Virtasten lasten hankinta

Virtaset olivat jo vuosien ajan
yrittäneet saada lasta, kuitenkaan
onnistumatta, joten he
päättivät käyttää siitosisää
saadakseen perheensä alulle. Sinä
päivänä kun siitosisän
piti saapua, herra Virtanen suuteli
vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt,
sen miehen pitäisi
olla täällä pian". Puoli tuntia
myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä
vauvavalokuvaaja soitti
ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne
minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo
odottanu teitä," rouva Virtanen
keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No
hyvä, sillä olen erikoistunut
lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa
toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa
peremmälle. No niin, mistä
aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi
punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni"
valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän
pari kertaa
kylpyammeessa, kerran sohvalla ja
ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus
olohuoneen lattialla
on myös kivaa, siellä voi todella
levittäytyä"
"Kylpyammessa, olohuoneen
lattialla?!" ihmetteli rouva
Virtanen, "No ei ihmekään ettei
Matilla ja minulla ole onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi
onnistua joka kerta. Mutta jos
yritämme useista eri
asennoista ja minä laukaisen
kuudesta tai setsemästä kulmasta,
niin uskon että tulos
miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti"
nielaisi rouva Virtanen.
"Rouva hyvä, minun työskentely
tottumuksellani miehen täytyy saada
työskennellä rauhassa.
Olisi heinoa päästä sisään ja ulos
viidessä minuutissa, mutta olen
varma että te
pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Virtanen
myönteli. Valokuvaaja avasi
salkkunsa ja otti esille
valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin
linja-auton päällä Helsingin
keskustassa."
"Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin
ottaen huomioon että heidän äitinsä
kanssa oli
erittäin vaikea työskennellä."
valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle
kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen
kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi
jouduin viemään hänet Korkeasaareen
saadakseni homman
hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili
ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva
Virtanen kysyi silmät täynnä
ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen
meni. Äiti valitti ja huuti koko
ajan. Saatoin
hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi
jo hämärtää ja aloin räiskiä
nopeammin. Lopulta
kun oravat alkoivat nakerrella
vehjettäni niin laukaisin loputkin."
Rouva Virtanen nojasi
eteenpäin "Tarkoitatko että ne
todella alkoivat
purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te
olette valmis niin otan vain
kolmijalkani esille,
jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Virtanen kysyi
jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen
päälle. Se on niin liian painava
pidellä kun alan
toimimaan. Rouva? Rouva?....hyvä
Luoja, hän pyörtyi."


Että silleen