Satama hiljainen,
usvavaippa kietoo harsoonsa
tytön nuoren suruisen.
Hennossa nyrkissään sanomaa rypistäen,
poismenneen rakkaan -
meren aaltoihin
ainiaaks hävittäen.
Kuun kultaisen valossa
tyttö istuu - vavahtelee,
katse merelle kaihoten vie.
Satamassa ilon, surun -
kaipauksen,
meri synkeä, musta -
meri rakkauden.
Raskain askelin astuu laituriin,
avaa nyrkin -
antaa tuulen viedä viestin
aaltoihin,
ikuisuuksiin.
Satama tytölle kuiskaa,
sanatonta osanottoaan.
Meri vei monta,
otti omanaan.
Itke lapseni itke -
suru rakkaasi jossain
ikuisuudessa sen tavoittaa.
usvavaippa kietoo harsoonsa
tytön nuoren suruisen.
Hennossa nyrkissään sanomaa rypistäen,
poismenneen rakkaan -
meren aaltoihin
ainiaaks hävittäen.
Kuun kultaisen valossa
tyttö istuu - vavahtelee,
katse merelle kaihoten vie.
Satamassa ilon, surun -
kaipauksen,
meri synkeä, musta -
meri rakkauden.
Raskain askelin astuu laituriin,
avaa nyrkin -
antaa tuulen viedä viestin
aaltoihin,
ikuisuuksiin.
Satama tytölle kuiskaa,
sanatonta osanottoaan.
Meri vei monta,
otti omanaan.
Itke lapseni itke -
suru rakkaasi jossain
ikuisuudessa sen tavoittaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaunis.
Kyynel vierähti poskelle...
voimia sinulle jos tämä on tosielämästä
Itse asiassa, tämä sai alkunsa, kun radiosta
takertui joku juttu korvaani, aasinsilta
Estonian turmaan, ja jotenkin se siitä
siivittyi, ei onneksi mitään omakohtaista
sisältynyt tähän.
Kummallista, kuinka joku aivan outo asia
saattaa herättää ajatuksia ja sen myötä
runoa, mutta siinä se nyt on.
Lämmin kiitos sanoistasi, miellyttävä
kuulla, että tekstini kosketti, vaikka
olikin surumielinen.
Veipä meri kultaseni,
nukutti nurmilintuni,
armahani aaltoihinsa,
ajan vangiksi valitsi.
Nyt on suru rinnassani,
kivenvarjo rinnanpäällä,
ikuinen itku iltasella,
yöllä pimiän kenkäset.
Veipä monta onnetonta,
meri julma aaltoihin.
Kultasen, nurmilintusen,
hukutti ikuisiin hautoihin
Kiitos kauniista vastausrunostasi
Kirjokansi
PS Toivottavasti ei sinulla ole
omakohtaista suru, josta kirjoitit
vastauksessasi - jos, voimia sinulle
surutyösi kanssa.
Ei ole omaa surua, kaunis runosi hellytti ajatuksiin.
Kiva kuulla, sekä se että ei ollut
omakohtaista surua,
kuin että pidit runostani.
Hyvää kesää sinulle toivotan
pliisua ja plääsyä.
kaikkia ei voi miellyttää,
niin se menee.
Kiitos kuitenkin, että vaivauduit
kommentoimaan.