Mun mentävä on,
perässäin oven suljen.
En katso taaksein,
vaan poispäin kuljen,
sillä jos sen tekisin,
tiedän että palaisin.
Voi miksi tämä on niin vaikeaa?
Kai siksi, kun toista rakastaa!
Niin paljon ollut on hetkiä hyviä.
Niitä poimin talteen, kuin onnen jyviä.
Rakastimmeko liikaa?
Sekö pelotti sua?
En aina ollut varma,
rakastitko ees mua?
Eri suuntiin nyt matkaa jatkamme.
Uskon, että myös toisiamme kaipaamme!
Rakastan sua vieläkin, Kulta-Rakas,
vaikk' en koskaan enää tule takas!
perässäin oven suljen.
En katso taaksein,
vaan poispäin kuljen,
sillä jos sen tekisin,
tiedän että palaisin.
Voi miksi tämä on niin vaikeaa?
Kai siksi, kun toista rakastaa!
Niin paljon ollut on hetkiä hyviä.
Niitä poimin talteen, kuin onnen jyviä.
Rakastimmeko liikaa?
Sekö pelotti sua?
En aina ollut varma,
rakastitko ees mua?
Eri suuntiin nyt matkaa jatkamme.
Uskon, että myös toisiamme kaipaamme!
Rakastan sua vieläkin, Kulta-Rakas,
vaikk' en koskaan enää tule takas!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Satuttava runo!
Näinköhän? Ootkohan?
Lumiukkoni mun,
jonka syliin aina iltaisin
painaudun?
Tule jo ulos runokaapistasi, please!
niin ihanasti,
teit sen niin taitavasti.
Olen tainnut sulaa minä?
etkä suinkaan siellä sinä.
Koputellaan!
Kesä on jo
ja lumiukko on sulanut.
Voisimmeko rakentaa
vaikkapa - kesäukon,
uuden ja erilaisen?