Heippa, rakkaat lukijat!
olen ollut hirveän laiska kirjoittamaan. Mutta tässä olisi tarjolle yksi tarina pehmeämmän kinkyilyn ystäville. Tarinan kaikki jutut ovat oikeasti toteuttamiskelpoisia… ;)
ihanaa rakkauden täyteistä kesää kaikille,
Jenny
HUOLELLISUUS 7
Lyhennän askelta viimeisessä alamäessä. Hengitys tasaantuu hieman ja sykemittarin lukemat laskevat. Viimeiset sadat metrit ennen kotia tuntuvat kevyiltä.
”Huh! Mentiin aika kovaa. Vai miltä susta tuntui, kulta?”
”Mentiin. Mutta tuntui ihan hyvältä.”
”Niin mustakin. Anna suukko.”
Kumarrut antamaan huulilleni kevyen suudelman.
”Ei tuo riitä. Haluan toisen”, kuiskaan. Halaan Sinua ja tunnen lämpimän ja kostean ihosi paitasi alla. Kosketat toisella kädelläsi niskaani ja toisen lasket vyötärölleni. Toinen suudelma on pidempi. Tunnen kielesi tapailevan omaani ja kosketuksesi tuntuu hyvältä. Tunnen olevani syleilyssäsi kaunis ja haluttava, napakoissa lenkkivaatteissani kuuma ja sporttinen. Minua ei yhtään häiritse, että ohi kulkevat teinitytöt kihertävät kahden hengästyneen keski-ikäisen lenkkeilijän ahmiessa toisiaan.
”Voitaisko me illalla…” kuiskaat korvaani. Vastaan ennen kuin ehdit lauseesi loppuun: ”Mä ainakin haluaisin. Jaksaisit sä vähän leikkiä mun kanssa… silleen?”
”Voi kulta, totta kai. Tarkoititko sä ihan sellasta… no sellasta, mitä meillä aina joskus on?”
Arka kysymyksesi on hellyttävä. Mutta äänestäsi kuulen tulevan kiihkon ja odotuksen. Olemme löytäneet rakkauden ja täydellisen luottamuksen johdattamina tien yhteisten fantasioidemme täyttymiseen, mutta puhumme siitä usein vain vihjaillen. Aivan kuin pelkäisimme, että sanojen käyttäminen kadottaa tuon tien. Siksi vastaan Sinulle vain hymyilemällä ujosti kuin olisimme yhä ne kaksi kokematonta nuorta aikuista puolentoista vuosikymmenen takaisilla ensitreffeillään, luon katseen alas ja nyökkään arasti.
Venyttelemme pihassa vielä hetken ja menemme suihkuun. Pesemme toinen toistamme, ja huomaan sekä itsestäni että Sinusta, miten olisimme valmiit vaikka heti viemään suudelmasta alkaneen huuman täyttymykseensä. Mutta ei, olemme päättäneet tehdä matkan perille satumaailmamme kautta. Se matka voi olla pitkä, mutta jokainen sekunti on vaivan arvoinen.
Pitkine hiuksineni olen paljon hitaampi suihkussakävijä kuin Sinä. Kerrot haluavasi katsella minua, mutta vaikka minusta on ihanaa olla silmissäsi kaunis ja haluttava, torun leikilläni: ”Hyi Sinua. Haluan olla vähän aikaa ihan rauhassa. Menehän hakemaan minulle lasillinen vettä.”
Tuot vesilasin yhä alastomana. Hymyilet kujeillen ja polvistut eteeni ojentaessasi lasin. Kiitän ja vastaan hymyysi. Tiedän, että olet henkisesti valmistautumassa matkaamme satumaassa. Niin minäkin teen. Juuri molempien fantastinen mielikuvitus ja improvisointitaito tekevät matkoistamme taidetta. Arvaan, että Sinulla on jotakin mielessäsi ja kysyn: ”Miten olet ajatellut viihdyttää rouvaasi tänä iltana?”
”Rakas, saisinko tiskata pitkästä aikaa käsin? Voisimme siinä samalla jutella.”
”Se olisi kilttiä. Haluaisin katsella Sinua tiskatessasi. Pukeuduthan niin, että minulle on siitä iloa?”
Jäätyäni yksin pesuhuoneeseen viimeistelen vartaloni niin, että sen herkimmätkin kohdat ovat mahdollisimman valmiit ottamaan vastaan rakkaudenosoituksiasi. Oma kosketukseni tuntuu niin hyvältä, että vaistomaisesti äännähdän. Mutta vaikka olen rakastanut omaa hellää kosketustani varhaisesta teini-iästä saakka, rakastan vielä enemmän Sinua ja kaikkia niitä satumaisia tapoja, joilla osaat pitää minua hyvänä. Haluan ehdottomasti säästää kaiken Sinulle.
Tiedät, että minusta on kiihottavaa katsella Sinua tiskaamassa. Ei alasti, mutta niin niukasti pukeutuneena, että voin ihailla voimakasta vartaloasi. Olen hyvilläni leikkimme alkuasetelmasta. Ajattelen johdatella sitä eteenpäin pyytämällä Sinulta erinäisiä tiettyjä rakkauden – ja paitsi rakkauden myös kuuliaisuuden - osoituksia. Mutta liian tarkasti en halua käsikirjoittaa iltaamme. Tiedän, että et Sinäkään. Tilanne saa ottaa molemmat mukaansa, kun on päästy alkuun.
Saan hiukseni melko hyvin kuiviksi ja voin tehdä niihin ranskalaisen palmikon. Haluan olla rouvasi ja valtiattaresi, mutta haluan olla samalla satuprinsessa tai haltiatar. Pukeudun kokovalkoiseen: korsettiin, stay-upeihin, avokkaisiin ja kauniiseen ylhäältä vartaloa myötäilevään ja alaspäin levenevään pitkään hameeseen. Palmikkonikin sidon valkoisella nauhalla. Olkapäät jätän paljaiksi. Pisamani, joita on myös olkapäillä, eivät ehkä ole aivan puhtainta prinsessatyyliä, mutta tiedän Sinun pitävän niitä kauniina ja olen siitä iloinen. Siksi en meikkaakaan kuin aivan kevyesti. Kokeilen erilaisia koruja, mutta päädyn vain ohueen hopeiseen nilkkaketjuun. Ei, en sittenkään. Haluan, että Sinä kiinnität sen jossakin sopivassa vaiheessa.
Kun olen valmis, katsoo peilistä täydellinen hahmo. Herkkä, puhdas, ja eteerinen, mutta silti valtiatar. Hahmo, jolle rakkaani ei voi kuin nöyrästi alistua. Hahmo, jolle hän nimenomaan haluaa tehdä niin.
Mitä pidät, rakas?”, kysyn tullessani keittiöön.
”Rouvani, olette niin kaunis, että en löydä sanoja.”
”Olet ihan hassu, mutta kiva jos kelpaa. Sinulle varmasti sopii, jos istun tähän ja katselen Sinua työssäsi? Sinäkin miellytät silmääni.” Näytät todella hyvältä tiukoissa mustissa boksereissasi ja mustassa ihonmyötäisessä hihattomassa paidassasi. Olet myös vetänyt jalkaasi mustat polvisukat, koska tiedät minun pitävän niiden antamasta toisaalta vihjailevaa ihonmyötäistä linjaa vahvistavasta, toisaalta hiukan koulupoikamaisesta, vaikutelmasta.
”Kiitos, rouvani. Olkaa hyvä.” Tarjoat minulle tuolin ja kysyt haluaisinko jotakin juotavaa. Pyydän uutta lasillista vettä ja syvään kumartaen ojennat sen minulle. Hymyilen ja poskeasi hellästi koskettaen kiitän.
Katselen Sinua ja nautin. Nautin provosoivasta liikehdinnästäsi ja ennen kaikkea nautin siitä, että haluat kiihottaa minua.
”Kultaseni, olen pahoillani kun keskeytän työsi, mutta voisinko pyytää Sinulta pientä palvelusta.”
”Totta kai, rouvani. Miten saan olla avuksi?”
”Olisitko niin kiltti, että hakisit korulaatikostani sen ohuen hopeisen nilkkaketjun ja laittaisit sen minulle?”
Tottelet mielissäsi tällaisesta tehtävästä. Et viivy kauaa, mutta minua lähes naurattavat mahdolliset reaktiosi, jos huomaat, miten olin aivan tarkoituksella jättänyt yöpöydälleni toisen henkilökohtaisen leluni ja pienet hopeiset nipistimet ja niitä yhdistävän kauniin ketjun, jotka kuuluisivat paremmin makuuhuoneen lelulaatikkoon, mutta jotka erään yksinäisen kevätillan jälkeen unohdin korulaatikkooni hiukan yksinäisyyttä ja kosketuksen kaipuuta lievitettyäni.
Hengityksesi on selvästi kiihtynyt, kun polvistut eteeni kiinnittämään nilkkaketjua. Sinua selvästi hymyilyttää ja niin minuakin. Ojennan jalkani ja kiinnitettyäsi korun kiitän Sinua. Pyydän Sinua vielä: ”Suutelisitko hiukan nilkkaani, rakas? Se väsyi lenkillä. Ja tiedäthän, että pikku vaimosi on muutenkin hirvittävän hellyydenkipeä.”
Ymmärrät viimeiseen virkkeeseeni piilotetun hyväntahtoisen kiusoittelun liittyen yöpöydälle asettamiini esineisiin. Kauniisti hymyillen kuiskaat, miten valtavasti rakastat minua ja miten haluat tehdä parhaasi rouvasi hellyydenkaipuun lievittämiseksi.
Nouset jatkamaan tiskaamista. Ei kulu kauaa, kun kuulen lasin helähdyksen ja säikähtäneenä – tai säikähdystä hyvin esittävänä – käännyt minuun päin: ”Voi anteeksi, rouva. Miten saatoinkin olla näin kömpelö!” Olen mielissäni, joskin hiukan hämmästynyt, että säästäväisenä luonteena raaskit uhrata juomalasin johdattaaksesi leikkiämme eteenpäin.
”Voi Sinua, rakas. Olet tosiaankin kömpelö. Huolellisuudestasi ei voi antaa kuin korkeintaan arvosanan seitsemän. Eikö Sinulla ole mitään muuta sanottavaa?”
Käyt eteeni polvillesi, katse alas painettuna: ”Rouvani ja valtiattareni, olen todella pahoillani kömpelyydestäni. Pyydän sitä nöyrimmin anteeksi ja pyydän, että rouvani rankaisisi minua parhaaksi katsomallaan tavalla.”
”Niin, rakas aviomieheni. On hienoa, että ymmärrät tehneesi väärin ja että rangaistus on nyt tarpeen. Ymmärrät varmasti, että ruumiillinen rangaistus olisi Sinun kannaltasi nyt paras ratkaisu?”
”Kyllä, rouva. Haenko raipan?”
”Saat hakea sen aivan kohta”, vastaan ja haen katseesi kohottamalla leukaasi sormillani. Silitän kevyesti poskeasi ja kysyn: ”Montako lyöntiä olisi Sinun mielestäsi sopiva muistutus?”
”Te tiedätte, mikä on parhaakseni. Mutta kun kysyitte, niin rohkenenko ehdottaa neljää- tai viittäkymmentä? Te tietenkin päätätte.”
”Se kuulostaa ihan hyvältä. Sovitaan neljästäkymmenestä. Muistathan, että omalla käytökselläsi vaikutat siihen, olenko pakotettu lisäämään määrää. Mutta menehän nyt hakemaan raippa. Ja tuo ihan vain varmuuden vuoksi käsiraudat ja pari pyykkipoikaa… Ja olisitko niin kiltti, että toisit siitä yöpöydältä sen pikku lelunikin, jooko?” Esitän viimeisen pyyntöni anovalla äänellä katsoen Sinua suoraan silmiin sillä katseella, jonka olet ristinyt bambinkatseeksi.
Tottelet taas nopeasti. Lasket muut esineet pöydälle ja polvistut taas eteeni ojentaen raipan.
”Kiitos, rakas. Olet hyvin kuuliainen poika. Arvostan sitä. Ole nyt niin kiltti ja nouse ylös niin, että kumarrut tuossa keskellä lattiaa ja tartut nilkoistasi.”
Teet työtä käskettyä ja minun on pakko istua vielä hetki ihaillen vahvaa mutta notkeaa vartaloasi, joka on nyt kumartuneena, nöyränä, valmiina ottamaan vastaan kurituksen. En ole pyytänyt Sinua riisumaan boksereitasi, mutta haluaisin pyytää, kunhan olen varmistanut, että en aiheuta ongelmia (kerran, aivan tahtomattani, olen saattanut Sinut noloon tilanteeseen, kun hölmistynyt treenikaverisi oli suihkussa kysynyt syytä pakaroillasi ja reisilläsi näkyviin himmeisiin juoviin…)
”Olet käyttäytynyt niin hyvin, että saat rangaistuksen kahdessa osassa. Lyön Sinua nyt kaksikymmentä kertaa. Sitten jatkat työsi loppuun, ja sen jälkeen otat vastaan loput rangaistuksesta. Sopiihan tämä?”
”Kyllä, rouvani.”
”Pyydän myös, että lasket ääneen ja selvästi lausuen jokaisen lyönnin. Se on ihan omaksi parhaaksesi, koska se helpottaa, että pysymme sovitussa määrässä. Haluat varmasti myös kiittää minua jokaisesta niistä neljästäkymmenestä kosketuksesta, joilla opastan Sinua olemaan huolellisempi?”
”Haluan.”
”Hyvä. Oletko nyt valmis?”
”Olkaa hyvä, rouvani.”
Ensimmäiset iskut osuvat pakaroille:
Svishh.. ”Yksi. Kiitos, rouva.”
Svisshh. ”Kaksi. Kiitos, rouva.”
Svishh. ”Kolme. Kiitos, rouva.”
Sitten on reisien vuoro:
Svishh. ”Kol… kolmetoista. Kiitos, rouvani.”
Svishhh. ”Neljätoistahh. Kiitos, rouva.”
”Kulta”, silitän kevyesti napakan kankaan verhoamaa, mutta piiskattua reittäsi ja laskeudun viereesi polvilleni, ”olet ollut todella urhea tähän saakka. Mutta minusta tämä tekisi tehtävänsä vielä paremmin, jos saisit kokea opastavat kosketukseni aivan paljaalla ihollasi. Mutta aiheuttaisiko se Sinulle harmia jossain?”
”Ei, rakas rouvani. Olen valmis ottamaan vastaan kosketuksenne juuri niin kuin Te parhaaksi näette.”
”Kunnioitan sinua todella, rakkaani. Ole nyt niin kiltti ja riisu housusi. Ja… tuota… jos vain haluat, niin ota myös pohkeitasi hiukan paljaaksi…”
Tottelet nopeasti ja palaat alkuperäiseen asentoosi. Voimakkaasta erektiostasi huomaan, miten olet nauttinut tilanteesta. Olen iloinen siitä, että olen onnistunut toimimaan molempien nautinnoksi. Seison hetken vieressäsi ja hyväilen niskaasi. Siirryn taaksesi ja huomaan vasta nyt, miten kengänkantojen kopsahtelu lattiaan tuntuu sopivan tunnelmaan mitä parhaiten. Katson raippaa kädessäni, katson vastaanottavaista paljasta ihoasi ja otan muutaman tarpeettoman askeleen ympärilläsi vain nauttiakseni tunnelmasta.
Svishhh. ”Viisitoista. Kiitos, rouvani” piirtää kauniin juovan pakaroillesi. Kuudestoista myös. Seitsemästoista kulkee kevyesti molempien reisiesi poikki. Kahdeksas- ja yhdeksästoista merkkaavat pohkeesi.
Svishh. ”Kaksi… kaksikymmentä. Ki… kiitos, rouvani.” Viimeinen lyönti pakaroille oli ehkä tarpeettoman kova. Minun on pakko kuiskata anteeksipyyntö korvaasi samalla, kun kehotan Sinua laskeutumaan polvillesi.
Ojennan raipan kärjen huulillesi. Arvaat tarkoitukseni ja suutelet sitä kevyesti lausuen samalla hiljaisella äänellä kiitoksen. Ojennan vielä käteni suudeltavaksesi. Kuiskaat suudelman jälkeen vielä yhden kiitoksen.
”Ole hyvä ja nouse jatkamaan työtäsi, rakas. Ja yritä nyt olla oikein huolellinen, että minun ei tarvitsisi rangaista Sinua lisää, kun tämäkin on vasta puolivälissä. Housuja et nyt tarvitse, mutta sukanvarret voit nostaa takaisin ylös… noin, oikein hyvä.”
Nautin katsellessani Sinua. En yritäkään kieltää sitä, että erityisen suurta nautintoa minulle tuottavat kevyesti punertavat juovat pakaroillasi ja reisilläsi. En pysty selittämään sitä edes itselleni, koska en oikeasti haluaisi tuottaa Sinulle kipua. Päinvastoin rakastan Sinua äärettömästi ja haluan lahjoittaa Sinulle ääretöntä nautintoa. Nautin siitä, että olet niin omani, että olet valmis vartalollasi vastaanottamaan minulta kaiken. Raidat ihollasi ovat merkkejä omistautumisestasi. Mutta joka hetki voit olla varma siitä, että myös minä omistaudun Sinulle. Tiedät, että vähäinen, mutta näpsäkkä ja notkea varteni on valmiina tarjoamaan kaikkensa Sinulle heti, kun leikki johtaa siihen pisteeseen ja tiedät, että silloin olen täysin Sinun omasi.
”Rakas, nautin valtavasti, kun saan katsella Sinua. Mutta… halusin nauttia vielä vähän lisää, jos vain mahdollista. Haluaisitko auttaa minua siinä?”
Käännyt ja vastaat olevasi mielelläsi valmis auttamaan. Pyydän Sinua tuomaan käsiraudat ja leluni. Pyynnöstäni lasket lelun pienemmälle apupöydälle, käännyt ja ojennat kätesi, jotta saan kiinnittää ne selkäsi taakse.
”Laskeutuisitko nyt polvillesi ja auttaisit minua hiukan riisuutumisessa?”
Nyökkäät vastaukseksi ja silmistäsi näen innostuksesi. Nostan hameeni helmaa ja alat riisua pikkuhousujani hampaillasi. Nautin näkemästäni ja kokemastani. Niin tunnut nauttivat Sinäkin. Kun huulesi osuvat vartaloni salaisimmille alueille, huokaat syvään ja kuiskaat: ”Oi rakas!” Olen iloinen, että maltoin käyttää hieman aikaa suihkun jälkeen itseni viimeistelyyn leikkiä varten.
”Kiitos, rakas. Ole niin hyvä ja vie ne tuonne apupöydälle”, pyydän kun olet valmis. Toteutat pyyntöni tunnollisemmin, polvillasi kontaten, kuin olin ajatellutkaan. Omistautumisesi tuntuu ihanalta.
”Nyt rakkaani, kun olet sopivasti siellä niin… Rohkenisinko pyytääkään…”
”Rouva, jokaisen toiveenne toteuttaminen on kunnia-asiani!”
”Tiedän sen. Olisitko niin kiltti, että lämmittäisit ja kostuttaisit ihanan pikku leluni valmiiksi minua varten. Se tuntuisi niin paljon paremmalta, kun tietäisin että rakkaani on sen minulle valmistellut.”
Pääsen nauttimaan näystä, jonka haluan lähes aina liittyvän leikkeihimme. Rakkaudesta vaimoasi kohtaan, halustasi täyttää hänen erikoisemmatkin toiveensa, olet valmis tuohon miehelle luultavasti melko outoon palvelukseen, hyväilemään suullasi aitoa fallossymbolia. Tarjoat minulle tuon nautinnon aloittamalla kevyillä suudelmilla, jatkaen kielen avulla kohti sitä, että otat esineen kokonaan suuhusi yhä uudelleen ja uudelleen. Katson Sinua kun kuuliaisesti polvillasi kädet selän taakse kytkettyinä suoritat tehtävääsi ja tiedän, että voisin lentää korkeuksiin pelkästään antautumalla täysin näyn vietäväksi ja puristamalla hiukan jalkojani yhteen… Mutta sitä en tee, koska olen päättänyt säästää nautintoni oven Sinun avattavaksesi.
Nousen ja tulen viereesi. Nostan lelun pöydältä ja kokeilen sitä. Hyväilen niskaasi ja vien lelun huulillesi. Suutelet sitä, ja annat huultesi, sitten koko suusi ryhtyä uudelleen liikkeeseen, jota käteni kevyesti ohjaa.
”Teit sen oikein tunnollisesti. Suurkiitos, rakkaani. Nyt saat jatkaa tiskaamisen loppuun samalla, kun hellin hiukan itseäni. Mutta rakas…” aloitan kun vapautan kätesi.
”Niin rouvani?”
”En haluaisi, että näet, mitä teen. Toivon, että et katso minuun päin. Muuten minun on pakko kurittaa sinua vielä lisää, enkä haluaisi tehdä sitä. Ymmärräthän?”
”Kyllä, rouva. Teen juuri niin kuin haluatte.”
Kuuliaisesti pidät katseesi kiinni työssäsi ja annat minun keskittyä itseeni. Sinuun ja itseeni. Ihaillen katselen liikkeitäsi samalla, kun aivan kevyesti hyväilen itseäni lämmittämälläsi sauvalla. En uskalla viedä sitä lainkaan sisääni, koska haluan, että Sinä olet se, joka tänä iltana vie minut huipulle. Pidän ääntelemällä huolen siitä, että tiedät, miten paljon nautin saadessani katsella Sinua ja tiedän, miten vaikeaa Sinun on pidättäytyä kääntämästä katsettasi minuun.
Huomaan Sinun saaneen työsi valmiiksi. Nousen ja tulen viereesi. Kiedon käteni kaulaasi ja suutelen Sinua pitkään. Sinun kätesi lepäävät kevyesti vyötärölläni ja huomaan, miten koko vartaloni janoaa kosketustasi. Mutta ei aivan vielä…
”Rakkaani, olit todella huolellinen. Arvosanasi on jo kiitettävä. Nyt meillä olisi enää yksi pieni velvollisuus eli alkuperäisen rangaistuksen loppuun saattaminen. Olethan valmis siihen?”
”Olen, rouvani.”
”Hienoa. Riisu nyt paitasi ja tuo ne pyykkipojat… oikein hyvä, kiitos.” Seison takanasi ja niskaasi suudellen hyväilen nännejäsi. Kun tunnen niiden kovettuvan, kiinnitän varovasti niihin pyykkipojat.
”Olet toiminut kaikessa hyvin esimerkillisesti, mutta arvelen tämän olevan kuitenkin parhaaksesi”, kuiskaan kun vielä kiinnitän käsiraudoilla jälleen kätesi selkäsi taakse. Kuiskaan vielä vannottaen Sinua sanomaan heti, jos jokin alkaa tuntua pahalta.
”Toisitko vielä raipan, niin pääsemme aloittamaan?”
Toteutat pyyntöni ja nostat raipan pöydältä hampaillasi. Kävelen olohuoneeseen ja seuraat minua. Laskeudut polvillesi eteeni ja katson Sinua silmiin: ”Kiitos, rakkaani.”
Pyydän Sinua pysymään polvillasi vielä ainakin vähän aikaa. Varmistan vielä, että olet valmis vastaanottamaan loput rangaistuksestasi.
Ensimmäiset lyönnit annan reisiesi etupuolelle.
Svishh. ”Kaksikymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh. ”Kaksikymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
Pyydän Sinua ottamaan leveämmän haara-asennon, ja seuraavaksi tunnet raipan reisiesi sisäpinnoilla. Lyön kevyemmin, koska tiedän alueen hyvin kosketusherkäksi. Huomaan Sinun nauttivan ja olen tyytyväinen.
”Olenko minä mielestäsi kaunis?”
”Rouvani… kaksikymmentäviisi… kiitos, rouva… Te olette kaunein nainen, jonka olen koskaan… kaksikymmentäkuusi… kiitos, rouva… nähnyt.”
”Voi, olisi ihanaa, että sanoisit sitten niin jokaisen kiitoksesi yhteydessä.”
Svishh. ”Kaksikymmentäseitsemän. Kiitos, kaunein rouva.”
Seison aivan takanasi ja pyydän Sinua nojaamaan itseeni. Hyväilen niskaasi samalla kun annan raipan laskeutua vatsallesi hyvin kevyesti, jossakin kevyen lyönnin ja hyväilyn välillä.
”Kolmekymmentäviisi. Kiitos, kaunein rouva.”
”Olenko ollut mielestäsi liian ankara Sinulle tänään?”
”Ette, rouvani. Olette suhtautunut kömpelyyteeni hyvin armollisesti.”
”Sanoisitko vielä senkin loppujen kiitostesi mukana?”
Svishh. ”Kaksikymmentäkuusi. Kiitos, kaunein ja armollisin rouva.”
Annan loput iskut reisiesi sisäpinnoille. Nojaat edelleen minuun ja toinen käteni hyväilee niskaasi koko ajan. Kun olemme valmiit, suutelet vielä raippaa ja kurituksen antanutta kättäni kiitokseksi.
Pyydän Sinua nousemaan, vapautan kätesi ja ihailen Sinua vielä hetken. Kevyesti punertavat raidat reisilläsi ja vatsallasi ovat merkinneet Sinut aivan omakseni. Irrotan pyykkipojat ja suutelen nännejäsi. Huokaat syvään nautinnosta. Huuleni ja kieleni koskettavat juuri oikealla hetkellä, kun kevyt kipu ei ole vielä ehtinyt turruttaa herkkiä vartalosi kohtia.
Huomaan, että olen onnistunut tasapainottelussa kivun ja kiihotuksen välillä erinomaisesti. Kun vuorostani nyt minä laskeudun eteesi polvilleni aikomuksenani tarjota Sinulle pieni nautinnollinen hetki ennen varsinaista huipennusta, katsot silmiini ja pyydät: ”Rakkain ja kaunein rouvani, olen todella pahoillani, mutta pelkään että se olisi liikaa juuri nyt…”
Hymyilemme, kun ojennat kätesi ja nostat minut ylös. Kädestäsi kiinni pitäen ohjaan Sinut takaisin keittiöön. Hetken mielijohteesta otan käteeni ruusun olohuoneen maljakosta.
Riisun nopeasti hameeni ja käyn selälleni isolle pöydälle: ”Rakas, olet ollut minun niin ihanasti. Ja minä olen Sinun omasi. Tule ja ota minut… ota omasi…”
Katsot minua hieman hämmästyneenä ja ymmärrän syyn saman tien. Pidän kädessäni punaista ruusua, olen pukeutunut kokovalkoiseen alusasuun ja valmistautumassa rakkauden ja läheisyyden huipentumaan. Sanot samat sanat kuin silloin kerran, enkä ole aivan varma, pyyhkäisetkö kyyneleen silmäkulmastasi: ”Rakas, en ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista.”
Nostan jalkani olkapäillesi. Hyvin varovasti ja hellästi tulet lähelleni, tulet minuun. Suljen silmäni ja vastaan liikkeisiisi vartaloni joka solulla. Tiedän, että veimme leikkimme niin pitkälle, että nautinnon huippu saavutetaan nopeasti. Mutta se ei haittaa.
Tiedän, että Sinä et sulje silmiäsi, vaan katselet minua. Nautin katseestasi ja siitä, että Sinä nautit minusta. Vedät minua varovasti hiukan lähemmäs itseäsi. Kumarrut eteenpäin ja viet toisen kätesi niskaani. Kohotan hiukan päätäni ja suutelemme. Toisella kädelläsi otat kiinni nilkastani ja avaat jalkojani. Viimeistään nyt en ole enää pelkästään rouvasi, vaan Sinäkin olet herrani ja aviomieheni. Olen täydellisesti Sinun. Jokainen liikkeeni on kiitollinen vastaus Sinulle, ja Sinä hallitset jokaista liikettäni.
Pidät tahdin rauhallisena, mutta hengitykseni kiihtyy kiihtymistään. Eikä enää pelkkä hengitys, vaan huokailu, voihkiminen, lopulta huuto. Kun nautinto saavuttaa huippunsa, vedät minut aivan itseesi kiinni, ja hyökyaallon jälkeen tajuan olevani, en enää pöydällä, vaan vahvassa ja turvallisessa sylissäsi.
”Rakas, mistä sä keksit hajottaa sen lasin?”, kysyn kun lepäämme vierekkäin sängyllä, illan kajon maalaamassa makuuhuoneessa, pyjamat päällä ja valmiina yöpuulle.
”Se oli ihan oikeesti vahinko.”
”Ihan tosi? Mut meidän leikki lähti siitä tosi ihanasti eteenpäin.”
”Niin lähti. Onni onnettomuudessa. Lupaathan suhtautua aina yhtä ihanasti, jos mä joskus toistekin hajotan vahingossa jotain.”
”Mmmh… jooh. ”Hyvää yötä, kulta.”
”Hyvää yötä.”
olen ollut hirveän laiska kirjoittamaan. Mutta tässä olisi tarjolle yksi tarina pehmeämmän kinkyilyn ystäville. Tarinan kaikki jutut ovat oikeasti toteuttamiskelpoisia… ;)
ihanaa rakkauden täyteistä kesää kaikille,
Jenny
HUOLELLISUUS 7
Lyhennän askelta viimeisessä alamäessä. Hengitys tasaantuu hieman ja sykemittarin lukemat laskevat. Viimeiset sadat metrit ennen kotia tuntuvat kevyiltä.
”Huh! Mentiin aika kovaa. Vai miltä susta tuntui, kulta?”
”Mentiin. Mutta tuntui ihan hyvältä.”
”Niin mustakin. Anna suukko.”
Kumarrut antamaan huulilleni kevyen suudelman.
”Ei tuo riitä. Haluan toisen”, kuiskaan. Halaan Sinua ja tunnen lämpimän ja kostean ihosi paitasi alla. Kosketat toisella kädelläsi niskaani ja toisen lasket vyötärölleni. Toinen suudelma on pidempi. Tunnen kielesi tapailevan omaani ja kosketuksesi tuntuu hyvältä. Tunnen olevani syleilyssäsi kaunis ja haluttava, napakoissa lenkkivaatteissani kuuma ja sporttinen. Minua ei yhtään häiritse, että ohi kulkevat teinitytöt kihertävät kahden hengästyneen keski-ikäisen lenkkeilijän ahmiessa toisiaan.
”Voitaisko me illalla…” kuiskaat korvaani. Vastaan ennen kuin ehdit lauseesi loppuun: ”Mä ainakin haluaisin. Jaksaisit sä vähän leikkiä mun kanssa… silleen?”
”Voi kulta, totta kai. Tarkoititko sä ihan sellasta… no sellasta, mitä meillä aina joskus on?”
Arka kysymyksesi on hellyttävä. Mutta äänestäsi kuulen tulevan kiihkon ja odotuksen. Olemme löytäneet rakkauden ja täydellisen luottamuksen johdattamina tien yhteisten fantasioidemme täyttymiseen, mutta puhumme siitä usein vain vihjaillen. Aivan kuin pelkäisimme, että sanojen käyttäminen kadottaa tuon tien. Siksi vastaan Sinulle vain hymyilemällä ujosti kuin olisimme yhä ne kaksi kokematonta nuorta aikuista puolentoista vuosikymmenen takaisilla ensitreffeillään, luon katseen alas ja nyökkään arasti.
Venyttelemme pihassa vielä hetken ja menemme suihkuun. Pesemme toinen toistamme, ja huomaan sekä itsestäni että Sinusta, miten olisimme valmiit vaikka heti viemään suudelmasta alkaneen huuman täyttymykseensä. Mutta ei, olemme päättäneet tehdä matkan perille satumaailmamme kautta. Se matka voi olla pitkä, mutta jokainen sekunti on vaivan arvoinen.
Pitkine hiuksineni olen paljon hitaampi suihkussakävijä kuin Sinä. Kerrot haluavasi katsella minua, mutta vaikka minusta on ihanaa olla silmissäsi kaunis ja haluttava, torun leikilläni: ”Hyi Sinua. Haluan olla vähän aikaa ihan rauhassa. Menehän hakemaan minulle lasillinen vettä.”
Tuot vesilasin yhä alastomana. Hymyilet kujeillen ja polvistut eteeni ojentaessasi lasin. Kiitän ja vastaan hymyysi. Tiedän, että olet henkisesti valmistautumassa matkaamme satumaassa. Niin minäkin teen. Juuri molempien fantastinen mielikuvitus ja improvisointitaito tekevät matkoistamme taidetta. Arvaan, että Sinulla on jotakin mielessäsi ja kysyn: ”Miten olet ajatellut viihdyttää rouvaasi tänä iltana?”
”Rakas, saisinko tiskata pitkästä aikaa käsin? Voisimme siinä samalla jutella.”
”Se olisi kilttiä. Haluaisin katsella Sinua tiskatessasi. Pukeuduthan niin, että minulle on siitä iloa?”
Jäätyäni yksin pesuhuoneeseen viimeistelen vartaloni niin, että sen herkimmätkin kohdat ovat mahdollisimman valmiit ottamaan vastaan rakkaudenosoituksiasi. Oma kosketukseni tuntuu niin hyvältä, että vaistomaisesti äännähdän. Mutta vaikka olen rakastanut omaa hellää kosketustani varhaisesta teini-iästä saakka, rakastan vielä enemmän Sinua ja kaikkia niitä satumaisia tapoja, joilla osaat pitää minua hyvänä. Haluan ehdottomasti säästää kaiken Sinulle.
Tiedät, että minusta on kiihottavaa katsella Sinua tiskaamassa. Ei alasti, mutta niin niukasti pukeutuneena, että voin ihailla voimakasta vartaloasi. Olen hyvilläni leikkimme alkuasetelmasta. Ajattelen johdatella sitä eteenpäin pyytämällä Sinulta erinäisiä tiettyjä rakkauden – ja paitsi rakkauden myös kuuliaisuuden - osoituksia. Mutta liian tarkasti en halua käsikirjoittaa iltaamme. Tiedän, että et Sinäkään. Tilanne saa ottaa molemmat mukaansa, kun on päästy alkuun.
Saan hiukseni melko hyvin kuiviksi ja voin tehdä niihin ranskalaisen palmikon. Haluan olla rouvasi ja valtiattaresi, mutta haluan olla samalla satuprinsessa tai haltiatar. Pukeudun kokovalkoiseen: korsettiin, stay-upeihin, avokkaisiin ja kauniiseen ylhäältä vartaloa myötäilevään ja alaspäin levenevään pitkään hameeseen. Palmikkonikin sidon valkoisella nauhalla. Olkapäät jätän paljaiksi. Pisamani, joita on myös olkapäillä, eivät ehkä ole aivan puhtainta prinsessatyyliä, mutta tiedän Sinun pitävän niitä kauniina ja olen siitä iloinen. Siksi en meikkaakaan kuin aivan kevyesti. Kokeilen erilaisia koruja, mutta päädyn vain ohueen hopeiseen nilkkaketjuun. Ei, en sittenkään. Haluan, että Sinä kiinnität sen jossakin sopivassa vaiheessa.
Kun olen valmis, katsoo peilistä täydellinen hahmo. Herkkä, puhdas, ja eteerinen, mutta silti valtiatar. Hahmo, jolle rakkaani ei voi kuin nöyrästi alistua. Hahmo, jolle hän nimenomaan haluaa tehdä niin.
Mitä pidät, rakas?”, kysyn tullessani keittiöön.
”Rouvani, olette niin kaunis, että en löydä sanoja.”
”Olet ihan hassu, mutta kiva jos kelpaa. Sinulle varmasti sopii, jos istun tähän ja katselen Sinua työssäsi? Sinäkin miellytät silmääni.” Näytät todella hyvältä tiukoissa mustissa boksereissasi ja mustassa ihonmyötäisessä hihattomassa paidassasi. Olet myös vetänyt jalkaasi mustat polvisukat, koska tiedät minun pitävän niiden antamasta toisaalta vihjailevaa ihonmyötäistä linjaa vahvistavasta, toisaalta hiukan koulupoikamaisesta, vaikutelmasta.
”Kiitos, rouvani. Olkaa hyvä.” Tarjoat minulle tuolin ja kysyt haluaisinko jotakin juotavaa. Pyydän uutta lasillista vettä ja syvään kumartaen ojennat sen minulle. Hymyilen ja poskeasi hellästi koskettaen kiitän.
Katselen Sinua ja nautin. Nautin provosoivasta liikehdinnästäsi ja ennen kaikkea nautin siitä, että haluat kiihottaa minua.
”Kultaseni, olen pahoillani kun keskeytän työsi, mutta voisinko pyytää Sinulta pientä palvelusta.”
”Totta kai, rouvani. Miten saan olla avuksi?”
”Olisitko niin kiltti, että hakisit korulaatikostani sen ohuen hopeisen nilkkaketjun ja laittaisit sen minulle?”
Tottelet mielissäsi tällaisesta tehtävästä. Et viivy kauaa, mutta minua lähes naurattavat mahdolliset reaktiosi, jos huomaat, miten olin aivan tarkoituksella jättänyt yöpöydälleni toisen henkilökohtaisen leluni ja pienet hopeiset nipistimet ja niitä yhdistävän kauniin ketjun, jotka kuuluisivat paremmin makuuhuoneen lelulaatikkoon, mutta jotka erään yksinäisen kevätillan jälkeen unohdin korulaatikkooni hiukan yksinäisyyttä ja kosketuksen kaipuuta lievitettyäni.
Hengityksesi on selvästi kiihtynyt, kun polvistut eteeni kiinnittämään nilkkaketjua. Sinua selvästi hymyilyttää ja niin minuakin. Ojennan jalkani ja kiinnitettyäsi korun kiitän Sinua. Pyydän Sinua vielä: ”Suutelisitko hiukan nilkkaani, rakas? Se väsyi lenkillä. Ja tiedäthän, että pikku vaimosi on muutenkin hirvittävän hellyydenkipeä.”
Ymmärrät viimeiseen virkkeeseeni piilotetun hyväntahtoisen kiusoittelun liittyen yöpöydälle asettamiini esineisiin. Kauniisti hymyillen kuiskaat, miten valtavasti rakastat minua ja miten haluat tehdä parhaasi rouvasi hellyydenkaipuun lievittämiseksi.
Nouset jatkamaan tiskaamista. Ei kulu kauaa, kun kuulen lasin helähdyksen ja säikähtäneenä – tai säikähdystä hyvin esittävänä – käännyt minuun päin: ”Voi anteeksi, rouva. Miten saatoinkin olla näin kömpelö!” Olen mielissäni, joskin hiukan hämmästynyt, että säästäväisenä luonteena raaskit uhrata juomalasin johdattaaksesi leikkiämme eteenpäin.
”Voi Sinua, rakas. Olet tosiaankin kömpelö. Huolellisuudestasi ei voi antaa kuin korkeintaan arvosanan seitsemän. Eikö Sinulla ole mitään muuta sanottavaa?”
Käyt eteeni polvillesi, katse alas painettuna: ”Rouvani ja valtiattareni, olen todella pahoillani kömpelyydestäni. Pyydän sitä nöyrimmin anteeksi ja pyydän, että rouvani rankaisisi minua parhaaksi katsomallaan tavalla.”
”Niin, rakas aviomieheni. On hienoa, että ymmärrät tehneesi väärin ja että rangaistus on nyt tarpeen. Ymmärrät varmasti, että ruumiillinen rangaistus olisi Sinun kannaltasi nyt paras ratkaisu?”
”Kyllä, rouva. Haenko raipan?”
”Saat hakea sen aivan kohta”, vastaan ja haen katseesi kohottamalla leukaasi sormillani. Silitän kevyesti poskeasi ja kysyn: ”Montako lyöntiä olisi Sinun mielestäsi sopiva muistutus?”
”Te tiedätte, mikä on parhaakseni. Mutta kun kysyitte, niin rohkenenko ehdottaa neljää- tai viittäkymmentä? Te tietenkin päätätte.”
”Se kuulostaa ihan hyvältä. Sovitaan neljästäkymmenestä. Muistathan, että omalla käytökselläsi vaikutat siihen, olenko pakotettu lisäämään määrää. Mutta menehän nyt hakemaan raippa. Ja tuo ihan vain varmuuden vuoksi käsiraudat ja pari pyykkipoikaa… Ja olisitko niin kiltti, että toisit siitä yöpöydältä sen pikku lelunikin, jooko?” Esitän viimeisen pyyntöni anovalla äänellä katsoen Sinua suoraan silmiin sillä katseella, jonka olet ristinyt bambinkatseeksi.
Tottelet taas nopeasti. Lasket muut esineet pöydälle ja polvistut taas eteeni ojentaen raipan.
”Kiitos, rakas. Olet hyvin kuuliainen poika. Arvostan sitä. Ole nyt niin kiltti ja nouse ylös niin, että kumarrut tuossa keskellä lattiaa ja tartut nilkoistasi.”
Teet työtä käskettyä ja minun on pakko istua vielä hetki ihaillen vahvaa mutta notkeaa vartaloasi, joka on nyt kumartuneena, nöyränä, valmiina ottamaan vastaan kurituksen. En ole pyytänyt Sinua riisumaan boksereitasi, mutta haluaisin pyytää, kunhan olen varmistanut, että en aiheuta ongelmia (kerran, aivan tahtomattani, olen saattanut Sinut noloon tilanteeseen, kun hölmistynyt treenikaverisi oli suihkussa kysynyt syytä pakaroillasi ja reisilläsi näkyviin himmeisiin juoviin…)
”Olet käyttäytynyt niin hyvin, että saat rangaistuksen kahdessa osassa. Lyön Sinua nyt kaksikymmentä kertaa. Sitten jatkat työsi loppuun, ja sen jälkeen otat vastaan loput rangaistuksesta. Sopiihan tämä?”
”Kyllä, rouvani.”
”Pyydän myös, että lasket ääneen ja selvästi lausuen jokaisen lyönnin. Se on ihan omaksi parhaaksesi, koska se helpottaa, että pysymme sovitussa määrässä. Haluat varmasti myös kiittää minua jokaisesta niistä neljästäkymmenestä kosketuksesta, joilla opastan Sinua olemaan huolellisempi?”
”Haluan.”
”Hyvä. Oletko nyt valmis?”
”Olkaa hyvä, rouvani.”
Ensimmäiset iskut osuvat pakaroille:
Svishh.. ”Yksi. Kiitos, rouva.”
Svisshh. ”Kaksi. Kiitos, rouva.”
Svishh. ”Kolme. Kiitos, rouva.”
Sitten on reisien vuoro:
Svishh. ”Kol… kolmetoista. Kiitos, rouvani.”
Svishhh. ”Neljätoistahh. Kiitos, rouva.”
”Kulta”, silitän kevyesti napakan kankaan verhoamaa, mutta piiskattua reittäsi ja laskeudun viereesi polvilleni, ”olet ollut todella urhea tähän saakka. Mutta minusta tämä tekisi tehtävänsä vielä paremmin, jos saisit kokea opastavat kosketukseni aivan paljaalla ihollasi. Mutta aiheuttaisiko se Sinulle harmia jossain?”
”Ei, rakas rouvani. Olen valmis ottamaan vastaan kosketuksenne juuri niin kuin Te parhaaksi näette.”
”Kunnioitan sinua todella, rakkaani. Ole nyt niin kiltti ja riisu housusi. Ja… tuota… jos vain haluat, niin ota myös pohkeitasi hiukan paljaaksi…”
Tottelet nopeasti ja palaat alkuperäiseen asentoosi. Voimakkaasta erektiostasi huomaan, miten olet nauttinut tilanteesta. Olen iloinen siitä, että olen onnistunut toimimaan molempien nautinnoksi. Seison hetken vieressäsi ja hyväilen niskaasi. Siirryn taaksesi ja huomaan vasta nyt, miten kengänkantojen kopsahtelu lattiaan tuntuu sopivan tunnelmaan mitä parhaiten. Katson raippaa kädessäni, katson vastaanottavaista paljasta ihoasi ja otan muutaman tarpeettoman askeleen ympärilläsi vain nauttiakseni tunnelmasta.
Svishhh. ”Viisitoista. Kiitos, rouvani” piirtää kauniin juovan pakaroillesi. Kuudestoista myös. Seitsemästoista kulkee kevyesti molempien reisiesi poikki. Kahdeksas- ja yhdeksästoista merkkaavat pohkeesi.
Svishh. ”Kaksi… kaksikymmentä. Ki… kiitos, rouvani.” Viimeinen lyönti pakaroille oli ehkä tarpeettoman kova. Minun on pakko kuiskata anteeksipyyntö korvaasi samalla, kun kehotan Sinua laskeutumaan polvillesi.
Ojennan raipan kärjen huulillesi. Arvaat tarkoitukseni ja suutelet sitä kevyesti lausuen samalla hiljaisella äänellä kiitoksen. Ojennan vielä käteni suudeltavaksesi. Kuiskaat suudelman jälkeen vielä yhden kiitoksen.
”Ole hyvä ja nouse jatkamaan työtäsi, rakas. Ja yritä nyt olla oikein huolellinen, että minun ei tarvitsisi rangaista Sinua lisää, kun tämäkin on vasta puolivälissä. Housuja et nyt tarvitse, mutta sukanvarret voit nostaa takaisin ylös… noin, oikein hyvä.”
Nautin katsellessani Sinua. En yritäkään kieltää sitä, että erityisen suurta nautintoa minulle tuottavat kevyesti punertavat juovat pakaroillasi ja reisilläsi. En pysty selittämään sitä edes itselleni, koska en oikeasti haluaisi tuottaa Sinulle kipua. Päinvastoin rakastan Sinua äärettömästi ja haluan lahjoittaa Sinulle ääretöntä nautintoa. Nautin siitä, että olet niin omani, että olet valmis vartalollasi vastaanottamaan minulta kaiken. Raidat ihollasi ovat merkkejä omistautumisestasi. Mutta joka hetki voit olla varma siitä, että myös minä omistaudun Sinulle. Tiedät, että vähäinen, mutta näpsäkkä ja notkea varteni on valmiina tarjoamaan kaikkensa Sinulle heti, kun leikki johtaa siihen pisteeseen ja tiedät, että silloin olen täysin Sinun omasi.
”Rakas, nautin valtavasti, kun saan katsella Sinua. Mutta… halusin nauttia vielä vähän lisää, jos vain mahdollista. Haluaisitko auttaa minua siinä?”
Käännyt ja vastaat olevasi mielelläsi valmis auttamaan. Pyydän Sinua tuomaan käsiraudat ja leluni. Pyynnöstäni lasket lelun pienemmälle apupöydälle, käännyt ja ojennat kätesi, jotta saan kiinnittää ne selkäsi taakse.
”Laskeutuisitko nyt polvillesi ja auttaisit minua hiukan riisuutumisessa?”
Nyökkäät vastaukseksi ja silmistäsi näen innostuksesi. Nostan hameeni helmaa ja alat riisua pikkuhousujani hampaillasi. Nautin näkemästäni ja kokemastani. Niin tunnut nauttivat Sinäkin. Kun huulesi osuvat vartaloni salaisimmille alueille, huokaat syvään ja kuiskaat: ”Oi rakas!” Olen iloinen, että maltoin käyttää hieman aikaa suihkun jälkeen itseni viimeistelyyn leikkiä varten.
”Kiitos, rakas. Ole niin hyvä ja vie ne tuonne apupöydälle”, pyydän kun olet valmis. Toteutat pyyntöni tunnollisemmin, polvillasi kontaten, kuin olin ajatellutkaan. Omistautumisesi tuntuu ihanalta.
”Nyt rakkaani, kun olet sopivasti siellä niin… Rohkenisinko pyytääkään…”
”Rouva, jokaisen toiveenne toteuttaminen on kunnia-asiani!”
”Tiedän sen. Olisitko niin kiltti, että lämmittäisit ja kostuttaisit ihanan pikku leluni valmiiksi minua varten. Se tuntuisi niin paljon paremmalta, kun tietäisin että rakkaani on sen minulle valmistellut.”
Pääsen nauttimaan näystä, jonka haluan lähes aina liittyvän leikkeihimme. Rakkaudesta vaimoasi kohtaan, halustasi täyttää hänen erikoisemmatkin toiveensa, olet valmis tuohon miehelle luultavasti melko outoon palvelukseen, hyväilemään suullasi aitoa fallossymbolia. Tarjoat minulle tuon nautinnon aloittamalla kevyillä suudelmilla, jatkaen kielen avulla kohti sitä, että otat esineen kokonaan suuhusi yhä uudelleen ja uudelleen. Katson Sinua kun kuuliaisesti polvillasi kädet selän taakse kytkettyinä suoritat tehtävääsi ja tiedän, että voisin lentää korkeuksiin pelkästään antautumalla täysin näyn vietäväksi ja puristamalla hiukan jalkojani yhteen… Mutta sitä en tee, koska olen päättänyt säästää nautintoni oven Sinun avattavaksesi.
Nousen ja tulen viereesi. Nostan lelun pöydältä ja kokeilen sitä. Hyväilen niskaasi ja vien lelun huulillesi. Suutelet sitä, ja annat huultesi, sitten koko suusi ryhtyä uudelleen liikkeeseen, jota käteni kevyesti ohjaa.
”Teit sen oikein tunnollisesti. Suurkiitos, rakkaani. Nyt saat jatkaa tiskaamisen loppuun samalla, kun hellin hiukan itseäni. Mutta rakas…” aloitan kun vapautan kätesi.
”Niin rouvani?”
”En haluaisi, että näet, mitä teen. Toivon, että et katso minuun päin. Muuten minun on pakko kurittaa sinua vielä lisää, enkä haluaisi tehdä sitä. Ymmärräthän?”
”Kyllä, rouva. Teen juuri niin kuin haluatte.”
Kuuliaisesti pidät katseesi kiinni työssäsi ja annat minun keskittyä itseeni. Sinuun ja itseeni. Ihaillen katselen liikkeitäsi samalla, kun aivan kevyesti hyväilen itseäni lämmittämälläsi sauvalla. En uskalla viedä sitä lainkaan sisääni, koska haluan, että Sinä olet se, joka tänä iltana vie minut huipulle. Pidän ääntelemällä huolen siitä, että tiedät, miten paljon nautin saadessani katsella Sinua ja tiedän, miten vaikeaa Sinun on pidättäytyä kääntämästä katsettasi minuun.
Huomaan Sinun saaneen työsi valmiiksi. Nousen ja tulen viereesi. Kiedon käteni kaulaasi ja suutelen Sinua pitkään. Sinun kätesi lepäävät kevyesti vyötärölläni ja huomaan, miten koko vartaloni janoaa kosketustasi. Mutta ei aivan vielä…
”Rakkaani, olit todella huolellinen. Arvosanasi on jo kiitettävä. Nyt meillä olisi enää yksi pieni velvollisuus eli alkuperäisen rangaistuksen loppuun saattaminen. Olethan valmis siihen?”
”Olen, rouvani.”
”Hienoa. Riisu nyt paitasi ja tuo ne pyykkipojat… oikein hyvä, kiitos.” Seison takanasi ja niskaasi suudellen hyväilen nännejäsi. Kun tunnen niiden kovettuvan, kiinnitän varovasti niihin pyykkipojat.
”Olet toiminut kaikessa hyvin esimerkillisesti, mutta arvelen tämän olevan kuitenkin parhaaksesi”, kuiskaan kun vielä kiinnitän käsiraudoilla jälleen kätesi selkäsi taakse. Kuiskaan vielä vannottaen Sinua sanomaan heti, jos jokin alkaa tuntua pahalta.
”Toisitko vielä raipan, niin pääsemme aloittamaan?”
Toteutat pyyntöni ja nostat raipan pöydältä hampaillasi. Kävelen olohuoneeseen ja seuraat minua. Laskeudut polvillesi eteeni ja katson Sinua silmiin: ”Kiitos, rakkaani.”
Pyydän Sinua pysymään polvillasi vielä ainakin vähän aikaa. Varmistan vielä, että olet valmis vastaanottamaan loput rangaistuksestasi.
Ensimmäiset lyönnit annan reisiesi etupuolelle.
Svishh. ”Kaksikymmentäyksi. Kiitos, rouva.”
Svishh. ”Kaksikymmentäkaksi. Kiitos, rouva.”
Pyydän Sinua ottamaan leveämmän haara-asennon, ja seuraavaksi tunnet raipan reisiesi sisäpinnoilla. Lyön kevyemmin, koska tiedän alueen hyvin kosketusherkäksi. Huomaan Sinun nauttivan ja olen tyytyväinen.
”Olenko minä mielestäsi kaunis?”
”Rouvani… kaksikymmentäviisi… kiitos, rouva… Te olette kaunein nainen, jonka olen koskaan… kaksikymmentäkuusi… kiitos, rouva… nähnyt.”
”Voi, olisi ihanaa, että sanoisit sitten niin jokaisen kiitoksesi yhteydessä.”
Svishh. ”Kaksikymmentäseitsemän. Kiitos, kaunein rouva.”
Seison aivan takanasi ja pyydän Sinua nojaamaan itseeni. Hyväilen niskaasi samalla kun annan raipan laskeutua vatsallesi hyvin kevyesti, jossakin kevyen lyönnin ja hyväilyn välillä.
”Kolmekymmentäviisi. Kiitos, kaunein rouva.”
”Olenko ollut mielestäsi liian ankara Sinulle tänään?”
”Ette, rouvani. Olette suhtautunut kömpelyyteeni hyvin armollisesti.”
”Sanoisitko vielä senkin loppujen kiitostesi mukana?”
Svishh. ”Kaksikymmentäkuusi. Kiitos, kaunein ja armollisin rouva.”
Annan loput iskut reisiesi sisäpinnoille. Nojaat edelleen minuun ja toinen käteni hyväilee niskaasi koko ajan. Kun olemme valmiit, suutelet vielä raippaa ja kurituksen antanutta kättäni kiitokseksi.
Pyydän Sinua nousemaan, vapautan kätesi ja ihailen Sinua vielä hetken. Kevyesti punertavat raidat reisilläsi ja vatsallasi ovat merkinneet Sinut aivan omakseni. Irrotan pyykkipojat ja suutelen nännejäsi. Huokaat syvään nautinnosta. Huuleni ja kieleni koskettavat juuri oikealla hetkellä, kun kevyt kipu ei ole vielä ehtinyt turruttaa herkkiä vartalosi kohtia.
Huomaan, että olen onnistunut tasapainottelussa kivun ja kiihotuksen välillä erinomaisesti. Kun vuorostani nyt minä laskeudun eteesi polvilleni aikomuksenani tarjota Sinulle pieni nautinnollinen hetki ennen varsinaista huipennusta, katsot silmiini ja pyydät: ”Rakkain ja kaunein rouvani, olen todella pahoillani, mutta pelkään että se olisi liikaa juuri nyt…”
Hymyilemme, kun ojennat kätesi ja nostat minut ylös. Kädestäsi kiinni pitäen ohjaan Sinut takaisin keittiöön. Hetken mielijohteesta otan käteeni ruusun olohuoneen maljakosta.
Riisun nopeasti hameeni ja käyn selälleni isolle pöydälle: ”Rakas, olet ollut minun niin ihanasti. Ja minä olen Sinun omasi. Tule ja ota minut… ota omasi…”
Katsot minua hieman hämmästyneenä ja ymmärrän syyn saman tien. Pidän kädessäni punaista ruusua, olen pukeutunut kokovalkoiseen alusasuun ja valmistautumassa rakkauden ja läheisyyden huipentumaan. Sanot samat sanat kuin silloin kerran, enkä ole aivan varma, pyyhkäisetkö kyyneleen silmäkulmastasi: ”Rakas, en ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista.”
Nostan jalkani olkapäillesi. Hyvin varovasti ja hellästi tulet lähelleni, tulet minuun. Suljen silmäni ja vastaan liikkeisiisi vartaloni joka solulla. Tiedän, että veimme leikkimme niin pitkälle, että nautinnon huippu saavutetaan nopeasti. Mutta se ei haittaa.
Tiedän, että Sinä et sulje silmiäsi, vaan katselet minua. Nautin katseestasi ja siitä, että Sinä nautit minusta. Vedät minua varovasti hiukan lähemmäs itseäsi. Kumarrut eteenpäin ja viet toisen kätesi niskaani. Kohotan hiukan päätäni ja suutelemme. Toisella kädelläsi otat kiinni nilkastani ja avaat jalkojani. Viimeistään nyt en ole enää pelkästään rouvasi, vaan Sinäkin olet herrani ja aviomieheni. Olen täydellisesti Sinun. Jokainen liikkeeni on kiitollinen vastaus Sinulle, ja Sinä hallitset jokaista liikettäni.
Pidät tahdin rauhallisena, mutta hengitykseni kiihtyy kiihtymistään. Eikä enää pelkkä hengitys, vaan huokailu, voihkiminen, lopulta huuto. Kun nautinto saavuttaa huippunsa, vedät minut aivan itseesi kiinni, ja hyökyaallon jälkeen tajuan olevani, en enää pöydällä, vaan vahvassa ja turvallisessa sylissäsi.
”Rakas, mistä sä keksit hajottaa sen lasin?”, kysyn kun lepäämme vierekkäin sängyllä, illan kajon maalaamassa makuuhuoneessa, pyjamat päällä ja valmiina yöpuulle.
”Se oli ihan oikeesti vahinko.”
”Ihan tosi? Mut meidän leikki lähti siitä tosi ihanasti eteenpäin.”
”Niin lähti. Onni onnettomuudessa. Lupaathan suhtautua aina yhtä ihanasti, jos mä joskus toistekin hajotan vahingossa jotain.”
”Mmmh… jooh. ”Hyvää yötä, kulta.”
”Hyvää yötä.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Wau, tää oli erilainen, tosi monipuolinen ja hieno. uskon että tuollaista on oikeasti joillakin rohkeilla ihmisillä joilla on kaikki kanavat auki.
!