Jos koittaa 10x zoomilla kuvata vaikkapa noin 50 m päässä olevaa pöllöä, niin saako kuvasta minkäänlaista? Riittääkö zoomi sen matkan ja tuleeko kuvasta sitten aivan sottuinen jos riittäisikin?
Toivon että vastaajat tietävät mistä puhuvat. :)
Toivon että vastaajat tietävät mistä puhuvat. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin että tekee tuollaisella 10x zoomilla mitään? onko paljon eroa 12x zoomiin?
Sehän tietysti riippuu polttoväleistä ja lähinnä kai siitä telepään polttovälistä suhteessa kennokokoon. Kymmen kertainen tsoomi ei sisällä sinällää mitään muuta informaatiota, kun laajispään polttoväli on kymmenyksen telepään polttovälistä.
Yleisesti ottaen noissa ultratsoomeissa se telpää vastaa yli neljääsataa kinomilliä joten kyllä se varsin kapean kuvakulman tuottaa saattaapi hyvinkin soveltua myös jonkinlaiseen lintukuvaukseen.
Kuvan sottaisuus tietysti riippuu optisesta laadusta, mutta periaatteessa ei pitäisi tulla suttuinen kuva. Suljin aika lienee syytä pitää 1/500 sekunti tai lyhyempi. Vaihtoehtoisesti jalusta on suositeltava. Kuvanvakaimesta voi olla hiukan apua (puhuvat jopa perin aukon vaikutuksesta liikkumattomaan kohteeseen). Mitä olen testikuvia katsellut niin kuvanvakain tuppaa hiukan kuvia pehmentämään jalustaan verrattuna joten itse pidän sitä enemmänkin pappilan hätävarana, mutta jotkut arvostavat sitä korkealle.
Tuo riippuu niin monesta asiasta. Mikäli on hyvä optiikka ja kohtuullinen valovoima pitäs onnistua. Tähän vaikuttaa myös filmin t. digikennon herkkyys. Mitä suurempi asa luku sitä herkempi. Herkempi tarvii vähemmän valoa. Tällöin voi käyttää nopeampia suljin aikoja, jolloin tärähdys vaara on pienenpi. Noin isolla suurennoksella suosittelisin jalustan käyttöä tai jotain tukea. Käsivaralta onnistuu vain nopeilla suljin ajoilla.
yksikään kuva ei onnistunut kunnolla. Kamerassani on kuvanvakain ja pidän sen aina päällä.
Kysymys onkin siis noista ihmeen suljinajoista. Miten ne asennetaan? ISO sitä tai tätä, vai jotain muutakinko? Anteeks, mut mä oon näitte laitteitte kans aika aloittelija vielä...
..on tarkoitettu paikallaan pysyville kohteille lieventämään kameran heilumista suhteellisen pitkillä suljinajoilla käsivaralta kuvatessa,liikkuville kohteilla se ei sovellu.
Kuvanvakain ei ole mikään taikasana, se on vain hätävara.
Liikkuvilla kohteilla tarvitaan herkkyyttä ja valovoimaa.
Einsteinin kuuluisa esimerkki kertoo hissistä ja siellä tehtävästä kokeesta. Oletetaan, että tasaisessa liikkeessä olevassa hississä yritetään ottaa kuvaa paikalla olevasta täytetystä pöllöstä Kuvanvakaaja auttaa kameran paikalla pysymistä pöllöön nähden (vaikka kuvaaja heiluisi) eikä auttaisi kameran pysymistä paikalla maahan nähden. Olennaista tässä on se, että kameran ja pöllön liike on samansuuntainen.
Jos kamera on suoraviivaisessa liikkeessä hissin ulkopuolella, vastustaa vakaaja liikkeen suunnanmuutoksia. En ole pariin vuoteen kuvannut vakaajalla, mutta teoriassa ja muistaakseni käytännössäkin, vakaaja auttaa liitelevän lokin kuvaamisessa, mutta siitä on haittaa, jos yrittää kuvata pikkupoikaa, joka hyppii arvaamattomasti.
10x zoomi tarkoittaa linssin pisimmän lyhyimmän polttovälin suhdetta, joten kahden 10x zoomin kuva voi olla aivan erilainen. Pokkareissa kinokokoon muutettuina 10x zoomi taitaa olla suunnilleen 35-350 mm. Järkkäreille on vähän 10x zoomeja, koska sen voi korvata kahdella paremmalla 3x zoomilla. Eräs suosituimmissa 10x zoomeista (ja ainoa joka on saatavissa Olylle) on Sigman 50-500 mm. Olyn kerroin huomioiden polttoväliksi tulisi 100-1000 mm. Näillä luvuilla Olyssa linnusta muodostuisi kennolle suhteessa 10-kertaa suurempi kuva kuin pokkarilla.
Erilaisissa zoomeissa on hyvin erilaisia valovoimia. Suuri valovoima tarkoittaa valitettavasti myös isoa etulinssiä, painavaa ja kallista rakennetta. Valovoima vaikuttaa paljon kuvan selvyyteen.
Huuhkaja on kolme kertaa helmipöllöä pidempi, joten kuvassa sen pinta-ala on noin kymmenen kertaa suurempi. Suuret pöllöt näkyvät toki paljon paremmin kuin pienet. Pöllön näkymiseen vaikuttaa luonnollisesti kuinka paljon se heijastaa siihen osunutta valoa. Päivällä säteilyä tulee tuhansia kertoja enemmän, joten yöllä kuvasta tulee huonompi.
Kuvan onnistumiseen vaikuttaa linnun käyttäytyminen. Lentävän linnun kuvaaminen on vaikeampaa kuin liitävän. Paikalla istuva lintu on luonnollisesti helpoin kuvata. Pari vuotta sitten kuvasin kymmeniä kalaan iskeviä sääksejä. Vain pari-kolme kuvista oli teräviä ja ajoitus oli oikein, mutta yhdessäkään niistä lintua ei näkynyt kunnolla. Saman tason "luontokuvia" olisi saanut heittämällä kiviä järveen ja kuvaamalla loiskahduksia.
Kuvan muodostumiseen vaikuttaa luonnollisesti kennon koko, herkkyys ja lämpötila. 10x tai 12x zoomi ei riitä tiedoiksi, joiden pohjalta voi arvioida kameran soveltuvuutta johonkin kuvaamiseen. Pöllöjen kuvaaminen on niin hienoa asia, että sitä kannattaa harrastaa vaikka ei saisi yhtään onnistunutta kuvaa.
Kuvan muodostumiseen vaikuttaa luonnollisesti kennon koko, herkkyys ja lämpötila. 10x tai 12x zoomi ei riitä tiedoiksi,
Tässä on 12 x zoomi (pokkari). Mistä mä tiiän, mikä tän kennon koko on (ja mitä se milloinkin sitten vaikuttaa mihinkäkin), herkkyys tai lämpötila (no jos ulkolämpötilasta kyse?) *raapii päästänsä tikkuja*
Kääk, tän ohjekirja on mulle liian sekava. Halu oppia on kuitenkin valtava. Sikspä kyselenkin täällä näitä ilmeisestikkin melko hölmöjä mielestänne. :) Mut kysyvähän ei tieltä eksy, vai eksyykö? :)
sadasta lentävästä lokkikuvasta ainoostaan yks onnistu siten että kun se lensi kohti, kroppa ja pää ovat selkeitä, mutta siivet ovat epäterävät, kun se kovasti niillä räpytteli. *huokaus* ;)
Kahdeksan sormenpäänkokoista uutta perunaa menee helposti viikon paaston jälkeen, mutta kahdeksan isoa uuniperunaa voi olla krapulassa melkoinen haaste.
Maailma on täynnä epävarmuutta eikä kaikkiin asioihin ole täsmällisiä vastauksia. Jos kuvaa harrastuksena, on pöllöjen kuvaaminen hieno asia, vaikka kamerassa ei olisi edes filmiä. Jos on ammattimainen luontokuvaaja, tuskin edes pohtii koko ongelmaa, sillä kuvasta näkee mihin zoomi riitti.
"Halu oppia on kuitenkin valtava."
Tällaisia asioita ei saa selville muuten kuin kokeilemalla.
suuntaa antavia vastauksia. Kiitos vastauksestasi, niin minä kokeilenkin ihan joka päivä. :)
mutta moniin asioihin ei ole edes suuntaa antavia vastauksia.
Minä miellän kuvaamisen leikkinä, jossa jokainen kennolle vangittu vaikea kohde on voitto. Meidän parvekkeen ohi lentää elokuussa lepakoita silloin tällöin. Olen vaaninut niitä muutamana yönä kolmena viimeisenä kesänä ja talvella mietin miten jallitan niitä ensi kesänä. Olen ottanut tuhansia kuvia, mutta vain parissa kymmenessä niistä on lepakko eikä yhdessäkään kunnolla. Aamulla tuhoan muistikorteilta satoja kuvia kaupungintalon seinästä, mutta jokainen lepakon puolikaskin saa mielen hyväksi :-) Taas elokuussa yritän ottaa kuvaa lepakosta, joka juuri silloin nappaa lentävän hyönteisen. Luultavasti en saa ikinä unelmien kuvaa.
Lepakoiden kuvaaminen olisi paljon helpompaa mummolassa tai edes läheisen järven rannassa, josta muutama lepakko eksyy pihallemme, mutta haluan ottaa kuvan parvekkeelta. Näen lepakon korkeintaan kaksi sekuntia ennen kuin se kääntyy se kääntyy kaupungintalon seinältä. En ehdi muuta kuin kääntää kameran suunnilleen oikeaan suuntaan ja valottaa ruudun.
Onnea pöllömetsälle!
vaan tuo aloittajahan se taisi olla? mut ihan hyvä idea, meillä on sellanen tarha, jossa ne pöllöt pysyy oksallaan, ja oon kuvannutkin niitä jo onnistuneesti. (pahuksen verkko vaan siinä välissä aina kloonattava pois...) :D
No en minä sitä niin vinoiluna ottanutkaan. Mä tuhoan päivittäin satoja kuvia itsekin (no en ihan päivittäin, mut siloin kun olen käynyt niitä ottamassa).
Onnee sulle lepakon metsästykseen.
ps. tuolla kaffeella meitä on enemmänkin. :DDD
Huh hellettä kai se on nukkumaan mentävä?
Kiitos vastanneille, tämä selkeytti ajatuksiani.
Nyt olen taas vähän viisaampi kameran ostossa. ;)