Olet oudoin tietämäni ihminen. En tiedä miten se tapahtui, mutta jossain vaiheessa huomasin olevani ihastunut sinuun. Sitten sain tietää, että sinulla on mies. Luovutin. Kuitenkin sait minut tuntemaan, että olet kiinnostunut minusta. Osoitit sen aika suoraan, vaikka et sanonut niin. Minä yritin ottaa etäisyyttä, sillä en halua olla mikään kolmas. Kuitenkin sinä jatkoit piiritystä. Ehkä haluat tutustua minuun ystävänä, mutta katsotko kaikkia ystäviäsi niin kuin minua ja käyttäydytkö heitä kohtaan näin? En tiedä itsekään, miksi tässä nyt kirjoitan, sillä olen saanut pidettyä sinut viime aikoina aika hyvin pois mielestäni, mutta jotenkin viime päivien tapahtumat ja käytöksesi mietityttää. Miten ihmeessä välillä olet minua kohtaan kuin aurinko ja tuntuu kuin haluaisit hypätä syliini ja jo seuraavassa hetkessä olet, kuin et juuri tuntisikaan. Olen ihan pihalla kanssasi. En tiedä itsekään mitä enää haluan, olisi kuitenkin kiva tutustua sinuun paremmin ja sevittää asiat, mutta ailahtelevan mielesi takia se taitaa olla mahdotonta.
Sinulle
ihmettelevä
474815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
sitten olet ihastunut? Ja annatko ehkä itse ristiriitaisia signaaleja?
selvittää asiat, niin mikset lähetä sähköpostia, vaan kirjoitat keskustelupalstalle. On parempiakin tapoja hoitaa asiat,
Kerroit ettet halua olla mikään kolmas ja pidät itsekin etäisyyttä. Siitä varmaan johtuu vastapuolen ailahteleva käytös, tietämättäsi varmaankin sammutat sen auringon ja laitat jarruja päälle.
En tunne henkilöä, mutta usein herkästi aistivat ihmiset vaistomaisesti peilaavat toisen käyttäytymistä ja sovittavat omansa sen mukaan.
..ristiriitainen, mutta se johtuu siitä, että hän on kertonut ensin jossain yhteydessä olevansa niiin onnellinen miehensä kanssa ja kuitenkin selvästi yrittää minua. En tiedä enää mitä ajatella ja tehdä asian suhteen.
Joku ihmetteli aikaisemmin, että mitä täällä ruikutan ja olisi viisaampaa kertoa hänelle suoraan, mutta sitä en tee, sillä olemme samassa työpaikassa, enkä halua enempää vaikeuksia itselleni. Olin eilen ottanut muutaman oluen ja se sai minut purkamaan ajatuksiani tänne. Taidankin tästä lähtien pitää ihmetykseni vaan omana tietonani.
Ei ole häpeä purkaa sydäntään täällä tai muualla, suurempi surku on kuolla ikävään.
Nää kommentit tuskin sinua lohduttaa, mutta tärkeintä onkin edes jotain kautta purkaa tuntemuksiaan ulos, ymmärtää niitä aina toiset sitten tai ei.
Minkä ikäinen olet??
En voi olla hän, koska työkaverin kanssa ei ole päällä tommosta tilannetta, MUTTA olen elänyt vastaavanlaisen historian ja ymmärrän miten kuluttavaa voi soutaminen ja huopaaminen olla
Minkä ikäisiä olette keitä asia koskee?? Onko teillä esimies-alainen-suhde? Tuntuu kuin olisit kirjoittanut minusta..
... eikä esimies-alainen-suhdetta, mutta aika mielenkiintoista, että muillakin on vastaavanlaisia kokemuksia. Ehkä nainen siis tosiaankin voi olla kiinnostunut toisesta, vaikka sanookin olevansa onnellinen miehensä kanssa :)
Se, kun edellä mainitunlainen vakiintuneessa suhteessa elävä nainen kertoo olevansa onnellinen miehensä kanssa, voi olla tarkoitettu "rauhoittamaan" sitä naista josta hän on kiinnostunut. Tarkoitan tapausta että molemmat ovat aviossa ja perheellisiä. Se voi olla tarkoitettu signaali sille toiselle että ei tässä tarvitse laittaa nykyistä elämääsi pirstaleiksi vaikka ryhtyisimmekin läheisempään suhteeseen. Tällä tämä signaalin antaja siis tarkoittaa että ei ryhdytä tekemään avioeroja eikä myymään taloja ja tavaroita ja tekemään lapsista isättömiä - ryhdytään turvalliseen rinnakkaissuhteeseen "ystävyyden nimissä". Ja ehkä se puolisokin sietäisi tilanteen.
Näin olen itse koittanut viestittää.
Näin olen itse toiminut. Toisaalta myöskään en ole halunnut paljastaa todellisia tunteitani ja siksi kertonut toimivasta avioliitostani toiveissani läheinen ystävyyssuhde ko. naisen kanssa. Ei ole helppoja nämä bi-suhteet.
Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus, että vaikka eletään miehen kanssa, voi tarpeen mukaan harrastaa myös naisia. Itse olen naimisissa ja tajusin olevani bi häiden aikoihin. Omasta mielestäni petos on petos, vaikka samaa sukupuolta olevan kanssa. Itse en voisi kuvitella pettäväni miestäni kenekään kanssa. Rakastunut olen kyllä ollut muutamaan naiseen avioliittoni aikana, mutta ei voi muuta kun valitella olemassa olevaa tilannetta. Vaikka onhan synti synti myös ajatuksen tasolla...
Itse olen tällä hetkellä tavattoman kiinnostunut eräästä naisesta jota tapaan muutaman kerran viikossa, yleensä lyhyesti. Olen ollut aloitteellinen hänen suhteensa vapaa-ajan merkeissä "ihan viattomasti" mutta mielestäni sähkö välillämme on käsin kosketeltava.
Mieheni on tietoinen "taipumuksestani" eikä pane pahakseen. En missään nimessä ryhtyisi rikkomaan mitään olemassaolevaa, ei heidän eikä meidän. En kuitenkaan pidä läheisyyden harrastamista enkä seksiäkään kynnyskysymyksenä.
Koska minun ja mieheni välinen suhde ei perustu pelkälle seksille (vaikkakin se on aina ollut erittäin hyvää) vaan meillä on niin rutkasti sitä muutakin, en pidä läheistä suhdetta naiseen uhkana avioliitollemme. Toivon että muutkin osapuolet siellä toisessa talossa näkisi asian samoin... kuinkahan mahtaa olla...?
Jokatapauksessa olen todella kovasti ihastunut tähän 30 naiseen, suorastaan kuin halolla päähän, ja tämä on ensimmäinen kerta että jotakin oikeasti yritän asian tiimoilta.
Olen ollut ennenkin naisiin ihastunut mutta en koskaan tällä tavalla. Toiminnan tasolla olen siis kokematon bi.
Tota noin, tämän naisen kanssa olisin valmis seksiin vaikka heti...
minun ajatukseni, voisin kirjoittaa saman tarinan melkeinpä sanasta sanaan.
Sitä paitsi, jos sähkö välillänne on käsin kosketeltavaa, vastapuoli tuntee sen takuulla. Jos itse olisin tarinan toinen "oikea" henkilö, hyppäisin syliisi enkä enää ikinä lähtis pois.
Mitä luulet, kykeneekö teistä kumpikaan puhumaan asiasta oikeilla sanoilla vai jatkatteko toistenne "hulluksi" tekemistä vaan "ihan viattomasti".
Vielä alkuperäiseen kirjoitukseesi, jos siis olet ketjun aloittaja; itse en tässä "pelissä" koe olleeni vähääkään oikutteleva enkä koskaan kylmä. Vähän liikaakin olen ollut piirittämässä (ottaen huomioon ympäröivät olot).
Niin, en ole aivan varma vastapuolen valmiudesta. Olen vakuuttunut hänen tunteistaan, ne näet näkyvät sillointällöin tavalla joka ei suinkaan ole vain kaveruutta. Tämä ns. vastapuoli saattaa epäröidä ja syynä voi olla omat sosiaaliset kuviot, eikä välttämättä oma perhe vaan jotakin muuta (en tässä lähde sepustamaan) . Rasitteita ympäristössä, ei mitään dramaattista mutta "kiusa" varmaan kuitenkin.
Vastapuoli tod.näk. sekä nauttii että arastelee tilanteesta. Siksi en halua olla painostava. Haluan kuitenkin saada asiaa eteenpäin, vaikka kosketuksella...
...hauska keskustelu täällä. Olisi kiva tietää, kun bi voisi siis rauhassa harrastaa suhdetta naiseen siinä miehensä sivussa, niin häiritsisikö häntä jos vastapuoli seurustelisi myös onnellisena tahollaan toisen naisen kanssa...
Taisitkohan ymmärtää...??
Rautalangasta en viitsi vääntää.
... ja silti aivan rakastunut naiseen. Olin itse joskus siinä tilanteessa, että ihastuin ja lopulta kai rakastuinkin naiseen, vaikka elinkin periaatteessa tasapainoisessa ja hyvässä suhteessa miehen kanssa. Kauheaa soutamista ja huopaamista kesti tosi pitkään. Johtui kai lähinnä siitä, että naiseen ihastuminen (niin suuressa mittakaavassa, jalat alta tyyliin...) oli itselleni uusi asia. Piti selvitellä omia tunteitaan ja sitä, mitä itse todella elämältään haluaa. Samalla halusi pitää tietysti "ihanuuden" lähellään. Puhuin perheestäni ja miehestäni jo senkin takia, että halusin olla rehellinen ihastukseni kohteelle. Kai siinä tuli puolin ja toisin lähetettyä tosi ristiriitaisia signaaleja. Itse en olisi tehnyt minkäänlaista aloitetta ihastukseni suhteen, koska koin olevani sidottu silloiseen elämäntilanteeseeni (en ollut tilivelvollinen pelkästään itselleni.)
Toinen osapuoli yllättikin sitten täysin ja teki lopulta rohkeasti aloitteen, vaikka ulkopuolisen silmin ehkä vaikutin perusheterolta. Selkä seinää vasten siis jouduin... Seurasi paljon keskustelua tunteista ja siitä, mikä on hänelle elämässä tärkeää ja mikä minulle. Hän halusi oikean parisuhteen, enkä minäkään halunnut omaan parisuhteeseeni kolmatta osapuolta. Olin myös niin kertakaikkisen rakastunut, että halusin ihastukseni kohteelle vain parasta. Mielestäni hänen sydämensä oli liian arvokas minulle, kun en hänelle voinut itseäni kokonaan antaa. Lopputulos oli se, että välillämme ei tapahtunut mitään, paitsi tunnepuolella tietysti.Tilanne oli niin vaikea ja kipeä molemmille, että yhteisestä sopimuksesta emme pidä yhteyttä ollenkaan.
Mitähän tällä nyt yritin sanoa? Omalla kohdallani se miehestä puhuminen oli kai oikeasti yritys työntää semmoinen ihminen kauemmas, josta oli muodostumassa todellinen uhka olemassaolevalle parisuhteelle. Sille en mahtanut mitään, että tämä nainen veti minua puoleensa magneetin tavoin. Yritin siis viestittää, että välitän kyllä mutta en voi, enkä halua tehdä mitään. Suhteeseen heittäytyminen olisi vain aiheuttanut mielettömästi mielipahaa monelle ihmiselle läheisyydessäni... Kipeitä ratkaisun hetkiä oli ja vieläkin joskus tunnen surua, kun muistan tämän naispuolisen sielunkumppanin olemassaolon. Semmoista se on,kaikkea ei voi aina saada...
Kuulostaa niin tutulta, sielujen sympatia on tunteista suurimpia, tuntuu että yhteinen sävel on korkeampi kuin rakkaus. Menikö kauan että selvisit erosta ?
...ihan kuin kirjoittaisit minun elämästäni. Tuli niin vahvasti kauan kadotettu elämäni rakkaus mieleen. Juuri noin meillekin kävi. Voi itku!!
...ihastuksesi kohteelle kuinka rakastunut olit häneen?
Ikävä oli todella musertavaa ehkä yli puoli vuotta. Sinä aikana vielä pyörittelin mielessäni, että entä jos...Vähitellen se siitä kuitenkin laantui mutta kuten jo aikaisemmassa viestissäni totesin, niin aina aika ajoin ajatukset häneen karkaavat vaikka kaikesta tapahtuneesta on jo yli kolme vuotta. Näin on kuitenkin kaikille osapuolille parempi: Elän edelleen mieheni kanssa kaikin puolin tyydyttävää ja rakkaudentäyteistä elämää ja tiedän myös, että entinen ihastukseni on parisuhteessa omalla tahollaan. Näin on hyvä :)
En koskaan sanonut hänelle rakastavani häntä ( vaikka siitähän siinä oli kyse.) Kerroin kyllä, että välitän hänestä ja että olen ihastunut. Eiköhän se tunteiden syvyys hahmottunut kaikissa niissä keskusteluissa, joita kävimme ja pohdimme molemmille "ulospääsyä" tilanteesta. Itkun kanssa päätettiin jatkaa kumpikin elämää omilla tahoillamme ja unohtaa toisemme. Tunteet on vaan niin kummallinen juttu, että nepä eivät pelkkää tahdonvoimaa tottelekaan...
En arastele tilannetta ;)...nauttii, jaa-a kunpa sydämen halkeamisesta vois nauttiakin..."viisitoista kesää mä salaa rakastin, mut tunteitani käsitteli hän kuin pakastin"..hetkinen sehän et ollukaan sinä.
Minäkin haluan saada asiaa eteenpäin, mennääkö eteenpäin, JOOKO!?!?...
Kunhan kiusaat meitä epätoivon vallassa olevia
Eiköhän me pian tavata, eikö?
(Muuten, huvikseni kysyn, mikä suuntanumero? )
jos sä haluut;)
mun puolesta, sillä tulenhan minäkin, hei!
meillä on sama
No mikset koskaan rohkaise...
jo paljon enemmän kuin pelkkä ystävä..
onko se sitten huono asia?
Parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, ei mikään hetken mielijohde, miettinyt oon.
No, miksei sulla ole aikaa minulle?
Olisitkohan itse se kiireisempi, sitä paitsi näytät niin tyytyväiseltä elämääsi ylipäänsä, etten oikein tohdi häiritä sitä onnea.
Sitten et kyllä ole se sama henkilö, se ei näet mene tapauksessani noin.
Olisit muuten sopinut niin hyvin.
Vastaan tuohon alempaan kirjoitukseesi "harmi". enempää ei pysty jatkamaan samaan ketjuun.
Harmi minunkin mielestäni. Olisikin niinkuin annat tässä ymmärtää. Mutta se oikea henkilö, sille ei koskaan sovi tapaamiset koska on niin kiireinen. Tai "kiireinen". Minä olen ollut se aloitteentekijä, pitkään. Taitaa olla liikaa jotakin painolastia.
Olisikin ollut liian hurja sattuma, jos ihastukseni lukisi näitä sivuja, tuskin edes tietää näiden olevan olemassakaan.
Täytyy keksiä muita tapoja puhua.
ne ei kerro mitään. älä anna sellaisen hämätä ja leimata toista heteroksi. sydän on kumma juttu.. ;)
eikä kohteesi välttämättä halua sinua 3. pyöräksi, mutta ei uskalla tehdä peliliikettä.
seurustele miehen kanssa ei poista kuitenkaan sitä mahdollisuutta, että hän kaulaa myöten ihastunut sinuun.
älä missään nimessä luovuta tämän ihmisen kanssa johon taidat olla ihastunut.Minä käyttäydyn yhtä naishenkilöä kohtaan aivan samoin ja minulla on mies tai siis me vaan seurustellaan. Kohtelen sitä naista joskus kuin se olisi vain ilmaa...joskus taas katson häntä lämpimästi ja moikkaan...Olen aina tuntenut sitä naista kohtaan jotain suurempaa en vain ole uskaltanut lähestyä seksuaalisessa mielessä. Kuitenkin pidä lippu korkealla mitään ei ole vielä menetetty ;)
Ystäväni, joka on myös työkaverini, käyttäytyy työpaikalla, kuin olisin pelkkää ilmaa, mutta pitää vapaa-ajalla erittäinkin tiiviisti yhteyttä. Myös itse, tahtomattani, käyttäydyn kuten hän. Kukaan työpaikallamme tuskin tietää ystävyydestämme. Ristiriitaisesta tilanteesta emme ole koskaan keskustelleet. Itse en voi, koska olen häneen ihastunut, enkä halua sitä hänelle tunnustaa ja samalla mahdollisesti särkeä jotakin todella oudosta ystävyydestämme.
Ymmärrän miten pihalla voikaan olla näin oudon ihmisen kanssa. Olen yrittänyt pitää itseni sekä tunteeni kurissa ja olla niin kuin en oliskaan, koska luulin sen olevan sinulle helpompaa. Välillä karkaa..ei voi mitään.
En uskaltanut toivoakaan sinulla olevan Tunteita minua kohtaan, vaikutat niin tyytyväiseltä elämääsi, katselen sinua kuin ikkunasta ulkopuolisena. Onnellisena silti, olet kaunis katsella.
Olen yrittänyt sinut unohtaa, päästä irti, saada tilalle jotain muuta. Ei se onnistu, sinä viet voiton kaikista muista, minulle ei ole ketään muuta.
mikset tee asialle enempää? rakkaus on aivan mahtava asia ja sinun ei pidä luovuttaa. näytä tälle ihmiselle katseilla vaikka,kuinka in lööw olet häneen.Tai jos tiedät henkilön puhelin numeron voit aina laittaa viestiä tai soittaa vaikka...ihan muuten vaa ;)
muutama mietelmä siitä, miksi "tyyppi" haluaa välillä hypätä syliisi ja välillä esittää välinpitämätöntä, kun taistelee tunnettaan vastaan:
"Rakkautta ei voi käskeä, ja siksi ketään ei voi moittia siitä, että hän rakastuu tai siitä, että hän lakkaa rakastamasta." - George Sand
"Vaikkemme enää koskaan elämässämme tapaisi toisiamme, minusta tuntuisi, että jollakin tapaa koko olemassaoloni seikkailu oli oikeutettu siksi että kohtasin sinut." - Lewis Mumford
"Minä kuitenkin olen varma siitä, että rakkaus on todellisempaa kuin todellisuus, jopa uskaltaisin
väittää, että rakkaus on ainoa todellisuus (sillä kaikki kaunis ja kaikki suuri on minun mielestäni vain rakkautta, mitä nimitystä siitä sitten käytämmekin)." - Kaarlo Sarkia
"Sinun onnesi tähden
luovuin paljosta:
- sinustakin.Vaikka rakastin sinua
yli kaiken." Einari Vuorela.
(lainattu Anyara-Astrologia -sivuilta)
sitä vaan tässä mietin, että jos aiot vajota vielä vähänkin enemmän piiloon sinne tietsikan taakse, niin putoat kohta penkiltä.
Mahdan minä olla sitten kuvottava, kun sen noin selvästi taas osoitat :(
Kuinkahan kauan saan taas odottaa niitä yllättäviä aurinkoisia hetkiäsi...
että rauhoitu rakas lotta, eihän se ollut edes totta:)
tässä sitä on asiaa! kuin tiivistelmä ihastuneista?