Olen 18 vuotias suomalaisvenäläinen tyttö ja saan isältäni rahaa niin paljon kuin milloinkaan tarvin. Viimeviikonloppuna olin Lontoossa shoppailemassa ja sain isältäni 5000€ shoppailurahaa (tietty matkat, ja hotellit päälle). Isäni on venäläinen liikemies mutta asumme pääsääntöisesti Suomessa (minä ja äitini siis, isä on yleensä matkoilla). Viimeisen parin vuoden ajan olen ostanut vaatteet ja käynyt parturissa pääsääntöisesti ulkomailla yhdessä äitini kanssa. Äitini on siis suomalainen. Nyt täysi-ikäisenä kuitenkin olen käynyt yksinkin ja ystävien kanssa... Suosin varsinkin New Yorkia ja Lontoota. Suomi kun on muodissa niin auttamattomasti jäljessä!
Mun iskä ei olekkaan koskaan ollut nipo rahojensa suhteen... Tosin tuollainen 5000€ ei tunnu hänen kukkarossaan miltään... iskäni on hyvin hyvin vauras:) Tiedän että kaikki (joskus jopa minä itsekin) ajattelevat että olen todella pilalle hemmoteltu ja tiedän että se on hyvin totta... mutta olen vain tottunut saamaan kaiken haluamani.... mutta ensi vuonna aloitan opiskelut Oxfordin yliopistossa vaikka en niinkään haluaisi koska minulla on paljon ystäviä täällä Suomessa. Tiedän kuitenkin että iskäni haluaa minun ehdottomasti opiskelevan ja jos en niin tee, lennän ulos kadulle, ja jos niin kävisi en kestäisi sitä, olenhan tottunut saamaan kaiken tarjottimella.
Mutta, nyt kun käyn vielä lukiota ja vielä Suomessa, voin sanoa että välillä jopa kadehdin niitä tavallisia pulliaisia, jotka saavat vain vähän rahaa käytettäväkseen jos edes sitäkään. Menenkin tänä kesänä ensimmäistä kertaa töihin vaikka sille ei olisi tarvetta. Menen pikaruokaravintolaan töihin ja aion yrittää elellä sillä pienellä palkalla ja olla pyytämättä isältäni ainakaan mitään jättisummia enää. Olen päättänyt että minähän pärjään elämässä myös itse... näinkin voi käydä, olen siis toinen ääripää verrattuna niihin jotka eivät saa viikkorahaa ollenkaan.
Mun iskä ei olekkaan koskaan ollut nipo rahojensa suhteen... Tosin tuollainen 5000€ ei tunnu hänen kukkarossaan miltään... iskäni on hyvin hyvin vauras:) Tiedän että kaikki (joskus jopa minä itsekin) ajattelevat että olen todella pilalle hemmoteltu ja tiedän että se on hyvin totta... mutta olen vain tottunut saamaan kaiken haluamani.... mutta ensi vuonna aloitan opiskelut Oxfordin yliopistossa vaikka en niinkään haluaisi koska minulla on paljon ystäviä täällä Suomessa. Tiedän kuitenkin että iskäni haluaa minun ehdottomasti opiskelevan ja jos en niin tee, lennän ulos kadulle, ja jos niin kävisi en kestäisi sitä, olenhan tottunut saamaan kaiken tarjottimella.
Mutta, nyt kun käyn vielä lukiota ja vielä Suomessa, voin sanoa että välillä jopa kadehdin niitä tavallisia pulliaisia, jotka saavat vain vähän rahaa käytettäväkseen jos edes sitäkään. Menenkin tänä kesänä ensimmäistä kertaa töihin vaikka sille ei olisi tarvetta. Menen pikaruokaravintolaan töihin ja aion yrittää elellä sillä pienellä palkalla ja olla pyytämättä isältäni ainakaan mitään jättisummia enää. Olen päättänyt että minähän pärjään elämässä myös itse... näinkin voi käydä, olen siis toinen ääripää verrattuna niihin jotka eivät saa viikkorahaa ollenkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan vain noin niin kuin hämmästelen tätä joidenkin rahan saantia.. Nähkääs kun lähisukulaisellekin voi lahjoittaa vain 3500 euroa kolmen vuoden aikana. Kannattaa olla hys hys, jos saa enemmän ihan vain verottajaa ajatellen.
mitä jos ehdottaisit isällesi että opiskelet vaikka jossain suomalaisessa yliopistossa?
vai haluatko opiskella jotain semmosta alaa johon suomessa ei ole mahdollisuutta?
5000e tuntuu suurelta rahalta mun silmissä. sehän on koko mun omaisuus :) olen siis sua vuoden nuorempi.
mutta tietysti on hyvä ettei oo puutetta rahasta. pitää ottaa huomioon että tosta summasta pitää maksaa vero. raja on muistaakseni 3400 kolmen vuoden aikana. veroprosenttia en muista.
hyvää kesää ja menestystä opinnoissa, richgirl :)
hyvänen aika uskoko taas tätäkin, aika huono provo.
Mutta mielikuvitus kyllä ihan hyvä. XD
Niin mikä on provo?
mitä sä tänne tulet leuhkimaan sun faijas rahoista?
Suomi kun on muodissa niin auttamattomasti jäljessä!