Tutustuin viime syksynä erääseen naiseen. Emme ehtineet kovin kauaa tuntea, kun kerroin olevani ihastunut häneen. Luulin nimittäin, että hänkin pitäisi naisista.
Mutta olikin hetero, niin hän sanoi.
Meni aikaa, halusin unohtaa nuo "typerät tunteet" ja olla oikeasti ystävä hänelle. Tilanne jokseenkin "korjautui" ja pystyimme oikeasti olemaan kavereita, ilman että kumpaakaan häiritsisi tai ahdistaisi toisen läsnäolo.
Luulin jossain vaiheessa päässeni yli näistä "typeristä tunteistani", mutta yhtäkkiä huomasin olevani ihan koukussa häneen. Ja olin vähän mustasukkainen hänestä myös -vaikka en halunnut tuntea häntä kohtaan yhtään mitään.
Nyt olen muutaman kerran ymmärtänyt hänen eleistään, pääasiassa katseista, että en ehkä olisikaan yksin näiden tunteitteni kanssa.
Mutta jos hän on kerran sanonut olevansa hetero(vaikka hän ei vaikutakaan täysin heterolta), ja jos olen kerran kertonut tunteistani saamatta vastakaikua, en enää uskalla riskeerata toveruuttamme. Totuus on kuitenkin se, että olen rakastumassa tähän ihmiseen, mutta en haluaisi ikinä menettää myöskään ystävyyssuhdettamme. Mutta niin kuin otsikossa mainitsin, tuntuu, että tukehdun kohta...
Onko tästä mitään tietä ulos?
Mutta olikin hetero, niin hän sanoi.
Meni aikaa, halusin unohtaa nuo "typerät tunteet" ja olla oikeasti ystävä hänelle. Tilanne jokseenkin "korjautui" ja pystyimme oikeasti olemaan kavereita, ilman että kumpaakaan häiritsisi tai ahdistaisi toisen läsnäolo.
Luulin jossain vaiheessa päässeni yli näistä "typeristä tunteistani", mutta yhtäkkiä huomasin olevani ihan koukussa häneen. Ja olin vähän mustasukkainen hänestä myös -vaikka en halunnut tuntea häntä kohtaan yhtään mitään.
Nyt olen muutaman kerran ymmärtänyt hänen eleistään, pääasiassa katseista, että en ehkä olisikaan yksin näiden tunteitteni kanssa.
Mutta jos hän on kerran sanonut olevansa hetero(vaikka hän ei vaikutakaan täysin heterolta), ja jos olen kerran kertonut tunteistani saamatta vastakaikua, en enää uskalla riskeerata toveruuttamme. Totuus on kuitenkin se, että olen rakastumassa tähän ihmiseen, mutta en haluaisi ikinä menettää myöskään ystävyyssuhdettamme. Mutta niin kuin otsikossa mainitsin, tuntuu, että tukehdun kohta...
Onko tästä mitään tietä ulos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jospa ihan ystävän ominaisuudessa ottaisit puheeksi aikaisemman tunnustuksesi ja ohi mennen kyselisit, vieläkö häntä harmittaa tai muuten vaivaa, että tietää sinusta tällaisen asia, että onko mikään muuttunut, kyllä sä keksit tilanteen mukaan.
Seuraat vaan samalla kuinka hän vastaa ja vastaavatko eleet ja sanat toisiaan vai onko jotenkin vaivautunut aiheesta keskustelemaan
Itseläni on myös tunteita erästä naista kohtaan. Aina kun tapaamme tunnen, että välillämme on jotakin. Olen huomannut sen meidän katseista ja siitä minkälaisiksi muutumme toistemme seurassa.
Olen pitkän aikaa peitellyt tunteitani, koska en tiedä olenko sittenkin yksin tunteiden kanssa, olenko vain kuvitellut kaiken?
Meillä on molemmilla on vakituinen suhde miesten kanssa mikä tekee asiasta vielä vaikeamman. En saa häntä ajatuksistani, kaipaan häntä suunnattomasti ja hänen katsettaan haluaisin tuntea hänen suudelman ja olla lähellä mutta...
Kerroin tunteistani hänelle. En saanut toivottua vastausta mutta ei hän myöskään säihkänyt ja katkaissut meidän ystävyyttämme. Mutta en voi sille mitään, että edelleenkin minulla on tunne siitä, että en ole yksin ajatusteni kanssa.
Ehkä minun täytyy vain unohtaa hänet, tukahduttaa tunteeni, ihailla häntä kaukaa ja salaa ja pitää vain tunteeni sisälläni. Voih
P.S tiedän että minun täytyisi kirjoitella bi puolella mutta kun kirjoituksesi tuntui niin omalatani..
joka mielensä muuttaa.
pysyä vain ystävyydessä, ehkä tulevaisuus on sitten toisenlainen! Kyllähän ikävä&kaipuu Häneen tuottaa tuskaa, mut ei siihen tukehdu! Ilotse nyt ystävyydestä ja anna ajan kulua.