Olen tuntenut erään naisen jo jonkin aikaa ja olemme ystävystyneet. Kuitenkin aika pian huomasin sanoin kuvaamattoman yhteyden välillämme.
Olemme samassa työpaikassa joten näemme aika usein. Pian huomasin ne pitkät katseet joita toisiimme loimme, tunnetta ei pysty pukemaan sanoiksi. Huomasin miettiväni tätä naista entistä useammin, hän tuli toistuvasti mieleeni. Kuinka haluaisinkin koskettaa häntä, olla lähellä ja tuntea läheisyyden. Mutta kun en voi.
Olemme molemmat vakituisessa suhteessa miehen kanssa mikä tekee asioista vielä vaikeamman. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut mitään vastaavaa naista kohtaan. Tämä tunne tuli minulle aivan yllätyksenä. Olen kuvitellut pitäväni ainoastaan miehistä. Tämä uusi tilanne myös pelottaa itseäni hiukan.
Olin aina kuvitellut etten ole yksin tunteideni kanssa. Eihän tällainen tunne voi olla yksi puolista. Jos minä tunnen sen värähtelyn, täytyy hänenkin se tuntea.
En enää jaksanut peitellä tunteitani niinpä kerroin hänelle kuinka asiat ovat. En saanut ihan toivomaani vastausta muttei hän myöskään säikähtänyt eikä lopettanut ystävyyttämme. Kuitenkin olen varma siitä että välillämme on jotakin erikoista ja uskon, että hän tuntee sen myös.
Nyt en voi muutakuin uneksia yhteisistä hetkistä, katsella häntä salaa ja toivoa , että jospa jonakin päivänä voisin tuntea hänen hellän kosketuksen. Arvostan ystävyyttämme en tuputa hänelle tunteitani vaan odottelen jospa sittenkin joskus...
Olemme samassa työpaikassa joten näemme aika usein. Pian huomasin ne pitkät katseet joita toisiimme loimme, tunnetta ei pysty pukemaan sanoiksi. Huomasin miettiväni tätä naista entistä useammin, hän tuli toistuvasti mieleeni. Kuinka haluaisinkin koskettaa häntä, olla lähellä ja tuntea läheisyyden. Mutta kun en voi.
Olemme molemmat vakituisessa suhteessa miehen kanssa mikä tekee asioista vielä vaikeamman. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut mitään vastaavaa naista kohtaan. Tämä tunne tuli minulle aivan yllätyksenä. Olen kuvitellut pitäväni ainoastaan miehistä. Tämä uusi tilanne myös pelottaa itseäni hiukan.
Olin aina kuvitellut etten ole yksin tunteideni kanssa. Eihän tällainen tunne voi olla yksi puolista. Jos minä tunnen sen värähtelyn, täytyy hänenkin se tuntea.
En enää jaksanut peitellä tunteitani niinpä kerroin hänelle kuinka asiat ovat. En saanut ihan toivomaani vastausta muttei hän myöskään säikähtänyt eikä lopettanut ystävyyttämme. Kuitenkin olen varma siitä että välillämme on jotakin erikoista ja uskon, että hän tuntee sen myös.
Nyt en voi muutakuin uneksia yhteisistä hetkistä, katsella häntä salaa ja toivoa , että jospa jonakin päivänä voisin tuntea hänen hellän kosketuksen. Arvostan ystävyyttämme en tuputa hänelle tunteitani vaan odottelen jospa sittenkin joskus...
Vastaukset 3
Vanhimmat
... että kerroit tunteistasi!
Ihmiset ovat täynnä tukahdutettuja ja tunnustamattomia tunteita ja on kiva kuulla, että joku uskaltaa tunteensa kertoa.
Muista, että sielunsisaruuteen perustuva ystävyys on sinälläänkin arvokasta.
tosi rohkea että kerroit hänelle että ajattelet häntä silleen,,mutta sanotaankos näin että vaikka hän ei nyt ihan heti ilmaisekkaan haluja yms niin tärkeimpänä näen sen että mainitsit omista viboista hälle ja nyt hän miettii kovasti että jos entä jos sittenkin rohkenisin..Siis voit olla ihan varma että hän miettii sun aloitetta aikamonesti vaikka ei sitä paljastakkaan...
Se voi vain kestää niin kauan ennenkuin se mieltymys pulpahtaa esiin..Mulla oli kanssa kouluaikoina pakko tunnustaa vetoni parhaaseen kaveriin jonka kanssa tehtiin töitä ja oppi juttuja että haluaisin ruveta hänen kanssaan olemaan..mutta hän ei sitten halunna ja kysyin miksi niin ei osannu vastata mitään mutta halusi siitä nähden olla vain kaveri ja siihen tilanteeseen hyväksyin asemani...
Joillakin voi tosiaan olla kotona tai muualla jotain ongelmia ja jos traumoja ollunna vaikkapas niin ei sitten uskalla sitoutua toisen elämään millään muotoa...
Mielestäni oli aika rohkeaa kertoa tunteista. Tuli vain mieleen, että jos työkaverisi olisi jollain tavalla ihastunut sinuun, mutta ei kuitenkaan uskalla/halua ottaa askelta eteenpäin. Voi olla, että ajan päästä hän haluaa, mutta voi olla myös, että hän on vain imarreltu ihastuksestasi eikä oikeasti ole kiinnostunut. Ymmärrän hyvin, että sinulla on vaikeat paikat varsinkin töissä, ajatukset ja katseet harhailee. Tuntuu kuin muutkin lukisivat ajatukset...
Kirjoitin omasta stoorista tuonne toiseen työpaikka-ketjuun, mutta tässä hieman lisää...
Minulla ja työkaverillani oli samantapaisia fiiliksiä kuin sinulla/teillä. Tiesin, että hän on bi (ja enemmän naisiin päin), mutta en ollut kertonut omista taipumuksistani hänelle. Toisaalta minulla siis oli hyvä olla "heterona" vieressä ja ihastua häneen rauhassa.. Jossain vaiheessa ystävystyttiin enemmän ja alettiin viettämään vapaa-aikaa enemmään yhdessä. Kaikki tuommoinen vahingossa ohimennen hipaisu veti silloin vaikeaksi. Tuli lähes teinityttö mieleen:-) Uskomatonta kemiaa. Kerran sitten jouduin yöpymään hänen luonaan ja se oli sitten siinä :-) Niin kaunista... Itseasiassa aloite tuli minun puolelta kaikkeen, koska tiesin hänen pitävän minua, kuitenkin hieman epäillen, täysin heterona. Nyt on ihania hetkiä, vaikkakaan se ei ole aina mahdollista, silloin kun haluaisi. Mutta aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Voimia sinulle!