Onko aivan mahdoton haave? Itse pelkään, että matikkapää ei riitä. Miten paljon sitä matikkaa tarvitaan? Ja onko opiskelu vain tenttikirjojen pänttäystä, jos aikoo tulla hyväksi lääkäriksi? Mä en ainakaan haluais hautuatua 6 vuodeksi tenttikirjojen alle.
lääkäriksikö?
toivotontako
112024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Njaa,pitää sitä matikkapäätä olla.Lukiossa kansis suorittaa pikä matikka...Pikkusen ehkä suuntaa antaa,et mun kamun isosisko pääsi lääkikseen toisella hakemisella (eli välivuosi)ja se sai L:n reaalista,E:n pitkästä matikasta (vai M:n) ja sitte loput oli aika tavalla samaaa luokkaa.Ja 6v se yleensä kestää peruslääkäriksi.Siitä sitten erikoistutaan.Eli tiukkaao piskelua se vaatii ja hieman "päätäkin".Mutta on sinne muutkin päässyt sisulla,mixet sinäkin?
Lycka till!
lyjhyelläkin matikalla osaa ihan hyvin kiljua lisää palkkaa. Mä oon aiemmin arvostanut lääkäreitä, mutta viimisen parin vuoden aikana on tuokin arvostus kadonnut.
no ei ne nuo lukioarvosanat paljoo todista. Lukiossa pärjää kunhan on "vähän sinnepäin". Ja jos joku on lukiossa ollu hyvä opettelemaan ulkoa (ja sillä taktiikalla pärjänny)niin onhan siellä ollu paaaljon vähemmän lukemista. Kirjatkin semmosia ohkasia oppikirjoja.
Täs seuraavas en nyt kerro lääkkiksestä vaan yleisesti yo:sta ihan vain esimerkin:
Tiedän tapauksia joilla on ollu huippuarvosanat lukiosta, mutta jatko-opiskeluissa erityisesti teoreettisella yo-tasolla on ollu hankaluuksia: koska on niin erilaista. Ja päinvastoin joku jolla lukio on menny huonosti vaikka oliskin tehny paljon työtä, niin on ollu aivan huippu yliopistossa!
Mun mielestä ainakaan toi lukiomenestys ei todista mitään. Toki pitää olla aika hyvät arvosanat että pääsis lääkkikseen, mutta ne pelkät hyvät arvosanat ei riitä vaan pitää oikeesti osata tosi hyvin siinä pääsykokeessa.
Hyvä ihminen, mieti todellakin haluatko lääkäriksi!
Onhan se kunnioitettu ja hyvä ammatti, mutta ei mikään tie taivaaseen.
Pähkäilin itse saman kysymyksen edessä muutamia vuosia sitten ja lopulta päätin toisin, sillä minun tähtäimenäni oli lääketietteellinen tutkimus eikä ns. potilastyö.
Tällä hetkellä teen väitöskirjaa HIV-1: sta (en Suomessa)(koulutukseltani olen biokemisti) ja olen tyytyväinen, etten tuhlannut aikaani opiskelemalla lääkäriksi (opintojen lisäksi varmasti yksi vuosi olisi mennyt pääsykokoisiin lukemisessa).
Olen kuitenkin ottanut harrastuksekseni erään ns. vaihtoehtoisen lääketieteen suuntauksen; joten voin itse asiassa toteuttaa sekä tutkija-, että terapeuttipuoltani samanaikaisesti. Heitä tälle palstalle joku viesti jos halut keskustella enemmän; painin nimittäin itse samojen asioiden kanssa muutama vuosi sitten.
Eli mieti tarkkaan mitä haluat, ja tee sitten valintasi!
Sä et tiedäkään miten paljon mä oon miettiny haluanko lääkäriksi. Mutta mua kiinnostaa ihminen (siis kehon toiminta jne.) ja haluan työn, jossa saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä. Tiedän ettei se oo mikään tie taivaaseen ympärivuorokautisine päivystyksineen ym. Lisäksi opiskelu tosiaan vie vuosia ja mä haluan elämältä muutakin kuin opiskelua. Kerranhan täällä vain eletään. Järki ja sydän siis ovat erimieltä, enkä tiedä kumpaa kuunnella. Pelkään, että jos jätän pyrkimättä lääkikseen niin sitten nelikymppisenä kadun, että en yrittäny.
Toi sun väitöskirjan aihe kyllä kuullostaa mielenkiintoiselta, mutta musta tuntuu etten ole tutkijatyyppiä, sillä en halua istua vain yksin laboratoriossa.
Ammatin valinta ei tosiaankaan oo helppoo!
Nojoo, ompahan taas ongelmia. Lohduta itseäsi ajatuksella että et ole yksin.. Itse luin pääsykokeisiin kaksi kertaa ja samalla menin sisälle kemialle ja nyt olen vaihtanut biokemialle. Kieltämättä vielä vähän kaivelee. En tiedä minkä verran ole ottanut pääsykokeista selville, mutta kannatta selvittää oma osaamisesi vaatimuksiin nähden. Käytännössä kemian osaaminen on oltava se mitä lukion kursseista saa irti ja vähän lisää(suuri osa ottaa vauhtia kemialta/HY). Fysiikassa pärjää, kun osaa tulkita tehtävänannon ja valita kaavan listasta, sijoittaa. Matikkaa et tarvitse enempää kun että osaat pyörittää fysiikan kaavoista vastaukset, kyllä, pärjät lyhyellä matikalla. Anatomiasta kysytään lukiopohjasta hyvin vähän, kiinni omasta panoksesta Galenos-pääsykoekirjan kanssa. Ja sitten tietenkin ne aineistokysymykset. Käytännössä ei ole mitään esteitä, ettetkö voisi päästä sisään. Siihen että kannattaako, en ota kantaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen että eka kerralla ei välttämättä pääse(tuskin). Todellinen motivaatio punnitaan siitä kuinka monta jaksaa yrittää, kyllä se joskus onnistaa. Sitä odotellessa, tervetuloa Kemialle, siellä ne muutkin hengailevat. Ikävä kyllä se voi osoittautua yllättävän mielenkiintoiseksi, kuuluisat sanat ovat "minähän en tänne jää!"
Olen pyrkimässä lääkikseen ensi keväänä, mutta olen kuullut niin monen korostavan kuinka vaikea sinne on ensimmäisellä kerralla päästä, että usko omaan suoritukseen on alkanut laskea. Siksi aion hakea lukemaan myös kemiaa ja biokemiaa. Kertoisitko siis jotain niiden valintakokeesta... Ovatko kysymykset mitään sukua yo-kirjoitusten kemian kysymyksille? Lääkiksen pääsykokeesta on kaksi viikkoa aikaa biokemian valintakokeeseen. Riittääkö kun kertaan lukion kurssit sen kahden viikon aikana?
Lääkärin työ on kyllä mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Työssä voi suuntautua oman kiinnostuksen mukaan ja joillakin aloilla ei päivystyksiä juuri ole. Opiskelu on koulumaista ja oman kurssinsa opiskelukaverit oppii tuntemaan hyvin. Kun on valmis opetusaikataulu kädessä puoleksi vuodeksi eteenpäin ja hyvä ryhmähenki niin melkein väkisellä valmistuu noin kuuden vuoden kuluessa.
Kurssimainen opiskelu mahdollistaa hyvin myös vapaan ottamisen muutaman kuukauden tai pitemmäksi ajaksi tarvittaessa. Kliinisessä vaiheessa kurssi jaettaan useampaan osaan ja kukin ryhmä opiskelee omaa "blokkiansa" ja tietyn ajan kuluttua vaihdetaan sitten seuravaan alaan. On siis mahdollista tehdä puuttuvat opinnot pakollisten viiden ja puolen jälkeen niin että valmistumisviive jää pieneksi.
Opiskelu on osa elämää ja sen kuluessa pitää tietenkin harrastaa muutakin kuin kurssikirjojen lukemista. Jos haluaa matkustella tai tehdä muuta esim vapaaehtoistyötä niin kyllä vuoden tai kahden välivuoden pitäminen on mahdollista ja jopa suositeltavaa. Voit ajatella että valmistumisen jälkeen on vielä liki 40 vuotta aikaa tehdä lääkärin työtä.
Olen abiturientti ja haku paperit pitäis laittaa menemään parin kuukauden kuluttua. Lukiossa olen lukenut pitkän matikan, fyssan, kemian ja biologiaa. Siis ainakaan opiskelluista aineista sen ei pitäis olla kiinni vaan siitä riittääkö älliä korvien välissä ja onko työ todella sitä mitä haluan. Mutta musta tuntuu, että kaltaiselleni keskitason oppilaalle vaatimustaso pääsykokeissa on liian korkea.
Erikoistumistakin olen miettinyt, mutta tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuis ihan tavallinen yleislääkärin homma. (siis terveyskeskuksessa nuhanenien hoitaminen)Niin ja vaaditaanhan tuohon yleislääkärin työhönkin tietyt jatko-opinnot.
Mutta hei kiitti kaikille, jotka olette tähän mennessä vaivautuneet ottamaan osaa tämän suuren ongelmani ratkaisuun. Arvostan sitä suuresti.
Itse olen paininut kanssa saman ongelman ja painin edelleen. Olen lukenut neljä vuotta biokemiaa, ja viime kevään hain lääkikseen, mutta en päässyt. Pettymys oli suuri. No kesätöiden kautta päädyin tekemään väikkäriä. Talvi lähestyy ja sitä myötä kevät... Pääsykoekutina alkaa tutisuttamaan polviani kovemmin kuin pakkanen, en tiedä mitä teen... Toisaalta juttelin asiasta proffani kanssa ja hän kertoi että on aika yleistä, että lääkäri tekee myös väitöskirjan bioalalta, mitä itsekkin olen aloittanut, ja hän kertoi tukevansa päätöstäni menen sitten lääkikseen tai en. Tutkijalinjalta lääkiksestä voisin hyvin tehdä töitä puolipäiväsenä. Tämä tosin pudottaisi minut graduate school kiintiöstä, mutta ryhmän rahoista palkka kyllä luvatiin. Tämä vaihtoehto houkuttaa sillä tutkimus maailma on raaka ja huonosti palkattu:) ehkä lääkiksen kautta saisin pienen takaportin mikäli vanhempana pää räjähtä... Olen halunnut lääkäriksi nuoresta asti, ja tiedän että kyseessä ei ole raha, vaan kiinnostus ihmisen toimintaan ja mahdollisuus auttaa (enkä muuten puhu yhtään ohi suuni).
No vielä kerkeän miettiä alanko kaivamaan galenosta kaapista vai en... Mutta toisaalta kun olen jo kerran hakenut, miksi ei uudestaan kun niin lähelle pääsin... En muute viitsi kertoakkaan kuinka lähelle:) (todella lähelle)
Hae vaan rohkeasti uudestaan. Tilanteesi on hyvä sillä väitöskirjan tekemistä tuetaan lääkärikoulussa paljon ja väitteleminen on avuksi haettaessa myöhemmin erikoistumispaikkoja. Lääketieteellisessä tdk:ssa väitelleistä pieni osa jatkaa pelkästään tutkimuksen parissa sillä akateemisessa maailmassa kilpailu viroista, rahasta ym on kovaa ja suurin osa lääkäreistä haluaa kuitenkin tehdä työtä potilaiden parissa. Väitöskirjaa ehtii tehdä puolipäiväisesti ainakin opintojen alkupuolella mainiosti iltapäivisin, iltaisin ja tarvittaessa viikonloppuisin sekä loma-aikoina. Jos rahoitus kerran järjestyy ryhmän toimesta niin aina parempi. Voit tietysti hakea tutkijalääkärilinjalle ja paikkojen jaossa olet tosi vahvoilla kun oma tutkimustyö on jo käynnissä. Nyt vaan alat jo hiljalleen lukemaan Galenosta ja varaat tarpeeksi aikaa luku-urakkaan ennen pääsykoetta. Viime kerralla oli paljon hakijoita ja korkeahkot pisterajat joten seuraavalla kerralla on vähemmän pyrkijöitä ja on helpompi päästä sisään (ns heilurivaikutus). Koulutuksestasi on pääsykoetta ajatellen tosi paljon hyötyä.