Ei voi olla totta! Mikä tätä nykynuorisoa vaivaa? Olettaako nykyään kaikki nuoret, että elämä on vain onnen hetkiä täynnäm jos jotain pientäkin ikävää sattuu, ollaan heti murtuneita, viillellään, puhutaan vanhemmista pahaa, huudetaan, ryypätään ja muuta mikä vain satuttaa!
Eikö kukaan nuori kestä jiós sattuu jotain pahaa?
Jos ei saa uusia kuteita, eikä uusinta kännykkää, miksi joka VITUN asiasta pitää aina valittaa? mikä teitä vaivaa? olen itse 18 vuotias. ja olen töissä sota-invalidien hoitkodissa. Kullen hirveitä asioita heidän elämäänsä koskien. He ovat selvinneet siitä. Miksi ei myös nykynuoret? On ollut sotaa ja kaikkea pahaa täälläkin, eikä eden suomen nykynuoret tiedä, mitä kaikkea pahaa voi elämässä olla. Kerronpa tässä tositatarinan isästäni, joka eli vielä 2 vuotta sitten:
"Isäni eli kamalan lapsuuden. 5 vuotiaana hänen jalkansa meni poikki, koska jäi auton alle. Häneltä amputoitiin se jalka eikä hänen vanhemmillaan ollut varaa moisiin "tekojalkoihin" joihin ehkä jo nykyää on varaa miltei kaikilla. Isäni veli kuoli kun oli vasta 3 vuotias, silloin isäni oli 9v. Isäni äiti oli alkoholisti, sekä huumeiden käyttäjä ja lähti pois perheensä luota isäni ollessa 13 vuoden iässä. isääni haukuttiin koulussa ja vasta hänen omilla tienaamillaan rahoilla 21 vuotiaana isäni sai tekojalan. Niin kauan hän käveli joko kepeillä tai istui itsetehdyssä "pyörätuolissa". Hän lähti omilleen heti 21 vuotiaana kun sai rahat jalkaansa. Minut hän sai äitini kanssa 30 vuotiaana ja heti parin vuoden jälkeen hänelle todettiin syöpä. Se leikattiin ja luulimme että se oli tapettu mutta syöpä uusiutui. hän oli kokenut kamalan elämän. kukaan hänen perheestää ei pitänyt yhteyttä koskaan häneen. hän kävi töissä ja elätti perhettämme. hän kuitenkin kuoli 2 vuotta sitten. hän koki kauheita, en tunne ketään, kenelle on käynyt noin huonosti. tosin tiedän, että joku on kokenut vielä kamalempia asioita. äitini kuitenki opetti minulle, että pitää olla vahva. äitin rakasti isääni, aviomiestään, mutta oli valmis päästämään hänestä irti. Koska tiesi, että hän saa elää Jumalan luona. Its en usko Jumalaan, mutta tiedän kuitenkin että isäni on kanssani
Eikö kukaan nuori kestä jiós sattuu jotain pahaa?
Jos ei saa uusia kuteita, eikä uusinta kännykkää, miksi joka VITUN asiasta pitää aina valittaa? mikä teitä vaivaa? olen itse 18 vuotias. ja olen töissä sota-invalidien hoitkodissa. Kullen hirveitä asioita heidän elämäänsä koskien. He ovat selvinneet siitä. Miksi ei myös nykynuoret? On ollut sotaa ja kaikkea pahaa täälläkin, eikä eden suomen nykynuoret tiedä, mitä kaikkea pahaa voi elämässä olla. Kerronpa tässä tositatarinan isästäni, joka eli vielä 2 vuotta sitten:
"Isäni eli kamalan lapsuuden. 5 vuotiaana hänen jalkansa meni poikki, koska jäi auton alle. Häneltä amputoitiin se jalka eikä hänen vanhemmillaan ollut varaa moisiin "tekojalkoihin" joihin ehkä jo nykyää on varaa miltei kaikilla. Isäni veli kuoli kun oli vasta 3 vuotias, silloin isäni oli 9v. Isäni äiti oli alkoholisti, sekä huumeiden käyttäjä ja lähti pois perheensä luota isäni ollessa 13 vuoden iässä. isääni haukuttiin koulussa ja vasta hänen omilla tienaamillaan rahoilla 21 vuotiaana isäni sai tekojalan. Niin kauan hän käveli joko kepeillä tai istui itsetehdyssä "pyörätuolissa". Hän lähti omilleen heti 21 vuotiaana kun sai rahat jalkaansa. Minut hän sai äitini kanssa 30 vuotiaana ja heti parin vuoden jälkeen hänelle todettiin syöpä. Se leikattiin ja luulimme että se oli tapettu mutta syöpä uusiutui. hän oli kokenut kamalan elämän. kukaan hänen perheestää ei pitänyt yhteyttä koskaan häneen. hän kävi töissä ja elätti perhettämme. hän kuitenkin kuoli 2 vuotta sitten. hän koki kauheita, en tunne ketään, kenelle on käynyt noin huonosti. tosin tiedän, että joku on kokenut vielä kamalempia asioita. äitini kuitenki opetti minulle, että pitää olla vahva. äitin rakasti isääni, aviomiestään, mutta oli valmis päästämään hänestä irti. Koska tiesi, että hän saa elää Jumalan luona. Its en usko Jumalaan, mutta tiedän kuitenkin että isäni on kanssani
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi sun isällä oli kyllä tooosi kurja elämä.. :( ja lyhyt...
Eikö mieleesi ole juolahtanut että joskus myös todella vanhemmissakin voi olla vikaa, sitä paitsi yleistät aivan liikaa, vain murtoosa teiniikäisistä/nuorista ovat tuollaisia..
se on sitä karman lakia, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. sun isäs on voinu tehä edellisissä elämissä jotain, josta joutuu nyt maksamaan tai se on valinnu vaikean elämän. raskaan elämän kautta se on luultavasti kasvanu henkisesti. ihmisen täytyy syntyä niin monesti, ku tarve vaatii. kohtele muita niin, kuin haluat itseäsi kohdeltavan.
edellisessä elämässä.. PAH :DD
Ei todellakaan kaikki nuoret ole niitä valittavia ja huutavia ihmisiä. Joukossa on myös niitä kunnon nuoria, yleensä ihminen vain on sellainen että huomaa pahat asiat ja hyvät jää peittoon. Joten sinunkin tapauksessa on valitettavasti käynyt niin, että huomaat vaan ne "pahat" nuoret, ehkä sinunkin olisi hyvä tutustua erilaisiin nuoriin ennen kuin syytät kaikkia. No mennäänpä kunnon asiaan... Jokaisella on omat pahat hetkensä, toisilla ne ovat erilaisia kuin toisilla ja kaikki suhtautuu erilailla eri asioihin. Toisen suuri asia voi olla sinulle pieni, joten ei kannata syyttää toista siitä jos hänet on kasvatettu valittamaan pienistä. Eiköhän se yleensä mene niin että sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ja lapsena ei oikeastaan mistään muualta opi mitään kuin vanhemmilta ihmisiltä, eks vaan? Joten suurinosa tästä "valittavasta nuorisosta" on saanut oppinsa niiltä "hyviltä vanhemmilta". Itse olen kohta 20 vuotias poika, tai pitäiskö sanoa mies. En ole itsekkään kauhean häävissä lapsuudessa elänyt, mutta en ainakaan syytä muita jos he valittavat joka asiasta. Onhan se välillä ärsyttävää kuunnella "miten paska jonku faija on" ku itsellä ei koskaan ole perhettä ollut. Olen asunut 18 ensimmäistä vuottani lastenkodissa, vuoden sieltä välistä kylläkin asuin perheessä, mutta jouduin takaisin lastenkotiin kun minulla todettiin syöpä ja perhe ei halunnut sairasta lasta. Mutta hei tiäks mitä, ei kaikkea voi saada. Ja maailmaa ei voi muuttaa tolla asenteella. Mä en kaipaa minkäänlaista sääliä mun lapsuuden takia, mutta toivon ettei kukaan nuori joudu sellasta kokemaan. Mielummin kuuntelen ja yritän auttaa niitä nuoria jotka ovat huonoissa väleissä vanhempiensa kanssa kuin katsoisin vieressä lapsia ja nuoria jotka elävät ilman vanhempia. Elämässä on paljon asioita, joita kaikki kuitenkin sisimmässään arvostaa. Ei sitä välttämättä ihan nuorena viä huomaa, mutta aika moni kuitenkin arvostaa sitä että on se ruoka pöydässä ja tulee puhdasta vettä jne. Se vie kuitenkin aikaa.
Itse olen nuorien kanssa paljon tekemisissä työni puolesta ja aika moni nykynuori on todella epävarma itsestään ja sitä halutaan peittää usein ryyppäämisellä. Jos vertaa suomea moneen muuhun maahan, suomi kyllä valitettavasti kuuluu ryhmään jossa katsotaan pitkään erilaisia ihmisiä, sen taki on vaikea olla omaitsensä kun pitää miettiä mitä ne muut ajattelee. En kuitenkaan väitä että itse eläisin aina "housut jalassa ja jumala mielessä". Kyllähän sitä tulee itsekkin aika usein juotua ja pidettyä hauskaa kavereiden kanssa. Joten en ainakaan itse voi valittaa jos muut nuoret juo. Ja taas tässäkin asiassa voi sanoa että nuoria on tosi monta eri sorttia, toiset juo useemmin ku toiset ja toiset ei taas juo ollenkaan. Se on luultavastikkin ihan vaan perjaatekysymys, koska kaikkihan saavat ihan itse päättää ne porukat missä liikkuu.
Itselleni on sanottu etten luultavasti elä yli 25 vuotiaaksi, joten pakko elää nyt täysillä kun on viä aikaa. Ja toivon että monet nuoret oppii viä munki tarinasta jotain. Kuten myös sun. Sulla on tärkeä ammatti ja osaat nauttia siitä mitä sulla on, se on tärkee taito. Mutta muistahan että nuoria on erilaisia, ja niin on myös niitä vanhojakin. Ei kannata syyttää kaikkia jos juuri sun kohdalle on sattunut ne "pahat" nuoret. Onnea ja jaksamisia sulle!
nykynuoriso, johon minä myös kuulun (12-vuotias) valittaa joskus todella paljonitsekkin sen huomaa koulussa ja muualla. esim. meidän koulussa on joka vuosi 6 vs opet. opet aina voittaa mutta silti pitää aina valittaa. Pian minua varmaan haukutaan petturiksi sun muuksi. Itsellänikin on kuollut muutama melko läheinen henkilö (mummo ja pappa) itkinhän minä vähän mutta pian päätin että pystyssä pysytään vaikka mikä olisi. samana vuonna sain stipendin ja keskiarvoni nousu roimasti. tuntui kuin ukkini olisi antanut voimaa haudastaan.(itsekkään en tosin ole uskovainen)
Tottahan tuo on, mutta mielestäni on hölmöä verrata tämän ajan nuoria sen ajan nuoriin ja heidän kokemuksiinsa. Tämän ajan nuoret eivät ole kokeneet samaa, ja ovat saaneet niin paljon enemmän kuin aiemmin. Se vain on niin.
Mutta tuo viiltely ja muu ylimääräinen angstaus kyllä on pirun ärsyttävää, turhaa huomion hakua. Ärh. Itsekin toivoisin että nuoriso olisi edes hieman vaatimattomampia.
re varmaa luulette että nuoret vaa huviksee itteään viiltelevät ,mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen ...jos nuori viiltelee niin on paha olla ja väitättekö että kaikilla nuorilla on kaikki ihan hyvin koska yleensä asiat ovat oikeasti huonosti ei se mitään huomion kerjäämistä ole ehkä joitai yksittäisiä tapauksia löytyy ..jotka oikein esittelevät viiltojansa....mutta kaikki ketä minä tiedän ketkä viiltelee niin heillä on asiat oikeesti huonosti ja jotku on herkempiä ku toiset ..eikä ne mun tutut niitä viiltelyjä näyttele vaan piilottelee..... ja samalla siis piilottelee omaa pahaa oloaan
Niin yhdyn edelliseen...
ja lisään... taasko meitä teinejä/nuoria
syytetään kaikesta...
en tajua miksi kaikki on meitä vastaan... kai tänne saa tulla puhumaan jos sattuu olemaan paha olo ???
monella nuorella menee huonosti mutta ei se tarkoita että se olisi sen nuoren vika!
Esim. jos on juuri menettänyt kaksi ystäväänsä ja isän niin kai se sattuu ja mihin sitä pahaa oloaan purkaa ??????????
"jumala ottaa ne jota se eniten rakastaa"
MUTTA ME NUORET TUNNUMME OLEVAN TEILLE AIKUISILLE SUUUUUURI ONGELMA MIKSI ?!?!?!
tiedän ennen vanhaa asiat oli ehkä huonomminkin mutta nykyäänkin on... ihmisiä kuolee ja uusia tulee... ja jos joku viiltelee se tekee sen takia että on todellakin paha paha olo ... Itselläni on kokemusta moisesta mutta päätin tämän viestin myötä yrittää "aikuistua" jos se teitä yhtään lohduttaa... (mutta eikö nuori saa olla nuori/teini sen ajan mitä saa olla sitä tilaisuutta ei tule toisten)
Anteeksi jos poikkesin aiheesta mutta ... Ääääää
on se kumma, kun nykyään valitetaan viikkorahasta "voi voi, mutsi anto vaan 3€" mitäs nytten, miks ne ei ymmärrä? ei sitä viikkorahaa oo joka ihminen saannut, kun minun vanhemmat oli pienii, niin ei silloin itketty rahan suuruudesta! ei silloin itketty kun ei saannut juosta ympäri kylii! ei mutta nykyään itketään joka ikisestä vastoinkäymisestä. voi voi. jätkä kun jättää, niin heti ollaa leipäveitset kädessä! nykyään kuljetaan paikoissa rinnan pullollaan ja tukapuoli vilkkuen! ja ripsarit naamassa! siis se on niin typerän näköstä! ei ennenvanhaa itketty kun ei saatu meikkejä, ei silloin itketty kun äidit kysy et vahtiikos vanhen penska nuorimmaisia. ja kaikenlisäks SILLOIN OSATTIIN KÄYTTÄYTYÄ!