Onko eletty elämä takanapäin, vieläkö tässä iässä voi odottaa jotain uutta, vaikka rakkautta?
Voiko 50+ rakastua?
Onko jo liian myöhäistä?
541787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Mutta pidä varasi! ;-) Itse rakastun melkein joka päivä, mutta valitettavasti kohde on aina rengastettu.... eli ei sallittua riistaa...! Mutta kyllä uskon, että jonakin päivänä kolahtaa - kunhan on kunnolla vapaa yksilö!
Ehkä jonain päivänä rakkaus tulee ovista ja ikkunoista tähänkin pirttiin.
Olen vuosia etsinyt, olen laittanut viestejä, ilmoituksia ja toivonut, nyt alkaa tuntuu siltä, että pieni sydämeni läpättää, siinä on tärinää, hyvää, oikeaa sykettä.
Olen täältä netistä löytänyt ihmisen. Aidon itseni oloisen. En vielä kuuta kurkoittele, etten katajaan taas kerran kapsahda. Minulla on aikaa olen vasta puolessa väliä kuuttakymmentä. Aikaa on kovasti kun on elänyt terveellisesti ja liikuntaa sopivasti harrastaen. Tsemppiä kaikille rakkautta etsiville. Kerron joskun lisää, kunhan nään miten tämä kesä menee.
Pidetään sulle peukkuja!;o)
olen. Netistä löysin ja hyvältä vaikuttaa. Ihan rauhallisesti edetty. Edelliset 'viritelmät' ehkäpä rakastumiset..olivat juuri siinä mielessä toivottomia että eivät olleet täysin vapaita sillä hetkellä. Voihan se olla että löytyy kun ei enää niin kauheasti odottanutkaan. Ei mitään paineita puolin eikä toisin. Hyvin menee :)
hyvästä ja iloitse onnestasi.
Rakkaus on vaarallinen tarttuva tauti, jotkut sairastuvat loppuelämäkseen. ;))
Onnea sinulle ja teille molemmille!
Hei vaan Sinulle, joka mietit voiko vielä rakastua!
Uskon, että ihminen voi rakastua niin kauan kuin elää ja hulluinta siinä on se, että sitä tulee yhtä hassuksi aina. Olen 55 vuotias ja löytänyt tänä keväänä uuden ihmissuhteen. Ei ole aurinko vuosiin niin kauniisti paistanut ja mieli on kuplivan iloinen. Taitaa olla ihan sydämen kuvat silmissäkin :-) , hyvää kesää Sinulle !
Ainahan sitä pientä vipinää on, mutta se tosirakkaus vielä odottaa itseään, on varattu. Vaihtoviikot tai kierrätystori kesällä voi tuoda uuden rakkauden.
Kannattaako alkaa seurustella täysin toisen poliittisen näkemyksen omaavan kanssa? Siis vaikka kemiat hyrräisivät, tuleeko poliittinen kriisi myöhemmin?
Suomen politiikassa, joten ehdotan sitä teillekin.
Jos olennaiset asiat todellisessa arvomaailmassa ovat täysin erilaiset ja ristiriidat sovittelemattomia, kannattaa varmaan vähän miettiä. Kun elämän suuret arvot ovat tasapainossa, pienemmät erimielisyydet voivat tehdä asioista mielenkiintoisempia.
Poliitikotkin voivat olla ystäviä, vaikka ovat eri mieltä asioista.
Pelkän fyysisen kemian varaan voi olla vaikeata rakentaa mitään kauan kestävää, ellei muuta yhteistä löytyisi.
...ainakin maailmalla on tunnettuja poliitikoita, joiden aviopuolisot ovat toisesta leiristä. Nimiä ei kuitenkaan nyt tule muita mieleen kuin Norjan Gro Harlem Bruntland, joka on demari hänen siippansa ollessa oikeistolainen.
Itse seurustelin nuoruudessani porvarityttönä radikaalin vasemmistolaiskaverin kanssa ja kyllä meillä oli ihan mukavaa yhdessä, mutta kun tuli kyse siitä, että lyödäänkö hyntyyt yhteen saman katon alle, niin alkoi arveluttaa kun arvomme olivat joissakin asioissa kaukana toisistaan. Ei siitä sitten tullut mitään - ja hyvä niin, olen ajatellut. Mutta vanhempana ihminen on ehkä joustavampi asenteissaan ja osaa luovia toisella tavalla kuin nuorena. Vai osaako??
ja suku oli änkyrä keskustalaisia, ja minusta sosialistiset aatesuunnat tuntuivat omimmilta, tai olin luonut jonkinlaisen kuvan puolueen arvoista - emme pystyneet silloin nuorempina keskustelemaan politiikasta koskaan ilman riitaa...
Kun anoppilassa, jossa silloin asuimme, oli jonkinlainen keskustalaisten akitaatiokokous, minä en suostunut tulemaan yläkertamme huoneistosta alas, olin mie sen verran änkyrä silloin.:)
kysymystä joukko-opin keinoin, niin
ehkäpä 50:ten leirissä on enemmän sellaisia
..jos vertaa nuorempiin
joilla on kehittynyt taito- kyky- nähdä asioita laaja-alaisemmin kuin vain yhdestä suunnasta
ja tietenkin opittuja taitoja tehdä kompromissejä ja sitä ennen tietenkin ennakointikykyä
päätyäkseen sitten kaikkia osapuolia tyydyttäviin ratkaisuihin
sillä 50:llä on varmaankin vähemmän yhteiskunnallisia velvotteita/paineita vaikuttamassa päätöksiin
no en minä nyt kyllä ottaisi tähän mukaan taloudellisia paineita, esimerkiksi erilaisten yhteiskunnan suomien etujen suhteen, riippuen tietenkin olemassa olevista resursseita ovatko oikeutettuja edes saamaan asumistukea ja sen sellaisia
että, eihän siinä muuta kuin rakastumaan ja sotkemaan elämänsä kuviot ja sitten luovimaan
On siinä riskinsä, mutta niin on kaikessa muussakin. Kai se on siitä kiinni millä tasolla politiikka on elämässä. En tarkoita sitä miten aktiivinen on toiminnassa vaan millä tasolla se oma poliittinen kanta on syntynyt. Minä olen sosiaalidemokraatti ja se tulee sisältäni. Voin seurustella kaikkien kanssa poliittisesta taustasta riippumatta, mutta aina kun se on ihan ihmisen sisältä syntynyt juttu, niin silloin en voi ajatella seurustelua tai sanotaan, että siitä ei tule mitään. En tiedä ottiko tuosta nyt Erkkikään selvää, mutta elä vain rohkeasti ja käännä joka kivi :-)
Ihmisen pitäisi ihastua useammin ehkä rakastu-
minen myös tee hyvää. MUTTA ei pidä olla
järjetön uskottelemalla että kaikki kestäisi
ikuisesti. Ihmisen mieli muuttuu ajanmyötä halusi
muutosta tai ei. Rakastukaa ja ihastukaa se tuo
säpinää sieluun . Älkää kuitenkaan vangitko itse-
änne.
pitaa sallia itselleen.Kun on pienta sapinaa,se pitaa mielen vireana.Sita kuinka kauan ihastus/rakkkaus kestaa ,sita tuskin kannattaa etukateen pohtia.
Ihminen voi rakastua missä iässä hyvänsä. Taitaa sulla olla viijenkympin riisi... ;)
No, nyt löytyi fiksu tähänkin asiaan - ja kysytty oli kuulema ennekin.
Totta kai ja mennä naimisiin ja pitää SUURET HÄÄT.
voi jo erota..:/
ps. on minun posittivisin aamuni..:)
Kovin myönteisiä ovat nämä kirjoitukset - kiitos! Nyt vaan tuntuu siltä että kaipaa tosi rakkautta. Etsin ja toivon että löydän. Toivon Onnea meille kaikille - rakkausasioissa!
voimme toivottaa onnea myos muille elaman alueille kuin rakkaus...kun on onnellinen yleensa,tyytyvainen elamaansa niin rakkausasiatkin kukoistaa.Olenkohan oikeassa,vastatkaa.
fyysispsyykkisiä kokonaisuuksia - me immeiset.
Rakkaudesta se kaikki lähtee - rakkaudesta itseen, toisiin, luontoon, lähimmäisiin, elämään, lapsiin, vanhuksiin, kotiin, isänmaahan, kaikkeen. Rakkautta voi myös etsiä ja löytää! Sen ei ole ehtymätöln luonnonvara!
onnellisena saman kumppanin kanssa. Onhan se hieman todennäköisempääkin, kuin parikymppisenä solmitussa liitossa. :)
Enenn vanhaan, silloin hyvään aikaan kaikki oli toisin? Nyt parit eroavat ja solmitaan uusperheitä ym. eniten tässä kismittää pintapuolisuus onko kaikki kaupan - ihmissuhteetkin? Joku asia sentään saisi olla pysyvää.
joka joutui sen sarjamurhaajan uhriksi, eli elämänsä loppuun asti kumppaninsa kanssa mutta ei varmaan kovin onnellisena. Mistä sitä koskaan tietää millaisia onnenonkijoita niitä on. Laittavat jotain lääketä alkoholin sekaan ja sitten väittävät että oli vahinko. Kammottavaa ajatellakin, mutta miksi yli 5-kymppisten muka täytyy mennä naimisiin? Voihan muutenkin elää yhdessä, jos ei ole mitään taka-ajatuksia toisen perimisestä.
Lapsiahanb me emme enää tee, iloitsemme lpsista; lastenlapsista jne. Näinkin ajatellen naimisiinmeno on tarkkaan harkittava asia, itse ajattelin että kysyn lapsilta mitä mieltä ovat; tietysti päätän itse, mutta ei pahitteeksi saada lisävalaistusta.
Se, että yli viisikymppinen haluaa mennä naimisiin, johtuu niistä omista perusarvoista, jotka vielä ovat aika vanhankantaisia. Siinä on lähinnä kai kysymys vain siitä, että sitoudutaan julkisesti sekä lain edessä pariksi. Ei silloin ole varmaan tarvetta, jos molemmat pitävät oman kotinsa, jota minä suosittelen ja johon ratkaisuun olen omalla kohdallani päätynyt eli en halua enää naimisiin enkä sillä tasolla sitoutua toiseen. Olen asunut 4 vuotta erossa miehestäni, mutta emme ole laillisesti eronneet. Tässä on minulle pieni pähkinä purtavana, sillä en ymmärrä miksi en saa itsestäni irti sitä, että hakisin eroa. Yhteisestä elämästä ei ole enää toivoa :-)
On eri asia olla avioliitossa, näin ainakin verottaja tulkitsee.
puolisosi hyväksyy tuollaisen erillään asumisen, miksi hän ei hae eroa?
Ei tarvihe vastat jos menin liian yksityiselle alueelle..:), minusta vaan tuntuu että jos minä läksisin tästä läpimään, niin mieheni kyllä ottaisi eron heti.
Miksi olla avioliitossa jos ei ole, tai niinkuin on jo periaatteessa erossa mutta vain laillinen sinetti puuttuu??? Kulissia vai mitä? Ainakin se estää sen ettei utta virallsita avioliittoa voi solmia jos on liitossa. Näitä on varmankin paljon.
jotain laiskuutta, tai sitten taloudellinen tilanne on sellainen ettei haluta repiä esim. lasten perintötiloja hajalle; kumpikaan osapuoli ei pystyisi lunastamaan muuten toistaan ulos kuin myymällä kiinteä omaisuus pois - näitäkin tapauksia on olemassa.
Mutta minä lähdinkin sen vuoksi, että hänellä oli vakituinen suhde toiseen naiseen ja oli lomat ym. tämän kanssa. Oli ollut ainakin kahdeksan vuotta eli ei mikään tilapäinen juttu ja jatkuu edelleen.
Elämä on usein tarua ihmeelisempi.
Ei meillä ole kysymys kulissista. Menimme vain niin nuorena naimisiin, että tuntuu, että kummaltakaan ei löydy sitä rutistusta, että eroaisimme. Tämä on hullu juttu. Ei aikaisemmin vaivannut, mutta muutama viikko sitten tapasin miehen, joka viihtyy hyvin seurassani ja nyt tämäkin juttuu nousee pintaan. Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole eroneet ja vielä enemmän niitä joiden avioelämä on kulissi.
surullisia nuo jutut, mutta toivottavasti tulevaisuus paikkaa pahan mielen.
Ei me naiset niin nyssyköitä olla etteikö osata ihmissuhteitamme hoitaa, jos on sikseen niin eiku ero vaan ja kierrätystorille tai vaihtoviikkoja suunnittelemaan :))
tästäki on tehty aloitus?
Täsä vastaus: No ei sitte millää, usko
jo toivoton yritykses olla läheisriippuvainen.
Hohhoijaa, keksi parempaa.
Surkeeta ku jotku on rakastunut rakastumisen
tunteeseen.
moneen junaan.Eikos se rakastumiseen rakastuminen olekin asperiiniin korvike joillekin immeisille
valita aina halvimman ,elikkä ratiopharman tuotteita?
voi valitsematta,;sokkona; otetustakin loytya laatutavaraa.Jos on halpa,ei se aina ole huono-halvinta pyrin tarkastelemaan.kalliista loytyy yhtalailla --- ksia.
painottanutkaan, vaan HINTAA
on se kummallista miten suuret markkinat pyörittävät tuota lääketeollisuuttakin, etenkin
miten se vaikuttaa hintoihin
ja... jos valitset siis asperiinin, niin valitse se puskuroitu muoto
se on ystävällisempi, vatsallesi
halvempi olisi kukkaroystävällinen....
mutta koska olet herkistänyt itsesi ympäristön vaikutuksille ja TARKASTELET toimintaasi niin
kannustan Sinua vain jatkamaan edelleen.....
Yksi sanoo liikaa ja toinen sanoo liian vähän. Mikä on kylliksi?
Ei yksinäisyyteen asperiinia, ei , ei...
rakastuin salamavauhdilla ja tulisesti tummaan varattuun nuorempaan mieheen. Rakkaus on kestänyt jo kolmatta vuotta. Siitä saa sieluunsa tuskaa kun ei tahdo hänen liittoaan särkeä. Olen 65v.
Rakastua kyllä voi, monet sanovat - mutta kun niitä vapaita miehiäkään ei yli viiskymppisistä löydy ei sit millään. Niin että voiko yli 50 rakastua ei olekaan mikään tyhjä viesti, vaan tosipaikan tullen tiukille ottaa se rakastuminen.
anteeksi, tulipa mieleeni....
siis rakastuahan voi,
ilman, että nyt alkaisi spekuloimaan hormonien vaikutuksista
vaikka ne voisivatkin "ohjata" tunnetilojamme
??
no jos hormoonipiikin tullessa rakastuukin,
niin sitten tulee kuvioon järjen rooli
jonka vaikutus jatkoon onkin sitten jo ratkaiseva
eli olen kyllä sitä mieltä, että rakastua voi,
mutta kysymys on sitten erikseen MITÄ SITTEN?
Rakastumista ei voi selittää, kuin ei ihmiskemiaakaan, siis ihmisten välistä kemiaa - miksi toiset tulee paremmin toimeen keskenään. Hetkeen ja paikkaa sidottua, tarkoitushakuista vai ihan johdatusta. Uskomuksia ja tapoja on monenlaisia. Eiköhän se aikaisempi elämän jollain tavalla määrittele tätäkin asiaa, valintojen tekemistä ja vakiintumista.
Oikea rakkaus on kokonaisuus ja lienee lähinnä omia arvoja. Tekeekö raha onnelliseksi myös rakkaudessa?
ole mitään arvoa, merkitystä kun tosi rakkaus astuu mukaan. Kuka "raharikas" on todella onnellinen jos ei tiedä/ole kehen rahojaan käyttää.
Jos ei ole kor´skaan ollut rikas ei voi tietää mitä se on tai päinvastoin. Luulisin että yksinäisyyttä on samalla tavalla kaikissa ryhmissä. Mutta miten se kolauttaa on erilaista kyllä mahdollisuuksia on enemmän ja elämän sisältöä on enemmän - kummallla?
Nyt on mahdollisuus asua myös yksin ja pitää ystäväåiiriä jotka ovat tärkeitä. Yksin eläjien talouksia taitaa olla aika paljon. Yksineläjällä voi olla ystävä tai rakas jossain.
on tietenkin takanapäin ja tulevat eessäpäin.. ja tietenkin voi rakastua!:)
Ootteko tavannu ja solminut ystävyys ym. suhteita netin kautta, siis sellaisia onnistuneita tarinoita, joilla on onnellinen loppu.