Koiramme-lehti

Heippa!

Kun viime viestissä kyselit tietoa laikoista laitoin Suomen Laikajärjestön nettiosoitteen viestiini. Siellä on oma keskustelupalsta laika-ihmisille jos et huomanut. Se voi olla paras paikka kysymyksillesi. Selailin tänään sitä keskustelu-palstaa ja siellä oli samoja kysymyksiä joita esitit tässä viestissäsi.

Varmaan löydät sieltä myös yhteystietoja joita tarvitset. Osoite on siis www.koillismaa.fi/laika
Koiramme-lehden numeron 9/94 voit saada lehden toimituksesta ehkä. Kirjastoista voit myös kysyä tai tilata mutta tämänhän jo varmaan tiesitkin.
Myös Laikajärjestö julkaisee laikat-lehteä jota voit kysyä em osoitteesta tai liitymällä järjestöön saat sen ilmaiseksi.

Koiramme lehti 9/94 minulla on mutten siitä halua luopua. Tietysti voisin artikkelin monistaa mutta en kyllä luovuta tässä palstalla yhteystietoja. E-mailin kautta yhteystietoni myös näkyvät viesteissä. Artikkeli on hyvä ja mielestäni sinun se kannattaa hankkia.

Oman kokemuksen mukaan voin vastata osaan kysymyksistäsi. Osasta en osaa sanoa.
Itselläni on ven.eur.laika. Kaikki mitä rotumääritelmässä siitä sanotaan tuntuu pitävän hyvin paikkansa, leimaa-antavana piirtenä on eräänlainen hengissäpysymisen logiikka kaikessa toiminnassa. Siitä enemmän tuossa mainitsemassani artikkelissa.
Laikat vaativat paljon liikuntaa, niinuin metsästyskoirat kai kaikki. Mutta laikolla liikkumattomuus tulee helposti esille painon nousuna, koska se käyttää ruuan tehokkaasti hyväksi. Itsellä on ollut koirakavereita hoidossa ja voisi sanoa että koirani tarvii vain puolet siitä mitä esim sen paras sekarotuinen kaveri joka on samankokoinen kuin omani.
Teemme pitkiä lenkkejä metsässä aina kun voimme.
Mutta itse en metsästä jota kai laika-ihmisen pitää koiran pilaamisena.
Oma koirani on seura/pihakoira. Se ei lähde tontilta omille teilleen mutta vahtii kyllä reviiriään tarkasti. Se on saanut valita ollako ulkona vai sisällä ja valitsi sisälläolon. Menee koppiin joskus kesällä jos on kuuma keli.
Naapurillani on länsilaika ja se on myös seurakoirana mutta se lähtee joskus omille teilleen (molemmat koirat on naaraita).

Nämä molemmat kaverukset on erittäin lapsiystävällisiä. Ne on suorastaan erikoistuneet lapsiin. Ongelma se on jos laika on kovin suurikokoinen ja se voi painollaan kaataa aivan pienen lapsen tahattomasti mennessään leikkimään.
Oma koirani hyväksyy melkein varauksettomasi kaikki lapset ja antaa vapaasti silitellä ja halia mutta aikuisten täytyy olla erittäin tuttuja sille jos antaa rapsutella. Muutenkaan se ei paljon välitä rapsuttelusta mutta on kyllä seurallinen. Koirani on ollut hoidossa vauvaperheessä ja suhtautuu vauvoihin hyvin. Ottaa tarjotun esineen kädestä erittäin hellästi ja varoen. Ei riehu tai ole vaaraksi muutenkaan.

Tietysti kaikki koirat on yksilöjä ja kasvatuksella samoista geeneistä voi tulla melkein mitä vain.
Muita käytännön juttuja on tietysti koiran vaatima hoito. Turkkia ei tarvi sen ihmeemmin hoidella. Se pitää siitä itse hyvin huolen. Joskus voi harjata ja oma koira ainakin pitää siitä. Ulkokoirilla voi varautua keväällä runsaaseen karvapeittenlähtöön joka lähtee paksuina laattoina mutta sisäkoira ei tuollaista peittoa kasvata.
Talvella ei kovatkaan pakkaset haittaa. Sellaisia pakkasia ei ole ollut että ei ulkona olisi viihdytty. Tassuihin ei pakkaudu lumi joka on yleensä noutajien vitsauksena.

Metsässä liikuttaessa koira pitää koko ajan yhteyden isäntään. Se menee korkeintaan 50 m päähän ja odottaa jos pysähdyn. Se on myös rotumäär. muk. käytöstä.

Vahtikoiraksi en tiedä sopiiko. Koirani isoäiti kuulemani mukaan ei päästänyt ketään isäntänsä autoon vaan irvisteli jos joku yritti sisään. Joten auto ei ollut lukittu kaupungissa asioidessa.
Riippuu kai siitä minkälaiseksi koiran opettaa mutta laika ei tietysti korvaa vahdeiksi tarkoitettuja koiria. Itse en kyllä menisi suurikokoisen i-laikan ohi noin vain jos se olisi asiasta eri mieltä. Mitä itseasiassa tarkoitat vahdilla?

Kovapäisiä?
Laikaa ei voi opettaa niinkuin esim. jotakin noutajaa, joka oppii nopeasti kaiken. Mutta laikat on kyllä älykkäitä ja nopeita oppimaan mutta valikoivat mitä suostuvat tekemään. Ei ne kuitenkaan mitään kovapäisiä ole. Oikea sana kai olisi itsenäinen, rauhallinen ja harkitseva.
Mitään turhaa hömpötystä niiltä on turha vaatia.

Ihmisystävälisyys on myös leimaa antava piirre laikoilla. Se on varmaan jalostuksen tulosta koska vihaiset yksilöt on karsittu pois koka ne eivät ole voineet asua kyläyhteisössö rajan tuolla puolen missä kaikki eläimet ja ihmiset on asuneet tiiviisti yhdessä eikä vihaisa koiraa ole suvaittu. Oma koirani ei haasta riitaa vaan pyrkii viimeiseen asti välttämään kaikkea rähinää. Kyllä se kuitenkin puolustautuu erittäin päättäväisesti jos tarve vaatii.

Metsästyksestä sinun kannattaa kysyä sieltä laikasivuilta. Sanotaan kuitenkin että laika on varsinainen kymmenottelija. Siinä on lintukoira, noutaja, karhukoira, hirvikoira riippuen sen henk.koht. taipumuksista. Tietysti se täytyy opettaa pennusta alkaen siihen riistaan mitä haluat metsästää.

Toivottavasti oli tiedoista apua mutta ota yhteyttä sinne laikasivuille kyllä se sieltä aukenee oma laikaurasi. Itse ajattelin myös ottaa seuraavaksi koiraksi itälaikan kun omasta aika jättää.