin kenttiin.
Thomas Townsend Brown tutki 1950-luvulla voimakkaiden sähkökenttien ja gravitaation yhteyttä. Tulokset tunnetaan Biefeld-Brown -efektin nimellä.
Eräs aiheeseen liittyvä linkki:
http://guns.connect.fi/innoplaza/energy/conference/Weinfelden/index.html#roschin