Miten voikaan ihastus muuttaa toisen katseet. Ensin näin tytön, joka ystävällisesti moikkasi ja katseli enkä tosiaan nähnyt tai tuntenut siinä mitään muuta kuin ystävällisyyttä, mutta sitten jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasin kuinka söpö tuo tyttö onkaan ja kuinka ihana hymy hänellä onkaan ja kuinka ihana olemus hänellä onkaan ja ja ja... nyt sitten en osaa muuta ajatellakaan. tulkitsen jokaisen katseen, hymyn ja iloisen tervehdyksen aivan muuksi..voi kunpa nuo kaikki olisikin kiinnostusta minua kohtaan. Miten sitä ihastuessaan sokaistuu niin valtavan paljon? miten sitä osaakaan enää uskoa ystävälliset eleet vain ja ainoastaan ystävällisiksi eleiksi.. voih..
Ihastuksesta
ihastuin hymyysi
61748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. kiinnostusta sinua kohtaan, ei pelkkiä ystävällisiä eleitä..
kun sentään tervehditte. Itse saan ihastuksen näkemisestä niin ylivoimaisen tunnekuohun, että säännönmukaisesti epäonnistun jo "hei":n sanomisessa, ihme kun en pakoon juokse, ja joskus juoksenkin. :(
oppii ja kehittyy. Kun tuon ihastuksen kanssa pitää olla päivittäin tekemisissä, ei voi juosta karkuun joka kerta. Mutta muistan kyllä ne ensimmäiset kerrat, kun kaikki sanat jäivät kurkkuun. Ja hänen puhuessa en voinut kuin tuijottaa hänen huuliaan ja miettiä millaista olisikaan suudella niitä.
Nykyään ollaan jo kavereita, mutta minähän haluaisin enemmän...
hämää, kun ihastukseni kohde käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, tai oikeastaan lähestyy, ja pakenee ennalta arvaamattomasti. Kummallakaan ei sinänsä ole epäselvyyttä toisen tunteista, mutta tilanne vaan on kertakaikkisen kummallinen. Miten edes minä voin olla kohta sekoamatta?
Hän sanoo aamuisin 'hyvää huomenta' ja minä yritän aina tsempata ja vastata samoin, mutta se mitä todellisuudessa suustani tulee on jonkinlainen epäselvä 'moi' mutta vaikka takertelenkin sanoissa, onneksi sentään onnistun hymyilemään sitäkin enemmän.
Ihastus tekee minusta kyllä niin tuppisuun ja kömpelön, tai siltä ainakin tuntuu. Miten voikaan olla niin ylivoimaista aloittaa keskustelu, edes sellainen joka vaikkapa ventovieraan kanssa olisi ihan helppoa.
Ehkäpä ne pienet katseet tosiaan voisivat olla kiinnostusta/ihastusta tai sitten vain satun istumaan kellon lähellä ja hän vilkuileekin sitä eikä minua.. Vaan mistäs sitä tietää mitä toisen päässä liikkuukaan. On niin vaikea tulkita toisen eleitä ihastuneen silmin, kun kaikki tietysti viittaa vain siihen mistä unelmoi eikä siihen mitä ne todellisuudessa ehkä ovat.
Tsemppiä kaikille ihastuneille =) On kyllä aivan ihanaa olla ihastunut, mutta vielä ihanampaa olisi saada sitä takaisin =)
kuulostaa jokseenkin tutulta.. harmi vaan että ihastus on varattu, eikä taida muutenkaan mulla minkäänlaisia mahdollisuuksia olla. mutta silti, aina välillä tuntuu että katseissa ja tervehdyksissä oliskin jotain ..
*syvä huokaus* haaveita vain..