Alkuruoka voi olla sosekeitto
Mutta kunnon ateria on vasta sattumia täynnä oleva lihakeitto, hernekeitto, tai mikseipä makkarakeitto.
Hupsista , kuulin jo ” kuuluu ruokapalstalle”
Läskisoosi oli hyvä aloitus.
Mehän voidaan jutella mistä vaan.
Kukin osallistukoon vain häntä kiinnostaviin aiheisiin.
Mutta kunnon ateria on vasta sattumia täynnä oleva lihakeitto, hernekeitto, tai mikseipä makkarakeitto.
Hupsista , kuulin jo ” kuuluu ruokapalstalle”
Läskisoosi oli hyvä aloitus.
Mehän voidaan jutella mistä vaan.
Kukin osallistukoon vain häntä kiinnostaviin aiheisiin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eipä enää näe lihatiskeillä vanhan naudan lihaa, joka antaisi lihakeitolle sen kaikkein täyteläisimmän maun. Sellainen liha on väriltään tummaa. Sen kellertävän rasvan voi ottaa pois ennen ruoan valmistusta.
Keittoaika oli pitempi,mutta maku sitäkin parempi. Kaalikeittoon oli ehdottomasti saatava tällaista lihaa. Nykyään ilmeisesti lypsykarjan liha menee teollisuuteen ja lihatiskeillä on vain lihakarjan lihaa "härkää".
Ps. Kiitos Soilike, kun jaksat tehdä aloituksia.
kuulema voisi tilata sellaista lihaa, jossa luut mukana. Luusta tulee ihana maku keittoon. Joskus luut voi paahtaa uunissa ennen keittoon laittamista. Nammm...
tuo monen alan neropatti, joka oli käynyt emäntäkoulun ja oli muutenkin oiva ruuanlaittaja, viisas ja osaava, opetti minutkin samoinkuin sisarukseni kaikkea tekemään...
Kun menin opiskeluaikana tiettyyn kauppaan lihatiskille, myyjä lähti menemään luukopalle minut nähdessään. :D
Laitoin hienon lihaliemen äitini oppien mukaan,
jaoin sen kahteen osaan sen jälkeen, kun lihat olivat kypsiä ja olin nostanut ne lautaselle. Toisesta osasta lientä laitoin lihakeiton kaikkine kasviksineen ja paloittelin lihat sinne, toisesta osasta lihalientä tein klimppisopan, jonka maku hivelee vieläkin makuhermojani, vaikka vain muistona, sillä enää en tule sitä tehneeksi. Miten tärkeätä olikin liemen kiehuminen koko ajan, ja lusikan kastaminen siihen jokaisen klimpin laiton yhteydessä. Silloin eivät klimpit tartu yhteen!
Suomalaisella Klubilla ei tätä osattu, sillä eräässä juhlassa, jossa oli perinneruokia, klimpit olivat yhdessä kasassa ja maku oli aivan poissa, ei mitään itua.
Että nautin katsella vauvana ja lapsena, kun äiti teki sen!
...vaan sinun lihakeitoille:)
Ei onnistu minulta; nimittäin niiden syöminen.
Kasvisvoittoista pitää olla; no kalan vielä kelpuutan, mutta vanhanauta ihan puistattaa:)
aikanaan minulle opetti.
Kasvisvaliolla kalaa joskus kananmunaa, paljon papuja, herneitä, kaalia tai kaaleja monia lajeja...
Sillisalaatti, jota äiti teki isossa puisessa kaukalossa hakkurilla, eli kasa keitettyjä , kuorittuja porkkanoita, kasa keitettyjä punajuuria, sipulia, silliä...(unohdinko jonkin osan pois?) Sitten sekoitettiin kaikki. Vaaleanpunaista kermavaahtoa kastikkeena, punajuurella värjättyä.
Se on vieläkin kasvis-kalaruoka, josta pidän.
Miksi sitä on kaupoissa vain joulun alla?
Kyllähän sillisalaatti on perinteisesti kuulunut nimenomaan joulupöytään. Siksihän sitä on kaupassa vain joulun alla kuten muitakin jouluruokia.
Kun juurekset ovat kasvaneet valmiiksi, mutta eivät vielä ole 'puisia', samoin sipulit ja ruohosipulikin vielä vihreimmillään...
Maistelkaapas silloin, myös keitetty kananmuna sopii siihen ateriaan varsinkin sillisalaatin kera! Leikkurilla siivuiksi keitetty kananmuna ja sillisalaatin päälle. Silmmäniloakin samalla!
Makuelämyksiä toivottaa Elinan tytär
Sitä itsekin ihmettelee, miksi sitä rosollia ei tule useinkaan tehtyä muulloin kuin jouluna. Kuten sanoit syyskesällä punajuuret ja porkkanat ovat parhaimmillaan ja tuore sipuli niin ja tietysti perunakin. Kaupasta ostetulla ja itsetehdyllä rosollilla on iso ero. En koskaan tee rosollia etikkapunajuurista. Taidankin tehdä huomenna rosollia. :)
munuaista, sydäntä ja luita. Kaalisopassa kunnon lampaanlihaa joka ei ole villalle. Uunissa tulee parempaa kaalisoppaa kuin hellakeittäen., varsinkin puu-uunissa. Jauhelihasta ei tule samaa makua keittoihin ja kun ei tiedä mistä lihata se jauhettu.
Kiitos Soilike kun keksit näitä mukavia aloituksia!
Minusta tuntuu, että perinneruoat ovat alkaneet kiinnostaa myös pizza ja pastasukupolvea, eli näitä meidän nuoria aikuisia. Olen kirjoittanut tyttärelleni mm. perinteisiä kaalilaatikko, lihakeitto ja tilliliha ohjeita. Marketeihin on tyttäreni mukaan alkanut ilmestyä pakattua edullista keittolihaa, mutta ohjeet häneltä puuttuivat. Itse en ole huomannut koska en juuri lihatiskillä vieraile, en ole syönyt lihaa vuosiin.
Viime viikolla miniäni soitti ja ihmetteli miksi netistäkään ei löydy ohjetta kunnon kanakeittoon, kaikki on tehty broilerinsuikaleista ja vielä ruskistetuista sellaisista. Pitää tosiaan paikkansa.
Osasyy siihen, että vanhoja ohjeita ei löydy on varmaan kiire. Harvalla on enää aikaa ja viitseliäisyyttä tehdä arkiruokaa minkä valmistamiseen menee tunteja.
Suostuuko tyttäresi syömään tillilihaakin? Se on nykyisin kovin harvinaista. Olen tottunut siihen, että kaikki minua nuoremmat inhoavat tillilihaa. - Ilmeisesti kouluruokailu on ollut syypää. Tai olisikohan syy se, että tilliliha on niin valjun näköistä?
Minusta hyvin tehty tilliliha on maukasta ja terveellistä ruokaa, mutta sitä ei saa koskaan mistään lounaspaikoista, koska syöjiä ei enää ole.
Kun en itse osaa tehdä mitään kunnon ruokaa, niin kysyn: Tehdäänkö piparjuuriliha muuten samalla tavalla kuin tilliliha paitsi, että tillin sijasta käytetään piparjuurta? Molemmat ruoat maistuvat minulle erinomaisesti.
Muutama vuosi sitten, kun vielä tein itse ruokaa, niin pihvit ostin aina S-Marketista kaupungin vuokratalojen vierestä. Sieltä sai aina hyvää, marmoroitua pihvilihaa, koska se ei kelvannut kaupan asiakkaille. Marmoroitu liha jäi aina myymättä. Sen kaupan asiakkaat eivät ymmärtäneet, että sellainen pihviliha on kaikkein parasta. Lopulta kauppa lopetti kokonaan sen myynnin.
Hyvä lihakeitto on hyvää. Siitä ei pääse mihinkään.
Minulla on ihan sellainen tunne, että makujen kirjo on nykyaikana paljon kaventunut ainakin kaupunkioloissa. Nykyisin maku otetaan pelkistä mausteista, mutta ei enää ymmärretä valmistusaineiden merkitystä ja sitä, että maukkaan ruoan valmistaminen vaatii aikaa.
Vävy on meillä se perinneruokien varsinainen ystävä, johtuisiko siitä, että hän jäi äidittömäksi alle kymmenvuotiaana. Oman kertomansa mukaan kasvoi kaurapuurolla ja lenkkimakkaralla, isän keittotaito ja aika ei muuhun riittänyt.
Tytärkin syö valmistamaansa tillilihaa, samoin heidän kolme lastaan. Murkkuna hän ei tillilihaan kylläkään koskenut, syy oli hänen mukaan kouluruokailun.
Piparjuuriliha on tosi hyvää, eipä ole tullut laitettua vuosiin. Sen olen tehnyt tillilihan tapaan, en kuitenkaan mausta sitä sitruunalla kuten tillilihaa.
Totta on, että makutottumukset ovat muuttuneet vuosien varrella, samoin se mitä kaupassa on tarjolla. Netistä löytyy ohjeita pilvin pimein, itsekin kokeilen usein uusia juttuja, ihan mielen virkistykseksi ja ajankuuluksi vaikka olen nyt yksin.
"...ei enää ymmärretä valmistusaineiden merkitystä ja sitä, että maukkaan ruoan valmistaminen vaatii aikaa." - en usko että vika on ymmärryksessä vaan siinä ettei sitä aikaa yksinkertaisesti ole.
Hyvin harva enää pystyy jäämään kotiin niin että ehtisi kypsytellä ruokia tuntikaupalla: kun perhe raahautuu kotiin illalla töistä ja hoitopaikoista, ruokaa on saatava HETI eikä tuntien päästä. Viikonloppuisinkin aika on kallista: se mikä siivouksilta ja ostosreissuilta jää, on tärkeää vapaa-aikaa jonka ainakin itse vietän mielummin lasten kanssa kuin hellan ääressä.
Kiire on kiire, ja silloin toimitaan sen mukaan.
Se, että "vanhanaikaisissa" ruoissa on enemmän makuvivahteita on ja pysyy.
En väitä vastaan!
Kyllä siis on Suomisopassa suuria ja pahoja ns. SATTUMIA ja lisäksi läheltä piti, niitä pinempiä sattumia. Mutta sitähän se saatanallsuus,= Jumalattomuus aina vaikuttaa ja aiheuttaa.
Niitä, pahhuden ja vääryyden raskaita seuraamuksia! Joita sitten sanotaan, vain sattumiksi!
Enimmäkseen nykyään kaikki lihat sekä broilerin ,että muut - pihvit ja suikaleet ovat samassa oanssin värisessä marinadilötkössä ja maistuvat samalta vaikka muka on eri marinadi.
Saa etsimällä etsiä "puhdasta" lihaa,paitsi karjalanpaistilihat.
Itse tykkään nykin kesällä maronoida itse pihvit tai grillattavan lihan . Maku on erilainen eikä tartu muurikkaan kiinni tai valu rillin ritilältä minne sattuu.
Oikea lihakeitto maistuu kyllä lapsen lapsillekin. Itse käytän siinä pakaste keitto juureksia perunoiden ja lihan lisäksi. Mutta lihan pitää ehdottomastim olla kypsää.
Miten sitten liittyy ruoanvalmistukseen, on toinen aihe, josta pitäisi olla oma aloituksensa.
Joten teepä aiheesta aloitus.
mieluummin, jos niistä olisi poimittu ne lähes mauttomat lihasattumat pois.
Lihakeiton voisin nykyisin ihan mielelläni korvata hyvään liemeen keitetyllä juureskeitolla, niissä sitä makua vasta onkin, jos on ihan oikeista juureksista valmistettu.
...olen oppinyt syömään hernekeittoa hakatun, tuoreen sipulin kanssa. Se on hyvää. -- Lapsuudessani monet käyttivät hernekeiton mausteensa sinappia. Siihen en koskaan tottunut. -- Nuoruudenaikainen tyttöystäväni lisäsi hernekeittoon soijakastiketta. Maultaan se kyllä sopi keittoon, mutta teki siitä ruman näköistä.
Vegetariaanit tekevät hernekeiton ilman lihaa. Hyvää se on silloinkin.
TV:ssä oli kerran ohjelma, jossa haastateltiin ulkomaalaisia suomalaisesta ruoasta. Joka ainoa sanoi, ettei pysty syömään hernekeittoa. - Onkohan hernekeitto jokin suomalainen omituisuus?
En oikein usko, että Vanhan Testamentin kertomuksessa Jaakobista, Esausta ja Iisakista olisi ollut oikeasti kysymys hernekeitosta. Varmaankin käännös on tehty niin, että ruoka tuntuisi meille tutumman oloiselta. En ole tainnut lukea sitä kohtaa uudesta käännöksestä. Onkohan joku muu täällä?
Juureskeitto on maukasta, täyttävää ja terveellistä. -- Lounaspaikoissa useimmiten on tarjolla myös kasvisruokavaihtoehto, mutta lähes poikkeuksetta se on niin rasvaista, ettei sitä halua syödä. Ainakaan se ei sovi ihmiselle, joka hiukan yrittää vähentää rasvan syöntiä. Voipi olla, että jossakin oikeassa kasviravintolassa saisi parempaa kasvisruokaa.
Olen pari kertaa ollut "elävän ravinnon" kasvisravintolassa. Kiitos ei enää! Ruoka niissä on sanalla sanoen pahaa. Heikäläiset kun eivät kypsennä mitään. Vihanneksia ei käytetä, ainoastaan ituja ja kummallisia mömmöjä. Leipäkin on vedessä liotettuja ryynejä, ja sotku sitten on vain kuivatettu levyiksi.
koskaan syönnyt hernerokkaa leivinuunissa tehtynä. On ihan erilaista kun sen tekee oikeasta sian potkasta. karjalan paisti lihoita tulee myös hyvä hernesoppa kun ne ensin vähän ruskistaa pannulla.
en syö.en edes lapsena pitänyt siitä.Poikakin Suomesta palattuaan listasi hernekeiton,mämmin.verimakkaran ja raaan kalan niihin suomalaisiin kummallisuuksiin joita ei voinut suuhunsa panna.
Suomalaista lihakeittoa olen tarjonnut viileällä säällä ihan pääruokana ja maistunut on muttei sattumat.
Keitto meillä on aina alkuruoka ja siksi kevyt kirkas lieminen on paikallaan, johon jokainen voi mielensä mukaan lisätä sooseja ja mausteita.
Suostuuko perheesi syömään puuroja?
En kyllä ollenkaan ihmettele, ettei poikasi pitänyt verimakkarasta. En minäkään pysty syömään sitä enkä mitään muutakaan ryynimakkaraa. Mämmi menettelee kerran vuodessa.
Onko pakistanilainen keittiö lähempänä Lähi-Idän keittiötä vai intialaista keittiötä? Sinähän elät niiden alueiden välissä.
Heillä oli viitseliäs isä ja äiti
Vauva-aikanakaan, he eivät hankkineet microa, vaan isä piti ½ vuoden hoitovapaan kummankin syntyessä
Teki itse soseet alusta loppuun.
Kun he vielä kouluikäisinä tulivat yökylään, vaativat ehdottomasti iltapuuronsa
Nyt 14 ja 17v , salskeita hoikkia nuoria miehiä
Nykyiset nuoret syövät mielellään kaura- ja muuta puuroa.
Onhan meidänkin ikäluokassammekin niitä, mutta monet ovat saaneet puurokiintiönsä täyteen. Pula-ajan ruoka oli yksipuolista, ja puuro näytteli siinä niin suurta osaa, että nykyisin teen kaikkeni, että en joutuisi syömään sitä.
Ajattelinkin lähinnä Uzman perhettä. Onkohan Pakistan puuromaa? Vähän epäilen, vaikka onhan siellä brittiläistä perintöä varmaan ruokakulttuurissakin. Britithän kyllä syövät puuroja.
Minulla yksi kynnys puuroihin on se, että en enää välitä maidosta. Kun on kaksi asiaa lautasella, josta ei pidä, puuro ja maito, niin syöminen rajoittuu vain kohteliaisuusannokseen. ("Kaikkea pitää maistaa.")
Lasuudessa kaikkein hirveintä oli eilisen puuron paistaminen. En tiedä, kuin moni on joutunut syömään paistettua kaurapuuroa. *kylmät väreet*
Sen sijaan eilisestä perunamuusista paistetut ohukaiset olivat ihan hyviä perunan sijasta.
on suurinpiirtein samanlainen kuin Intian,huvittavaa on että pari pakistanilaista ravintolaa Hesassa mainostaa itseään,intialainen ravintola.
Puuroja ei meillä syödä enää,syy on se kun lapset olivat pieniä ja kävivät esikoulua joka aamu keitin heille puuron ja syötäva oli,siitä pakottamisesta johtuu se eteivät puuroja syö.
Pinatista valmistetaan erilaisia carryja,hyvin suosittu meillä on tuo suomalainen pinatti keitto, viileällä säällä.
tehä sitä ruokaa. Tää ei kuulu Pekka Puskan herkkuihin. Tehdään perunamuusii ja siihen käristetään sianlihaa, eli kerroslihaa ei sipuliaja perunamuusiin ei tullut maitoa. Kuka teistä tietää ohjee. kerrotaa mulla oli näi. Lapsena tykkäsin siitä ruuasta. Toinen oli samalainen riisiä keittetiin vedessä ja siihen lisättiin käristetty sianlihaa. Avot kun oli hyvää. En tiedä onko nämä perinne ruokia mutta näitä söin kotonani lapsena.
Suurin osa intialaisista ei syö lihaa,
Voisiko heillä olla ihania kasvisherkkuja, joista emme tiedä mitään?
Porkanapihvit listalla varmaankin yököttää, mut kun ei oo muuta.
Siellä kasvisruokakin on usein niin tulisesti maustettua, ettei tiedä, mitä oikein teksi, jottei suu palaisi karrelle. - Länsimaiden intialaisissa ravintoloissa ei käytytä ollenkaan niin paljon mausteita. Niissä on hyviä kasvisruokia.
Riisiä Intiassa on paljon eri laatuja, mutta en ole mikään ruokaekspertti.
Olen huomannut, että nuoret syövät paljon sellaisia ruokia, joista meidän sukupolvemme ei aina pidä. Esimerkiksi pinaatti on usein nuorten herkkua. Enkäpä se osataan valmistaa nykyisin paremmin kuin minun lapsuudessani.