Olin viime syksynä muka hirveässä vauvakuumessa, roikuin päivittäin täällä palstoilla ja suunnittelin tekeväni avomieheni kanssa lapsen kesken opiskelujen.
Tulin onneksi järkiini, ei kannata roikkua täällä palstoilla jos lapsentekeminen arveluttaa, se vaan ruokkii sitä tunnetta että hirvittävän moni muukin ikäiseni olisi muka vauvapuuhissa. Totuus on vaan se, että alle 23-vuotiaat äidit on poikkeavan nuoria.
Tulin onneksi järkiini, ei kannata roikkua täällä palstoilla jos lapsentekeminen arveluttaa, se vaan ruokkii sitä tunnetta että hirvittävän moni muukin ikäiseni olisi muka vauvapuuhissa. Totuus on vaan se, että alle 23-vuotiaat äidit on poikkeavan nuoria.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on ihan sama homma just nyt meneillään... Kauhee vauvakuume ja niin on puolisollanikin, mutta opiskelut kesken jne. Voih... Ei millään malttais odottaa edes paria vuotta.
Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Itse olen 20.
on eräänlainen tuki ja turva, knu yritetään vauvaa eikä kenellekään oikeen vielä voi puhua ni tuntuu välillä että oon tosi yksin tämän asian kanssa. näitä juttuja lukiessa tulee sellainen tunne, että on muitakin samassa tilanteessa olevia vauvakuumeilijoita ni johan helpottaa, tietysti tilanne on eri jos ei ole mahollisuutta jne. vauvaan vielä niin tää kyllä pahentaa varmasti tilannetta..plussaonnea ja muutakin onnea kaikille!
Itse olen pian 27 vuotias, ystävä piirissäni lapset ollaan tehty 20 vuotiaina. Tuntuu itsestäni että olen jo hiukan liian vanha ensisynnyttäjäksi kun itse olen parasta aikaa vauvakuumeessa ja todella ollaan toden teolla yritetty puoli vuotta saada lasta, mutta ei tärppää. Nyt kun ajattelen aikaa taakse päin, ja jos nyt olisin 20-24 vuotias, tekisin lapset silloin, mitä vanhemmaksi tullaan sitä vaikeampi on saada lasta. Etenkin kun olen 10 vuotta syönyt pillereitä. On mielestäni kiva lukea palstaa, sillä tämä toimii osaltaan vertaistukena (itse koen asian niin) sillä täällä palstalla on monia samassa tilanteessa olevia. Mutta jos kokee palstan omalla tavallaan ahdistavaksi, niin silloin on syytä olla lukematta tätä palstaa.
Onko muita samalla tavalla ajattelijoita?
Onko myös muita juhannuksen alusviikolla jännääjiä?
Minulle tuli tavallaan "yllätyksenä" se, että eiväthän ne vauvat olekaan mikään itsestäänselvyys. Tietenkin sen olen ennenkin tiennyt, mutta vasta kun itse aloittaa perheen perustamisen todellisen harkinnan ja jättää ehkäisyn pois, niin joutuu pohtimaan näitä asioita oikeasti. Itse olen 26-vuotias ja opinnot olen saanut aivan vasta päätökseen. Ensin ajattelin, että olisi tietenkin hyvä saada uraakin hieman alulleen ennen lapsia, mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin raskauden mahdollisuudet ei todella ainakaan enää kasva..
Täydellistä ajankohtaa ei varmasti tule koskaan olemaankaan. Itselle tärkeintä on, että koulu ei enää ole häiritsevä tekijä (vaikka voihan perheen ja opiskelun yhdistäminen joillain toimia hyvinkin mallikkaasti) ja se, että on parisuhteessa, jossa toinen tuntuu hyvältä ja oikealta (aina ei itsellä ole ollut niin). Ehkäisyn olen jättänyt pois vasta huhtikuun alussa, joten yritystä ei vielä ole ollut pitkään.. Toivotaan vain parasta.. =)
Kirjoitit fiksusti. Me olemme nuori pariskunta(vähän reilu 20v), mutta meille on selvää, että tässä vaiheessa haluamme antaa lapsella mahdollisuuden tulla elämäämme. Ammatti on hankittu, vaikkakin tulevaisuudessa on haaveena vielä yliopisto-opiskelut. Kukin pari tekee parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä toisten ratkaisuja kannata aina soveltaa itseensä.
ps. Päivän tai pari ennen juhannusaattoa testailen, jos aihetta on.
Jokainen tietää kyllä milloin on kypsä tekemään lapsia.
Kyllä minnuu jännittää kans... täti taitaa kyllä tulla kyllään kuitenkin ennen jussia...
Todella hyvä että ajallaan puntaroitte asiat teidän suunnitelmin sopiviksi, ettekä hetken mielijohteesta tehneet vauvaa. Nyt olisi kurja tilanne teille kaikille.
Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki ei ole samassa tilanteessa ja ajattele samalla tavoin. Eihän niitä lapsia tule tehtyä koskaan, jos aina murehtii tulevaa. Tämän palstan tarkoitus onkin auttaa samassa tilanteessa olevia ja jakaa mahdollista tietoa ja tunteiden aiheuttamia ajatuksi. Tuskinpa kukaan saa täältä kipinää lapsen tekoon ja vauvakuumeseen
Aurinkoisia hetkiä teille:)
Nyt kyllä annan haisevan vastalauseen!
Itse aloin odottaa esikoista 22-vuotiaana ja 23-vuotiaana synnytin. Vauva tuli kesken opintojeni 5-vuotiaaseen parisuhteeseen. Päivääkään en ole katunut.
Lapsi on ikäisekseen hirmu reipas ja pikkuvanha (ollut päiväkodissa 1-vuotiaasta saakka, kun menin takaisin opiskelemaan). Suoritin tutkintoni ja sain hyvän työpaikan, jossa viihdyn ja työ on riittävän haastavaa. Olemme tasapainoinen ja normaali perhe, joka odottaa toista lasta syntyväksi ensi vuoden alussa.
Vanhemmuus kasvattaa hirmuisesti ihmistä ja kehittää organisointikykyä, mikä usein on pelkästään eduksi työelämässä!