poikani täyttää kohta 9 ja on aloittanut joukkueessa pelaamisen. hän haluaisi 4-päiväiselle leirille joukkueen kanssa, ei siis vanhempia mukana. porukka on pojalle uusi, ei ole vielä päässyt kunnolla mukaan ja leiri auttaisi siinä, samoin kohentamaan muita huonompia pelitaitoja (muut 2 v harjoitelleet)
arveluttaa vain pojan pärjääminen; ei ole koskaan ollut yötä pois kotoa; mummolassa (naapurissa) on kokeillut ja tullut kesken pois. hän sanoo, että haluaa olla yötä. mahdollisuus on kyllä hakea poika illalla poiskin ja viedä aamulla uudestaan, mutta poika itse sitten arvelee, että toiset nauravat... eli jos hän pahalla sisulla on leirillä koko ajan voiko saada jotain traumoja ym. vai olenko vain ylihuolehtiva äiti?
arveluttaa vain pojan pärjääminen; ei ole koskaan ollut yötä pois kotoa; mummolassa (naapurissa) on kokeillut ja tullut kesken pois. hän sanoo, että haluaa olla yötä. mahdollisuus on kyllä hakea poika illalla poiskin ja viedä aamulla uudestaan, mutta poika itse sitten arvelee, että toiset nauravat... eli jos hän pahalla sisulla on leirillä koko ajan voiko saada jotain traumoja ym. vai olenko vain ylihuolehtiva äiti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on kaksi poikaa, nyt jo murkkuikäisiä. Kumpikin on ollut pienempänä hyvin vähän poissa kotoa, koska esim. ei ole sukulaisia joilla yöpyisi tai viettäisi lomia. Joskus olivat yökylässä. Varsinkin vanhempi oli ja on vieläkin ujo ja arka lähtemään uusiin paikkoihin. Sitten he olivat urheiluopiston leirillä viikon verran. Eka yö jälkeen soittivat, että hae kotiin... Koska paikka oli kauempana emme läheteneet hakemaan vaan sinne jäivät. Kun tuli kotiin lähtöpäivä ja menin hakemaan, niin varsinkin isompi oli itkusilmässä ettei hän halua lähteä pois.
ehdottomasti kannatan, että annan pojan mennä ja olla yötä, jos itse sitä haluaa. Sanot, että porukka ei ole vielä tuttua, mutta kyllähän hän on heidän kanssaan jo pelaillut. Ainakin joenkin tuttuja ovat. ja onhan siellä leirin ohjaajat, jotka huolehtivat ruokailut, nukkumaan menemiset jne. varmasti siellä leirillä tehdään muutakin kivaa kuin pelataan jalkkista. ja ajattele, mitä se merkitsee pojan tunteelle kuulua joukkueeseen ja selviytyä ilman vanhempia vieraiden aikuisten huollossa.
Tiedän kyllä äidin tunteen, kun esikoinen alkaa itsenäistyä jne. Se voi kaivertaa uskomattoman syvältä sydämestä.
Itse olen lapsuudessani viettänyt melkein kaikki kesät erilaisilla leireillä (osittain varmaan äidin työssäkäynnin vuoksi). Aina ei ollut kivaa, mutta kyllä parhaat muistot ja aikuisikään jatkuneet ystävyydet on leireiltä kotoisin.
että minä sitä enemmän murehdin. pojalle kyllä tekisi hyvää vähän irtaantua minusta, sillä välillä tuntuu että on liikaa kiinni. tulee vielä yöllä viereeni nukkumaankin enkä ole estellyt.
nyt aikoo olla yötä (peräti 3), mutta olen vetäjien kanssa sopinut, että voidaan hakea pois jos siltä tuntuu illalla ja tuoda aamulla takaisin. niinkin voi tehdä että kokeilee ekan yön ja katsotaan sitten seuraavat. jos ikävä on mahdoton, en halua pakottaa tyylillä, että "itsehän halusit". matkaa vain kertyy yhteen suuntaan 80 km.
pelaa muuten pesistä.
Jos pojallasi on kännykkä mukana, niin älä soittele sinne päin ja kysele miten menee. Kyllä poika soittaa sinulle, jos ikävä yllättää tai on jotain hätää. Ja pienestä koti-ikävästäkin selviää kummasti eka yön jälkeen. Luota ohjaajien kykyyn hoitaa hommansa vaikka itse valvoisit yöt kotona ja mietit miten se poika pärjää. Ja vaikka leiri ei olisikaan niin mukava kuin luuli, ei siitä sen takia mitään traumoja jää...
Eli ei soitella kännykään että miten menee ja äitillä on täällä ikävä. Poika ahdistuu siitä paljon enemmän. Itse olen ollut leiriohjaajana, ja koulutksessa puhuttiin juuri tuosta että monesti öapset ahdistuu juuri siitä, että vanhemmat soittelee. Puhuttiin myös siitä, että lasten ei ole hyvä ottaa koko puhelinta edes mukaan leireille, koska ohjaajien kautta saa kyllä vanhempiin yhteyden jos on tarvis.
poika palasi leiriltä. hänellä oli kännykkä mukana ja soitti n kerran päivässä. itse en soitellut ollenkaan ja kun hän soitti kysyin vain miten on pelit menneet ym. kuulosti reippaalta ja iloiselta pojalta. viimeisenä aamuna poika soitti ja kysyi vähän vaikeasti, että tulenko varmasti hakemaan... vetäjät kehuivat, että poikani oli ollut reippain koko joukosta. vasta vikana aamuna oli tullut ns. vaikea hetki.
itse nyt eilen sanoi, että oli ollut ihan kivaa pelata ja saada kavereita, mutta yöllä ei ollut meinannut saada unta, kun oli äitiä ikävä. ei kuitenkaan sisu antanut myöten soittaa hakemaan pois, koska "kaikki olis sitten nauraneet". eikä kuulemma lähde enää! oli kyllä sen näköinenkin että oli valvottu.
no, ensi leiriin on vuosi aikaa... ehkä mieli on jo sitten muuttunut.
että leiri meni hyvin. Tosiaan, ensi vuonna voi mieli olla erilainen. Varsinkin jos itse malttaa olla vatvomatta tuota pojan koti-ikävää. Ja on pojalla ensi vuonna "elämän kokemustakin" vuosi lisää. hyvää kesää teille