puukaupat

lumet sulanu,kun ne alko neuvoo puukauppojen teossa.....

moottorikelkkailijoilta kirjoitti:

lumet sulanu,kun ne alko neuvoo puukauppojen teossa.....

kirjoittaa laskua,joten ostaja sanelee hinnan ja tekee laskun. Tämä on maan tapa ja periytyy ajoilta jolloin kaupat lähti käyntiin vain viinan voimalla.

itte ees kirjoitti:

kirjoittaa laskua,joten ostaja sanelee hinnan ja tekee laskun. Tämä on maan tapa ja periytyy ajoilta jolloin kaupat lähti käyntiin vain viinan voimalla.

tarvitte myydä mettää ,kun tukiaiset rulettaa muutenkin.Paskaaks tässä sen kun olla öllötellään ja ootellaan et joku tois leivän suuhun!

Mariset kiikkutuolinjalasmännyistä, mutta nehän on virallisen ja aikanaan pakollisen kasvatuksen tulosta, josta neuvojat ja akiteeraajat eivät tunnu ottavan mitään vastuuta..
Metsänomistajan syytä, mutta pakosta oli istutettava, tai olisi metsälain mukaan pahimmillaan otettu metsä haltuun ja omistaja linnaan jopa 2 vuodeksi.

Ei kait kauppasopimus kiellä myyjää valvomasta mitä sieltä viedään, senkun otat pilkkijakkaran, termospullon ja alat vahtimaan. Kaikki ei vaan viitsi istua siellä.
Eikös se kuitenkin ole vähän myyjän eikä ostajan hommaa.

loppari kirjoitti:

Ei kait kauppasopimus kiellä myyjää valvomasta mitä sieltä viedään, senkun otat pilkkijakkaran, termospullon ja alat vahtimaan. Kaikki ei vaan viitsi istua siellä.
Eikös se kuitenkin ole vähän myyjän eikä ostajan hommaa.

Lue lisää

Kyllä on nälvitty oikein kunnolla niitä metsänomistajia, jotka menee seuraamaan, mitä tehdään ja motokuskit on mananneet alimpaan helvettiin sellaisen metsänmyyjän joka uskaltaa seurata mitä metsästä viedään.
Puumäärän, laadun, oikean jaon tietää vasta sitten kun näkee mitä tekijä tekee.
Seuraajan on joskus pitänyt vaihdattaa kuski, jos se pitää liian paljon ostajan puolta.
Siksi olisikin parasta jos myyjä maksaisi motomiehen palkan ja se olisi prosenttuaalinen metsänomistajalle tulevasta rahasta.

on kyse aivan eri summista kuin Citymarketin ruokakassista. Metsänomistajaa on aina ja kaikessa narutettu niin paljon kun on kehdattu. Ja sama meno jatkuu. Kaikki metsänostajat ovat varkaita,enemmän tai vähemmän.

että puukaupoissa kirjoitti:

on kyse aivan eri summista kuin Citymarketin ruokakassista. Metsänomistajaa on aina ja kaikessa narutettu niin paljon kun on kehdattu. Ja sama meno jatkuu. Kaikki metsänostajat ovat varkaita,enemmän tai vähemmän.

Lue lisää

Ei ihan kaikki ostajat oo varkahia. Oon kuullu pohjanmaalla liikkuneista eri yhtiöiden ostajista, jokka sopi keskenään mihin taloihin mennähän. Toinen meni eri pitäjiin kun toinen. Sovussa tehtiin tarjoukset, ei tarvinnu neuvotella hinnoista isäntien kans kun oli etukäteen oman yhtiön pitävä tarjous.
Kilpailuviranomaanen vain oli eri mieltä ja vei ne käräjiin. Siihen päätty sekin sopupeli. Voi voi.

Ehdotuksia tulee ja ne olisi myyjän näkökulmasta parempia.
Yhtiöiden maksamien palkkojen keskiarvo korjuusta tilitettäisiin tietysti metsänomistajille.
Tietysti molemmat systeemit voisi olla voimassa.

prosenttipalkka kirjoitti:

Ehdotuksia tulee ja ne olisi myyjän näkökulmasta parempia.
Yhtiöiden maksamien palkkojen keskiarvo korjuusta tilitettäisiin tietysti metsänomistajille.
Tietysti molemmat systeemit voisi olla voimassa.

Lue lisää

Tässähän on juuri se pysty- ja hankintakaupan ero: Pystykaupassa ostaja huolehtii korjuusta ja myös maksaa sen. Hankintakaupassa myyjä huolehtii puut omalla kustannuksellaan tien varteen.

"Yhtiöiden maksamien palkkojen keskiarvo korjuusta tilitettäisiin metsänomitajalle". Olisikohan sitten halukkaita konemiehiä tekemään raivaamatonta ensiharvennusta talvisaikaan tällä "keskimääräisellä palkalla". Tai sitten palkanmaksun jälkeen puun myyjän tili olisi nykyistäkin pienempi. Tietenki järeillä harvennuksilla/aukoilla voisi olla nykyistä suurempikin, kenties... Mielestäni korjuusta tulee maksaa todellisten kustannusten (=työvaikeustekijöiden) mukaan, kuten pystykauppojen korjuussa tällä hetkellä maksetaan. ( ja tämä ei tarkoita sitä, että raivaamattoman ensiharvennuksen taksa olisi kohdallaan)

Mutta kaikissa menetelmissä lienee hyvät ja huonot puolensa.

Puhun vain omasta kokemuksesta 40v metsässä ja hitusen molemmilla puolilla,kotiinpäinvetämistähän se on on aina ollut "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto" minulla olisi sadoittain hyvinkin myyviä juttuja aidan molemmilta puolilta,siis MHY-metsänomistaja/eri puunostajat kun löydän sopivan kirjailijan niin ilmestyy opaskirja niin myyjille kuin ostajillekin,menneestähän voisi jotain oppiakin.

mti (AMK) kirjoitti:

Tässähän on juuri se pysty- ja hankintakaupan ero: Pystykaupassa ostaja huolehtii korjuusta ja myös maksaa sen. Hankintakaupassa myyjä huolehtii puut omalla kustannuksellaan tien varteen.

"Yhtiöiden maksamien palkkojen keskiarvo korjuusta tilitettäisiin metsänomitajalle". Olisikohan sitten halukkaita konemiehiä tekemään raivaamatonta ensiharvennusta talvisaikaan tällä "keskimääräisellä palkalla". Tai sitten palkanmaksun jälkeen puun myyjän tili olisi nykyistäkin pienempi. Tietenki järeillä harvennuksilla/aukoilla voisi olla nykyistä suurempikin, kenties... Mielestäni korjuusta tulee maksaa todellisten kustannusten (=työvaikeustekijöiden) mukaan, kuten pystykauppojen korjuussa tällä hetkellä maksetaan. ( ja tämä ei tarkoita sitä, että raivaamattoman ensiharvennuksen taksa olisi kohdallaan)

Mutta kaikissa menetelmissä lienee hyvät ja huonot puolensa.

Lue lisää

On se vaan melkoista salatiedettä tuo pysty ja hankintakaupan tasahinta Suomessa?
Jos sama moto tekee hankintana ostajan ohjeen mukaan puut metsässä, tai ostajan kustantama sama moto tekee puut, niin jollakinhan kustanuukset täytyy kattaa ostajankin?
Ilmaisia lounaitahan ei ole, joten jotenkin ostaja kusettaa myyjää, että se saa korkojen kanssa tekijän palkat..
Itä-Suomessahan hankintatukista maksetaan euron vähemmän kuutiolle tukista hankintakaupassa, kuin pystykaupassa? Siinä pitäisi jo kilpailuviranomaistenkin kellojen soida.
Jos puiden korjuu ilmaiseksi hyväksytään, voisi viljan ostaja puida viljat ja maksaa vielä enemmän, kuin viljelijän itsensä puituna.....

puolueettomuutta kirjoitti:

Puhun vain omasta kokemuksesta 40v metsässä ja hitusen molemmilla puolilla,kotiinpäinvetämistähän se on on aina ollut "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto" minulla olisi sadoittain hyvinkin myyviä juttuja aidan molemmilta puolilta,siis MHY-metsänomistaja/eri puunostajat kun löydän sopivan kirjailijan niin ilmestyy opaskirja niin myyjille kuin ostajillekin,menneestähän voisi jotain oppiakin.

Lue lisää

Ihmettelen kuinka paljon polemiikkia aiheuttaa puukauppa. Ne 40 vuotta jotka olen jollain lailla ollut metsään liittyvissä toiminnoissa mukana metsän kasvattajana ja 30 vuotta myös puun myyjänä, ovat muodostaneet jonkinlaisen mielipiteen ja rutiinin puukaupasta.
Ensinnäkin puukauppaa suunniteltaessa usein on valmis leimikkosuunnitelma, jonka pohjalta käydään hintaneuvottelut. Käydään lävitse laatuvaatimukset ja puutavaralajien mittavaatimukset, muut kaupan ehdot ja hakkuuajankohtaa koskevat seikat, Ostaja tekee tarjouksen (ja mahdollisesti myyjä esittää hintatavoitteensa). Yleensä kauppaa ei ensitapaamisella edes ole tullut,vaan toisella tai kolmannella yhteydenotolla ja lähes aina hinta on löytynyt jostakin myyjän ja ostajan tavoitteiden väliltä, tai jos näkemysero hinnan suhteen on ollut liian suuri, kauppa on sillä kertaa jäänyt tekemättä, tai syntynyt toisen ostajan kanssa.
Mielestäni sillä ei ole merkitystä kuka ne sovitut asiat paperille laittaa, kunhan ne ovat niitä mitä on sovittu yhdessä. Vapaaehtoisesti myyjä kaupan tekee tai jättää tekemättä. Ja nimenomaan siinä tilaisuudessa myyjä ja ostaja hyväksyvät kauppaehdot, jotka ovat perustana hakkuutyölle.Eikä niitä sopimusehtoja yksipuolisesti muutella hakkuun edistyessä.
Jos kauppa on syntynyt, on sovittu,että ennen hakkuun aloittamista myyjälle tulee ilmoitus hakkuun alkamisesta. Ainakin tähän asti on ollut mahdollisuus seurata hakkuutyön toteutumista ja joskus on joutunut puuttumaan työn jälkeen, vaikka yleensä jo se että myyjä seuraa työn jälkeä vaikuttaa positiivisesti lopputulokseen.
Kontrollimitat on otettu silloin kun myyjä tai ostaja on katsonut asialliseksi tai tarpeelliseksi.
Niin myyjällä kuin ostajallakin on oikeus valvoa ja puuttua asiaan mikäli sovitut ehdot eivät täyty.

Tämä on minun käytäntö puukaupassa.
Vielä lisäisi tuohon edelliseen: Jos on tarjolla 100 motti, on neuvotteluvara huomattavasti vähäisempi kuin jos kyseessä olisi 1000 mottia, niin jotain neuvotteluvaraakin yleensä löytyy.