Meillä on aivan ihana 10kk ikäinen tyttö eikä oikeastaan mitään muuta harmia kuin nukkumaanmeno. Ihan pikkuisena tyttö piti nukuttaa syliin, kun muuten aina havahtui hereille. sittemmin tilanne ei ole oikein helpottunut ollenkaan. Nukkumaanmeno on yhtä tuskaa nykyisin.
oikeastaan koko elämänsä hän on nukahtanut joko sylissä tuudittamalla tai tissille. Ja siis VAIN äidin syliin. 6kk iässä yritettiin lempeää unikoulua, mutta se ei tuottanut oikein tulosta. Tyttö alkoi kyllä nukahtaa sänkyynsä, mutta se vaati yleensä yli vartin ja äidin läsnäolon vieressä. Lopulta homma meni kuitenkin siihen, että hän alkoi lopulta itkeä niin kovasti, että lopulta nukahti syliin (alkoi aina huutaa kun yritti laskea sänkyyn)
Nyt on sitte viikon ajan ollut piru irti varsinkin iltaisin. Tyttö ei enää nukukaan rinnalle vaan taistelee yliväsyneenä nukkumista vastaan. Jos laittaa sänkyyn ihan tokkurassakin, niin alkaa heti puuhata, kontata tai nousee pystyyn ja huutaa seuraa ja lopulta raivostuu kun ei saa haluamaansa. Ei auta iltasatu, ei syli kelpaa. Lopulta parin tunnin taistelun jälkeen tanssitaan uneen tms. sitte jo kohta havahtuukin taas unesta ja nousee istumaan ja show alkaa jälleen.
Meillä on säännöllinen päivärytmi (sikäli kuin mahdollista), unipussi auttoi aikansa, mutta nyt on käynyt vaaralliseksi kun kumminkin nousee sen kanssa pystyyn yms. Viereen ei nukahda ja ongelma ei näytä riippuvan mitenkään siitä miten väsynyt lapsi on.
Onko teillä mitään hyviä neuvoja tähän ongelmaan? En ole huudatusunikoulun kannalla, mutta en tiedä onko vaihtoehtoja. Varmaan mitenkään ei helpolla selviä, mutta olen huolissani siitä, että onko mulla enää voimavaroja mihinkään rankempaan unikouluun. Olis vaan kannattanut opetella se nukkuminen kunnolla ennen liikkumistaitoja.
oikeastaan koko elämänsä hän on nukahtanut joko sylissä tuudittamalla tai tissille. Ja siis VAIN äidin syliin. 6kk iässä yritettiin lempeää unikoulua, mutta se ei tuottanut oikein tulosta. Tyttö alkoi kyllä nukahtaa sänkyynsä, mutta se vaati yleensä yli vartin ja äidin läsnäolon vieressä. Lopulta homma meni kuitenkin siihen, että hän alkoi lopulta itkeä niin kovasti, että lopulta nukahti syliin (alkoi aina huutaa kun yritti laskea sänkyyn)
Nyt on sitte viikon ajan ollut piru irti varsinkin iltaisin. Tyttö ei enää nukukaan rinnalle vaan taistelee yliväsyneenä nukkumista vastaan. Jos laittaa sänkyyn ihan tokkurassakin, niin alkaa heti puuhata, kontata tai nousee pystyyn ja huutaa seuraa ja lopulta raivostuu kun ei saa haluamaansa. Ei auta iltasatu, ei syli kelpaa. Lopulta parin tunnin taistelun jälkeen tanssitaan uneen tms. sitte jo kohta havahtuukin taas unesta ja nousee istumaan ja show alkaa jälleen.
Meillä on säännöllinen päivärytmi (sikäli kuin mahdollista), unipussi auttoi aikansa, mutta nyt on käynyt vaaralliseksi kun kumminkin nousee sen kanssa pystyyn yms. Viereen ei nukahda ja ongelma ei näytä riippuvan mitenkään siitä miten väsynyt lapsi on.
Onko teillä mitään hyviä neuvoja tähän ongelmaan? En ole huudatusunikoulun kannalla, mutta en tiedä onko vaihtoehtoja. Varmaan mitenkään ei helpolla selviä, mutta olen huolissani siitä, että onko mulla enää voimavaroja mihinkään rankempaan unikouluun. Olis vaan kannattanut opetella se nukkuminen kunnolla ennen liikkumistaitoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
auttaa kun kevyesti painan päästä takaisin pötkölleen ja jätän käden poskelle.tosin tästäkin voi tulla ongelma jos lapsi ei myöh.suostu nukahtamaan ilman kättä...
pahimpina iltoina olen lähtenyt pois huoneesta jos vauva oikein peuhaa ja kun vauva huomaa että poistun ja alkaa hermostumaan menen takaisin ja sanon;että nyt nukkumaan ja laitan pötkölleen ja jään istumaan viereén.jos alkaa uudestaan peuhaamaan lähden taas pois ja palaan kun vauva huomaa minun poistuneen...ja taas sanon saman lauseen ja laitan pötköttämään...
saitkohan mitään tolkkua...
No ei meillä ole lainkaan ihmeellistä että joutuu nukuttamaan yli tunninkin. yleensä 45 min.. että minusta tuo 15 min kuulostaa taivaalta. Me kans laitetaan niin monta kertaa makuuasentoon kun tarttee, sanotaan hyvää yötä jne, ja istutaan viereen odotteleen ihan hiljaa. Ei puhuta mitään. Vuoroilloin iskän kaa nukutetaan, kun pinna meinaa räjähtää ekan 20min jälkeen -- mutta eihän se sekään auta ;)
Ekan vuoden aikana jo oli montaa erilaista nukkumaan menoa, eli tuo vaihtelee ikäkaudesta yms taidoista riippuen. En mäkään ole hirveesti huudattanut, mutta en myöskään kovin helpolla nostanut enää pois sängystä.
joo mulla on ehkä liian aikasta valittaa mutta valitan kuitenki..2kk vauveli on tosi herne nenässä joka ilta..sil on koliikki joka loppuu 10-11 aikaa..sen jälkeen alkaa se pirun tissin huutaminen vaikka maha on täys..mä makaan vieressä sängyllä jopa pariki tuntia ja aina kun yritän lähteä hetken päästä kuuluu kamala raapiva huuto..hiljaseks saa vaan laittamalla tissin suuhun taas..ei siinä mitää jos se nukuttaminen ois ainoo ongelma..mut ku se huuto alkaa jo 7ltä..koliikki huuto..mikään ei auta ei mikkään..mul on nännit ihan hajalla ku ite meen nukkumaan koska poika imeskelee ne illalla kipeeks ku yritän nukuttaa sitä..en tiiä mitä teen v'äärin mutta enempää en sitä huudattamaa ala ku on pakko..ihan tarpeeks se huutaa koliikin aikana
voisin sanoa lohdutukseksi, et toi iltatankkaus on kyllä ihan tavallista.. Meillä se alkoi loppua joskus 3-4 kk:den iässä.
Se oli kyllä väsyttävää aikaa, kun tuntui, et lapsi on koko ajan tississä kiinni ja kun rinnat oli ihan jumalattoman kipeät muutenkin. Välillä söi siihen malliin, et sitä tankkaamista seurasi oksentaminen ja sen jälkeen se rumba alkoi uudelleen..
Nukkumaan päästiin yleensä 02-03.30...
En suosittele lepositeitä, muutama vuosi sitten eräs lapsi kuristui niihin vähdätessään sängyssä.