Nyt kun lapseni on sijoitettu ilmeisesti sellaiseen perheeseen jossa saa kaiken mahdollisen periksi niin ongelma heijastuu näin kotona: Jos en anna jotakin asiaa periksi niin lapsi siihen vastaa" jos mä en saa niin en tule enää kotiin" elikä ns.käyttää nyt hyväksi tätä mahdollisuutta kun on kaksi kotia.
Ottaa ihan oikeasti päähän tämä asia koska ennen sijaiskotia lapseni ei tod.käyttäytynyt tuohon tapaan vaan huomattavasti paremmin. Nyt on yhtä sotaa. Voitteko sijarit kertoa jos minä en tajua että mistä on kysymys?
t: tiedoista kiitollinen
Ottaa ihan oikeasti päähän tämä asia koska ennen sijaiskotia lapseni ei tod.käyttäytynyt tuohon tapaan vaan huomattavasti paremmin. Nyt on yhtä sotaa. Voitteko sijarit kertoa jos minä en tajua että mistä on kysymys?
t: tiedoista kiitollinen
Vastaukset 11
Vanhimmat
testata mitä saa tehdä ja mitä ei.Tämä ongelma,että lapsi kokeilee ja kiristää vanhempiaan on aika yleistä,varsinkin murkku iässä.Meillä yksi sij.nuoristamme yritti taasen meitä kiristää että jos ei saa sitä tai tätä,niin sanoo sos.työntekijöille että ollaan paskat sij.vanhemmat...No,sitäkin yritti että oma biol.äiti olisi aina antanut sen mihin me ei suostuttu,mutta onneksi meillä oli jo silloin hyvät välit äidin kanssa ja onnistuimme sopimaan yhdessä yhteisistä pelisäännöistä.(ainakin isoista,tärkeistä asioista)
Mutta uskon että jos olet mielestäsi oikeassa,että et anna tiet.asiassa lapselle periksi,et ainakaan reagoi kiristys yrityksiin!oppii lapsi ymmärtämään että kaikkea ei voi saada.On ikävää jos sij.vanhemmat antavat liian helposti periksi nuorelle.
Yleensä kuulen että se on toisinpäin?
Pidä sinä omalta osaltasi kiinni terveestä maalaisjärestä ja kyllä lapsi ymmärtää miksi kiellät/eväät jotkut asiat lapselta,vaikkei näytä ymmärtävän.
Tyypilliselle,terveelle murkun alulle kuulostaa!
Tsemppiä ja aurinkoista kesää taille molemmille!
vieläkö samat säännöt ja tavat pätevät kotona.ja on varmaan vähän hukassakin,kun kahdessa paikassa eri pelisäännöt.
alkuvaiheessa oma lapseni heitti tämän saman lauseen ilmaan,kun en suostunut johonkin mitä hän pyysi,jäi oikein odottavaisella ilmeellä katsomaan,mitä siihen tuumaan.
olin hetken hiljaa ja sanoin että no,mulle tulee kyllä mieletön ikävä sinua,jos et halua tulla,minä kyllä haluaisin että tulet,odotan aina kovasti näitä yhteisiä viikonloppuja.pienen tauon jälkeen jatkoin,että meillä on aina ollut nämä säännöt ja niin on jatkossakin.jos "virtasten" perheessä on toiset tavat ja säännöt,on kaikkien se hyväksyttävä,ja siellä perheessä eletään heidän säännöillään,täällä minun.
asiasta käytiin pidempikin keskustelu,mutta pääasiana tein selväksi,että rakastan häntä ja haluan kotiin hänet,mutta minua ei kiristetä eikä pompotella,että olen yhä hänen äitinsä ja määrään mitä saa ja ei saa tehdä.
Mitkä ovat surullisen todelliset kasvatuksen perusprinsiipit? Uhkailu-kiristys-lahjonta.
Lapsi taas oppi, mikä tehoaa erityisesti vanhempiaan ja ympäristöään tutkimalla. Ja mitä hän huomaa? uhkailu-kiristys-lahjonta toimii.
Vai eikö kuulosta tutulta:
Kiristys: Jos et syö ruokaasi, et saa jälkiruokaa.
Lahjonta: Jos syöt kiltisti, saat jälkiruokaa.
Lapsi oppii käyttämään samoja keinoja: "Jos en saa tehdä näin, en enää tule." Hän tietää, kuinka tärkeää sinulle on, että hän tulee ja luottaa siksi uhkauksen toimivuuteen.
Se ei tarkoita, etteikö lapsi itse haluaisi tulla edelleen luoksesi, vaikkei saisi tahtoaan läpi.
Vaan näytät rakastavan lastasi. Miksi annoit hänet sijoittaa? Tähän ei tarvi vastata, jos et halua.
Mutta lapsesi käytös viittaa todella testaamiseen. Mutta, näen sen äitinä niin, että lapsi testaa RAKASTATKO MINUA SILTI, vaikka olet antanut pois?
Sijoitus on lapselle äärettömän raskas kokemus ja ajatus, että OMA ÄITI jättäisi kokonaan, on lapselle kestämätön tunne?
Aseta selvä raja, mitä saa ja mitä ei. Mutta muista kertoa, että vaikka rajaat käytöstä, rakastat häntä paljon eikä kiellot tarkoita hylkäämistä.
On hienoa, että lapsi uskaltaa uhmata sinua. Se kertoo, että teidän suhde on kunnossa. Kertoo myös siitä, että lapsi on sinuun hyvin kiintynyt!
Jos haluat, kerro miksi annoit hänet sijoittaa??
Haluaisin kyllä kertoa tästä sijoituksesta enemmän ja ajatuksiani mutta mietin että olisi parempi vaikka laittaa meiliä koska tuntuu siltä että jos näin julkisesti kerron niin saattaa tulla myös sellaisia vastaajia jotka kirjoittavat ilkeämielisiä vastauksia missä ei ole välttämättä päätä eikä häntää:( olisiko mahdollista laittaa sinulle meiliä?
olet saanut asiallisia ohjeita, mutta vielä yhtä pyytäisin:
juttele avoimesti sijaisperheen kanssa ongelmasta. sillä saattaa olla, että teillä on aidosti samat kasvatusperiaatteet ja käytännöt, mutta lapsi luottaa/tietää ettei vanhemmat keskustele keskenään ja yrittää vedättää etuuksia kumpaankin suuntaan. "jos en saa en enää tule käymään >< jos en saa valitan äidille, äiti aina antaa/lupaa, siellä mä ainakin saan"
ja näin on taas syntynyt turha ja tarpeeton juopa biovanhemman ja sijaisperheen välille. kun kumpikin ajattelee pahaa toisen kasvausmetodeista.
ole kiltti, yritä edes keskustella. jos vastakaikua et saa, niin tiedät ainakin että vika ei ole sinussa.
Täytyy kysyä kun tulee taas tilaisuus, kiitos
Oma lapseni oli sijoitettuna ja taistelimme samanlaisten pulmien kanssa. Eli, tiedän mistä puhun.
Omassa tilanteessani vain sosiaalitoimi käytti törkeää valtaansa väärin. Lapsi sijoitettiin omalla suostumuksellani väliaikaisesti?
Kun aloin hakea häntä kotiin, vedottiin kiintymykseen sijaisperheeseen.
Minulla ei näin ollen ole sijareista eikä sos.tt. liikoja hyviä sanoja olemassa. Viha on ainut!
En uskalla laittaa osoitettani tälle sivulle, mutta olisin minäkin halukas vaihtamaan mielipiteitä. Mietitään, miten se onnistuisi??
Voimia ja jaksamista sinulle rakas kohtalotoveri!
Keskustella voisi tietenkin chatissa privaatisti jos löydät sopivan. Voisit ilmoittaa ajan koska olet siellä niin tulen sinne siis chattiin.
Mieluummin tänään kun huomenna on menoa.
Tuttu juttu meidänkin perheessä. Vanhemmat lapset eivät sitä enää tee mutta nuoremmat vetoaa siihen että mitä äiti antaa tehdä ja mitä taas isä antaa tehdä. Jos isä kieltää jotain niin äidiltä mennään kysymään samaa asiaa jotta isän kielto saataisiin kumottua. Ei siinä mitään sen kummempia. Täytyy olla vahva vanhempi jotta voi kasvattaa lapsesta kunnollisen ja yhteiskuntakelpoisen yksilön.
Niin mutta jos itsestä tuntuu että isä on väärässä?
aika vaikea tilanne sen jälkeen kaiketi.