Abortti

..jaksatko/pystytkö hoitamaan lapsen, saatko jostain apua hoitamiseen, miten taloudellinen tilanteesi jne. Lapsi on monen vuoden sitoumus ja kasvatustyö on vaativaa, joskin myös antoisaa. Jos olet valmis sitoutumaan projektiin, pidät lapsen, jos et, teet abortin. Mielestäni se ei tuossa vaiheessa ole murha.

Hei,

olen kokenut sekä synnytyksen ja lapsen saamisen sekä abortin.
Tiedäthän, että lapsen jälkeen elämäsi muuttuu ihan kokonaan. Lapsi sitoo itsensä sinuun ja seuraavat 18v. olet oikeasti HUOLTAJA, ja äiti. Sillä asialla ei kannata "leikkiä" vaan ajatella, että tosissaan sitä haluu, jos teet lapsen. Siitä ei ole sitten enää keinoja "paeta" jos katumus iskisi päälle.

Ennen kuitenkin kannattaa pohtia kumpaa sinä itse haluat, lasta vai elää ilman "lasta" ja tehdä abortti.

Abortti on henkisesti erittäin raskas toimenpide, se ei ole leikin asia. Lääkkellisille aborteille nykyään pääsee aika helposti, eikä toimenpide vaadi paljon, mutta oikeasti se on kamalaa... koin itse sellaisen vuosi sitten ja olin tuolloin itse sen kannalla. Asia kuitenkin vaivannut minua siitä asti, enkä ikinä taida sitä anteeksi itselleni antaakaan... yksi lapsi ennestään. Mutta koin etten jaksaisi kahden kanssa yksin.

,jos saanen ikää kysyä?
Abortti on kans peruttamaton päätös ja se todellakin kannattaa miettiä sitten todellakin tarkkaan. Itse jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin mm.ikä varmasti vaikuttaisi päätöksen teossa paljon. Talous tilanne nyky Suomessa takaa sen, että aborttia ei sen takia tarvitse tehdä. Sosiaalitoimiston kautta näihin tulo asioihin saa ainakin apua.
Pitää muistaa se, että nykyään saa tukea, jos joutuu yksin kasvattamaan lapsen. Suomessa on paljon yksinhuoltajia, eli et varmasti olisi ainoa. Samoin on näitä teiniäitejäkin. Eli isättömyyden pelon takia en tekisi itse ainakaan aborttia. Voihan se parisuhdekkin alkaa tökkiä ja silloinkin jää yksin.

Yksi lapsuuden tuttavani sai esikoisensa 14v, tokan lapsensa 16v ja kolmannen lapsen 18v. Voi olla että hänellä on nykyään enemmänkin lapsia, en ole kuullut vuosiin mitään. Eli äitiyden valmista ikämittariakaan ei ole. Hänelle eka lapsi oli ns. vahinko, muut sitten tarkoituksella tehtyjä.
Yksi kaverini teki taasen abortin ja kovasti on katunut ja miettii kovasti silloin sen aportoidun sikiön oletettua syntymäpäivän tiennoilla (lasketusta ajasta laskettuna) laskee kovasti, että minkä ikäinen lapsi hänellä nyt olisi.

Noi on raskaita päätöksiä. Itse en tuomitse abortin tekijöitä, kerroin vaan miten kaverin käynyt. Itseään ei kumminkaan tarvitse syytellä, teki sitten minkä tahansa päätöksen. Eiköhän kaikki mene miten on tarkoitettukkin.

Hei! Suosittelen kyllä aborttia. Minulle tehtiin lääkkeillä abortti muutama vuosi sitten, eikä se nyt niin kamala kokemus ollut. Ihmetyttää kun aina sanotaan, että abortista jää kamalat syyllisyydentunteet jne. Itse en päivääkään ole tuntenut syyllisyyttä siitä, etten synnyttänyt maailmaan ei-toivottua lasta. Se alkio ei abortista kärsi, ihminenhän se ei ole. Syntyvä lapsi sen sijaan kärsii jos sillä ei ole molempia vanhempia tukemassa. Itse yh:n kasvattamana(äitiäni en kyllä moiti)tiedän sen, että lapsi tarvitsee MOLEMMAT vanhemmat!