Tuossa alla kirjoitin murrerunon
tässä ketjun aluksi toisen punon.
On kesä kaunis, se hyvä on muistaa,
runoillaan enemmän kun suksi luistaa.
Kun on syksy ja pimeät niin illat
ja lämmikkeenä vaatteet, villat
Runoratsukin kun toimetonna lojuu,
runonkirjoittelu niin hyvin sujuu.
tässä ketjun aluksi toisen punon.
On kesä kaunis, se hyvä on muistaa,
runoillaan enemmän kun suksi luistaa.
Kun on syksy ja pimeät niin illat
ja lämmikkeenä vaatteet, villat
Runoratsukin kun toimetonna lojuu,
runonkirjoittelu niin hyvin sujuu.
Vastaukset 128
Vanhimmat
laukkaa, vai omistaja hepanko
vain helluntaiviinejä naukkaa.
Yritettiin murteella, houkutellaan
porkkanalla, kohta on uhka olla
runopulan alla.
Myöskään ei "Myöskin" täällä naamaansa
näytä, eikä runoriimeillään palstoja
täytä.
FiiuliiNkin ihastelee narsissejaan pihalla,vaika tällä säällä on iho kananlihalla.
Hintriikka se taaskin Pohjanlahden rannalla
saattaa olla mieleltänsä senkin sortin
kannalla, että hellu helluntaina
takaa hellun kesän, jonka kansa rakenta
vois vaikka oman pesän.
Samperi jos mimmit ette riimijänne
lykkää niin emme Runen kanssa teistä
kohta tykkää.
Hiljainen on kylätie
Missä runoratsukin laukkaa?
Minne vie senkin elämäntie
kun vain tallissa kauraa "naukkaa"
Jos ei potkaise polle päähän
eikä hukuta sadesäähän
nin palstoila taas tavataan
ja runojakin kirjoitellaan.
Vaikk' ei kukkaan kaivannukkaan,
silti aina mukaan pukkaan.
Auran rannoilt' laulut helkkää ja
Airistolt voi katell' telkkää.
Kas merituulet raikkaat täällä
puhaltelee joka säällä.
FiiuliN sää kuulit äske
kui muu Suami sunt mukkan käskee,
runovakkas aukaise
ja riimit palstal laukaise.
Hintriikkakin unes hukkas
kutsun kuul ja tuli mukka.
Entäs missä 'myöskin luuraa'
en mmääkään sua kaua tuuraa.
Pohjoisessa Lapissa aurinko ei ole laskenut aikoihin. Täällä se sentään käy taivaanrannan takana. (Anteeksi tämä proosaselittely runoketjussa, mutta katsokaa kellonaikaa...)
Tähän aikaan vielä
punainen kajo
taivaanrannassa.
Kunnes aurinko
taas kohta
nousee
melkein siitä
mihin äsken laski.
Eikä pimeää enää ole.
Kuinka minä saatoin
melkein unohtaa
pohjoisen yöttömän yön!
Ei aivoni enää pelaa
runoja laatimaan
aatos vain yksi relaa
mistä mä muusan saan
jos minä sellaisen löydän
vanhoilla päivilläni
niin sydämensä mä köytän
sen varaan vain itselleni
..............
Rakkauslauluja livertää
lintuset parittain
lemmenleikkejä esittää
puun oksistoissa vain
niitten onnea katsellessa
syntyy kaipuu sydämeen
jospa jossain maailmassa
ois vastaus kaipuuseen
siellä olisi minulle muusa
mutta häntä mä löydä en
se on niin takuuvarma
että toivoni kuopattu on
Heräsin aamuyöllä la istuin kirjoittamaan, sävelkin olisi.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
sua aina mä ihailen.
Ihan jalassa pyörii sukka
kun sinua muistelen.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
olet aina mun mielessäin,
mulle, pikkuinen poikarukka,
kuin sokeri kielessäin.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
sä koskaan et kuihtua saa,
sillä silloinhan perii mut' hukka
katastrofinkin aikaansaa.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
kuki tarhassas ainiaan,
etten kukkaasi nuutunutta
joudu koskaan mä katselemaan.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
kuki vielä sä silloinkin
kun ihminen etsiessään uutta
törmää rakkauden ryppyihin.
Oi sä rakkauden kaunehin kukka
älä suostu siis kuihtumaan,
sillä mitään ei vastaavuutta
satu mieleeeni muistumaan.
Kuules hepo raukka,
miks' on loppu laukka?
Ala vaikka ravata
ja runosuonet avata.
Luonto kukkii
tuoksuu maa,
heräämään myös tunteet saa.
Silti yksin kulkea
saa vain elon polua.
Oi, kätes uumalleni tuo
ja mulle hellä suukko suo.
Heti kahvit sulle keittäisin ja
sulle rakas olisin.
Näin haaveitteni prinssiä
mä katson ilman linssiä.
En virheitäsi huomaisi
jos sydän sulla olisi.
lämmin tuuli tuulee, monet
kaipuun äänen sisimmässään kuulee.
Runokieleen kuuluu kaunis kukka,
sekä unelmien tyttö
liinatukka.
Löytyy teillä tosi herkkää mieltä,
sielun esin tuomaa hellää
lemmenkieltä.
Mikä tulkki sydämen on unelman,
kutoo kauniin romanttisen kudelman.
Itse proosallinen, karu taidan
olla. Hääräilen vain arjen kartanolla.
Mutta kauniit värssyt mielelläni
luen. Niitä riimittämään kumppaneita
tuen.
Sitä kylläkään en vo, en tahdo salata,
että nuoruuteni aikaan tahdon palata.
Kuinka silloin kielot kukki
haassa. Eikä halla, routa myöskään
sielun maassa.
Usein haaveistani havahdun ja herään,
muiston koriin omaan ruusuni
vain kerään.
Omenapuu,kirsikkapuu,
ne kilpaa kukkia laittaa.
siihen syreeni,pihlajapuu,
myös osansa, eihän se haittaa.
Tätä kukkien kauneutta katsella saa,
nyt jokainen Luojan luoma.
Ei rahaa se vaadi, ei mammonaa,
se tarjolla on, nauttikaa.
Niin lyhyt on aika kukkien,
se ohitse kulkee, tovin viipyen.
Pian hedelmät kantaa omenapu
ja marjoista pihlaja taittuu.
Lehdet puiden nyt sitten vuoron saa,
värikylläisen maiseman piirtää.
Ruskan mukana syksyyn astua saa,
kesän nautinnot sieluun siirtää.
Näin kulkee elo ihmisten,
lapsuuden,nuoruuden ihana aika.
Kypsyminen on aika aikuisen,
sitten vanhuus, aika tuo seesteinen.
Jo aurinko säteilee
on alkanut päivä uusi
kellokin tikittää
hei herätys...sehän on kuusi
muinoin kiekui kukko
silloin neljältä herättiin
lähti jokainen akka ja ukko
kiiresti touhuihin omiin
ei ole kiirettä enää
on hyvä kun herätään
ei kannata tehdä tenää
,,, vaan lenkille pikaiseen
huomenet vielä heitän
sitten aamupuurolle meen
vielä mä kuitenkin mietin
... mitähän sitten teen??
Huomenen tervehdyksestä kiitän
ja pari sanaa mukaan liitän.
Lähtö mulla edessä
ja bussiretki mielessä.
Kolmen päivän päästä taas
palstalla näin tavataan.
Heti kun herään
muistan asian kivan erään
tänäänhän tulevat lastenlasta kaksi
mummin vierahaksi.
Lettutaikinan turpoamaan laitan
tulppaneja maljakkoon taitan.
Hiekkalelut pojille etsin
koirakin esittää varmasti sketsin.
Aamun aurinkoisen myötä
lähestyn mä teitä
hyvää kesää toivottain
halaukset mukaan liittäin
Tämä tyttö suunnan ottaa
kesälaitumiaan kohti
Lintujakin bongaamaan
Siel onnen kohtaa...
Terveisin Helena
http://www.icq.com/friendship/pages/browse_page_7674.php
Mukavaa oli kun muistit meitä
kivikyliin pysähtyneitä.
"Viettele" siellä hyvää kesää,
katso kun linnut tekee pesää.
Muista saunoa sekä uida
sekä myöskin asioita puida.
Kun kesä loppuu ja syksy saa
palsta tervetulleeksi toivottaa.
Kuules Ruune, kerron Sulle
ett huono omatunto onpi mulla
Lupasinhan tanssiin tulla
siihen halu kun ol mulla
Toisin kävi, ei riittänt aika
mutt ehkä koetaan viel sekin taika
Hyvää kesää kaikille!
Nytkö koitti jälleen hetki
jolloin alkaa jännä retki
eväinäsi onnen säkki
jota nappaise ei Näkki?
Sinne seuraan jousenten
Sut ajatuksin saattelen.
Onnekkaita kesäpäiviä!
TiaLiinu
Ihanaa, TiaLiinu,
kohdata pitkästä aikaa!
Luista vain ei runosuoni
juuri enemmälti suoltaa.
Joutsenet, kun kohtaan milloin
Sinut muistan silloin.
Kaiken hyvän toivotuksin
Helena
Sä anteeksi antanet myös mulle
kun en aiemmin vastannut sulle
Me tanssimaan varmaan päästään vielä
lavalla, tansseissa, jossakin siellä.
Mä toivotan vain nyt hyvää kesää
luonnonkauneus kun tekee "pesää".
tanka /haiku runoketjun avas.
Tankerona Ajomieskin niitä tavas.
Sitten Runokärry kaatui,
pyörä putos, taisi tulla
runosuoneen tukos.
Kyllä tähän ketjuun kaikki voivat
tulla, Mirjamarja, sekä Ruotsin
Ullapulla.
Täält'ei runot haihdu taivahalle,
vain riimit ilkeät jää
runorattaan alle.
Jos vanha hepomme taas joskus
väsähtää, niin lassolla voi
uuden virkun hepan pyydystää.
Se joskus kesytön ja jokus vaisu,
mutta aina kavioissaan runon kaiku.
Tankeroksikin voi nimitellä itseään,
kun vain riimit täyttää
runoniekan pään.
saatu kotipihat, joten tervetuloa
vain MM-kisat.
Heti alkufanfaarit kun kaikaa,
vietän teeveen edessä mä
aikaa.
Samanlainen futisfani ukko mulla,
voisiko tuo urheilutta toimeen tulla.
Itsekin me oomme joskus pelanneet,
vaikka tosin näillä kymenillä
relanneet.
Erikoinen suosikki ei vielä kukaan,
koska Suomi kisoihin ei päässyt
mukaan.
Mies jo mua pyysi lyömään vetoa,
kuka eka, kolmas Saksassa.
Sanoin, että vetoa lyö en, vaikka
kisoja mä katselen.
Lisäsin, et riittää kun sä
veikkaat, koko elämäs on
pelikeikkaa:(
Miksi sulle ei vastaa kukaan,
ei halua tulla mukaan
Ruuneperikin vertaa merimunaan
liehitellä halua ei konsanaan.
kysyinkään, kun vastausta ilman
melkein jään?
Sinä tuossa ehdit "vastaamaan",
vaikka tarpeetonta tyhmää pulinaa.
Riimittelisit vain haikujasi,
Hajupoikaparan kaikujasi.
Ruuneperi keksi hauskan sanan,
merimunan, sinä kukko munaton vain
kanan nimen annat naisten usein kuulla
vaikkei sua herrasmieheks luulla
muutenkaan, vaik ruusujasi lahjoitat
ja avomielin osoitettas tarjoat.
Menehän nyt haikujesi joukkoon, onnettoman
mieles mustaan loukkoon.
Jokainen ken nimetönnä ilkeästi kirjoittaa,
kyseenalaisen hän hajupojan nimen saa.
Kuka kerran keksitty, se ain arveltuhan on,
palstakumppanina täysin arvoton.
Jos tuon viestin värkkäs mulle
joku nainen - hänen täytyy olla
Hajupojan lähisukulinen.
Kuka olet? sitä ei tiedä kukaan
Miksi ollenkaan tulet mukaan.
Tääl on tarkoitus vain rúnoilla
ei niinkään keskustella.
Tuo merimuna on vain panovirhe,
joka kuuluisi jonnekin "sinne"
Älä riitaa haasta, se on tautista
merimona on palstan parasta.
sai tuttuun naurunvirneeseen vain suunui mun.
Arvelin, et' Ruunemaista pilaa, jolle
palstalla on aina tilaa.
Tokihan ain' kunnon tyttölapsi
tahtoo päästä munan tuttavaksi.
Kukahan tuo oli joka hoksas, luuli,
että kyseessä on pahansuopa huuli.
kyllä "painovirhees" tunnetaan,
niitä paheksutaa,
niille nauretaan.
Itse kuulun naurusuiden joukkohon ja
korni huumoris' on usein hulvaton.
Siihen mielelläni aina yhdyn ja usein
hervottomaan nauruun ryhdyn.
Meillä kukkii huumorimme kukka ja
mielestäin on onneton ja rukka,
keltä pikku falskiutta puuttuu, kuka
pilapuheistamme suuttuu:)))
Kertokaapa tytöt, pojat mulle
mistä apua mä saada voisin
niin vaikea on olla öisin
kun suonenveto ajaa lattialle
kesken unieni herään
toisen toisensa yön perään
ei huuto eikä itku auta
ei kirosana "jumankauta"
vaan tuskissani kieriskelen
kun kipu raastaa jalkojani
kovettuvat lihakseni
koko yöni pieleen meni
löytyisikö apu jostain tähän
.... voi, voi, neuvokaa jo vähän.
Tohtorisetä siihen voi avun antaa
reseptin apteekkiin laittaa.
Sitten pillerin naamaan nakkaa
kyllä kipu silloin lakkaa.
Suonenveto paha juttu,
minulle on aika tuttu.
Mangnesium tabletteja ostin,
olen syönyt niitä melko lastin.
Suonenveto poissa on jo ollut
ja unikin on mukavasti tullut.
(oletko Googlesta katsonut,
hakusanana "suonenveto"kirjoittanut,
tai sitten "lihaskipu" toisena
voisi vaikka olla apuna.)
Oikeassa on Markeliina,
magnesiumilla loppuu piina!
Suonenvedosta minäkin kärsin,
sitten niitä tabletteja järsin.
Hintaa on lääkkeissä monenmoista,
nauttitpa sitten yhtä tai toista!
Vaikutus samanlainen kaikissa lienee,
kalliimpi enemmän rahaa vain vienee!
suonenvetoon .
Puoli teelusikallista ja lasillinen vettä niin poistuu suonenveto.
Ennen oli lääke hyvä
jos ol suonenveto enentyvä.
Lääkkeen nimi Crampiton
poistettu jo vallan on.
Yksi neuvo: Muista juoda,
monta lasia itselles suoda.
Janoreaktio, kuin tarpeeton
meiltä loppunut jo on.
Suola ompi lääke hyvä
jos on vaiva enentyvä.
Laita suolaa kielellesi
hyvä sisko taikka veli.
Liueta sen siinä anna,
vaiva ei kauas kanna.
Siinä se päivän sallittu suola-annos menikin! Ja verenpaine tykkää niin, että vain hyppää pilviin! Mitähän mieltä sydäntautilääkärit ovat tästä vanhan kansan viisaudesta...
Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa!
lääkäri sanoo.
Kansa vain kuolaa,
ja suolaista palaa hiukaansa anoo.
Unohtakaa verisuonet sekä verenpaine,
suola on kaikkeen tosi hyvä aine.
Ennen se olikin vain kunkkujen herkku,
nyt siitä nauttii jopa maalaisserkku.
Lääkäri takkinsa naulaan jo heittää,
suolaista soppaansa kansa vain keittää...
Minulla on hyvä konsti
muut kun suolaa hotkii.
1 polvet suorina kun eteen taivutat
lattiaan vaik' sormenpäät ulottuvat
2 ota nilkastasi kiinni
vedä kantapää peffaan kiinni
3 ota toinen jalka askel eteenpäin
pidä jalka takana, polvi suorana
kyykytä etummaista jalkaa polvesta
4 näitä liikkeitä kun joka ilta toistat
makoisat unet saat, ja aamulla loistat.
Kun suonenveto vaivaa
muista ohje mummovainaan
villasukat lämpöiset
pitää kurissa vaivat tämmöiset.
Jos suonta vetää
ja siihen tuskaan herää
paina jalkapohja lattiaan
oikein voimalla.
Nyt Fiiulin sai ohjeita
oikein olantakaa.
Nytpä niitä noudata,
voit tietoa muillekin jakaa.
Tästä hyvin huomaa,
kuinka kansa tietää.
Netin tiedon tuomaa
kokeilla nyt sietää.
Nyt on ilma lämmin, melkein kuuma
ja monella "päällä" kai kesän huuma.
On unhoon jäänyt karvalakki,
ei muuta kuin uimaan koko sakki.
Germaanien kaupungissa
missä, vietän kuusi
päivää kesäkuista, enkä
kotihuoliakaan muista.
Netistäkin erossa voin pysyä,
en tahdo ukon läppäriä kysyä.
Lainaksikaan mulle tuskin antaa,
vaik' aina sitä mukanansa kantaa.
Ennen juhannusta kun mä palaan,
niin sitten teitä lämpimästi
halaan.
Menen käymään siis nyt Berliiniin,
Hannoveriin, sekä Leipzigiin,
missä kuulemma on MM - kisat ;))
Vinkumaan me pannaan siellä Visat!
Astelen talossa
tyhjyys ja autius
ovat käsin kosketeltavissa
poskillani tunnen
hennot hyväilyt
kaulaani kiertyy
yön hiljaisuus
se on kuin ystävä
joka ottaa syleilyyn
hellii ja tuudittaa
rauhoittaa........
Miks' niin juhlava tunne
hetkellä tällä?
Ei liiku lehtikään puun
ja mustarastas laulaa.
Siihen lauluun yhdyn sydämessäin
ja parvekkeella siniset
betuniat tuoksuu.
On lauantaiaamu
pyhän aatto,
kesä kauneimmillaan.
on Runopirtti täällä, vai
eikö ole pirtin väki
sepittelypäällä?
Paradoksi, kummallisuus
asia on tää, että helteelläkin
saattaa halla runon yllättää!
Auringosta nauttineet on miehet
sekä naiset, mielessänsä
ajatukset, aistilliset maiset.
Terassilla istuskeltu kaljatuoppi
edessä, tai uiskenneltu,
porskuteltu uimarannan vedessä.
Pojat ovat tainneet maata
tiiraellen sannalla, nähdäksensä
tyttösiä bikineissä rannalla.
Naantalissa aurinko kai kuumemmin
viel' paistaa kun ei tahdo
Ruunellekaan runosanat maistaa!
Ehkä kaikki sepittäjät Runopirttiin
siirtyy kun sateenkaari taivahalle
Jussina jo piirtyy.
Kuiva runopeltommekin satehessa
kastuu ja moni sitten mielellänsä
Runopirttiin astuu.
Juhannuksen riimit syntyy alta
aikayksikön - täyttää taasen
vajeentuneen värssysanatyhjiön.
Hintriikka ja FiiuNil, Catleija
ja jokainen, kannukset nyt
kylkiin lyökää oman runohevosen!
Aihe sekä asia, tai asiaton aihe -
nykäistään siis radallamme
päälle runovaihe!
Hehkuva aurinko
taivaan pyörryttävä sini
kotijärven välke.
Punon keskikesän kukkaseppeleen
tuoksujen huumassa :
puna-apila, sinikello
villiruusu, unikko.
Pääskysen riemukas lento
kimalaisen uupumaton surina
kypsyvien mansikoiden tuoksu
saunan savu.
Lapsuuden mittumaari
on tässä.
Ei potkaissut mua runopolle päähän
eikä ketjukaan ole kylmennyt jäähän.
On vaan jotenki niin tyhjä olo
runomietteissä iso kolo.
Kyllä tässä kohta taas "huuli" lentää
varsinkin sitten kun syksy entää.
On tänään kesäpäivän seisaus
eli pisimmän päivän alaspäin keikaus.
Kiitos Sinulle merimona
palstamme muusa, ikioma.
Potkaisit ketjumme kesäliukuun
runot uudet kesävinkuun.
Aamulenkilläni tänne päädyin,
puumerkkini tähän jää nyt.
Lenkki tää vain peffaa kuluttaa,
kun ruudun eessä palstaa tuijottaa.
Siks' käyös muori ulos kesäaamuun
ja herää pahvi nyt jo linnun lauluun.
Pölkky päässä
kesäsäässä.
Tyhjä mieli,
runokieli
ei nyt suju,
hukkui juju.
Annan vuoron
lintukuoron
lauleskella,
luritella.
Kukkuu käki,
juhlaväki
tulet tuikkaa,
ottaa huikkaa…
Aina jonkun tarvitaan
peffalle potkua antamaan
ettei kulku tyrehtyis
rusinaksi kuivahtais.
Sinä olit jossain poissa
missä lietkään, kadoksissa
jatkunut ei ketju tää
ilman potkun antajaa.
Yksin emme ole mitään
vaan aina toista tarvitaan
joka auttaa innostaa
eteenpäin taas rientämään.
Juhlamokkaa illalla nautittiin
monta kuppia kitattiin.
Seuraukset siitä nähtiin
keskiyöllä herättiin.
Pois läksin sängystä
sinne tänne kierimästä.
Ruudun eteen
ruudun eteen
kirjotteleen
odotteleen,
tuore lehti mulle tuokaa
kupillinen kanssain juokaa -
Juhlamokkaa.
koko tämän hyvän tiimin
ajatukset lentää. Terveiset niin
lämpimät luo kavereiden entää.
Modernia, perinteistä, kaikkea
voi löytää, kun tutkimme ja
ihailemme runon herkkupöytää.
Kauniit syvät ajatukset, pohdinnat
ja aivoitukset mietteisiinsä
saavat - onnen tunteen tulkinnat
ja myöskin sieun haavat.
Huumori ja leikkimielui joskus
pyrkii esiin ; Toisiamme
innoitamme : "Laita itses kehiin!"
Runosarka kukkii meillä monenlaista
kukkaa - mielelläni ainoaakaan
en mä niistä hukkaa.
Sanat pantu runon tyyliin ovat tulkki
mielen. Tulkitsija taasen taitaa
runokansan kielen.
Jokainen on tervetullut runopiiriin
tähän, vaikka sitten kirjoittaisi
paljon taikka vähän.
Runoketju elää, sykkii kyllä runosuoni,
mutta riimiporukalta pois on kiireen
huoli.
Jos ei tänään kirjoita, emme
kysy miksi - onhan ketju noussutkin
jo kestosuosikiksi.
Huomenna, tai joku päivä jälleen
juoksee järki - teroitetaan
sitten taasen kyniemme kärki.
Hyvää aaton aattopäivää
toivottelen tässä! Olen saunavihtain
tekoon juuri lähtemässä.
Mieleni teki itseltäni, runo vaatia
siks' istahdin ja aloin laatia
vaik' pienenkin runon aikaansaan
mieli siitä virkistyy tosiaan.
Yksin tai kaksin on sama juttu
seura kun puuttuu, on nettituttu
runon voi väsätä luettavaksi
sieltä saa juttuja punnittavaksi.
Elämässä on niin monenlaista
mieli kun on niin vaihtelevaista
mut' juhannusta kun pidetään
rauhassa sitä vaan vietetää.
Kiitos kaikille itse sepitetyistä runoista, viehättäviä kaikki. Nyt kun rannoilla oleillaan ja haaveillaan, tulee monelle nuoruus mieleen. Minä sain romanttisia väristyksiä tästä Saima Harmajan runosta
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla,
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt.
Juhannus runoa punon
keskikesästä teen runon
juhannuskokot poltetaan
ja muutenkin juhlitaan.
Keskikesän juhlaa vietetään
kesäyön valoisuutta ihaillaan
Tämä kestää kuitenkin hetken vaan
pian saamme eteemme syksyisen maan.
Nyt on hetki kohdallaan
juhannusta toivottaa
runoketjuun kirjoittajille
myöskin sitten muille.
MYÖSKIN SINULLE
Siristilippu salossa
yöttömän yön valossa
kesän korkeimmalla hetkellä
tällä elämämme retkellä.
Kesä pian ohi kiitää
sen saamme muistoihimme liittää.
Mittumaarin aika tää,
onnen tunteen mieleen saa.
Muistoissa voit elää,
palata menneisiin kesiin.
Olin nuori, onnellinen,
rinnalla rakas, kultainen.
Suunnitellen tulevaa,
yhteistä rikasta elämää.
Juhannuksia siirtyi muistoihin,
elämä kulki myötäillen.
Lapset omat rakkaat,
vuorollaan sisällön eloon loivat.
Sitten jo pienet kullanmurut,
lapsenlapset ikiomat.
Näin juhannuksia kirjattiin,
uusia kohden suunnattiin.
Tänään jo lapselapsenlapset,
mukana pyörii,eloa luo.
Ilolla heitä seuraan,
kädet ristiin, rukouksiin.
Jussia jäälleen vietetään,
yksin minä,mut onneni saan.
Kun muistoihin ihaniin palata saan,
eloistain kiittää- ja jatkaa vaan.
Taas vietetään juhannusjuhlaa
kesän keskellä kaunihin.
Luonto kauneintansa tuhlaa
siis yhtykäämme juhlihin.
Me elämme ehtoopuolta
elostamme maisesta
siis otetaan ilo irti
hetkistä kaikista.
Tervehdys jokaiselle
runopalsta kävijälle
te iloa suotte mulle
toivon, meil kaikille.
Iloisella mielellä ilahduin
runostasi, kun havahduin
kiitokset kauneimmat annan
juhannusruusut sulle ojennan.
Taas keskikesä on
ja muisto unohtumaton.
Sinut taas mä nään
jäin kerran ikävään.
Sä muuttunut et lie,
muistot mua vie.
Ja nuoruudessain,
mun olit sä vain.
Kokkoa katseltiin,
käsikädessä seisottiin.
Lämpö meidät verhosi unelmaan,
Suloiseen ihanaan.
1
Tässä tytöille tarinaa
monta naimataikaa
mene vaikka kedolle
kukkivalle pellolle
kerää kukkia yhdeksän
kaikki eri lajia
sido niistä seppeleen
hiljaisena puhumatta
tyynyn alle piilota
seppeleen kukista sidotun
sitten käy sä nukkumaan
niin unissani rakkaimpasi
silloin nähdä saat
2
keitä kahvi kattilaan
ala sitä maistamaan
täytä kuppi uudelleen
vie kahvi mukanasi
jos nukut yksin huoneessa
niin yöllä näet ihmeitä
tulee sinne sulhopoika (tyttö)
ja kupin tyhjentääpi
3
sitten ruispellolle
alasti juoksemaan
peltoa ympäri kiertämään
kaksi kertaa myötäpäivään
yhden kerran eri suuntaan
jopas kultasi kohtasit
poika tai tyttö, molemmat
4
vielä vettä kantamaan
kaivosta saunan astiaan
seulalla sitä kannetaan
jos pesuveden saat sä aikaan
on eessä hyvä elämä
5
vielä yksi hyvä taika
mene jälleen pellolle
kaiva sinne iso kuoppa
ja kuopaan iso kivi
aamulla mene katsomaan,
mitä alta löytyykään
sieltä sulhon ammatin
sulle tiedoittaa :
sittisontiainen ennustaa
sulhoksi maanviljelijää
jos siellä asuu ”kultaseppä”
niin sulhosi on herra
vaan jos löytyy sieltä mato
perii sinut perikato
sillä miehen toimettoman
se sulle ennustaa
jos löydät koppakuoriaisen
saat syliis käsityöläisen.
6
katsele myös keskiyöllä
peiliin ilkosillas aivan
nähdä saat sä sieltäkin
puolisosi tulevan.
Kiitos sulle fiiuliN
nytpä tästä lähdenkin
tarvikkeita keräämään,
kas’ toivo alkoi heräämään.
Jospa sulhon minäkin
keskiyöllä näkisin.
Mutta sano sinäkin,
mitäs Hällä tekisin?
Kun on hyvä olla näin
ja elää ihan omin päin
kauniit muistot mielessäin.
Mutt koivun oksat taittelin
ja niistä vastan laittelin.
Nyt saunaan aivan yksin menen
ja varsiharjalla selän pesen.
Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille!
Alastikko juoksemaan,
kuka sitä katsomaan.
Mulla läskit hyllyy,
katse jos käy pyllyy.
Varjelkoon sitä ystävää
en koskaan enää nää.
Kaksikertaa ympäri jos käy
sulhoja ei varmaan näy.
Mut kahvia jos annetaan,
on suunta parempaan.
Se kun tuo piristystä
rakkauden viristystä.
Saa hymyyn kasvot nuo
ja uuden suhteen luo.
Totuus siis taiassa,
täs jussin aiassa.
Kiitos fiuliin viestistä
tarus kovas piestissä.
Aattoiltaa kun vietetään
tietsikan luokse mennään
sauraa sieltä etsitään
ettei kukaan olis yksinään.
Kauneinta aikaa tämä on, siks'
ryhdymme Juhannuksen viettohon
liput salkoon nostetaan
koti koivuilla koristellaan.
Saunakin hyvin lämmitetään
sinne mennään "höyryämään"
saunavihdatkin hankitaan
niillä itsemme vihdotaan.
Loppuiltaa kun vietetään
jokainen päätää tykönään
kuinka ilon irti saa
Juhannusta kun juhlitaan.
Juhannus viimeinkin koitti
tuuletkin tyynnyttäen
aurinko säteilään voitti
piven hattarat karkoittaen
nyt laulamme kesäisen laulun
ei kylmyyttä muistella lain
loi luojamme kauniin taulun
joka lämpöä jakaa vain.
soi lehdoissa lintujen laulu
puut puistoissa viheriöi
siintää merien, järvien selkä
kedon kukkaset heilimöi
on edessä kesässä meillä
mielinmäärin kiitettävää
loistaa aurinko pihoilla, teillä
mikä parempaa elämää.
Oi, lempeät mietteet
juhannus tuo,
ja ihanat puitteet luonto luo.
Niin lämpöinen henkäys
sielussa käy,
vaikk' armasta missään ei näy.
Mutt' kiitän mä kuitenkin
Luojaani mun,
kun nuoruudessain mä kohtasin sun.
Jäi muistot niin ihanat
kuitenkin mulle
vien haudalles ruusun sulle.
Poikkeava.
kömpelöt liikkeet
ääni hieman liian kimeä
hänen otsallaan oli poikkeavan leima
me ilvehdimme hänen takanaan
ja mimiikkamme huusi: hullu, hullu
hän ei tupakoinut sillä me
me olimme kertoneet sen vaaroista ja
varoittaneet juomisen hulluudesta
kulkea kotiin linja-autolla ensin Kamppiin
vaihto metrolla Kontulaan
tietysti soimme sen hänelle
sehän vahvistaa hänen itseluottamustaan
sinä et saa polttaa, sinä saat syövän
sanoi hän minulle sytyttäessäni yhden
päivän lukemattomista savukkeistani
totuutta pullosta muovikassissa en uskaltanut kertoa
se on vain yhdelle kaverille, minä valehtelin
minä, hänen opettajansa.
Luin runon moneen kertaan ja jäin miettimään.Monenlaista tuli mieleen, kuka meitä tässä elämänkoulussa lopulta opettaa.
Vallaton Villekö noin kirjoittaa,
kysymyksiä - niitä herättää.
Poikkeava kerrot,
eikö meistä jokainen tavallaan.
Viisaita neuvoja, niitä me jaamme,
täydellisyyden tunteen siitä saamme.
Esimerkkinä tahtoisin minäkin,
mihin, kumpa sen itsekin tietäisin.
Itsetuntoa koitan muille luoda,
itsekkään en sitä kunnolla taida.
Usein huomaan oon maahan lyöty,
itsetunnosta mitään en hyödy.
Jospa joku auttaa vois,
minullekin itsetunnon lois.
Niin varmana moni täällä heiluu,
ulkokuoro pettää, mieli häilyy.
Onnellinen hän ken ei tiedä,
miten vaikeaa, on elon teillä.
Poikkeavana voi olla viisas,
viisaana taas,vain tuskaa,piinaa.
Mut sanotaan ilman raitaa mustaa,
ei kudekkaan hyvältä näytä koskaan.
Kirjavaa oltava elon on tää,
siitä ravinnon ammentaa,
ihminen - mitätön tää.
itsetunto.
Hyvä sisäinen ja
ulkonainen kunto.
Sinä Skillan olet
loistonainen, kohtelias
toiset huomaavainen.
Mielestäni sellainen on
"itsetunnoton" jolla suuret
luulot itsestänsä on.
Joka höyryjyrän lailla
kulkee - muiden puheet
korviltansa sulkee.
Itse mielestänsä parempi
kuin joku muu, vaikka ei ois
enempää kuin suuri suu.
Ihmeellisesti on meidät luotu,
jokaiselle oma luonteemmekin
suotu.
Toinen herttainen ja toinen
äksy. Molemmilla elämisen läksy.
Minäkin jo tajunnut oon tään
oppi menee joskus kautta
kantapään.
Totta puhut, kirjava on elon kudin,
nään tummaa raitaa, silloin
itkin surin.
Viereen ilmestynyt raita purppuran,
se kertoo kuinka kiihkeästi
rakastan.
Vaaleat on seesteisintä aikaa -
en mitään , mihinkään
nyt enää kaipaa.
Minulla ei itsetuntoa
ole ehkä lainkaan.
Minkälaista "kuntoa"
synnyinlahjakseni" sainkaan?
Sinä, merimona, kaunokainen,
olet aika ainutkertainen nainen.
Loistavasti sykkii runosuoni
tuota sammuta ei kuin joskus tuoni.
Anteeksi mä pyydän teiltä muilta
runoketjun kirjoittelijoilta.
Kaikille mun vastata kyl pitäis,
että hyvä mieli, runot itäis.
Merimonan ori taikka tamma
det är nog det samma.
persuuksiini potkas aamusella.
sitä ihmettelen runoilulla.
Olen ollut hiukan alamaissa,
runosuoni sykkinyt ei Kaissa (minussa)
Mutta ehkä tässä kesän myötä
tekemään mä opin tätkin "työtä".
Päivät lyhenee ja syksy saa
minä, poloinen, en ollenkaa.
Turhaan tässä silti voivottelen
Hyvää kesää vain toivottelen.
Olikos se Jaakko Tepon laulussa; Syksy saa ja Onni Laukkanen, vaan minä en...
Olethan sinä kiitettävästi riimitellyt , mikäs masis sinut on nyt vallannut? Vaikutat oikein virkeältä kaikin tavoin.Totta on, ettei millään yksi mies ehdi kaikkia runotyttöjä erikseen huomioimaan, mutta minä ainakin otan kaikki kauniit sanasi myös itselleni.
Niiaan syvään ja kiitän,
sinut iltarukouksiini liitän.
Kiitos hyvän mielen antaa,
huolet jaksaa sitten kantaa.
Minä puolestani sitten sanon,
runomittaan oikein taon.
Sinä runon riimitykset nuo,
soljumaan kuin puron luot.
Taitojasi osaat käyttää,
mieles ilmaisuja näyttää.
Kaikille ei luonnu moinenen,
onnellinen olet nainen.
Kehuksi sä älä ota tätä,
vilpitön on joka sana tämä.
Kirjoittele, luo vain runot,
lueskelen, nautiskellen,
en mitään pahaa puno.
Kai se aikamme ohi
jo vierähti
kun me runoja laadimme
on kaikonneet
nuoruuden vuotemme
joka kaikkeen innosti
me ennen leikimme
lauloimme
tuli aika jo levähtää
nyt on vuoronsa
saaneet nuoremmat
.... tää on sitä elämää.
Oodi taitetulle indeksille
linnan puistossa juhlat
viivasuorina pöydillä
lautasen rivit
shakaalit odottakaa!
tänään klovni soittaa mykkää flyygeliä
kapellimestari liiaksi humalassa
huomenna me unohdamme
eläkeläiset ja heidän köyhyysrajansa
Sade kasvojani hyväilee
pesee ikävän pois.
Pisarat säveltä tapailee
mulle onnen lois.
Kasvot kirkastaa,
hymyyn taipuu suu.
Mua nyt onnistaa
pois ikävät unohtuu.
Mäkin jotain sanon aamutuimaan:
Kylmää on ei voi mennä uimaan.
Kaunista aamua ihailen
sitä "elämän reunalta" katselen.
Mä toivotan päivää, lämmintä, hyvää
kanssaihmisten hyvyyttä, tunnetta syvää.
Kun päivä päättyy ja ilta saa
silloin sydän onnessa levon saa.
Sydän aina sykähtää,
kun ystävän täällä nään.
Hän usein mielessä mulla,
kun luokseni voisi Hän tulla.
On outoa elomme täällä,
kaikenlaiset mielikuvat
päällä.
Minne polkumme johtaa,
jospa ne jossakin kohtaa.
PÖYDÄLLÄ LEPÄÄVÄT SILMÄLASIT
Talven lumi portailla askeleeton
kesäkukkina ohdakkeet puutarhassa
liehuva verho rikkinäisessä ikkunassa
viestii linnakkeen antautuneen
tuvan seinällä jätättänyt allakka
Pöydällä lepäävät väsyneet silmälasit
kukaan ei näytä niitä huolineen
sulkiko lähtijä veräjän vai
noudettiinko hänet hallavalla hevosella
kysyisinkö asiaa niiltä jotka
asiasta jotakin tietävät
vai niiltä jotka
eivät silmälaseja huolineet
toinen linssi kuin suurennuslasi
toinen --- näön vuoksi huurrutettu
Runon on kirjoittanut Ale Koivuniemi.
Onko Ville Vallaton hän?
jos joku haluaa olla in gognito,väittävät molemmat ko.henkilöt. Tapahtuneelle ei vain voi mitään.
Ale Koivuniemi on palkittu kirjoittaja. Nimensä ja tekstejänsä on netissä vapaasti luettavissa.
Eikö olisi vähän raukkamaista, jos joku julkaisisi hänen runojaan vaikka tällaisella keskustelupalstalla ominaan. Jos olet itse Koivuniemi ja haluat edelleen esiintyä täällä in gognito, sinun on kaiketi vaihdettava nikkiä täällä. Tapahtuneelle ei todellakaan voi enää mitään. Mutta sinä otit tietoisen riskin paljastumiseesi.
satunnaisista tunnustuksista huolimatta pidän itseäni kuitenkin töhertelijänä eikä tätä runoa ole tietääkseni julkaistu missään nimelläni. Toisaalta mikä on keskustelupalstan nimimerkkisuojakriteeri noin yleisesti ottaen.
Olisin toivonut tällaisessa tilanteessa yhteydenottopyyntöä asian varmistamiseksi. Mutta kuten sanottu, asialle ei tässä vaiheessa voi enää mitään. Terveisin AK
Googletin runon nimen ja se loisti sivulla ylimmäisenä (Kontula.com). Siellä kuuntelin runosi. Olet vaatimaton, kyllä sinulla on taito panna ajatuksiasi ja oivalluksiasi kirjalliseen muotoon. Nuo runosi runoketjussa erottuivat heti laadullisesti.
Minä vaan möläytin tietoni julki. Luulin, että joku muu käytti runoasi hyväkseen täällä. Ei tullut mieleen kysyä Ale Koivuniemeltä itseltään asiasta. Onhan sp-osoitteesi netissä.
Ylläpidolta tai
Bilmanilta saat varmaan tietoa noista nikkiasioista.
Hyvää jatkoa harrastuksellesi.
Catleija
Olen kaappipakastin
en kovin vanha kuitenkaan
ja nyt jo valitan
marjoja mä rakastin
niitä sisälleni kahmin
vaan ihminen tuo typerys
kävi kimppuun marjojeni
tyhjensi mun herkkuni
joita aina ahmin
mutta nousin kapinaan
ja valittamaan aloin
moottorini pörräämään
hetkessä mä panin
nyt surisen ja meluan
en anna rauhaa lainkaan
mä surraan yöt ja päivätkin
ja vinkaistakin osaan
mitä mahdat ihminen
oot kurja heiveröinen
et anna mulle herkkujani
siis valitan ja vingun
mene metsään, nouki marjat
mahani sä täytä
kerää kaikki mustikat
puolukat ja lakat
......järkeäsi käytä.
Luonnossa kun liikun
metsänpolkuja kuljen
vanhoja puita ihailen
marjat myös havaitsen.
Voi kaappipakastin
älä valita sä niin
vaikka olos mahdoton
tyhjennettävä on.
Metsämarjat nuo ihanat
luokseen oikein kutsuvat
pakastimeen noukin ne
luontoa kiittelen.
Lumi kun peittää maan
pakastimesta marjoja saan
sopat, piiraat valmistan
monta muutakin herkullista.
Kaappipakastin täytetään
ettei vingu yksinään
kaikki hyllyt notkuu vaan
pakastin kun ruokaa saa.
Luonto ruokkii "lapsiaan"
siks' pakastinki olla saa
joka kodin "aarreaitta"
pakastimen pitäis olla.
Ensimmäiset ahomansikat
lapsenlapseni kanssa
heinään pujotin.
Kertoilin
oman lapsuuteni
mansikkapaikat
mesimarjakätköt
mustikkamaidot.
Lapsen pehmeä päivettynyt
pöski
painautui mummin poskea vasten.
Ne lasteni kanssa
vuosia sitten
jokirannan rintehestä
metsämansikat keräsin
vaan rinteet nuo joen
jo kadonneet ovat
mun elämästäin
ennen kypsyivät marjat
mun lähelläin
vaan vuosien ajat
ne pyyhkivät pois
mun viereltäin
ovat lähteneet lapset
ja maisemat vieraantuneet
niitä omaksi tunne en
Liekö ollut vain oikku
kun matkansa alkoi
maailmaan syntyessään
hän kehdossa nukkui
kunnes havahtui elämään
hän aikanaan kontaten kulki
pian juosten jo kiirehti
hän tanssien rytmejä polki
ja laulujaan lauleli
hän jostain saapui
tuo pieni iloinen lapsi
hän kasvoi ja varttui
kunnes aikansa loppui
tuli lapsesta harmaahapsi..
KALAAN LÄHTÖ
Tietämättäni ovat kalat joesta kadonneet
vesi sameaksi muuttunut
lähteäkseni kalaan on
minun kauaksi soudettava
milloin veneeni vuotaa
milloin aironi katkenneet
kun kaikki on kunnossa
on itätuuli veden kauaksi puhaltanut
tuoppini rantakapakan pöydässä
olen tyhjäksi juonut
kaiken maksanut
enenevällä hopealla
Täällä ollaan karikolla
vene kiinni juuttui
jostain kumman syystä
meren henki suuttui.
vai olisiko itä tuuli
tosiaankin veneen
karikkohon ohjaillut
.......mokomakin virnuhuuli.
vaan pian saapuu etelästä
tuuli nauravainen
irrottaapi karikosta
sinne juuttuneen
elämä on täynnä karikkoisia vesiä
ja itä- sekä etelätuulia.
Kun runon valmiiksi sain muistin,
aiheesta joskus kirjoitinkin.
*****************
Niin pieni alku on ihmisen
kun elämän kohtaa, alkaen
ensiaskeleet vaikeat
sanojakin tapailevat.
Niin pieni elämä jatkuu
sanat ja askeleet joutuu
lapsuus vaihtuu nuoruuteen
murrosikä vaiheeseen.
Niin jatkuu elämä vaan
aikuisikä kun kohdataan
kaikki on niin valmista
ihmisen omassa kehossa.
Niin saapuu myöskin vanhuus
tuo elämän loppuvaikeus
se kokemusta tuonut on tullessaan
ja elämän vaikeudet aikanaan.
Niin onkin viimeinen hetki
kun loppuuun on kuljettu elämän retki
kaikki mennyt on häilyvää
jäähyväiset kuullaan yhtenään.
pesässänsä ylpeänä istuu,
poikaset siiven alla nukkuu.
Isä Sääksi kalaa heille kantaa,
äitiemo palat poikasten suuhun antaa.
Kolmas muna vain ei auennut,
se lienee tuhkaksi muuttunut.
Näin luonto karsii heikot pois,
siitä mitään ei tullut ois.
Ei paremmin voi rustata
kun runosuoni aivoilla
siellä syttyy monenmoista
sanontaa jos jonkinlaista
kaikki sanat paikallaan
uutta tulee solkenaan
joskus nauran makeasti
runot osuu mainiosti.
Oi luoja!
miksi loit tunteet
murheet ja surut
oisit luonut vain rakkauden
miksi loit vuodet
nuoret ja vanhat
miksi ihmisten erilaisuuden
miksi loit kasvot
miksi kauniit ja rumat
miksi vuosien tuomat vaot
miksi minusta tällaisen loit
Oi luoja
miksi loit ollenkaan
Joku perkule on mua nyppinyt.:(
Jos vaika ois tuo ukkokulta ,- turpiin taisi
äijä parka saada multa:(
Nyt on parisuhteessamme katko pieni - ja luo
Ruunen fiksun kundin johtaa tieni.
Siinä mies on makuun mun -
ja päivä päivältä mä lisää ihastun.
Mies teknokraatti -
taitaja myös runon - kohta taaskin lemmen verkkoani punon:)
Jopas iski minuun kumma tauti
lemmenverkkoosi mä uin kuin kutuhauki.
Odotteles kuitenkin sä vielä hetki
ettei lemmentiestä tule harharetki.
Vielä siippasi, tuo nykykulta
hyvin leiskunee kai lemmentulta.
Älä ukkoasi ulos jätä
kastuu vaan ja tulee hätä.
Märkä mies ellei lemmentulta leisku
lemmenleikitkin kuin hukkareissu.
Rakastetaan toisiamme sentään,
ties mihin tässä vielä ennetään?
älyveikon lailla.
Et totisesti ole mieltä vailla.
Sä viihdyttämän pystyt mua aina.
Ei hoksottimes ole pelkkä laina. Siksikin mä susta paljon tykkään, kun leikillisen tekstis mulle lykkäät.
Onko vertaistasi ketään muuta, joka laillas
osaa soittaa suuta.
Sun sanailusi vitsikkät ja todet , - sen kokeneet on pimut
monen monet.:)
Olet Sinä tyttö aikamoinen
erilaisempi kuin kukaan toinen.
Sanot joskus ehkä sappermentti
hukassa ei sulla temperamentti.
Olet kuni Iita Ronskilainen
ihana, kai reheväkin nainen.
Sanailuusi pysty tääl ei kukaan,
siksi minäkin ain tulen mukaan.
Sanat säkenöiköön täällä aina
arkena ja myöskin sunnuntaina.
Ukkos sängyn alta pois nyt päästä
vakirakastasi hiukan säästä!
Viestitinkö jotain pahaa sullè?
Ei ilkeily oo tapa - eikä tottumuskaan mulle.
Kun kanssas sanailemme, tosistamme tykkäänmme ja pikku härskikiän
huumoria sekaan lykkäämme.
Sulle suukko halailua kaks - emme muuttuneet oo yhtään kummimmaks.
Vieläkin sä sinne yhteen paikkan lykkäät , vaik
ei joku tyypi siitä kateukissansas tykkäis.
(Runopalstoille kirjoittelemaaan)
Miten käsitit sä tolla lailla
Järkeä en oo viel ihan vailla.
Loukata en tahdo koskaan ketään,
Sinua ei sitten viimeksikään.
Mikä lienen vanha karvakuono?
Itseilmaisuni kai on huono.
Moni palstallakin näykkii aina
arkena ja myös sunnuntaina.
Eteenpäin vaan yritetään mennä,
ajan ohi emme sentään ennä.
Samaten vain yritetään jatkaa,
elämämme pyhän, arjen matkaa.
Ei minun pitäisi yrittää olla hauska kun en osaa!
Anteeksi!
"karvakuono."
Kirjoittamaan et sä ole huono.
Aina kun tuot tekstiäsi esiin, koen et' oon päässyt älyveikon kehiin.
Olet hauska sekä järkevä - se onkin paras yhdistelemä.
Vakavakin kyllä osaat olla - sulla totisesti leikkaa polla.
Esimerkiksi sun nimimerkki- sitä hoksannut ei ois joka erkki.
Suomenkieliset kun sanoo aina, että Fröbergkin on sana laina.
Rööperkille tässä terveiset - tiedän ne sä kultsu välittelenet.
Tästä tulee ihan meidän juttu
olet jo niin kovin tuttu.
Rööperi saa kyllä terveisesi
selvä tuo kuin pläkki taikka vesi.
Kehut aina älynlahjojani -
mukavaa, mä pidän sanoistasi.
Tyhjäntuntuinen on kyllä pääni
hiukset harmajat ja karhee ääni.
monen taitaja?
Onko basso äänilajina, sulla runoniekka kultavekkuli. Ensi kuussa otan kekkulin
kanssas rantaravintolan varjon alla, mielialalla niin kaipaavalla.
Romanttiset miettetkin voi kukkia, sä muistuttaa saat kultamussukkani pukkia!
Kultamussukkani, ihana ja rakas.
Älä koskaan pois sä mene, tule takas.
Yhdes juokaamme me lemmen malja
"konjamiini" mieluummin kuin kalja.
Naantaliinko tulet alle varjon?
iltapalan kyllä tarjon.
[email protected]
Basso äänilajina on mulla
sopraano kai lienee sulla.
Lauleskella voit, jos ompi syytä,
vaikka linnun lailla titityytä.
Jos joskus tapaat tämän heppulin
niin yhdes otamme me kekkulin.
Ei ehkä ihan taivasalla
vaan rantaravintelin varjon alla.
mulla, mutta basson kanssakin voin toimeen tulla.
Musikaalisuus on lahjoistani parhain. Sen taidon itselläni oivalsin jo varhain. Tanssimaan oon myöskin aika haka. Vaikka itämaisen tanssin, missä näkyy napa.
Sinä taasen osaat monta asiaa ,- lyriikkaa ja teknologiaa. Missään et sä taida olla huono, sä kullanmuru, kiltti "karvakuono".
Lauletaan me duetto siis silloin, kun kuutamolla saavun luokses illoin. Moni kateudessaan haroo harjastukkaa ja pesee vimmoissansa mustunutta sukkaa.
Monitaitaja sä taidat olla,
hyvin säteilee myös sulla polla.
Runontekijänä aikamoinen
rinnallasi pärjää harva toinen.
Ketjun täytämme me kaksi,
Sinä tyttönen, mä harmaahapsi.
Ajatukset samat ompi meillä,
Sinun ehkä vähän harhateillä.
en mä ole tyttö nuori, eikä myöskää muodin mukaan kuosi, kuteissani ole nykyaikaa, mutta myönnän mus' on jotain taikaa.
Jos nyt olen harharetkeilyllä, niin sä mun ojennuksen laitat kyllä.
Kaltaiseesi aina voimme luottaa, et kellekään voi harmia sä tuottaa. Sun tapaistasi herrasmestä diggaan ja sulle näin mä kohdatessa silmää nikkaan ;)
PILKULLINEN KUKKA
puutarhassani pilkullinen kukka
toivoin sen muiden kaltaisena
kukkivan punaisena
itsepäinen tuo kukka
lannoitin maan sen ympärillä
kastelin haalealla vedellä
rehevämmin kukki
pilkullisena niin kuin ennenkin
kitkin rikkaruohot sen läheltä
suojatakseni sitä kylmiltä tuulilta
rakensin aidan sen ympärille
enää se ei kuki
se kuihtui pois
viisaat sanoivat minulle
revi tuo aita
se tukahdutti kukkasi
aita tukahduttaa sinutkin
etkö käsitä
sen kukan vapaus oli olla
pilkullinen
Eihän sinun upeitten runojesi jälkeen voi millään jatkaa.
minun on syytä poistua palstalta, teillä kaikilla on upeita runoja, ehkä itse (koska en osaa riimitellä) kirjoitan runoja, jotka antavat enemmän mahdollisuuksia tulkita sisältöä.
Eihän fiiuliN sitä tarkoittanut, että sinun pitäisi poistua. Sehän oli tunnustus taidollesi.
Että olet liittynyt joukkoomme.
Anteeksi kun et ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Älä ihmeessä poistu, innostat minuakin.
Aikomukseni oli jo aiemmin pyytää sinulta runojasi luettavaksi, ne ovat todella helmiä.
tämä palsta on tarkeä kontakti muihin, jos joku arkailee minun tähteni, olen negatiivinen tekijä tässä yhteydessä.
Sinulle kiitos, kun ymmärrät viestieni sisältöä.
Pieni rikkaruoho juurtui vahingossa
ei ojan pientareelle vaan kukkamaahan aurinkoon.
uskoi heiveröinen rikkaruoho juuriensa voimaan
ja urheana nosti päänsä
unikoiden huomaan ja ruusujenkin seuraan
toivoi ystävän saavansa myös pionista
joka loisti punaisena ja ylpeänä
sitten rikkaruoho rakastui ritariin kannuksineen
laulaen hänelle tunteista ja rakkaudesta
vaan ei saanut ymmärrystä
ei ruusuilta ei pioneilta ei suurelta rakkaudeltaan
ritarikannukseltakaan
vain nauraen halveksivat hanen pienuuttaan
rumuuttaan.
niinpä rikkaruoho surun murtamin tuntein
mietti hämillään ettei kuulunutkaan kukkamaahan
ja toivoi luokseen ystävää joka siirtäisi hänet
kaltaiseensa elämään.----ojanpientareelle.
erään ruotsalaisen runoilijan toteamuksella:
ruusu on ruusu vaikka makin takana, nuuska on nuuskaa hopearasiassakin. Jälkimmäinen se ritarikannus, ei rikkaruoho.
Älä ole huolissasi. Me tässä runoketjussa emme kilpaile taidoissamme, huumorimieltäkin on mukana. Monelle tämä ketju on ensimmäinen paikka, missä on loppusointuja tullut jahdattua - minullakin. Ketju on jatkunut jo aika kauan ja toivotaan sen jatkuvan edelleen. Sehän on hienoa, jos joku saa hyvän runon syntymään. Kyllä se varmaan on sellainen synnynnäinen lahja kuten musikaalisuuskin. Toisten ilahduttamiseksi.
Pari sanaa runoilusta
eikä eriarvoisuudesta
kaikilla on runosuoni hyvä
kaikkien runoista loistaa jyvä
runoja laaditaan mukavia
lukea niitä, on ihania
iloitsen kaikkien runoista
varsinkin hyvin mukavista.
Raparperi, karviainen
jäljelle jäivät.
Mikä vei mansikat
istuttamani, vaalimani?
Ratamon lehtikö
kaikki haavat hoitaa?
Helleaalto yli käy,
pilviä ei lainkaan näy.
Pääskyt lentää korkealla
sinisellä taivahalla.
Mieli mennä uimarantaan
pistää varpaat kuumaan santaan.
Sitten mereen vilpoisaan
aaltoin sekaan polskimaan.
Kellun, kellun vesi kantaa
aallot vie mua kohti rantaa,
Pyyhkeelle mä kellimään
jään itseäni hellimään.
Kas kioskista jäätelön
mä haen sekä pirtelön.
Voiko vielä parempaa
ihmislapsi toivoa.
Pieni sievä tyttönen,
jäätelöään maistelee.
Kallellaan tötteröinen
pystyyn sitä taistelee.
Pienet kätöset kii pitää.
Tupsahti jäätelö syliin,
huomannut ei mitää.
Nuolaisu, sai silmät kyyneliin.
Uudenpa jäätelön saa.
Opettelua elämässä,
vuoden päästä onnistaa.
Vuotta kaks tähtäimessä.
Lakritsi jäätelö tää
hyvältä maistuu nyt.
Leuka mustalta näyttää,
miks pyyhkiä..ilme hämmästynyt.
Hellepäivä iltaan kääntyi,
johan siihen melkein nääntyi.
Jalkapalloa katselin
Italian voittoa odotin.
Hyvin kävi saapasmaalle
saksmannille voitokkaalle,
vuoro oli tappion
se nyt ihan selvä on.
Huomenna kukko Gallian
kohtaa Portugalian
silloin aikaan illankoiton
nähdään kuka kokee voiton.
Jalkapallo on ihan tyhmää
ihmeen monet siitä ilonsa nyhtää.
Aikamiehet palloa potkii
äijät sohvalla makkaraa hotkii.
Muijat yksin makuukamarissa nyyhkii
ukkokullat olutvaahtoa viiksistään pyyhkii.
Ihan suotta sä meitä moitit,
loukatahan ihan koitit.
Jalkapallo on hieno peli
myöntää sen moni sisko , veli.
Mitäs siitä siitä jos partaa pyyhki,
vaimo sängyssä hetken nyhkii.
Makkaraa suuhun ja heko heko
äijä sänkyyn ja "viikseen veto".
Häälahjoja mä ostin tuossa
kaulimen ja riivinraudan m.m.:ssa.
Mukaan tuli kauhaa kaksi
niit' sanoa ei voi lusikaksi.
Loppuvoiteluun viel pullasuti
niillä pärjäilköön nuo, kuti kuti.
Väkeä pihapiirissä
kevyissä hepenissä.
Morsian jännityksessä
suu sulhon virnistyksessä.
Katsoo paria pappi
väärin oli nappi.
Korjattu on pikasesti
alkaa papin pesti.
Hääväki seisoo hiljaa
tuuli keinuttaa viljaa.
Vihkii pappi parin
Villen ja Sarin.
Hymy kasvoilta loistaa,
onni jännityksen poistaa.
Tanssilava kutsuu väkeä.
Kukkumaan saa käkeä.
Onnea heille kukkuu
ei ehdi kukaan nukkuu.
Istun tässä eessä ruudun,
kohta minä melkein nuudun.
Istun kunnes nostan pään,
ihmeellisen näyn nään.
Kaasupallo nousemassa
onkin tuolla puiston päässä.
Puiden takaa kohoaa
ylemmäksi kurkottaa.
Mainospallo muumien
on tuo pallo punainen.
Liekit sille vauhdin antaa,
pallo lentää taivaan rantaan.
Voi kun sinne minäkin
lentämään nyt pääsisin.
Koko seudun nähdä saisin
niinkuin kaiken omistaisin.
Nyt jo musiikki soi
korvaan se toi,
tulisen tangon sävelen.
Kohti lavaa ryntäillen,
etsien ystävää,
ken yllättää.
Valssiin väki taipuu
sydämessä kaipuu.
Suureen unelmaan
aina parempaan.
On vuoro jenkan
mukaan tempas Henkan.
Kuuluu ryske ja rytinä,
kovan menon jytinä.
Väliajalla meno kumma,
taivaskin jo tumma.
Puuseen luona ukot huiskii,
toisilleen kuiskii.
Naamoista jo paistaa
et pulloista nuo maistaa.
Äänekkäästi juttu luistaa,
huomenna ei taida muistaa.
Lavalta soitto kantautuu,
vessas naiset laittautuu.
Huuliin punaa sipastaan
lavalle taas tanssimaan.
Kahville pyytää poika tuo,
ujon katseen tyttö luo.
Valssi viimeinen jo soi,
ilta ystävyyden toi.
Kuumailmapallo.
Kaunis kuumailmapallo
ilmassa nyt leijailee.
Minne onkaan sillä matka
minne lentää hiljalleen,
Kulkee eteenpäin
nousee ylöspäin
kai pilven hattaroita
tavoittain
Aina kauemmaksi,
aina ylemmäksi
kuumapallo kohoaa
kunpa saapuis alemmaksi
ja veisi minut mukanaan.
Vaan eipä palaa pallo kuuma
eipä hae oottajaa
jäljelle jää tunne huuma
joka kalvaa kaipaavaa.
Kauas katos taivaan tuuliin
pallo kuuma tulinen
Odottaja kalpein huulin
seisoo maassa miettien:
miksei vienyt oottajaansa
kuuma pallo mukanaan
jätti tänne kylmään maahan
murheissansa kulkemaan.
Kuinka pallon mahtoi käydä
joka leijui kauas pois
joka ylemmäksi aina tahtoi
vaikka maassa onni ollut ois.
Kerrottiin;
liekki sammui, putos pallo
miksi noin nyt kävikään
päässyt ei se taivahalla
ei tervehtineet tähdetkään.