Olen 20 vuotias opiskelija ja kauheassa vauvakuumeessa. Opiskeluja olisi vielä 1,5 vuotta jäljellä, mutta en ole ihan varma edes että olenko opiskelemassa oikeaa alaa. Olen hakenut yhteen toiseen paikkaankin, mutta ei ole yhtään varmaa pääsenkö koska sinne on yleisesti melko vaikea päästä. Jos pääsisin opiskeluja olisi 4 vuotta...
Mies minulla toki on. Hän on 21 vuotias. Asumme yhdessä(vuokralla kerrostalo kaksiossa) ja olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Asiaa vain pahentaa että miehellänikin on vauvakuume ja tiedän että hän tulisi toimeen lapsemme kanssa erinomaisesti. Suhteemme on vakaalla pohjalla.
En tosiaan vaan tiedä onko järkevää hankkia lasta tämänikäisenä? Onko?! En voi sanoin kuvailla miten paljon haluaisin oman lapsen. Pidän lapsista ihan mielettömästi ja opiskeluitteni myötä minulla on kokemusta/tietoa lasten kasvatuksesta. Olen ollut päiväkodissa ja ala-asteella töissä.
Voisiko joku palauttaa meidät maanpinnalle...???
Miten päästä eroon vähäksi aikaa vauvakuumeesta???
Haluisin että vauva syntyisi avioliittoon ja omakotitaloon. Ja että hänellä olisi suht saman ikäisiä serkkuja... Ja vanhemmilla suht vakaat tulot jne jne.
Vai pitäisikö elää tätä päivää?!
Mitä jos huomista ei tule...
En tiedä.
Sanokaa joku että olen tyhmä ja idiootti.
Mies minulla toki on. Hän on 21 vuotias. Asumme yhdessä(vuokralla kerrostalo kaksiossa) ja olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Asiaa vain pahentaa että miehellänikin on vauvakuume ja tiedän että hän tulisi toimeen lapsemme kanssa erinomaisesti. Suhteemme on vakaalla pohjalla.
En tosiaan vaan tiedä onko järkevää hankkia lasta tämänikäisenä? Onko?! En voi sanoin kuvailla miten paljon haluaisin oman lapsen. Pidän lapsista ihan mielettömästi ja opiskeluitteni myötä minulla on kokemusta/tietoa lasten kasvatuksesta. Olen ollut päiväkodissa ja ala-asteella töissä.
Voisiko joku palauttaa meidät maanpinnalle...???
Miten päästä eroon vähäksi aikaa vauvakuumeesta???
Haluisin että vauva syntyisi avioliittoon ja omakotitaloon. Ja että hänellä olisi suht saman ikäisiä serkkuja... Ja vanhemmilla suht vakaat tulot jne jne.
Vai pitäisikö elää tätä päivää?!
Mitä jos huomista ei tule...
En tiedä.
Sanokaa joku että olen tyhmä ja idiootti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
joten aivan hyvin voit hankkia vauvan. Neuvoisin kuitenkin sinua käymään ensin koulun loppuun. Se minusta on kuitenkin epäilyttävää, ettet ole naimisissa. Vauva voi hyvin asua lapsuutensa kerrostalossakin, mutta tarvitsee kunnolliset keskenään naimisissa olevat vanhemmat. Pitäkää ensin häät ja sitten vasta alkakaa suunnitella perheenlisäystä. Siis ensin opiskelu loppuun, sitten häät ja sitten vauva!
"mutta tarvitsee kunnolliset keskenään naimisissa olevat vanhemmat"...aika karua tekstiä. Vanhemmat voivat olla kunnolliset ilman naimisissa oloa. Melko vanhoillinen tuo sinun mielipide.
sama pisti silmään mullakin.. siis tuo naimisissa olo-juttu. avoliitossa itse elelen, eikä se mielestäni ole mitenkään huolettava juttu tulevaa vauvaa ajatellen:)!
ja ap:lle, olen nuori minäkin, 22v. ja puolitoista vuotta opintoja jäljellä:)!
olet opiskelija... paljonko opiskelijana saat äitiyspäivärahaa ja vanhempainrahaa? Oletko tehnyt töitä? Korottavatko ne sitä?
En ole se keltä kysyit, mutta olen itsekin opiskelija. Tämän vuoden olen äitiyslomalla ja tammikuussa jatkan opintoja. Jäljellä on 1,5v. Minä saan 380€/kk, josta verot pois eli n.313€, 100€ lapsilisää. Mies on vakkaritöissä(ei mikään suuri palkka...mutta se meidät suurimmaksi osaksi elättää).
Ostimme omakotitalonkin viime talvena, lainan takaisinmaksunmäärän/kk saa kyllä sovittua pankin kanssa. Eli meillä ei paljon tressata tulevasta. Kaikki järjestyy!
Poika syntyi tammikuussa 2006, mutta tuloni katsottiin vuoden 2004 perusteella. Viimeisen puolen vuoden tulojen perusteella en olisi saanut yhtään sen enempää, koska olin ollut kahdessa työpaikassa. Kesätöissä toisessa ja ilta-ja viikonloppuhommissa toisessa. Kesätöitä ei laskettu puolen vuoden tuloiksi!!, ja toisesta paikasta sainkin aika vähän palkkaa.
Äitiyspäiväraha muuttuu muutaman kuukauden lapsen syntymän jälkeen vanhempainrahaksi ja ovat saman suuruisia! Eli et saa molempia samaan aikaan!
Minä olen ainakin ihan onnellinen päätöksestäni tehdä vauva kesken opiskelujen. Saa pitää vähän "lomaa" välillä kun on pitkään opiskellut putkeen! Takaisin kouluun on varmasti vaikea palata, mutta vieväthän muutkin lapset hoitoon ja palaavat töihin. Opiskelujen aikaan saa hyvillämielin olla kokonaisen vuoden pois äitiyslomalla, eikä tarvitse murehti mitä siellä työpaikalla tapahtuu! Tietysti joutuu palamaan vuotta myöhemmin aloittaneiden luokalle, mutta kyllä niitä uusia kavereita saa.
Tuo raha minusta on suurin haittapuoli! Isovanhemmatkin ovat vielä niin nuoria, että jaksavat hyvin hoitaa poikaa ja saadaan miehenkin kanssa omaa aikaa. Kun vaan raaskisi tuon pojan(4kk) jättää edes vähäksi aikaa hoitoon!
Minä olen muuten 22v, täytin vähän pojan syntymän jälkeen. Naimisissa emme ole, mutta suunnitteilla olisi joskus lähitulevaisuudessa mennä.
Poika heräsi, got to go
siis tuo 380€/kk on juuri se minimi äitiyspäiväraha.
missä järjestyksessä asiat kuuluu tehdä. Ottakaamme kaikki oppia tästä suuresta totuudesta! Siis hei haloo, tuo kuulostaa ihan samalta kuin "vatkaa ensin munat ja sokeri, lisää sen jälkeen jauhot".
Mitä ihmeen epäilyttävää on siinä ettei kysyjä ole naimisissa? Nykyisin on ihan helppoa erota avioliitosta, jos ajattelit että se olisi jotenkin pysyvämpää kuin avoliitto. Kyllä sitoutuminen toisiinsa ja perheeseen on ihan muuta kuin papin aamenet.
Eikö Suomessa tuo eroprosentti ole muutenkin jo tarpeeksi korkea ilman "pakkonaimista"...
Sanoisimpa suht uskovaisena ihmisenä, että yhteinen pankkilaina ja pari muksua sitoo varmasti paremmin kuin papin aamen. Ei millään pahalla.
Kyllä muuten laittaa sapettamaan, kun on maksanut häät 200-päiselle porukalle ja sitten ei lasta kuulu ei näy ja pariskunta päätyykin hyppimään missä itseään huvittaa, erohan siitä seuraa ja surua!
mulla kans hurja vauvakuume.. oon 21v. ja opiskeluja jäljellä saman verran! olen ollut poikakaverini kanssa n. 1,5 v. yhessä eli ei kovinkaan kauaa! olen pohtinut samaa ja olemme yhessä miettineet vauvan hankkimista ja erityisesti onko se järkevää.. miten tullaan toimeen taloudellisesti ja muutenkin.. ja mitä muut ihmiset ajattelee ku ei olla tosiaan oltu ton kauempaa yhessä.
nyt on menossa viimeinen pillerilaatta ja ollaan ajateltu että vauva saa tulla jos on tullakseen=)
mulle tulee muutenkin pillereistä sivuvaikutuksia, joten on mukava päästä niistä eroon!
mun mielipide on et jos kummatki haluutte ja ootte miettiny asiaa tarpeeks, ni miksi ei?
voin vakuuttaa, et ole tyhmä;)
Itse kuumeilin viime syksynä ihan samalla tavalla kuin sinä, puolivakavissani, vauvat olivat unissa ja valveilla päällimäisenä mielessä ja unelmat ihania. Olen nyt 22-vuotias, ja vauva syntyisi suunnilleen nyt, jos olisin tuolloin raskaaksi tullut. Onneksi ei syntynyt ja onneksi emme yrittäneet :)
Totuus on kuitenkin se, että opintoja on minulla jäljellä vielä n. 3 vuotta ja aioin yliopistoajan olla vielä vauvatta, ainakin graduun saakka.
Yritin tietoisesti pysyä pois tältä palstalta (joka ruokkii vauvakuumetta ihan kamalasti!) ja hetken päästä huomasin, että vauvakuume on totaalisesti ohi.
Mietin asioita, joita haluan vielä kokea / olla ennen lasta, ja lähden ensi syksynä vaihtoon ja sen kesälle suunnittelemme avomieheni kanssa häitä, ja vauva olisi nyt oikeastaan epätervetullut.
Ensin naimisiin, opiskelut hyvälle mallille ja sitten vasta yritystä, ei tässä mikään kiire ole.
Opiskelu onnistuu toki lapsenki kanssa, mutta se hidastuu. Loppujen lopuksi, mitä pahaa voi tapahtua, jos odotatte sen 1,5 vuotta ja menette vaikka naimisiin ensi kesänä?
kun on tullakseen.
Jos olisin sinä ja vauvakuumetta potisin ja jos etenkin miespotee, niin miksi en lasta tekisi. Jokainen tekee lapsen silloin kun on siihen henkisesti kypsä. Se ei mielestäni ikää katso (sisareni teki 17 vuotiaana). Hyvin on pärjännyt.
Nyt kun täytän kohta 27 ajattelen nyt jälkeen päin omaa elämääni ja sitä aikaa tätä ennen, ja jos olisin nyt samassa tilanteessa kuin sinä, olisin valmis tekemään lapsen. Se ei ole este millekään, ainoastaan pieni hidaste.
Nyt kun todella yritämme lasta (takana puoli vuotta kunnon yritystä) tulee aina menkkojen alkaessa pettymys, kun ei ole onnistanut. Vauvaa toivomme kummatkin todenteolla.
Jos joku on sitä mieltä että häät ennen lapsen tuloa, en kannata välttämättä sitäkään (itse menin naimisiin vuodenvaihteessa ja sekään ei ole muuttanut mitään asiaa, samaa rataa mennään kuin ennen sitäkin). Mieheni veli meni naimisiin muutama viikko sitten, kun saivat toisen lapsen ja oli samaisen lapsen ristiäiset. Eli ristiäiset ja häät yhtä aikaa. Hieno juhla!
Onnea yritykselle mikäli alatte lasta yrittämään, ja sinä ja miehesi olette parhaat asiantuntijat siinä asiassa, teettekö lapsen nyt vai myöhemmin.
Moi!
samassa jamassa ollaan täälläki, eli opiskeluja jäljellä, mut vauva on tilauksessa. Ollu jo jonki aikaa ja sieltä se tulee jos on tullakseen. Keskusteltiin avon kanssa pitkät pätkät ja tultiin siihen tulokseen, ett perheeseen on vapaa paikka pikkuiselle. Opiskeluja en murehdi sen enempää. On sitä muutki selvinny.
Ja itse en henkilökohtaisesti ole tuolla namisiin ensi- linjalla, mutta jokainen näkee sen omalla tavalla.
Elikkäs, jos ootte ihan oikseesti valmiit ottaa vastuun lapsesta ja suhde on tasapainossa, niin miksikäs ei. Eihän sitä sitä, jos vaik tulevaisuudessa haet kouluun joka on sinun oma ala. Kannattaa vielä keskustella avon kanssa ja pohtia eri näkökulmia. Jos aika tuntuu sopivalta, ni siitä vaan lakanoitten väliin;)
Joo mä tosiaan päätin että haluan lapsen juuri nyt, vaikka vasta haen yliopistoon. Lapsi on haluttu ja kihlattuni kanssa ollaan oltu yhdessä siitä asti kun olin 16 vuotias.
Olen tajunnut, ettei tämä elämä ole koskaan valmis, eikä koskaan ole sopivaa hetkeä vauvalle, jos niin ajattelee. Kun on koulu käyty ja on ammatti, niin sitten pitää päästä töihin ja sitten onkin jo se uraputki, johon ei tietty lapsia mahdu. Ei elämä eikä opiskelut siihen lopu, kun saa lapsen. Mä olen päättänyt että haluan opiskella ja sitä haluankin ihan palavasti, mutta haluan myös lapsen. Näin meillä.
Kun sinulla vihdoin ja viimein on se omakotitalo komeiden kirkkohäiden jälkeen, tutkinto takataskusta ja vakiduunipaikka, sopivasti serkuksia lapsellesi....NIIN EI SE VAUVA VÄLTTÄMÄTTÄ TULEKAAN! Olen nähnyt tämän kuvion jo noin neljä kertaa omassa tuttavapiirissäni, ja kolme näistä kuvioista on valitettavasti päätynyt eroon.
Naisen hedelmällisyys kun rupee pikkuhiljaa laskemaan tuossa kolmenkympin kynnyksellä. Olet biologisesti parhaassa iässä ja henkisestikin tunnut ikäistäsi fiksummalta, mutta jos yhteiskunnan paineet ja odotukset tuntuvat vaakakupissa tärkeämmiltä, niin lykkää vielä parisen vuotta.
Itse teimme esikoisemme, kun olin 22-vuotias ja opinnot olivat vielä kesken. Mieheni oli vakiduunissa ja taloudellinen tilanteemme oli suht ok. Niinpä lapsi sai tulla, kun oli kerran tullakseen. Päivääkään EN OLE KATUNUT. Suhteemme kehittyi vielä vankemmaksi. Suoritin tutkintoni loppuun ja sain vakituisen työpaikan. Lapsi on ollut päiväkotihoidossa jo useamman vuoden ja viihtyy siellä hyvin.
Nyt olen 28-vuotias ja odotan toista. Henkisesti olen päättänyt (ja jos luoja suo), että kolmannen vielä pukkaan ennen kuin kolmekymmentä kilahtaa mittariin. On kivampi, kun sitten vielä viisikymppisenä voin nauttia ukkoni kanssa kahdestaan elämästä. Ja hyvässä lykyssä näemme omat lapsenlapsemme...
nauttimaan tuosta äitiydestä...
ei vain lasta ala kuulua. yhyy....
voi kun pääsis nauttimaan äitiydestä jo...vaikka kauaa ei oo yritystä ollukkaan mut yli vuoden ajan on ollut jo kovaa vauvakuumetta mut opiskelut on ollu pahasti kesken ja ikääkin alkaa jo olla tarpeeksi eli 26v.
Pidän peukkuja teille vaavia yrittäville täysillä!
Muistakaa, että kyse ei ole pelkästä vauvan tehtailusta, vaan nauttikaa kumppanistanne. Hemmotelkaa toinen toisianne ja keskittykää harrastamaan mahd. tyydyttävää laatuaikaa ilman aamulämmön mittaamista ja testiliuskoja.
Jätin itse ehkäisyn pois tuossa joulukuun lopulla -05. Ja koko alkuvuoden laskin otollisia päiviä ja tein raskaustestejä ennen menkkoja, kunnes päätin jättää asian tuonnemmaksi (perhepiirissämme sattui tammikuussa myös vakava sairaustapus, mikä hiljensi makuhuonehommat minimiin).
Vappua juhlittiin railakkaasti ja pidettiin mieheni kanssa hauskaa pitkästä aikaa ja nautittiin alkaneesta keväästä mökillä ja otettiin aurinkoa...seksiäkin harrastettiin aika rivakasti. No niinhän siinä ´kävi, etten ollut päiviä laskenut. Ja plussasin siis kaksi viivaa reilu pari viikkoa vapun jälkeen ;)
Ihanaa kesää kaikille ja plussaonnea!
tekstiäsi jos olisit varma lapsensaannista.
Vauvahaaveet on aivan normaali aika parisuhteessa, jossa alkaa valkenemaan se, että tuon kanssa oikeasti haluan olla loppuelämäni.
Mutta sinua huvittaisi saada lapsi, ajatus tuntuu uudelta ja jännittävältä. Sinua kuitenkin epäilyttää sen verran, että et ole ratkaisua tehnyt jättää ehkäisyö pois. Vielä ei ehkä ole aika, odotellaan sitä ihanaa aikaa joka koittaa meille tulevaisuudessa! Eikö muutenkin olisi kivempi olla äiti, joka on jo opiskellut ja jota muut eivät pälyilisi teiniäitinä tms sossulaisena?
Vauvat on ihania, mutta mitään haittaa ei ole siinä että odottaa sen 2 vuotta.
Teette toki oman päätöksenne, mutta sinun tekstistäsi päätellen vauvapuuhat on parempi lykätä vielä vähän aikaa eteenpäin.