Olen 21v mies, enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. En tiedä ollenkaan mitä työtä haluaisin tehdä, minne menisin ja mitä tekisin. Ärsyttää tällainen tunne kun ei oikein kuulu mihinkään.
Olen ollut monissa pätkätöissä ja mistään ei ole irronnut vakipaikkaa, enkä kyllä tiedä olisikko edes kiinnostanut. En halua mennä korkeakouluun, koska se ei kiinnosta pätkääkään.
Vamettaa todella kun tietää että pystyy elämään vain päivän kerrallaan, yhtään mitään ei voi suunnitella pidemmälle. Olen nyt tämän vuoden aikana jo muuttanut kahdesti, saa nähdä vieläkö tulisi muutto kolmannelle paikkakunnalle. Muuttojen takia on ihan jumalattomasti eri asioita pitänyt aina hoitaa ja se stressaa.
Lomaa en ole pitänyt vuosiin kun on ollut määräaikaisissa ja ei ole saanut kerättyä lomapäiviä.
Syyskuussa loppuu taas työ, minnehän - ja mitä sitä sitten? En tiedä...
Olen ollut monissa pätkätöissä ja mistään ei ole irronnut vakipaikkaa, enkä kyllä tiedä olisikko edes kiinnostanut. En halua mennä korkeakouluun, koska se ei kiinnosta pätkääkään.
Vamettaa todella kun tietää että pystyy elämään vain päivän kerrallaan, yhtään mitään ei voi suunnitella pidemmälle. Olen nyt tämän vuoden aikana jo muuttanut kahdesti, saa nähdä vieläkö tulisi muutto kolmannelle paikkakunnalle. Muuttojen takia on ihan jumalattomasti eri asioita pitänyt aina hoitaa ja se stressaa.
Lomaa en ole pitänyt vuosiin kun on ollut määräaikaisissa ja ei ole saanut kerättyä lomapäiviä.
Syyskuussa loppuu taas työ, minnehän - ja mitä sitä sitten? En tiedä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama juttu itsellänikin, vaikka olen jo 32v.
21-vuotias valittaa 22 palstalla??!! häh? kerro!! :) ..olenpas taas todella hauska.., ..ja kaikki nauraa kuorossa! ..taidan hiipiä nukkumaan...
Ei kai väliä mihin sitä menee ja missä aikansa viettää, kun kohtalo hoitaa hommansa kuitenkin. Itsekkin kyllä vakuuttelin, että opiskelut on opiskeltu sua vähän nuorempana. Mutta kummasti se tie sinne vei kuitenkin ja en ole katunut päivääkään.
Etsi nainen ja mene sen perässä :-)
mihin oikeasti kuuluu.
Itsellä ikää 26v, kertaalleen pitkässä suhteessa (7vuotta) elänyt, sittemmin eronnut. Töissä olen ollut valmistuttuani melkeinpä koko ajan. Viimeiset viisi vuotta samassa firmassa, samoissa hommissa. Muutama ystävä on ja läjä kavereita päälle mutta silti mietin usein etten kuulu mihinkään. Olo on vaan niin totaalisen ulkopuolinen jokaisessa paikassa ja jokaisessa seurassa. Uusi suhde ei muuttanut tuntemuksia mihinkään, samalla tavalla ajoittain mietin miten ulkopuolinen olen siinä suhteessakin. Sittemmin lopetin sen suhteen, en osannut antaa sen kummempaa selitystä miksi halusin pois suhteesta, en tiennyt sitä itsekkään niin vaikea toiselle selittää.
Mä olen nyt muutaman kuukauden harkinnut hyvin vakavasti työpaikan ja paikkakunnan vaihtoa. Menisi kuviot kerralla totaalisen uusiksi, jos siitä olisi edes hetkeksi apua. Toisaalta, vieraalla paikkakunnalla, vieraassa työpaikassa se olo vasta ulkopuolinen onkin. Siitä olisi kuitenkin hyvä lähteä rakentamaan juuri sellainen elämä kuin parhaalta tuntuu, kaukana kaikesta menneestä.