Osmo Rantalainen oli kosmologi ja intohimoinen totuuden etsijä. Häntä kiehtoi erityisesti universumin perusolemus. Hän halusi selvittää mikä tai kuka universumi oikeastaan on. Hänen kollegansa pilailivat usein hänen kustannuksellaan ja häntä pidettiin fyysikkopiireissä lähinnä pseudotieteilijänä - hän kun tahtoi usein taipua liikaa metafyysisten mietiskelyjen puoleen.
Osmoa tutkijatovereiden piruilu ei haitannut. Hän omistautui täysin tieteelleen; silloinkin kun se merkitsi mojovan lounaan väliinjättämistä.
Tarkemmin sanoen Osmo halusi selvittää missä me oikeastaan asumme. Mitä "kotona maailmankaikkeudessa" oikeastaan tarkoittaa. Tämänlaatuisen hyvin laajan aihepiirin tutkiminen oli todella haasteellista ja erityisiä ongelmia aiheutti tutkimusmenettelyn vaikea operationalisointi. Miten testata universumin perusolemusta? Kuinka selvittää maailmankaikkeutemme syvin arvoitus?
Osmo ei lannistunut. Hän oli päättänyt selvittää maailmankaikkeuden arvoituksen. Hänellä oli teoria jonka mukaan maailmankaikkeus olisi itseään loputtomasti kopioiva entiteetti. Joskus kopiointiprosessissa voisi tapahtua pieni virhe ja silloin kopioituva maailmankaikkeus olisikin hieman erilainen kuin alkuperäinen universumi. Näin eri universumeihin kehittyisi erilaiset luonnonvakiot ja sitä kautta myös erilainen todennäköisyys ylläpitää elämää.
Tätä teoriaa tukivat mm. multiversumista esitetyt hypoteesit sekä antrooppinen periaate. Jos otaksumme, että universumeita on rajaton määrä, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että ainakin yhteen niistä on kehittynyt älyllistä elämää - siitäkin huolimatta että älyllisen elämän todennäköisyys olisi mitättömän pieni.
Tämä keksintö riemastutti Osmoa. Hän ei kuitenkaan kertonut siitä tutkijatovereilleen, sillä he olisivat vain pilkanneet häntä. Ne tollot eivät tajuaisi olevansa tekemisissä maailmankaikkeuden mullistavimman teorian kanssa.
Osmo teki yksin uuvuttavaa tutkimustyötään, kunnes hän sai kokeellisen vihjeen maailmankaikkeuden luonteesta. Pimeä aine oli jo pitkään harmistuttanut tiedemiehiä. Sen luonteesta ei päästy selville vaikka sen olemassaoloa pidettiin välttämättömänä. Osmolla saattoi olla ratkaisu.
Osmo nimittäin havaitsi, että koko universumi on täynnä suolikaasua. Tämä selvisi Osmon avaruuteen lähettämän reseptorin otannasta. Tästä Osmo päätyi huikaisevan nerokkaaseen päätelmään: me elämme jonkin valtaisan organismin peräsuolessa!
Metaani oli toki kevyttä verrattuna kiinteään aineeseen, mutta se saattoi olla puuttuvan massan ratkaisu etenkin näin laajassa mittakaavassa. Osmo oli tehnyt mahdollisesti koko maailmanhistorian loistavimman keksinnön. Nyt hänen täytyi vielä varmentaa se niin ettei sitä vastaan kyettäisi esittämään vakavia vastaväitteitä.
Osmo teki muutamia nerokkaita kokeita ja varmistui asiastaan: maailmankaikkeus oli todellakin valtaisan organismin perseessä. Osmo julkaisi tutkimusraportin tiedeyhteisön tarkistettavaksi ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Osmo oli nyt juhlittu sankari. Jopa hänen kollegansa, nuo vääräleuat, tulivat onnittelemaan häntä menestyksen johdosta. Osmo oli tullut yhdellä rykäisyllä maailman palvotuimmaksi mieheksi. Ei hullummin tovereiden hyljeksimältä työnarkomaanilta!
Osmoa tutkijatovereiden piruilu ei haitannut. Hän omistautui täysin tieteelleen; silloinkin kun se merkitsi mojovan lounaan väliinjättämistä.
Tarkemmin sanoen Osmo halusi selvittää missä me oikeastaan asumme. Mitä "kotona maailmankaikkeudessa" oikeastaan tarkoittaa. Tämänlaatuisen hyvin laajan aihepiirin tutkiminen oli todella haasteellista ja erityisiä ongelmia aiheutti tutkimusmenettelyn vaikea operationalisointi. Miten testata universumin perusolemusta? Kuinka selvittää maailmankaikkeutemme syvin arvoitus?
Osmo ei lannistunut. Hän oli päättänyt selvittää maailmankaikkeuden arvoituksen. Hänellä oli teoria jonka mukaan maailmankaikkeus olisi itseään loputtomasti kopioiva entiteetti. Joskus kopiointiprosessissa voisi tapahtua pieni virhe ja silloin kopioituva maailmankaikkeus olisikin hieman erilainen kuin alkuperäinen universumi. Näin eri universumeihin kehittyisi erilaiset luonnonvakiot ja sitä kautta myös erilainen todennäköisyys ylläpitää elämää.
Tätä teoriaa tukivat mm. multiversumista esitetyt hypoteesit sekä antrooppinen periaate. Jos otaksumme, että universumeita on rajaton määrä, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että ainakin yhteen niistä on kehittynyt älyllistä elämää - siitäkin huolimatta että älyllisen elämän todennäköisyys olisi mitättömän pieni.
Tämä keksintö riemastutti Osmoa. Hän ei kuitenkaan kertonut siitä tutkijatovereilleen, sillä he olisivat vain pilkanneet häntä. Ne tollot eivät tajuaisi olevansa tekemisissä maailmankaikkeuden mullistavimman teorian kanssa.
Osmo teki yksin uuvuttavaa tutkimustyötään, kunnes hän sai kokeellisen vihjeen maailmankaikkeuden luonteesta. Pimeä aine oli jo pitkään harmistuttanut tiedemiehiä. Sen luonteesta ei päästy selville vaikka sen olemassaoloa pidettiin välttämättömänä. Osmolla saattoi olla ratkaisu.
Osmo nimittäin havaitsi, että koko universumi on täynnä suolikaasua. Tämä selvisi Osmon avaruuteen lähettämän reseptorin otannasta. Tästä Osmo päätyi huikaisevan nerokkaaseen päätelmään: me elämme jonkin valtaisan organismin peräsuolessa!
Metaani oli toki kevyttä verrattuna kiinteään aineeseen, mutta se saattoi olla puuttuvan massan ratkaisu etenkin näin laajassa mittakaavassa. Osmo oli tehnyt mahdollisesti koko maailmanhistorian loistavimman keksinnön. Nyt hänen täytyi vielä varmentaa se niin ettei sitä vastaan kyettäisi esittämään vakavia vastaväitteitä.
Osmo teki muutamia nerokkaita kokeita ja varmistui asiastaan: maailmankaikkeus oli todellakin valtaisan organismin perseessä. Osmo julkaisi tutkimusraportin tiedeyhteisön tarkistettavaksi ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Osmo oli nyt juhlittu sankari. Jopa hänen kollegansa, nuo vääräleuat, tulivat onnittelemaan häntä menestyksen johdosta. Osmo oli tullut yhdellä rykäisyllä maailman palvotuimmaksi mieheksi. Ei hullummin tovereiden hyljeksimältä työnarkomaanilta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on kyllä nerokas runo! Universumin mysteerio on kiehtonut ihmisiä ammoisista ajoista asti. Ja että ratkaisu oli noinkin maanläheinen (etten sanoisi perseenläheinen) on kyllä kertakaikkisen hämmästyttävää! Bravo ja vielä kerran bravo!!
runo-osastoon kuulu.