Liittyykö vampyyrit kummitus aiheeseen. Kun nehän ovat jotku umpikuolleita, tai jotakin. Oikeasti niitäkin on olemassa. Jokainen katsokaas mutatoituu omalla tavallaan mitä geenejä syntyy tai lähtee tai jotakin. Ihmiset myös mutatoituvat joskus erilaisemmaksi, ja jotkut jo nyt mutatoituvat muita nopeammin. Ehkäpä sinä olet jo mutantti.
Perustelkaa.
Children of the night's.
Perustelkaa.
Children of the night's.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hauskaa leffailtaa!:)
Vampyyriuskoon liittyy olennaisena osana veri ja kuolema. Kuolemaan liittyvien uskomusten perustana voidaan pitää käsitystä, että vainajan ruumis säilyttää jonkinasteisen elämän vielä senkin jälkeen kun "henki on lähtenyt/paennut". Ammoisista ajoista lähtien on uskottu, että kuolleet muuttuvat pahantahtoisiksi hengiksi. Kuolleita on pidetty katkerina olentoina, jotka tahtovat pahaa eläville ja yrittävät riistää heidän henkensä erilaisin tavoin. Erityisesti on pelätty itsemurhan tehneitä. Antiikin Kreikassa itsemurhan tehneeltä leikattiin käsi poikki ja se poltettiin muusta ruumiista erillään, jotta aiheutettu vamma estäisi haamua hyökkäämästä elävien kimppuun. Britaniassa itsemurhan tehneet haudattiin vielä vuoteen 1842 saakka tienristeykseen seiväs sydämen läpi iskettynä. Tämän piti estää vainajaa muuttumasta eläväksi ruumiiksi eli vampyyriksi. Suomessakin samaa tapaa on harrastettu hiukan muutettuna eli rikoksentekijät lyötiin toisinaan paalulla kiinni maahan.
Vampyyrit eroavat aaveista ja astraaliolennoista siinä, että niillä on todellinen ruumis. Vampyyri ei myöskään ole demoni, koska tämä kuuluu henkimaailmaan (vertaa Matt. 25:41 ja Hebr. 1:14).
Ortodoksinen kirkko on julistanut, ettei pahojen ja kirottujen ruumiit mätäne. Ruumiin mätänemistä pidettiin siis näin merkkinä siitä, että kuollut lepäsi maassa ja hänen sielunsa oli saanut rauhan. Ortodoksien uskomusten mukaan kirotut muuttuivat vampyyreiksi.
Jotta vainajasta ei olisi tullut eläviä kiusaavaa vampyyria tai aavetta, vainajaa kohtaan täytyi osoittaa hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Jo muinaiset roomalaiset uskoivat, ettei kuolleista saanut puhua pahaa ja Kreikassa tapana oli ylistää vainajaa hautajaisaterialla. Pelättiin, että vainaja kuulee elävien puheet. Karjalassa kolme päivää kestäneet valvojaiset ja niissä harrastettu itkukieli oli takeena, että vainajaa puhuteltiin sopivalla tavalla. Edelleenkin elää tapa kunnioittaa vainajan viimeistä tahtoa, ja tähän perustuu mm. testamentin loukkaamattomuus, koska jokaista rikkomusta isiltä perittyä tapaa vastaan on pidetty yleisesti vainajan solvaamisena.
tein itsekin opiskelu aikoina netti sivut vampyyreista... niissä oli oikeita historiallisia henkilöitä jotka ovat tappaneet saadakseen verta, mutta mutta...
löysin myös tietoja silloin sairaudesta, joka on jotakuinkin sellainen, että tarvii ravinnokseen ihmisen verta, on arka valolle, ja kulmahampaat saattavat kasvaa sen vaikutuksesta et tää tietty ravinto aine... tai sesyy miks sitä verta himoaa/tarvii niin tekee sen... menipä vaikeeksi...
Vampyyrimyyttiä ovat todellakin vahvistaneet ns. todelliset vampyyrit eli Gilles de Raisin kaltaiset murhaajat. Kenties kuuluisin näistä on kreivitär Elisabeth Bathory, joka teurasti ja lypsi verta nuorista neitsyistä käyttäen sitä kauneudenhoitoon sisäisesti ja ulkoisesti. Nykyajan vampyyreita ovat mm. sarjamurhaaja Peter Kürten, Hannoverin vampyyri Fritz Haarman (joka mielenkiintoista kyllä, joi uhriensa veren ja sekoitti lihat ruokalansa makkaroihin) sekä John Haigh, uskonnollinen fanaatikko, joka uskoi olevansa Kristus. Tapauksia on lisääntyvässä määrin nykyisinkin.
Eräänä lääketieteellisenä selityksenä on pidetty porfyriaa, joka 1800-luvulla tunnettiin myös nimillä Dracula-tauti tai vampyyri-tauti, koska sen uskottiin olevan vampyyrimyyttien takana. Porfyriat aiheuttavat pääasiassa kahdenlaisia oireita: auringonvalosta johtuvaa ihon rakkulointia ja kohtauksittain tulevia oireita, joita voivat muun muassa olla vatsakivut, punainen virtsa, sydämentykytys ja ummetus. Aihetta on tutkittu lääketieteellisesti, ja porfyrian yhteyttä vampyyrimyytteihin ei enää pidetä kovin uskottavana, vaan näiden teorioiden katsotaan pikemminkin johtuvan sairauden luonteen väärinymmärtämisestä ja modernin vampyyrin piirteiden sotkemisesta traditionaalisiin vampyyreihin (esim. valoherkkyys on modernin vampyyrin piirre). Porfyriapotilaita on itse asiassa Suomessakin noin 400 ja suurin osa porfyrioista periytyy vallitsevan periytymistavan mukaan. Porfyrioiden hoito on pääasiassa oireita aiheuttavien tekijöiden välttämistä, mutta vaikeisiin oireisiin on olemassa tehokkaita lääkehoitoja.
Vampirismi aiheena on itsessään sangen laaja. Vampirismi voidaan jakaa eri luokkiin, joista tunnetuimmat lienevät psyykkinen- ja energiavampirismi. Pakanaverkolla on asiasta suhteellisen hyvät sivut, joihin kannattaa tutustua.
http://www.pakanaverkko.fi/vox/vampirismista.shtml
Lisäksi on olemassa myös ihmisiä, joille vampirismi on hiukan muuta kuin energian imemistä tai luovuttamista. Verta nautitaan eri syistä, sitä ei todellakaan "juoda" litratolkulla ja taudit otetaan huomioon. Lähinnä teini-ikäisistä koostuvan ryhmän aiheuttaman mielikuvan takia asiaa on hiukan hankala mieltää ja sisäistää niiden, jotka eivät ole asiaan perehtyneet tarkemmin. Mikäli vampirismi kuitenkin kiinnostaa, kannattaa googlettaa asiaa, tai vaikkapa klikata linkkiä:
http://users.net1plus.com/vyrdolak/livevamps.htm
(Ei kenties maailman parhaat www-sivut asiasta, mutta niistä on hyvä aloittaa.)
Mikä sitten saa ihmiset harrastamaan vampirismia? Itsensä ravitseminen tavalla tai toisella, mielihyvä, erilaiset vereen liittyvät fetissit... Kukapa tietää jokaisen henkilökohtaisia syitä, ja onko kenties tarvettakaan?
Fakta kuitenkin on, että aihe on mielenkiintoinen ja vampirismi elää eri muodoissaan 2000-luvun ihmisten keskuudessa. Oli se hyvä tai paha asia, jokusen ihmisen arkipäivää silti.
On puhuttu että kaikki vampyyrit eivät olisi pahoja, ja ilkeitä. Voiko olla mahdollista että sielu ei häviä kokonaan, se sellainen sielu joka rakastaa ja ymmärtää. Sellainen sielun osa. Jotakin sinnepäin.
Olen myös kuullut että jotkut vampyyrit kestäisivät myös päivänvaloa, ja elävät silti niinkauan että jotakin tapahtuu että ne kuolisi. Tuhansia tuhansia vuosia. Eikö se niin mene.
Tällästä aihetta, siinä ajatuksia teille.
Olen kuullut myös että myös oman kaltaisensa vampyyrinsa joisivat myös vampyyrin verta. Eli saman lajin jälkeläinen joisi saman lajin verta. Kuullut olen myös sellaisen että jotkut elävät elävien kuolleiden verellä, eli vampyyrien, ja muiden kuolleitten olentojen. Mitä nyt onkaan. Eli vampyyri vaikka eläisi elävien kuolleiden verellä, eikä koskaan vahingoittaisi eikä maistaisi elävän henkilön verestä, vaikkapa ihmisen. Kuitenkin uskon siihen että edes yksi olisi sellainen henkilö, ei väliä vaikka ruma, mutta hyvä, ja mukava joka auttaa tilanteissa kuin tilanteissa. Pahan nujertamisessa.
Tämähän on oikein mielenkiintoinen aihe. Asiaakin syntyy niin paljon aiheesta. Hyvä keskustelu aihe kuitenkin, ei enää huussi kummituksia tai sellaista, hyvää vaihtelua. Ja vampyyreistä tänne ei varmaankaan ole paljon kirjoteltukaan, joten hyvä keskustelu aihe siten.
Vampyyriusko on vanhaa perustaa, ja jokainen kulttuuri kaikissa maanosissa on jollain tavalla muodostanut siitä omat uskomuksensa ja mytologiansa. Antiikin Kreikassa vaikuttivat Lamia ja Strige, haureelliset naisdemonit, Rooman keisarikunnassa tuhojaan tekivät Lemurit, Intian, Irlannin, Kiinan ja Perun mytologiassa niihin törmää ja jopa Suomen tarustossa ja suomalaisten kummituksiin ja vainajiin liittyvissä uskomuksissa on viitteitä vampyyreistä.
Yleisesti näitä ei pidetty hyvinä, vaan ne edustivat pahaa sen erilaisissa muodoissa.
Vampyrismi käsitteenä muodostuu erilaiseksi kun sitä lähestyy kirjallisuuden näkökulmasta, ja suurimmalle osalle meistä kirjallisuus on oleellisesti vaikuttanut mielikuvaan vampyyreistä ja vampirismista. Kauhukirjallisuuden muotoutuminen viihteelliseksi moderniksi ilmiöksi, joka koskettaa meitä kaikkia, vaatii vahvaa rationaalista pohjaa, joka on saatu mytologioista, kansantaruista, runoista ja saduista.
Siinä missä vanhan kauhukirjallisuuden mukainen raami toimi Bram Stokerin Draculassa, jota yhä nykyäänkin voidaan pitää vampyyrikirjallisuuden raamattuna, ja kreivi Dracula edusti pahuutta, jonka sosiaaliset siteet yhteiskuntaan ja ympäröivään yhteisöön rajoittuvat saalistaja-saalis-suhteeseen, on Anne Ricen Vampyyrikronikat rikkonut perinteistä kaavaa kuvaamalla "pahalle" tunteet ja omantunnon. Kauhun perinteinen hirviö saa äänen ja kertoo oman tarinansa omasta näkökulmastaan. Miellämme, etteivät nämä ole perinteisiä, tavanomaisia verenimijöitä ja tunnemme sympatiaa ja empatiaa heitä kohtaan, jopa samaistumme jollain tavalla näihin hahmoihin. Helppoa, ihminen on erehtyväinen ja kykenevä pahaan ja julmuuteen. Sinällään oman tarinansa ja elämänsä hirviö. Kirjallisuus on luonut myyttien vampyyrista, alunperin yliluonnollisesta olennosta, joka hädintuskin selvityi hengissä eläimen tavoin vaistojensa varassa olennoksi, jolla on ihmismäisiä piirteitä, ja persoonallisuus, johon lukija kykenee samaistumaan.
Mutta kirjallisuus on kirjallisuutta, mytologiat mytologioita ja todellisuus todellisuutta. "Vampyyrit" ja vampyyrit kannattaa pitää erossa toisistaan. Uskonnollisen fanaattisessa sarjamurhaajassa tai verta janoavassa narkomaanissa ei ole samaa hohdokkuutta kuin Anne Ricen luomassa Lestatissa tai Suzy McKee Charnasin tri Weylandissa, mutta ne ovat pirun paljon lähempänä todellisuutta kuin tummanpuhuvat, romanttiset goottivampyyriprinssit.
"Vampyyrit" ja vampyyrit"
Tarkotikko tuolla alempana kun puhuit että nuo kannattaa pitää asioista erossa. Niin tuota tarkoititko että jos isolla kirjottaa niin on paha vampyyri ja kun pienellä kirjottaa on hyvä vampyyri, vai mitäkö meinasit, ite en hoksaa ny.
Eikö jotain ole puhuttu niiden kyvyistäkin sellasta että ne pystys levitoimaan ja niillä olisi hirveät voimat, eli pystyy nostaan mitä vain. Sitten ne kuulema pystys muuttumaan vereksi, ja menemään ovien alta ja kaikkee. Sitten pystys menemään seinien läpikin, ja kaikkee. Eikö niillä ole myös se näkymättömyys kykykin, ja sellaista. Ja kuulema on vielä nopeitakin, että katsoo eteen, yhtäkkiä ne onkin takana. Sitten on vielä telepatia, eli liikuttelee tavaroita koskettamatta niihin. Sitten ehkä vielä jokin kyky mikä saa kehosta tulemaan jotakin outoa joka tappaa sitten henkilön. Mitenkö on, mitä mieltä te???
"Mutta kirjallisuus on kirjallisuutta, mytologiat mytologioita ja todellisuus todellisuutta. "Vampyyrit" ja vampyyrit kannattaa pitää erossa toisistaan." Tällä tarkoitin sitä, että vampirismi-käsitteen laajuuden takia on hyvä pitää erossa todellisuus ja todellisen elämän tapahtumat sekä viihdekirjallisuuden muodostama ja pienen alakulttuuriryhmän ylläpitämä romantisoitu käsitys vampyyreistä.
Yleensä kutsutaan vampyyrejakin hirveiksi verenimijöiksi, jotka juovat verta ja tappavat ihmisiä. Osa vampyyreistä ei kyllä ole, heidät vain kuvataan demonisina olentoina, jotka leikkivät jumalaa pelilaudalla. Miksi näin, miksi ruman pitää olla paha. En tiedä mutta yleensä he kutsuvat heitä siksi pahoiksi koska eivät ymmärrä sitä. Yleensäkin kauhu kirjat ja mediat, jotka näyttävät vampyyrit pahoina, niin yleensä sumentavat realisuuden meiltä. Esimerkiksi skeptisyys sumentaa ajatuksen siitä että heitä ei olisi ollenkaan sittenkään olemassa. Eli skeptiset ihmiset eivät usko vampyyreihin.
Miksikö näin, siksi koska liian paljon näytetään tv:ssä ohjelmia joissa on vampyyreita. Esimerkiksi scifi sarjoissa muukalaiset, nekin ihmiset kuvaavat skeptisyytensä takia harhaksi, ei todeksi. Oikeasti niitäkin on olemassa, mutta salaliitto ei halua julkistaa tätä. Mutta nämä jotku vampyyrit, ketkä kuuluvat hyviksien puoleen, voivat juoda ehkä itse toisten vampyyrien verta, ja ehkäpä elävät valoisaan aikaan. Paitsi ei sitä veren juonnilla eletä valosaan aikaan vaan itse sielun kehityksellä.
Puhutaanpa nyt vaikkapa vanhoista sieluista, kuinka suuri historia heillä on, he voivat tietää jostakin mistä muut eivät tiedä, joillakin jopa on vielä ne kyvyt itsellään mitä silloin kerran oli. Esimerkiksi vampirismi, mutta erilaisena, sellaisena että on ihminen, mutta silti yö-olentona, rakastaa pimeää, heikentyy auringon noustessa, on kykyjä joita ei voisi arvellakkaan itsellään olevan, tietää ulkomaailmasta, on erilainen, puhuu oudosti, esimerkiksi hallitsevaisesti, jos on ollut vaikka ennen jokin hallitsi vampyyrien joukossa, tai kuninkaana joskus.
Vampirismi erottuu hyvin joukosta, ja joskus se koetaan uhkaavana. Miksi, miksi ihmiset pelkäävät tälläisiä. Joudutaan taas puuttumaan samaan asiaan mistä jo puhuin, ihmiset eivät ymmärrä asiaa joten he pelkäävät sitä. Vampirismi ei ole jokaisella paha asia, vaan joillakin se tulee ulos hyvänä asiana, uutena elämänä, parempana sellaisena. Muistatte varmaan että jotkut tuntevat ahdistenuisuutta eri jengi porukoissa, ja siksi eivät liiku koskaan jengeissä, vaan voivat olla kotona, ihan vain kotona.
He voivat vaikka odottaa kotona että on se hetki milloin minun pitää toimia, he tietävät sen täysin, tuntevatkin. Ihmiset yleensä eivät tiedä heidän salaisuuksiaan, mutta joskus joku voi kertoa oman salaisuuden, samalla koko ryhmä rupeaa nauramaan hänelle, pilkkaamaan, ja muuta kauheaa. Miksi he ensin kyselevät totuutta, sitten nauravat, miksi suurin totuus pitää pitää itsellään. Miksi se on niin erilainen. Miksi esimerkiksi jos joku sanoo että hän osaa vampirismia, kohta silloin porukka nauraa, siksi osa vampyyreistakin voi tuntea kehossaan kipua ja surua, että tapan kaikki, inhoan elämää, eivät he arvosta minua sellaisena kuin olen. Samalla itse vampyyrista voi tulla paha, ja juuri vain ihmisten tyhmyyden takia ja ajattelemattomuuden takia.
Kouluissa joku nuori ihminen kertoo oppilaalle osaavansa jonkin kyvyn, mutta oppilas kertookin luokalle asiasta, ja kohta koko kylä saa tietää asiasta ja nauraa hänelle. Hän kyllä sanoi että en saa näyttää kykyäni kenellekkään tavalliselle ihmiselle. Samalla samana yönä kun kylä tietää asiasta, tulee jengi vastaan, ja pukkaa sen kumoon, sanoo että sinäkö muka tiedät maailmasta enemmän kuin me ja sinäkö muka osaat jotakin erikoista. Maahan pukattu henkilö rykäisee ja sanoo - Sinä et halua kuulla minusta mitään, olen vain erilainen joka osaa erilaista. Jengin yksi porukan jäsen nostaa rinnuksista ilmaan, ja lyö turpaan. Henkilö lentää maahan ja itkee ja sanoo - Miksi ette arvosta minua sellaisena kuin olen, miksi ette halua nähdä sellaisena minua kuin olen.
Jengi naurahtaa ja joku jengin porukasta lähtee juoksemaan maassa makaavaa henkilöä ja yrittää potkaista häntä. Mutta mutta, nyt hän päästää kykynsä ulos, hän ottaakin hänen jalastaan kiinni ja heittää selälleen jengin porukan tyypin ja sanoo sille - Lopeta sanoin, jos et halua kuolla, häivy, äläkä koskaan palaa. Hän esitti todellisensa kykynsä ja näytti kuka hän on, hänellä on vihreät silmät jotka hehkuvat. Ja kun hän puhui, hänellä oli kasvanut joka hampaaseen pituutta, ja hän oli pitempi kuin mitä hänen pitäisi.
Jengi lähtee juoksemaan myös sen kanssa joka heitettiin selälleen maahan. He huutavat, HiRVIÖ HiRVIÖ!!!! Seuraavana päivänä koulussa kaikki on hiljaa kun sama henkilö astuu sisään joka näytti kykynsä, hänellä on tavalliset koulu vaatteet päällä, ja iloinen mieli. Samalla osa oppilaista sipisee - Tuo on taas se yks, se melkein tappoi viime yönä sen yhden jengiläisen. Tappoi??? Miten niin tappoi, hän vain sanoi uhkaukseksi häivy tai kuole, eli tässä ei ole mitään järkeä. Miksi yleensä joku tyyppi joka joutuu uhriksi ja muut näkevät saman, kertovat että melkein tappoi, vaikka osa vampyyreista uhkaa vain kuolemalla pelottaakseen vastustajansa tiehensä.
Luitte tarinaa, miksi ihmiset ovat tälläisiä, silloin kun ihminen pelkää jotain henkilöä, kuvataan murhaajana ja tappajana ja pahana olentona se henkilö vaikka hän ei ole tehnyt mitään. Miksi emme saisi puolustaa itseämme niillä kyvyillä mitä on, miksi vampyyrien pitäisi alentua hakkaukselle ja sellaiselle, ovathan osa heistäkin oikeita olentoja, jotka haluavat hyvää. Mutta osa heistäkin on pahoja, mutta muistakaa, oli kuka tahansa olento, voi löytyä joltakin samankaltaiselta olennolta hyvä sydän.
Kiusauksen ja muun takia juuri jotkut henkilöt voivat joutua sille tielle että vihaa kaikkia. Esimerkiksi usea vampyyreista on joutunut tälle tielle, koska heitä pelätään, ja vampyyreille usealle vampyyreille on kasvanut tila jossa he vihaavat kaikkea elämää. En tiedä miksi sellaista pelätään jolla on jokin erikoinen kyky, ja hän ei tee sillä yhtään pahaa. Joskus hän voi kyllä joutua käyttämään kykyä puolustaakseen itseään, mutta silloin ihmiset rupeavat pelkäämään heitä joilla on se erikoinen kyky.
vampyyrit yleensä joutuvat liikkumaan usein varjoissa, ettei ihmiset näe heitä, paitsi osa heistä voi olla ihmisten parissa, mutta osa heistä pelkää ihmisiä. Kaikki ketkä ovat vampyyreja, eivät ole aina niiden elokuvien kaltaisia, se riippuu itse sielusta mitä haluaa, ja mitä tekee sen tilanteen eteen jos on tehnyt.
Tässä oli ainakin joitakin asioita, kirjoitan myöhemmin lisää.
Jos toisen kyvyt minä näen, näen hänen todellisuutensa, ja erilaisuutensa, vaikka oli hän ystäväni, hyvä sellainen, rehellinen, hauska, mukava toisille, joudun nyt tappamaan hänet vain tuon yhden kyvyn takia.
Oletteko miettineet koskaan että joskus on vaikea sanoa toiselle että olet taas oppinut jotakin uutta. Jopa itsellä tulee vaikeaksi sanoa toiselle että olen oppinut uutta, haluatteko kuulla. Ovatko vampyyrit vain verenimijöitä ja tappajia vain yhden kyvyn takia, vain sen kyvyn takia että ovat vampyyri, mutantisoituneita olentoja. Ja mitä vampirismiin tulee, miten sen voisi kuvailla jos ei usko siihen. Mitä jos joskus tapaatkin henkilön joka on hyvä ystäväsi, mutta hän osaakin jonkin pelottavan kyvyn, ja huomasit hänet vilkaukselta, ja hän huomasi sinut. Seuraavana päivänä hän tulee kysymään, ethän säikähtänyt viime öisestä. Lähdet juoksemaan pakoon, ja huudat HiRviöö HiRviöö.
Tässä mietteitä, miksi hyvä ystävä pitäisi hylätä juuri sen erilaisuuden takia. Vaikka olisi mutantti tai kuka, ja on ollut aina hyvä sinulle ja muille, miksi nyt hylätä hänet sen takia vain, että hän osaisi jonkin erikoisen kyvyn. Tässäpä kysymys, miksi ihmiset pelkäävät jotakin erilaista. Päästään taas siihen, ihmiset eivät aina ymmärrä mitä he näkevät, ja jotkut saavat niin kovan säikäyksen että eivät halua kuulla enää siitä. Tässä jokaiselle miettimisen aihetta, miksi ja miten???
Kuinka teihin on vaikuttanut tämä vampyyri asia. Onko se kenties ollut hyvä aihe kummitus palstalla, tai kenties erikoinen, tai jonkinmoinen. Oletteko kenties kiinnostuneet vampyyreista, eli uskotteko niihin, ja miten kiinnostuneita vampyyrien mytologiasta, kenties kiinnostuneita heidän kyvyistään, tai jostakin erilaisesta.
Laita juttusi näkyville, kerro mitä sinä ajattelet. Itse luen vampyyreista vain kiinnostuksestani, ja jopa uskon heidän olemassaoloon.
Omalla tavallaan vampyyrit ja vampirismi sopii aiheena Kummittelu-palstalle, sillä ne kietoutuvat kuoleman ja erilaisten uskomusten ja tarinoiden kautta toisiinsa sangen olennaisesti.
Täytyy kuitenkin muistaa niin erilaisten vampyyriuskomusten ja mytologioiden sekä modernin todellisuuden taustaa kuin vampirismin aiheen laajuuskin, ennen kuin alkaa sekoittamaan siihen eri viihdekirjallisuuden ja pop- ja goottialakulttuurien luomia mielikuvia.
Toisaalta tarinat ja uskomukset muuttuvat todesta taruksi ja päinvastoin kulkeutuessaan ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Samoin tekevät myös urbaanilegendat nykyisin. Niiden kiertokulkua edesauttaa jopa kaikkialle ulottuva tietoyhteiskunta.
Faktaa ja fiktiota sekaisin, ja kaikkea ruokkii ihmisen pelko niin kuolemasta kuin pimeästä, oli se romantisoitu näkemys siitä tai pahin mahdollinen painajainen tai kauhuskenaario. Tarinat ovat kuitenkin osoitus ihmisen rajattomasta mielikuvituksesta, joka voimavarana toimiessaan puolesta tai vastaan on kuitenkin rajaton.
Oletko koskaan nähnyt vampyyria. Minä ehkä näin vampyyrin yhtenä päivänä herätessäni, ainakin tumma hahmo katsoi minua, sillä oli oudon punaiset silmät, ja musta tukka, taisi näyttää kuin minulta, mutta toisena hahmona, juoksin sammuttamaan valot, mutta samalla se häipyi kun sammutin valot, sitten yhtäkkiä rupesi kun valot oli sammutettu, rupesi kuulumaan ihmeellistä huminaa. Juoksin laittamaan valot päälle, ja jatkoin uniani. En tiedä oliko unta, mutta kyllä se tuntui todelliselta. Kenties se oli se minun toinen puoliskoni, tai sitten näin omat voimat, mitkä heräävät kun jokin kalvaa minua.
En tiedä, mutta se oli juuri minun kokoinen, ja se katsoi minua silmiin. Minulla yleensä joskus voi ruveta vihertämään silmät, mutta normaalisti minulla on kirkkaan siniset silmät. Mutta ei ainakaan punaisia silmiä ole, mutta en tiedä sitten mikä oli. Sitähän sanotaan, joskus voi nähdä oikean itsensä peilistä, mutta ei ymmärrä mikä sen tarkoitus. Ehkäpä oma juttuni on se että olen erilainen kuin muut, en tiedä sitten, mutta jokin tässä jutussa on, tuollaset jutut on harvinaisia minun elämässäni. Olisi ehkä sitten varmaan pitänyt juosta ulos sen perään, mutta mitä te tiedätte näistä jutuista, olisiko se voinut olla vaarallista jos olisin juossut sen olennon perään???
Ikkunan takana siis. Oman ikkunani takana ulkona.
Kuka pelkää vampyyreita. Eli kuinka pelokas olet ja niin.
Minkälaisena pidätte vampirismia. Onko se kenties teidän mielestänne paha, tai hyvä, tai ehkäpä kumpaakin.
Miten nyt nykyajan vampyyrit voisivat elää, voisivatko he olla mukavempia kuin ennen vanhaan. Kysymys on aika mielenkiintoinen, ja siinä on pohtimista.