Kysymys joka on aina ollut,
- voiko minun sisälläni olla jotain hyvää.
Silloin kun olin kanssasi,
olin yksin.
Kuuluessani sinulle olin yksin tyhjyyteni kanssa,
sinun tyhjyytesi kanssa.
Tuuliajolla, repaleisin purjein.
Se oli sinulle kuulumisen hinta.
Riistäydyttyäni otteestasi,
paettuani pimeää voimaasi,
yksinäisyys muutti muotoaan.
Yksin en ole enää yksin.
Voin viimein kääntää selkäni ovelle,
laskea ankkurini,
päättää – tähän jään.
- voiko minun sisälläni olla jotain hyvää.
Silloin kun olin kanssasi,
olin yksin.
Kuuluessani sinulle olin yksin tyhjyyteni kanssa,
sinun tyhjyytesi kanssa.
Tuuliajolla, repaleisin purjein.
Se oli sinulle kuulumisen hinta.
Riistäydyttyäni otteestasi,
paettuani pimeää voimaasi,
yksinäisyys muutti muotoaan.
Yksin en ole enää yksin.
Voin viimein kääntää selkäni ovelle,
laskea ankkurini,
päättää – tähän jään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos koko ajan on tyhjyys ja kokee olevansa yksin joka ainut hetki, on parempi jäädä yksin. Vaikea samaistua siihen, että molemmat olisivat tyhjyydessä. Jos tuntee itsensä tyhjäksi toisen kanssa, ei voi kuulua hänelle mitenkään. Joten se ei ole kuulumisen hinta.
Runo on sekava.
äidilleen oli tämä sitten kuinka tyhjä hyvänsä. Lapsi tuntee itsekin olevansa tyhjä / paha. Mitä muutakaan jos toista samaistumisen kohdetta ei ole.
Jos tuntee olevansa yksin on parempi jäädä yksin? Mikä logiikka tuossa mahtaa olla?!