Suomessa rangaistukset henkirikoksista ovat todella liian lieviä.
Tämä adressi on niille, joiden mielestä Suomen rikoslaki on muutoksen tarpeessa.
Tällä adressilla halutaan erityisesti puuttua henkirikoksia tehneiden ihmisten rangaistusten koventamiseen.
Allekirjoittaneet haluavat herättää keskustelua väkivallan lisääntyneestä määrästä, sen yhä julmemmista ilmenemismuodoista ja riittämättömistä rangaistuksista.
Rikollisten ja ennen kaikkea rikostenuusijoiden tulisi saada entistä kovempia rangaistuksia ja vankilaoloja tulisi muuttaa niin, että rangaistusta voitaisiin kutsua edes rangaistukseksi eikä lomamatkaksi. Kyseessä on RIKOKSESTA saatu RANGAISTUS!
Lähiaikoina on saanut lukea lehdistä kuinka ystävänsä kanssa riitaantunut mies valitsi sattumanvaraisesti uhrin kadulta jonka hän pahoinpiteli, purkaakseen vihaansa. Tuomio: yhdyskuntapalvelu. Miten tuomiossa huomioidaan uhriksi joutunut henkilö, joka saattaa joutua kärsimään peloista koko loppu elämänsä? Varsinkin kun hän tietää että tekijä liikkuu edelleen samoilla kaduilla.
http://www.adressit.com/yksimonista - ko yli 8000 nimeä
Tämä adressi on niille, joiden mielestä Suomen rikoslaki on muutoksen tarpeessa.
Tällä adressilla halutaan erityisesti puuttua henkirikoksia tehneiden ihmisten rangaistusten koventamiseen.
Allekirjoittaneet haluavat herättää keskustelua väkivallan lisääntyneestä määrästä, sen yhä julmemmista ilmenemismuodoista ja riittämättömistä rangaistuksista.
Rikollisten ja ennen kaikkea rikostenuusijoiden tulisi saada entistä kovempia rangaistuksia ja vankilaoloja tulisi muuttaa niin, että rangaistusta voitaisiin kutsua edes rangaistukseksi eikä lomamatkaksi. Kyseessä on RIKOKSESTA saatu RANGAISTUS!
Lähiaikoina on saanut lukea lehdistä kuinka ystävänsä kanssa riitaantunut mies valitsi sattumanvaraisesti uhrin kadulta jonka hän pahoinpiteli, purkaakseen vihaansa. Tuomio: yhdyskuntapalvelu. Miten tuomiossa huomioidaan uhriksi joutunut henkilö, joka saattaa joutua kärsimään peloista koko loppu elämänsä? Varsinkin kun hän tietää että tekijä liikkuu edelleen samoilla kaduilla.
http://www.adressit.com/yksimonista - ko yli 8000 nimeä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse kannattaisin lievempiä rangaistuksia. Itse asiassa olen puuhamassa adressia asiasta.
kovemmista rangaistuksista.Joka päivä sieltä joku vapautuu ja sitä huonommin sopeutuu yhteiskuntaan mitä kauemmin on istunut.
Mainittu adressi kantaa huolta siitä, että vankeusrangaistus olisi todella rangaistus eikä lomamatka.
Kommentti: Lainsäädäntömme lähtee siitä, että vapausrangaistuksen rangaistuksena on vain ja ainoastaan vapaudenmenetys, ja vapausrangaistuksen olosuhteiden on vastattava muualla yhteiskunnassa vallitsevia olosuhteita.
Mainittu adressi toteaa myös, että elinkautisen vankeusrangaistuksen tulisi olla tosiasiassa elinkautinen.
Kommentti: Lainsäädäntömme lähtee tosiaan siitä, että elinkautinen vapausrangaistus kestää todella elämän loppuun asti. Kuitenkin yleisesti yhteiskunnassamme ollaan sitä mieltä, että elämän loppuun kestävä vankeus on toteutuessaan kohtuuton seuraamus. Asian on ajateltu hoituvan sillä, että tasavallan presidentti armahtaa elinkautiseen vapausrangaistukseen tuomitun noin 12-18 vuoden vankeuden suorittamisen jälkeen tapauksesta riippuen. Nyt käytäntöä ollaan muuttamassa, mutta silmällä pidetään sitä, että elinkautisesta vankeudestakin koittaisi aikanaan vapaus.
Mielestäni sivistysvaltioksi itseään kutsuvassa yhteiskunnassa käytettävillä rangaistuksilla tulee aina pyrkiä yhteen tai useampaan seuraavista tavoitteista. Muilla motiiveilla annettavia rangaistuksia en pidä eettisesti hyväksyttävinä:
1. Estää etukäteen ihmisiä tekemästä rikoksia toimimalla pelotteena, että tietyn teon tekemisestä tai tietyn asian laiminlyömisestä koituu asianomaiselle haitallisia seuraamuksia rangaistuksen muodossa.
2. Eristää vaarallisia rikoksentekijöitä siten, että he eivät olisi vaaraksi yleiselle ja yksityisten ihmisten turvallisuudelle.
3. Pyrkiä ohjaamaan rikokseen syyllistyneitä kansalaisia jatkossa elämään lakien ja säädösten mukaan kansalaisyhteiskunnan jäseninä.
4. Korvata rikoksen aiheuttamia vahinkoja.
Kohdasta 4 toteaisin, että se toteutuu lähinnä sakkorangaistuksissa ja niissäkin hyvin marginaalisin osin. Yleensä erotetaan rikoksesta aiheutuva rangaistus ja vahingonkorvausvastuu, joka siis kuuluu kohdan 4 alaan.
Mielestäni rangaistusta määrättäessä ei saa ajatella, että rangaistuksella lievitettäisiin rikoksen uhrin ja hänen omaistensa mielipahaa siten, että he kokisivat rikoksen tehneen saaneen ansionsa mukaan. Rikoksen uhrin ja omaisten rikoksesta aiheutuvien kärsimyksien lievittämiseksi tuomioistuin saa käyttää ainoastaan heille maksettavia vahingonkorvauksia. On totta, että henkirikoksen uhrien omaisten henkisiä kärsimyksiä ei voi mitenkään mitata rahassa. Kuitenkin rahallinen korvaus on ainoa, jota tuomioistuin voi käyttää. Selvää on, että yhteiskunnan on järjestettävä rikoksen uhreille ja omaisille muita tukitoimia.
Kertoisitko toimiiko mielestäsi nykyiset tasot rangaistuksissa(esim. tappo) ja nykyiset vankilaolot minkälaisena peloitteena? Ilman muuta rangaistuksilla ja vankilaoloilla pitäisi olla sen verran "pelottava" vaikutus että ainakin ne jotka toimivat rikollisuudessaan ihan harkitummaltakin pohjalta, miettisivät kenties hieman enemmänkin kannattaako tuhota toiminnallaan omakin elämä hankkiutumalla sinne vankilaan.
Muutenkin olen itsekin samaa mieltä että esimerkiksi taposta nykyisillään asetettavat rangaistukset muutamine vuosineen eivät ole mitenkään riittävä rangaistus teon vakavuus huomioon ottaen. Uhri menettää ihan kaiken, samaten hänen omaisensa hänet lopullisesti, mutta tappajapa "menettää" elämästään ehkäpä vain 4-5 vuottakin kunnes on taas vapaa kuin kuka tahansa muu.
Kuten edellisessä viestissäni totesin, pidän aivan hyväksyttävänä motiivina rangaistusta määrättäessä, että rangaistus toimii pelotteena. Pelotevaikutus liittyykin useimpiin rangaistuksiin. Kun tiedetään, että teosta todennäköisesti seuraa se ja se rangaistus, ja henkilö pitää seuraamusta itselleen riittävän epätoivottavana, se osaltaan hillitsee ryhtymästä rikokseen, ellei kyseinen henkilö muuten pidättyisi kyseessä olevista rikollisista teoista.
Sivistysvaltiossa tulee kuitenkin toimia siten, että rangaistukseen ei saa liittyä fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai rangaistavan ihmisarvoa kyseenalaistavaa toimintaa (vaikka itse rikos onkin kohdistunut rikoksen uhrin ihmisarvoon).
Vapausrangaistuksen osalta nykyinen yhteiskunta on lainsäädännössään lähtenyt siis siitä, että vapausrangaistuksessa rangaistuksena saa olla ainoastaan vapaudenmenetys ja vapaudenmenetysajan olosuhteiden on vastattava muuten yhteiskunnassa vallitsevia normaaleja olosuhteita. Siis ajatuksena on, että henkilökohtaisen vapauden menettäminen on jo itsessään niin suuri seuraamus, että sitä ei pidä tehostaa sillä, että vankilaoloista tehtäisiin tarkoituksellisesti epämukavia tai tavanomaisista elinolosuhteista poikkeavia. Epäilen, että edes nykyisissä, monien mielestä liian mukaviksi syyttämissä, vankilaoloissa ei tähän päästä.
Vankilan sisäisissä kurinpitotoimissa on sitten edelleen mahdollisuus puuttua vangin normaaleihin oikeuksiin, mutta täysin niitä ei saa riistää edes silloin, kun vanki on kurinpidollisesti eristettynä.
Olen kyllä sitä mieltä, että esimerkiksi huumekaupalla ei pitäisi olla mitään sijaa vankiloissa tai niiden ulkopuolella. Pidän mahdollisena, että vankiloissa lisätään ihmisten henkilökohtaista vapautta rajoittavia suojelutoimenpiteitä jo vankiloiden itsensäkin inhimillisyyden lisäämiseksi.
Yleisesti olen sitä mieltä, että rangaistuksiin saa liittyä ihmisen perusoikeuksien menettämistä siinä määrin mutta vain siinä määrin, mitä tämän viestin toisessa kappaleessa ilmaisemistani ihmisarvoa koskevista periaatteista seuraa.
Vapausrangaistuksien tulee olla kustakin rikoksesta tietysti sen verran pitkiä, että rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus toteutuisi vähintään tyydyttävästi, ja mikäli mahdollista, hyvin. On kuitenkin muistettava, että vankilasta vapautuneella ihmisellä harvoin on samoja mahdollisuuksia jatkaa normaalielämää kuin muilla ihmisillä, vaikka tuomio olisikin ollut käytännössä vain muutaman vuoden. Vankilaan tuomitulla ei ole todennäköisesti samoja mahdollisuuksia sijoittua työelämään kuin ilman rikosrekisterimerkintöjä olevilla kansalaisilla.
Tuomiot lyhemmiksi, mutta "vittumaisimmiksi". Siinä oli hyvä resepti.
Jokainen juoppoputkassa majaillut tietää, kuinka vittumaista on lojua ajattomassa, virikeettömässä, betonikopissa lyhenkin ajan.
Esim. 10 v. tuomion voisi muuttaa yhden vuoden "koppihoidoksi". Olisi varmasti sellainen kokemus, että takaisin ei kaipaisi.
harkittu teko,joten rangaistuksen pituutta ei siinä tilanteessa varmasti pohdita.
No mitäs siinä sitten pohditaan? Ellei rangaistuksen pituus ole edes pienen pohtimisen väärti niin miksi tuomita ollenkaan?
Sitä paitsi, henkirikos kuin henkirikos. Niin kuin monessa muussakin tilanteessa maailmassa, uhrina on kaikista pahinta olla.
Tapoiksi määriteltävät henkirikokset tapahtuisivat tuosta vain extempore-tyyliin. Kaikkea harkitsevuuttakin tapahtumista ei välttämättä kyetä osoittamaan toteen. Ei se oikeuslaitoskaan mikään täydellisyys ole.
Tosiasiassa väkivalta- ja huumausainerikoksista tuomitaan a) useammin vankeusrangaistus ja b) pidempiä rangaistuksia kuin koskaan aikaisemmin. Toisin sanoen rangaistuskäytäntö on koko ajan mainittujen rikosten osalta tiukentunut.
Tästä on useita tukimuksia, joita en nyt ala tässä erittelemään. Kannattaa kuitenkin tutstua esim. HY:n rikosoikeuden professori Tapio Lappi-Seppälän kirjoituksiin aiheesta, etenkin artikkeliin "rangaistuskäytännön hinta".
Tottakai kansalla on asiasta eri kuva kun iltapäivälehdet repivät lööppejä tapauksista, joissa rikoksentekijä on "päässyt kuin koira veräjästä", unohtaen täysin, että ao. tapauksissa on useimmiten tuomittu täysin lain mukaisesti vaikka se saattaakin joistain vaikuttaa kohtuuttoman lievältä seuraukselta.