Tekisi mieli tanssimaan; ravintolaan, lavalle, minne tahansa, mutta: En rohkene mennä. Tiedättekö miksi? Siksi, että arvotan itseäni aika tavalla sen perusteella, haetaanko minua tanssimaan vai ei... Olen lyhyehkö, HIEMAN pyöreä, mutta sievähkö. Ei minua kovin paljon haeta - ja siitä itsetunto senkun vaan alenee. Tämä on siis ihan totta!
Onko kenelläkään samanlainen fiilis?
Onko kenelläkään samanlainen fiilis?
Vastaukset 4
Vanhimmat
minäkään, vaikka mieli tekisi...Olen niin mökkiytynyt tänne metsään, etten kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, enkä varsinkaan yksinäni.
Hymyilevälle on kavereita.
Ihan pakko tokaista, että nyt sanot itsellesi : olen tosi ihana!
Olen minäkin pyöreä ja matala ja kauhea luonteeltani, mutten tahdo ajatella itsestäni ihan niin vähäisesti kuin sinä tahdot itsestäsi ajatella. Teet väärin elämääsi kohtaan moisilla ajatusmalleilla ja ainoa keino päästä niistä eroon on muuttaa ajatuksiaan. Mitä enemmän annat itsellesi luvan kokea olemuksesi myönteisenä sen enemmän hehkut myös muille. Huomaat lähettäväsi positiivisuutta ympäristöösi ja se yleensä rohkaisee ihmisiä myös lähestymään sinua.Ja ainoa keinoa muuttaa ajatuksiaan on yksinkertaisesti opetella muuttamaan niitä. Pohtimalla et pötki pitkälle!
Toivotan oikein mukavia lavatansseja mahd pian!
Siis hymyillä täytyy. Mites pitäisi pukeutua?
Ajatelkaa, miten absurdi tilanne. Menet muka pitämään hauskaa; jännität, pelkäät, että itsetunto romahtaa taas; luulet olevasi ruma, lihava yms. ja jos kukaan ei hae, niin olet entistä vakuuttuneempi, että sitä olet.
Olin nuorena lihava ja seinäkukkanen. Vaikka olen solakoitunut, niin jossain vain on katalat muistot, kun vierestä viedään...