Ongelma on seuraavanlainen:
Pentu on ollut kotona nyt 3 viikkoa. Asumme kaupungissa. Pentu pelkää vieläkin aivan hemmetisti tuolla ulkona...Linja-autot, kuorma-autot, moottoripyörät, MUUT KOIRAT... Se on ihan paniikissa ulkona. Kun käymme ulkona aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ongelmaa ei ole kun ei ole liikennettä tai mitään.
Mä alan oikeasti olemaan hermoraunio tämän tilanteen takia.
Pentu pelkää myös muita koiria kuollakseen, ja menee täysin paniikkiin jos kohtaamme toisen koiran. Se ei suostu keskittymään mihinkään muuhun enää, vaan riuhtoo kuin mielipuoli koko loppumatkan kotiin, vaikkei koiria ole enää mailla halmeilla...
Turhauttaa niin kovasti kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä...
Sillä ei ole ketään leikkikaveriakaan kun se pelkää niin kamalasti toisia koiria. Usko loppuu kohta...
Pentu on ollut kotona nyt 3 viikkoa. Asumme kaupungissa. Pentu pelkää vieläkin aivan hemmetisti tuolla ulkona...Linja-autot, kuorma-autot, moottoripyörät, MUUT KOIRAT... Se on ihan paniikissa ulkona. Kun käymme ulkona aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ongelmaa ei ole kun ei ole liikennettä tai mitään.
Mä alan oikeasti olemaan hermoraunio tämän tilanteen takia.
Pentu pelkää myös muita koiria kuollakseen, ja menee täysin paniikkiin jos kohtaamme toisen koiran. Se ei suostu keskittymään mihinkään muuhun enää, vaan riuhtoo kuin mielipuoli koko loppumatkan kotiin, vaikkei koiria ole enää mailla halmeilla...
Turhauttaa niin kovasti kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä...
Sillä ei ole ketään leikkikaveriakaan kun se pelkää niin kamalasti toisia koiria. Usko loppuu kohta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä nyt herranjestas. Vasta 3 viikkoa ollut pentu teillä ja nyt jo hermot menee.
Minkä ikäinen ja onko kasvattaja ulkoiluttanut pentua, ennen luovutusta. Mitä vanhempi pentu ja jos ei ole ulkomaailmasta mitään hajua, aina pahempi.
Kyllä se on ihan normaalia, että pieni pentu tuntee olonsa turvattomaksi suuressa maailmassa. Sinun tulee olla sen tuki ja turva. Jos itse hermostut noissa tilanteissa tarttuu se takuulla pentuunkin.
Sinun täytyy olemuksellasi ja äänelläsi kertoa pennulle ettei mitään hätää ole.
Kyllä se siitä ajankanssa oppii olemaan reippaampi. Ole itse rauhallinen ja rauhoita pentua äänellä, muttä älä tee kauheaa numeroa pelottavista asioista.
Noo, ehkä hieman karrikoin tilannetta. Mutta kyllähän se vähän hankaloittaa tätä elämää kun pitäisi sisäsiistiksi yrittää opettaa ja pentu pelkää ulkona, ettei pysty keskittymään tarpeidensa tekemiseen...
Niin, aika kai se on joka sen sitten tekee, ja tottuminen.
Yritän kiinnittää vielä enemmän huomiota omaan käytökseeni.
Tack så mycket!:]
asustellut elämänsä ensimmäiset viikot ihan toisenlaisessa ympäristössä kuin kaupungissa? Silloinhan on kovin ymmärrettävää, että se kokee kaupunkiäänet oudoiksi. Ja jos on vielä niin onnettomasti sattunut käymään, että silloin kun se on tuotu uuteen kotiinsa, se on samanaikaisesti (ekalla pissalenkillä?) joutunut säikähtämään juuri noita liikenneääniä. Kun ei ole hoksattu etukäteen varoa moista. Niinhän siinä usein käy...
Vaan kyllähän se tottuu koviinkin ääniin ja hajuihin, vaan aikaa totutteluun kuluu enemmän kuin heti syntymästä tutuille jutuille.
Ja ihan totta ja oikein on, että olennaisen tärkeätä on isännän/emännän rooli: hän on juuri se suojelija, joka käytöksellään osoittaa, että ei ole mitään hätää, pysyt vain minun kanssani, niin nuo mörisevät hirviöt eivät sinua saa...!