Heipsan! Viikonloppuna istuttiin ystävien kanssa iltaa ja puhuimme lapsen päiväkirjan lukemisesta. Meitä oli 5naista ja kaikilla meillä tyttäret kavereita/ystäviä keskenään. Yksi nainen sitten ilmoitti lukevansa tyttärensä kirjoituksia suojellakseen tytärtään ja tämä kirvoitti paljon mielipiteitä. Osan mielestä asia oli ok, minun mielestäni asiassa on kaksi puolta: Jos kyse on oikeasti lapsen suojelusta ja pelosta, niin ok, mutta muuten vain se on mielestäni väärin.
Puhuin tästä miehelleni ja hänen mielestään asiasta pitäisi sanoa tytölle, joka on meille kuten neljäs lapsi, mutta itse en tiedä, mutta tuskin mitään asiasta sanon.
Mikä on teidän kantanne lasten päiväkirjojen tms lukemiseen ja tutkimiseen?
Puhuin tästä miehelleni ja hänen mielestään asiasta pitäisi sanoa tytölle, joka on meille kuten neljäs lapsi, mutta itse en tiedä, mutta tuskin mitään asiasta sanon.
Mikä on teidän kantanne lasten päiväkirjojen tms lukemiseen ja tutkimiseen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuo on kyllä hyvin kaksipiippuinen juttu; toisaalta on väärin lukea juttuja, jotka lapsi/nuori on kirjoittanut vain itselleen. Toisaalta sieltä saattaa löytyä jotain sellaista, mikä olisi hyvä saada loppumaan ajoissa. Tiedän monta ystävätärtäni, jotka ovat huolestuneena lukeneet 14-15-vuotiaiden tyttäriensä ekoista seksikokemuksista, tupakanpoltosta, kännäämisestä, jopa hasiksen kokeilusta. Kuinka paljon onkaan sellaisia äitejä, jotka liian myöhään lukevat lapsensa päiväkirjoja todetakseen, että lapsi on käyttänyt esim. huumeita jo pidemmän aikaa.
Mielisairashan sen äiti on. Täys moraaliton idiootti. Kerro tytölle heti totuus.
Tosi terve suhde rakentuu lapseen kun selän takana pettää lapsen luottamuksen. Eikö asioista sitten pysty keskustelemaan muuten? Ja turha luulo että lapsi ryhtyy jatkossakaan mitään kertomaan, jos saa tietää tästä tapauksesta.
En hyväksy toisen päiväkirjan lukemista, mutta voitko pettää ystäväsi luottamuksen kertomalla tytölle? Mieti seurauksia. Miten äidin ja lapsen välit siitä eteenpäin? Voit myös omalla teollasi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa. Voithan kertoa tytön olessa paikalla kuulleesi jonkun lukevan lapsensa päiväkirjaa ja katsoa reaktiota. Ja yleisellä tasolla puhua, että kirja kannattaa piilottaa ja lukita hyvin,ettei joudu vääriin käsiin.
Jos itse olisin huomannut kenenkään lukevan päiväkirjaani, niin olisi suhteet menny poikki _hyvin_ pitkäksi aikaa.
Muutenkin suoraan sanottuna sairasta vakoilla noin henkilökohtaisia asioita.
Kyllä siinä luottamus menee jos toisen päiväkirjaa lukee vaikka kuinka äiti yrittää "suojella"lastaan lukemalla hänen päiväkirjaa. Jos oma äitini olisi tehnyt vastaavaa niin välit olisivat menneet enkä olisi hänelle puhunut asioistani senkään vertaa.
Ja jos olen ymmärtänyt oikein niin eikös toisen päiväkirjan lukeminen ole verrattavissa kirjesalaisuuden rikkomiseen...
Mun tytär on pitänyt päiväkirjaa ala-asteelta, en edes tiedä kauanko, nyt hän on noin 30-v.
En voi hyväksyä päiväkirjan lukemista. Omaani lukivat veljeni ja näyttivät äidilleni jolle piti sitten selittää asioita joita en osannut selittää.
Kerran, kun lapset asuivat vielä kotona, murrosikäisiä silloin, vein tyttären pyykkejä hänen huoneeseensa. Päiväkirja oli, ihme kyllä, auki vaatekaapissa ja silmiini sattui sanat "huumeita" ja "kuningas alkoholi".
Olin pyörtyä kauhusta. Oli pakko lukea hieman taaksepäin, vaikka pahaa teki se urkkiminen.
Kysymys oli tytön tyttökaverista joka oli alkanut kokeilemaan näitä aineita ja välit hänen ja tyttäreni kanssa menivät sen takia poikki. Tyttäreni ei hyväksynyt kaverinsa puuhia. Ja oli tavattoman onneton.
Toisaalta olin tietenkin helpottunut kun kyse ei ollutkaan omasta lapsestani, mutta huoli toisesta tytöstä oli valtava, olin tuntenut hänet pienestä asti.
Otin puheeksi tyttäreni kanssa asian ja kerroin rehellisesti, että olin lukenut muutaman sivun ja olin huolissani. Tyttö suuttui aivan mielettömästi ja syystä. Pyysin kyllä anteeksi, mutta hänen yksityisiä mietteitään olin mennyt penkomaan, joten anteeksi en heti saanut.
Tämä toinen tyttö paransi tapansa ja he ystävystyivät uudestaan parin vuoden sisällä.
Olemme puhuneet asiasta nyt kun tytär on aikuinen ja hän sanoi, että oli melkeimpä tahallaan jättänyt päiväkirjansa esille kun ei itse tiennyt mitä olisi tehnyt.
Hän ei epäillyt, että alkaisin lukea sitä uudestaan, vaikka se oli usein näkyvillä. Enkä alkanut, sen hänelle lupasin.
En oikein tiedä mitä halusin tällä kertoa, ehkä sen, että joskus nuori haluaisi että äiti tietäisi "jotain" mitä ei muuten uskalla kertoa.
MUTTA, sen vahingon jälkeen, (eikä sitä ennen) ole tullut koskaan mieleen lukea päiväkirjaa, kenenkään.
Jos lapsi huomaa, että hänen yksityisiä ajatuksiaankin pengotaan, mihin ja miten hän saa itseään purettua. Varsinkin murkkuikäinen jolle joka asia on maailmanlaajuinen.
Ajattelen, että mitä jos joku lukisi mun päivistä täältä koneelta..ei tunnu hyvältä.
(Kun olen kupsahtanut, saavat lapset lukea kaiken mutta silti kirjoitan niinkuin niitä ei kukaan lukisi, se on tämänkin mummin purkautumistie :D)
todellakaan saa lukea, mutta kuuluuko se asia jotenkin sulle? Unohda koko asia niin ei tule äidin ja tyttären välille mitään skismaa.Kyllähän tyttären äitu sitten tietää kuka tytölle on kertonut asiasta.
kantani on, että toisten päiväkirjoja ei lueta. Siihen ei oikeuta mikään.
Meillä ei myöskään pengota toisten tavaroita, ei kaivella käsilaukkuja, ei tutkita kännyköitä, ei tongita taskuja jne.
Tämä koskee meillä myös vieraita.
Eihän lapsenkaan päiväkirjojen lukeminen ole oikein,kunnioitus toisen asioita kohtaan pitää olla.Mutta....
Aikoinaan oma tytär (aikamoisia ongelmia siihen aikaan) oli jättänyt päiväkirjansa auki hyvin näkyvälle paikalle,tulihan siinä luettua muutama rivi ja järkytyin todella.
Mutta edelleen pidän hyvänä asiana että otin ja luin,siitä alkoi asioiden selvittely ja sai puututtua ongelmiin ajoissa.En tiedä olisiko elämä päässyt pahempaan jamaan ilman tuota "ilmituloa".
Vieläkin uskon että tyttö oli jättänyt jotenkin tahallaan kirjan auki näkyviin.
Kiitos Yläkertaan että elämänsä selkeni.
Minä lopetin aikoinani päiväkirjan kirjoittamisen ja poltin kaikki päiväkirjani kun tajusin etten ollut ainoa joka niitä luki. Siinä meni monet muistot, mutta en pidä ajatuksesta että joku lukee jotain mitä olen kirjoittanut vain itseäni varten.
Minä lopetin myös samasta syystä päiväkirjan kirjoittamisen. Huomasin, että sitä oli luettu. Tuli tosi ikävä olo.
Sama. Kun kuulin että isäpuoleni oli lukenut sitä (hän vihjaili asiolla mitä vain siellä luki) revin jokaisen sivun ja poltin ne. En ole sen jälkeen pitänyt päiväkirjaa
ihan sama mikä on tarkoitus, mutat ei päiväkirjaa saa mennä lukemaan. Omiani en edes nyt kehtaa lukea itsekkään ja olisi kamalaa jos joku muu niitä lukisi!
Omat tyttöni eivät pidä päiväkirjaa kuin joskus satunnaisesti enkä koskaan ole edes harkinnut sen selailua. Kyllä lapsella on oikeus yksityiselämäänsä ja salaisuuksiinsa. Toki voi siltä jotain sellaista paljastua joka vanhemman olisi tiedettävä, mutta mites sitten kerrot mistä tiedon saita kun asialle on jotain tehtävä? Vakoilua!!
ei kenenkään päiväkirjaa saa lukea, oli oma lapsi tai mitä vaan, se on se ainoa paikka mihin voi kirjoittaa oikeat ajatuksensa, se on henkilökohtainen asia, ja jonkinlainen yksityisyys pitäisi teinilläkin olla!
kesken masturbaation. Elikkäs tosi noloa.
Itse en mitään uskaltanut mihinkään kirjoittaa, sillä äitini myös mielellään kertoi kovaäänisesti kaikki kommervenkit mitä kotona tapahtui tai ei tapahtunut. Olin usein nolona ja hävetti hirveästi koko olemassa oloni.
Itse vältän lapsista puhumista ystävien kanssa mikäli lapset ovat kuuloetäisyydellä.
Muutoin on kyllä ymmärrettävää ja hyvääkin puhua asioista ystävien kanssa, jotta ei taakka kasva liian suureksi.
Mielestäni kaikilla (myös nuorella) on oikeus yksityisyyteen. Yksi suurimmista yksityisyyden loukkauksista on päiväkirjaan kajoaminen. Samoin murrosikäisen tavaroiden penkominen häneltä salaa on mielestäni yksityisyyden rikkomista.
Mielestäni päiväkirjaa ei ole oikeutta lukea millään muulla syyllä, kuin jos nuori sitä pyyttää. Huoneen voi penkoa perustellusta epäilystä sääntöjen rikkomiseen ja silloinkin nuoren läsnäollessa.
Yksi keksitty esimerkki, milloin ja miten hyväksyisin tavaroiden penkomisen. Nuoren vaatteet on jo pidemmän aikaan haiskahtaneet satunnaisesti tupakalta ja nyt haisee jo selvästi henkikin. Nuori kutsutaan keskustelemaan asiasta, jolloin hän kieltää kaiken, haju on kuulemma tarttunut bussissa vieressä istuneelta pummilta. Vanhemmat ilmoittaa haluvansa tarkistaa nuoren vaatteet ja tavarat. Sitten nuoren läsnäollessa vanhemmat käy läpi tavarat palauttaen ne samoihin paikkoihin, mistä ottivatkin. Päiväkirjan voi ravistella läpi, jotta väliin kätketyt luvattomuudet löytyy, mutta lueta sitä ei. Jos mitään ei löydy, nuorelta pyydetään luvaton anteeksi ylimääräinen tarkastus ( keskustellaan miten henki voi haista pelkästä vieressä istumisesta) ja jos taas löytöjä tulee toiminta sen mukaan.
HUH!Olen 13 vuotias tyttö.Hyvä kun kirjoitit tuon!Itse lopetan heti päiväkirjan pidon :( Päiväkirjastani on ollut minulle suunnaton tuki,ja itkettää ihan kun joudun luopumaan siitä,mutta ei voi mitään,en voi ottaa sitä riskiä että äitini olisi niin ilkeä idiootti että lukisi yksityisiä ajatuksiani :( Kamalaa että jotkut tekevät noin!En saa enää mielenrauhaa jos kirjoitan.Joten menipä siinäkin ainut harrastukseni,lempiasiani jonka luulin olevan täysin yksityinen ja minua varten :
Ei sun kannata lopettaa,voit keksiä oman sala kielen jolla kirjoitat ,minä teen niin koska sillon voi kirjoittaa ja omilla kirjaimilla kukaan ei ymmärrä mitäne tarkoittaa paitsi minä itse,ja jos vaikka äiti lukee päiväkirjaasi ei hän ymmärrä ja voit vaikka tehdä ansan päiväkirjaasi ettei kukaan mene urkkimaan.. :)
kerron vaan :Olin kaverini(inkun) kanssa menossa toiselle kaverilleni(petralle) ja petran päiväkirja oli auki peiton alla ja minä ja petra olimme keittiössä ja sillävälin inkku otti päiväkirjan ja meni wc seen lukemaan sitä (lukitsi oven ) ja sitten petra huomasi että inkku oli ottanut päivä kirjan ja mennyt wc seen lukkojen taa sai inkku tietää kaiken petrasta1! petra ei kuitenkaan suuttunut inkulle koska meillä on tapana nolata toisemme aina välillä! :)
Ei, ei ja ei. Kesti murrosiässä hyvin kauan, ennen kuin halusin ja uskalsin kertoa äidille kaiken, mitä hänen olisi tarvinnut tietää. Jos hän olisi sen virheen mennyt tekemään, että olisi lukenut päiväkirjaani, en olisi uskaltanut ikinä. Se olisi ollut pahin yksityisyyden loukkaus mitä minulle olisi voinut tehdä.
Toisten päiväkirjoja ei lueta. Se on ehdoton sääntö. Mutta tiedä sitten mennä puuttumaan muiden käytäntöihin tässä tilanteessa...
Minä sain tietää tyttäreni päiväkirjasta että hän olisi lepakko... Enpä taida ottaa asiaa esille, suuttuiskohan se? Mä en voi puhua tästä varmaan kellekään.
lukea lasten päiväkirjoja, pahoittaa oman mielensä ja jos jää kiinni niin myös lapsen mielen.. Eri asia toki on jos todellakin epäilee että huumeita yms. on kuvioissa. Äiti luki päiväkirjani ja kaikki armeijassa olleen sillosen poikaystäväni minulle lähettämät kirjeet kaikki muunkin mahdollisen ja vinoilee niistä minulle vieläkin vaikka seuraavaksi täytän jo 40v.
Se on heidän perheensä asia!
Ei ikinä saa tehdä noin! Oma veljeni on lukenut päiväkirjaani kahdesti, ja luottamus on tasan nollassa. Voin vain kuvitella, miten luottamus äitiin menisi, jos hän tekisi tuollaisen tempun. Siinä samalla menisi suhde äitiin poikki. Päiväkirja on niin henkilökohtainan asia, että sitä ei missään olosuhteissa lueta.
tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Tuo rikkoo yksityisyyden rajan
mutta jos on todella epäilevä ja epäilee että kaikki ei ole kunnossa, niin silloin ihan ok! mutta jos sitä vaan haluaa lueskella niin se on väärin! vanhempani menettäisi minun luottamuksen silloin kokonaan!
ehdottomasti lapsen päiväkirjaa ei saa lukea ei todellakaan mielestäni se on erittäin törkeää nuorilla ja lapsilla on päiväkirjat sen takia että he voivat kirjoittaa sinne tuntojaan ja ajatuksiaan joita ei kaikkien aina tarvitse tietää tai sitten vain muistojen kirjoittelua . itselleen!!!!! ei hän niitä vanhemmilleen kirjota
Äitini luki päiväkirjani... sanoi, että oli "huolissaan" kun ei tiennyt missä olin (olin lähtenyt luvatta Helsinkiin...). Äiti oli sitä ennen soittanut ja olin jo vastannut viestillä, että olen tulossa kotiin, mutta hän silti meni penkomaan laatikoitani. Pari viikkoa myöhemmin kertoi sitten, että oli lukenut päiväkirjani (johon olin purkanut KAIKKI tunteeni, salaisuudet, yksityiset asiat jne.) :( Oli siis todella henkilökohtainen. En ole tupakoinut, käyttänyt huumeita tai mitään, mutta silti äiti luuli päiväkirjani lukemisen olevan ok. Äiti ei näytä edes ymmärtävän, että hän on loukannut yksityisyyttäni. Aikaisemmin hän oli kysellyt elämästäni saamatta vastauksia joten hän oli mennyt lukemaan päiväkirjaani. Eikö mulla ole oikeutta yksityisyyteen?! Ei toisten päiväkirjoja saa lukea?
Todella törkeää!! Hyi helvetti sun käytöstä